Thomas Muster

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Thomas Muster

Thomas Muster (s. 2. lokakuuta 1967) on itävaltalainen tennispelaaja. Kun hän oli uransa huipulla, häntä kutsuttiin "massakenttien kuninkaaksi"[1].

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muster aloitti ammattilaisuransa vuonna 1985 ja otti ensimmäisen turnausvoittonsa ATP-kiertueella seuraavana vuonna Hilversumissa. Hän voitti massakentällä pelatun turnauksen finaalissa sveitsiläisen Jakob Hlasekin suoraan kolmessa erässä.

Vuonna 1988 Muster eteni kuudessa turnauksessa loppuotteluun saakka ja voitti niistä neljä. Hän nousi syyskuussa 1988 ensimmäistä kertaa kahdenkymmenen parhaan pelaajan joukkoon kaksinpelin maailmanlistalla. Vuoden 1989 alussa hänestä tuli ensimmäinen itävaltalainen, joka on edennyt Australian avointen välieriin, ja pian sen jälkeen ensimmäinen itävaltalainen miesten maailmanlistan kymmenen parhaan joukossa. Saman vuoden maaliskuussa hän eteni Key Biscaynessa Floridassa pelatun Lipton International Players Championshipsin (nykyään Miami Masters) loppuotteluun voitettuaan välierissä ranskalaisen Yannick Noahin. Hän olisi kohdannut loppuottelussa maailmanlistan ykköspelaajan Ivan Lendlin, mutta vain tunteja välierävoittonsa jälkeen Muster joutui rattijuopon uhriksi ja hänen vasemman polvensa nivelsiteet katkesivat. Hänet lennätettiin Wieniin leikkausta varten ja hänen kuntoutumiseensa takaisin pelikuntoon meni kuusi kuukautta.[2][3]

Muster palasi huipulle vuonna 1990, jolloin hän voitti neljä turnausta, kolme massakentillä pelattua ja yhden kovalla kentällä pelatun. Hän pelasi myös kolmen muun turnauksen loppuottelussa ja eteni Ranskan avointen välieriin. Hän myös auttoi Itävaltaa etenemään Davis Cupin välieriin, joissa se hävisi Yhdysvalloille 3–2. Hän ansaitsi saavutuksillaan ATP:n palkinnon "Comeback Player of the Year".

Vuonna 1991 Muster voitti kaksi turnausta ja vuonna 1992 kolme. Nämä kaikki turnaukset pelattiin massakentällä. Vuonna 1993 Muster selviytyi yhdeksän turnauksen loppuotteluun, joista hän voitti seitsemän. Hän oli tuona vuonna ATP-kiertueen paras pelaaja massakentällä voitettuaan 55 ottelua 65:stä alustalla pelaamastaan ottelusta.

Vuonna 1994 Muster voitti kolme massakenttäturnausta lisää. Hän myös pelasi vuoden pisimmän tenniksen ammattilaisottelun, kun hän kohtasi Michael Stichin Davis Cupin ensimmäisellä kierroksella. Muster voitti Stichin viisieräisessä ottelussa, jonka viimeinen erä päättyi lukemiin 12–10. Ottelu kesti 5 tuntia ja 25 minuuttia.

Vuosi 1995 oli Musterin uran paras. Hän pelasi 14 turnauksen loppuottelussa ja voitti niistä 12. Hän voitti helmikuun ja kesäkuun välisenä aikana 40 peräkkäistä ottelua massakentällä, mikä oli pisin voittoputki alustalla sitten Björn Borgin 44 peräkkäisen massakenttävoiton vuosina 1977–1979. Saman vuoden Ranskan avoimissa hän otti ensimmäisen ja ainoan Grand Slam -turnauksen voittonsa lyötyään loppuottelussa turnauksen entisen voittajan Michael Changin suoraan kolmessa erässä luvuin 7–5, 6–2, 6–4[1]. Muster oli selvästi paras massakenttäpelaaja tuona vuonna voitettuaan 65 alustalla pelaamaansa ottelua ja hävittyään vain kaksi.

