Mika Ahola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mika Ahola
Mika Ahola - 2008 WEC GP of Italy.jpg
Syntynyt 13. joulukuuta 1974 Hämeenlinna, Suomi
Kuollut 15. tammikuuta 2012 (37 vuotta) Barcelona, Espanja
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Mestaruudet

Mika Ahola (13. joulukuuta 1974 Hämeenlinna, Suomi[1]15. tammikuuta 2012 Barcelona, Espanja[2]) oli suomalainen endurokuljettaja. Hän voitti enduron maailmanmestaruuden viisi kertaa peräkkäin, E1-luokassa vuosina 2008[3] ja 2009[4], E2-luokassa vuosina 2007[5] ja 2010[6], ja E3-luokassa vuonna 2011[7]. Hän on lisäksi ollut seitsemän kertaa jäsenenä voitokkaassa Six-Days-endurojoukkueessa.[5]

Ahola alkoi ajaa enduron maailmanmestaruussarjassa vuonna 1993. Vuonna 1996 hän oli ensimmäistä kertaa voittamassa Six-Days-joukkuekilpailua eli joukkueiden MM-kilpailua. Hän siirtyi TM:n tehdastalliin vuodeksi 1997 ja sijoittui 125-kuutioisten MM-sarjassa toiseksi. Seuraavana vuonna hän otti osaa 250-kuutioisten sarjaan kuten myös voitokkaaseen Six-Days-joukkueeseen. Vuonna 1999 hän sijoittui MM-sarjassa kolmanneksi ja oli jälleen voittamassa Six-Days-kilpailua. Vuonna 2000 hän sijoittui toiseksi 250-kuutioisten luokassa. Seuraavana vuonna hän vaihtoi italialaiseen VOR moottoripyörämerkkiin ja alkoi ottaa osaa yli 500-kuutioisten nelitahtisten sarjaan.

Ensimmäisinä kahtena vuonnaan tässä sarjassa hän sijoittui toiseksi maailmanmestaruusluokassa. Vuonna 2003 hän sijoittui kolmannelle sijalle. Vuosina 2002–2004 hän oli myös voittamassa Six-Days-joukkuekilpailua. Kaudella 2004 hän vaihtoi Husqvarnaan ja sijoittui Enduron E3-luokassa neljänneksi, ja sama menestys jatkui myös kaudella 2005. Vuonna 2006 hän sijoittui toiseksi E2-luokassa Hondalla. Vuonna 2007 Aholasta tuli E2-luokan maailmanmestari voittaessaan puolustavan mestarin, Samuli Aron. Vuosina 2008 ja 2009 Ahola voitti Hondalla maailmanmestaruuden E1-luokassa.

Ahola voitti Päijänteen ympäriajon ennätykselliset kuusi kertaa vuosina 1993, 1995–1998 ja 2000.[5]

Mika Ahola on voittanut Novemberkåsanin kaksi kertaa vuosina 1993 ja 1998. Vuonna 1993 voittaessaan Ahola oli siihen mennessä toinen ulkomaalainen, joka oli voittanut kilpailun. Edellisen kerran ulkomaalainen voitti Novemberkåsanin 1947. Tuolloin kisan voitti tanskalainen Josef Koch.[8][9]

Ahola ilmoitti lopettamisestaan 1. tammikuuta 2012. Hän kuoli kaksi viikkoa myöhemmin barcelonalaisessa sairaalassa ajoharjoituksissa kaatumisesta seuranneen sisäelinvamman ja leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.[2][10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mika Ahola Biography FIM-live.com. Viitattu 16.1.2012. (englanniksi)
  2. a b Endurokuski Mika Ahola on kuollut 16.1.2012. YLE. Viitattu 16.1.2012.
  3. Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 30, s. 278. Minerva Kustannus Oy, 2009. ISBN 978-952-492-254-8.
  4. Ahola voitti enduron maailmanmestaruuden 13.9.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.9.2009.
  5. a b c Salminen ja Ahola ajoivat enduron MM-kultaa Suomen Moottoriliitto ry. Viitattu 25.03.2009.
  6. Ahola voitti neljännen enduron MM-kullan peräkkäin 25.09.2010. Turun Sanomat. Viitattu 26.9.2010.
  7. Ahola ja Salminen juhlivat enduron MM-titteleitä 1.10.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.10.2011.
  8. Rindar, Bo: Natt skiftet (PDF) MC Nytt. Viitattu 16.1.2017. sv
  9. Kåsasegrare genom åren (PDF) Viitattu 16.1.2017. sv
  10. HS- artikkeli, Aamulehti 17. tammikuuta 2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]