Urheiluvuosi 1990
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Urheiluvuodet |
---|
1980 • 1981 • 1982 • 1983 • 1984 • 1985 • 1986 • 1987 • 1988 • 1989 – 1990 – 1991 • 1992 • 1993 • 1994 • 1995 • 1996 • 1997 • 1998 • 1999 • 2000 |
Vuodet |
1987 • 1988 • 1989 – 1990 – 1991 • 1992 • 1993 |
Urheiluvuosi 1990 käsittelee vuoden 1990 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Carlos Sainz voitti rallin maailmanmestaruuden kaudella 1990.
Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Masters-turnauksen voitti toisena vuonna peräkkäin britti Nick Faldo.[1]
- Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti kolmannen kerran urallaan yhdysvaltalainen Hale Irwin.[2]
- Britannian avoimen turnauksen voitti toisen kerran urallaan Nick Faldo.[2]
- PGA-mestaruuden voitti australialainen Wayne Grady.[1]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut Italiassa. Lopputurnaukseen osallistui 24 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti Länsi-Saksa, joka voitti Roomassa 8.7. pelatussa loppuottelussa Argentiinan 1–0 Andreas Brehmen rangaistuspotkumaalilla. Pronssiottelussa Italia voitti Englannin 2–1.[3] Kisojen maalikuninkuuden voitti Italian Salvatore Schillaci kuudella maalilla.[4] Kamerun selviytyi MM-kisahistorian ensimmäisenä afrikkalaisena maana puolivälieriin eli kahdeksan parhaan joukkoon.[5]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 22.8.–1.9. Kiinassa. Mukana oli 16 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti Neuvostoliitto, hopealle sijoittui Kiina ja pronssia sai Yhdysvallat.[6]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 18.–28.10. Brasiliassa. Kisoihin osallistui 16 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti Italia, hopealle sijoittui Kuuba ja pronssia sai Neuvostoliitto.[7]
Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Italian ympäriajon voitti isäntämaan Gianni Bugno.[8]
- Ranskan ympäriajon voitti kolmannen kerran urallaan yhdysvaltalainen Greg LeMond.[8]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti tšekkoslovakialainen Ivan Lendl ja naisten länsisaksalainen Steffi Graf.[9]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti ecuadorilainen Andrés Gómez ja naisten jugoslavialainen Monica Seles.[10]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti ruotsalainen Stefan Edberg ja naisten ennätyksellisesti yhdeksännen kerran yhdysvaltalainen Martina Navrátilová.[11]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Pete Sampras ja naisten argentiinalainen Gabriela Sabatini.[12]
- Yhdysvallat voitti sekä Davis Cupin että Federation Cupin.[13]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 27.8.–1.9. Splitissä, Jugoslaviassa. Mitalitilaston kärkimaat olivat 12 kultaa ja yhteensä 34 mitalia voittanut ja viimeistä kertaa omalla joukkueellaan EM-kilpailuissa esiintynyt Itä-Saksa, yhdeksän kultaa ja 18 mitalia voittanut Iso-Britannia sekä kuusi kultaa ja 21 mitalia voittanut Neuvostoliitto. Kaikkiaan mitaleille pääsi 20 maata. Kolmeen kultamitaliin ylsi itäsaksalainen pikajuoksija Katrin Krabbe. Ranskan miesten pikaviestijoukkue, jossa juoksivat Max Morinière, Daniel Sangouma, Jean-Charles Trouabal ja Bruno Marie-Rose, paransi maailmanennätyksen aikaan 37,79.[14]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pihlaja, s. 152
- ↑ a b Pihlaja, s. 151
- ↑ Ekberg, s. 376–378
- ↑ Ekberg, s. 374
- ↑ Ekberg, s. 363–364
- ↑ Krastev, Todor: Women Volleyball XI World Championship 1990 Beijing (CHN) - 22.08-01.09 Winner Soviet Union todor66.com. 7.10.2017. Viitattu 2.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Krastev, Todor: Men Volleyball XII World Championship 1990 Rio de Janeiro (BRA) - 18-28.10 - Winner Italy todor66.com. 7.10.2017. Viitattu 2.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 739–740
- ↑ Pihlaja, s. 739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 162, 203–209. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1990 Wikimedia Commonsissa