Vuonna 1996 Musterin hyvät otteet massakentillä jatkuivat, kun hän voitti seitsemän turnausta ja voitti 43 ottelua 46:sta alustalla pelaamastaan ottelusta. Hänen massakentillä pelattujen otteluidensa voittotilasto vuosina 1995–1996 oli 111–5, mikä on paras tulos massakentällä tenniksen avoimen aikakauden aikana (vuoden 1968 jälkeen). Saman vuoden helmikuussa Muster piti hallussaan maailmanlistan kärkisijaa yhden viikon ja uudelleen maalis-huhtikuussa viisi viikkoa.

Seuraavana vuonna Muster saavutti parhaan tuloksensa kovalla alustalla voitettuaan alustalla kaksi turnausta ja voittotilasto näytti lukemia 29–8. Sen sijaan massakentällä hän pelasi heikoimmin vuosiin. Vuonna 1998 hän pelasi viimeistä kertaa huipputason turnauksen loppuottelussa. Hän lopetti ammattilaisuransa vuonna 1999. Muster voitti urallaan 44 huipputason turnausta kaksinpelissä ja yhden nelinpelissä (Barissa vuonna 1988 parinaan Claudio Panatta).

Oman ammattilaisuransa jälkeen Muster toimi vuosina 2004–2006 Itävallan Davis Cup -joukkueen kapteenina. Kesällä 2010 hän teki paluun pelaajana, kun hänet kutsuttiin villillä kortilla Braunschweigissa pelattavaan haastajatason turnaukseen. Tätä ennen hän oli pelannut ammattilaisuransa jälkeen senioripelaajien ATP Champions Tourilla. [4][3][5] Paluunsa jälkeen hän on voittanut vain kaksi ottelua.[6]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muster avioitui vuonna 2000 televisiojuontaja Jo Beth Taylorin kanssa ja muutti vaimonsa kotimaahan Australiaan. Heillä on yksi yhteinen lapsi, poika Christian. Muster ja Taylor erosivat vuonna 2005 ja hän palasi Itävaltaan.[7][8]

Paitsi tennispelaajana, Muster on toiminut myös yrittäjänä. Hänellä on muun muassa oma vaatemerkki.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b TENNIS; Muster, King of Clay, Gets His Slam Crown. New York Times, 12.6.1995. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.6.2010. (englanniksi)
  2. a b Hochwarter, Thomas: 1 April ´89 - the day Thomas Muster´s career almost ended early austriantimes.at. 1.4.2009. Viitattu 17.6.2010. (englanniksi)
  3. a b Thomas Muster atpchampionstour.com. ATP Champions Tour. Viitattu 17.6.2010. (englanniksi)
  4. At 42, Thomas Muster returning to ATP circuit sports.ca.msn.com. 16.6.2010. Viitattu 17.6.2010. (englanniksi)
  5. "Se, että hävisin 0-6 ei haittaa yhtään" YLE Urheilu. Viitattu 2.8.2011.
  6. Thomas Muster – Playing Activity atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 25.10.2011. (englanniksi)
  7. Moran, Jonathon: Jo Beth Taylor's Dirty Job dailytelegraph.com.au. 14.10.2007. Viitattu 17.6.2010. (englanniksi)
  8. Atkin, Ronald: Statesmanship of Muster craftsman independent.co.uk. 5.12.2004. Viitattu 17.6.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


ATP | Tenniksen maailmanlistan ykköspelaajat
Andre Agassi | Boris Becker | Björn Borg | Jimmy Connors | Jim Courier | Novak Đoković | Stefan Edberg | Roger Federer | Juan Carlos Ferrero | Lleyton Hewitt | Jevgeni Kafelnikov | Gustavo Kuerten | Ivan Lendl | John McEnroe | Carlos Moyà | Andy Murray | Thomas Muster | Rafael Nadal | Ilie Năstase | John Newcombe | Patrick Rafter | Marcelo Ríos | Andy Roddick | Marat Safin | Pete Sampras | Mats Wilander