Ivan Lendl
| Ivan Lendl | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Ostrava ja Ostrava |
| Kansalaisuus |
 Tšekkoslovakia (1978–1992) Yhdysvallat (1992–) |
| Tennispelaaja | |
| Pituus | 188 cm |
| Paino | 79 kg |
| Kätisyys | oikea |
| Ammattilaisena | – |
| Palkintorahat | 21 262 417 USD |
| Kaksinpeli | |
| Paras sijoitus | 1. (28. helmikuuta 1983) |
| Turnausvoittoja | 94 |
| Voitot/tappiot | 1068–242 |
| Grand Slam -turnauksissa | |
| Australian avoimet | Voitto (1989, 1990) |
| Ranskan avoimet | Voitto (1984, 1986, 1987) |
| Wimbledon | Finaali (1986, 1987) |
| Yhdysvaltain avoimet | Voitto (1985, 1986, 1987) |
| Nelinpeli | |
| Paras sijoitus | 20 () |
| Voitot/tappiot | 186–139 |
| Aiheesta muualla | |
| ITF | |
| ATP | |
Ivan Lendl (s. 7. maaliskuuta 1960 Ostrava, Tšekkoslovakia) on entinen tšekkiläinen tennispelaaja. Hän aloitti ammattilaisuransa vuonna 1978 ja lopetti 1994. Lendl sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1992.lähde?
Lendl voitti urallaan kahdeksan tenniksen Grand Slam -turnausta vuosina 1984–1990. Näistä kaksi oli Australian avoimen tennisturnauksen mestaruuksia vuosilta 1989–1990. Ranskan avoimet Lendl voitti urallaan kolmesti, vuosina 1984, 1986 ja 1987. Yhdysvaltain avoimet hän voitti vuosina 1985, 1986 ja 1987. Wimbledonin voittoa Lendl ei koskaan saavuttanut, mutta pelasi finaalissa vuosina 1986–1987. ATP-turnauksia Lendl voitti kaksinpelissä 94 ja nelinpelissä kuusi.lähde?
Lendl oli maailmanlistan ykkösenä 270 viikkoa rikkoen Jimmy Connorsin ennätyksen. Pidempään maailmanlistan ykkösenä ovat olleet vain Pete Sampras ja Roger Federer. Lendl oli myös junioreiden maailmanlistan ykkösenä. Hän on International Tennis Federationin maailmanmestari vuosilta 1985-1987 ja 1990.lähde?
Tennisharrastaja, kirjailija David Foster Wallace analysoi Lendlin pelityyliä kirjassaan Tennisesseet (1996). Hänestä komposiittimailalla pelannut Lendl oli nopeaan takakenttäpeliin perustuvan tyylin todellinen alkuunpanija, joka hyödynsi komposiittimailan erityisominaisuuksia.[1]
»Hänen keskeisin aseensa oli lyönti pomppuun, varsinkin kämmenpuolelta, sillä hän kykeni hurjan yläkierteensä ansiosta panemaan lyöntiin todella paljon voimaa. [– –] yhdistelmä salli tehdä myös toisen asian [– –]. Hän kykeni lyömään lujia pallojaan aivan hurjissa, hämmästyttävissä kulmissa. [– –] juuri tämä muutti koko aggressiivisen tenniksen fysiikan.[1]»
Wallace luonnehtii Lendliä jäykäksi, kylmäksi ja brutaaliksi, ja tämän peli oli hänen mielestään suurenmoista mutta ei kaunista.[1]
Turnaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. |
Voitetut finaalit (8)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Turnaus | Finaalivastustaja | Finaalin tulos |
|---|---|---|---|
| 1984 | Ranskan avoimet |  John McEnroe |
3-6, 2-6, 6-4, 7-5, 7-5 |
| 1985 | Yhdysvaltain avoimet | John McEnroe |
7-6, 6-3, 6-4 |
| 1986 | Ranskan avoimet (2) |  Mikael Pernfors |
6-3, 6-2, 6-4 |
| 1986 | Yhdysvaltain avoimet (2) |  Miloslav Mečíř |
6-4, 6-2, 6-0 |
| 1987 | Ranskan avoimet (3) | Mats Wilander |
7-5, 6-2, 3-6, 7-6 |
| 1987 | Yhdysvaltain avoimet (3) | Mats Wilander |
6-7, 6-0, 7-6, 6-4 |
| 1989 | Australian avoimet | Miloslav Mečíř |
6-2, 6-2, 6-2 |
| 1990 | Australian avoimet (2) | Stefan Edberg |
4-6, 7-6, 5-2 (luovutus) |
Hävityt finaalit (11)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Turnaus | Finaalivastustaja | Finaalin tulos |
|---|---|---|---|
| 1981 | Ranskan avoimet | Björn Borg |
6-1, 4-6, 6-2, 3-6, 6-2 |
| 1982 | Yhdysvaltain avoimet | Jimmy Connors |
6-3, 6-2, 4-6, 6-4 |
| 1983 | Australian avoimet | Mats Wilander |
6-1, 6-4, 6-4 |
| 1983 | Yhdysvaltain avoimet | Jimmy Connors |
6-3, 6-7, 7-5, 6-0 |
| 1984 | Yhdysvaltain avoimet | John McEnroe |
6-3, 6-4, 6-1 |
| 1985 | Ranskan avoimet | Mats Wilander |
3-6, 6-4, 6-2, 6-2 |
| 1986 | Wimbledon |  Boris Becker |
6-4, 6-3, 7-5 |
| 1987 | Wimbledon |  Pat Cash |
7-6, 6-2, 7-5 |
| 1988 | Yhdysvaltain avoimet | Mats Wilander |
6-4, 4-6, 6-3, 5-7, 6-4 |
| 1989 | Yhdysvaltain avoimet | Boris Becker |
7-6, 1-6, 6-3, 7-6 |
| 1991 | Australian avoimet | Boris Becker |
1-6, 6-4, 6-4, 6-4 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c David Foster Wallace: Tennisesseet, suom. Tero Valkonen. Sivut 152–153. Helsinki: Siltala 2021 ISBN 978-952-234-914-9
| |||||
|