Urheiluvuosi 1997

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Urheiluvuodet
1987198819891990199119921993 •   
199419951996 1997 199819992000
   2001200220032004200520062007
Vuodet
1994199519961997199819992000

Urheiluvuosi 1997 käsittelee vuoden 1997 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestaruuskilpailut 1.–6.2. Osrbliessä, Slovakiassa. Kisaohjelmaan kuului viisi miesten ja viisi naisten lajia. Saksa voitti kolme kultamitalia. Ruotsin Magdalena Wallin-Forsberg voitti henkilökohtaisilla matkoilla kaksi kultaa ja yhden pronssin. Miesten puolella Saksan Ricco Groß voitti kultaa 20 kilometrillä ja viestissä.[2]

Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keilailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Euroopan-mestaruuskilpailut 22.–28.6. Nottinghamissa, Isossa-Britanniassa. Alankomaat voitti viisi kultamitalia ja Ruotsi neljä. Henkilökohtaisen kilpailun mestaruuden voittivat Norjan Tore Torgersen ja Alankomaiden Annemiek van den Boogart.[13]

Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan WBA-liiton MM-ottelussa 28.6. Las Vegasissa Evander Holyfield voitti Mike Tysonin tämän purtua Holyfieldiä korvaan ja tultua hylätyksi. Holyfield voitti 8.11. myös IBF-liiton MM-tittelin maanmieheltään Michael Moorerilta kehätuomarin keskeytyksellä kahdeksannessa erässä.[21]
  • Amatöörinyrkkeilyn maailmanmestaruuskilpailut 18.–26.10. Budapestissa, Unkarissa. Kilpailut käytiin 12 painoluokassa 48-kiloisista yli 91 kilon luokkaan. Venäjä voitti neljä mestaruutta, ja kaikkiaan mitaleille ylsi 23 maata. Raskaimman sarjan mestaruuden voitti Georgian Georgi Kandelaki.[22]

Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Triathlon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailut 16.–20.4. Göteborgissa, Ruotsissa. Australia oli kisojen menestynein maa yhdeksällä kultamitalilla. Mitaleille ylsi kaikkiaan 22 maata. Henkilökohtaisissa lajeissa kahden kultamitalin voittajia olivat Venezuelan Francisco Sánchez, Kuuban Neisser Bent, Australian Matthew Dunn, Yhdysvaltain Jenny Thompson, Costa Rican Claudia Poll sekä Australian Kristy Ellem. Maailmanennätyksen uivat Claudia Poll 200 metrin vapaauinnissa (1.54,17) ja 400 metrin vapaauinnissa (4.00.03) sekä Jenny Thompson 100 metrin perhosuinnissa (57,79). Australia ui maailmanennätyksen miesten 4 × 200 metrin vapaauinnissa (7.02,74) ja 4 × 100 metrin sekauinnissa (3.30,66) sekä Kiina naisten 4 × 100 metrin vapaauinnissa (3.34,55) ja 4 × 200 metrin vapaauinnissa (7.51,92).[36]
  • Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–24.8. Sevillassa, Espanjassa. Venäjä voitti 16 kultamitalia ja Saksa 15. Suomen ainoan mitalin sai 200 metrin sekauinnissa pronssille sijoittunut Jani Sievinen.[37]

Voimistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 31.8.–7.9. Lausannessa, Sveitsissä. Romania voitti neljä kultamitalia, kaikki naisten lajeista. Romanian Gina Gogean voitti kultaa permannolla, puomilla ja joukkuekilpailussa. Suomen Jani Tanskanen voitti kultaa rekillä ja hänestä tuli ensimmäinen suomalainen telinevoimistelun maailmanmestari sitten vuoden 1950.[38]

Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 19. Kustannus-Notariaatti Oy, 1998. ISBN 952-5106-07-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Siukonen 1998, s. 227
  2. Siukonen 1998, s. 229
  3. Siukonen 1998, s. 175–176, 263
  4. Siukonen 1998, s. 101–102, 165, 170, 262–263
  5. Siukonen 1998, s. 199, 233
  6. a b c d Siukonen 1998, s. 233
  7. a b c Siukonen 1998, s. 240
  8. Siukonen 1998, s. 239
  9. Siukonen 1998, s. 116, 245
  10. Siukonen 1998, s. 248
  11. Siukonen 1998, s. 246
  12. Siukonen 1998, s. 250
  13. Siukonen 1998, s. 253
  14. a b Siukonen 1998, s. 255
  15. Siukonen 1998, s. 123, 254–255
  16. a b Siukonen 1998, s. 256
  17. a b Siukonen 1998, s. 257
  18. Siukonen 1998, s. 138, 153, 265
  19. Siukonen 1998, s. 264
  20. Siukonen 1998, s. 131, 264–265
  21. Siukonen 1998, s. 126, 169
  22. Siukonen 1998, s. 267–268
  23. a b Siukonen 1998, s. 269
  24. a b c d Siukonen 1998, s. 274
  25. Siukonen 1998, s. 97–99, 233–234
  26. Siukonen 1998, s. 82, 235
  27. a b Siukonen 1998, s. 279
  28. Siukonen 1998, s. 131, 279
  29. Siukonen 1998, s. 285
  30. a b Siukonen 1998, s. 286
  31. Siukonen 1998, s. 104–105, 287
  32. Siukonen 1998, s. 287
  33. a b c Siukonen 1998, s. 289
  34. Siukonen 1998, s. 128, 289
  35. Siukonen 1998, s. 53, 290
  36. Siukonen 1998, s. 291–292
  37. Siukonen 1998, s. 140, 292–293
  38. Siukonen 1998, s. 148, 301–302
  39. Siukonen 1998, s. 60, 66–70
  40. Siukonen 1998, s. 101–102, 303
  41. Siukonen 1998, s. 303–304
  42. Siukonen 1998, s. 304
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.