Oliver McCall

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oliver McCall
Oliver McCall.JPG
Tiedot
Lempinimi The Atomic Bull
Painoluokka raskassarja
Pituus 188 cm.[1]
Maa Yhdysvallat
Syntymäaika 21. huhtikuuta 1965
Syntymäpaikka Chicago Illinois USA
Otteluasento oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein orthodox
Ammattilaistilastot
Ottelut 66
Voitot 54
– tyrmäysvoitot 37
Tappiot 10

Oliver ”The Atomic Bull” McCall (s. 21. huhtikuuta 1965) on yhdysvaltalainen raskaansarjan nyrkkeilijä, joka on tunnettu huomattavasta iskunkestävyydestään. Hän tuli tunnetuksi voitettuaan WBC:n raskaansarjan mestaruuden 1994 tyrmättyään Lennox Lewisin tämän kotikaupungissa Lontoossa, Englannissa.

Amatööriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCallilla oli menestyksekäs amatööriura. Hän voitti Chicagon Golden Gloves -turnauksen kahdesti.

Urakehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Atomic Bull" -lempinimellä tunnettu McCall aloitti ammattilaisuransa vuonna 1985 ja nousi hitaasti raskaansarjan huipulle. Hän löi Jesse Fergusonin ja tulevan raskaansarjan mestari Bruce Seldonin, mutta hävisi ottelun Tony Tuckerille ennen kohtaamistaan Lewisin kanssa 1994. Ottelun ensimmäisen erän McCall aloitti aggressiivisesti ja pakotti Lewisin perääntymään. Toisessa erässä hän voitti oikean käden lyönnillä, kun Lewis putosi kanveesiin ja nousi ennen kuin tuomari ehti laskea kymmeneen. Lewis näytti niin sekavalta, että tuomari keskeytti ottelun. McCallin voitto Lewisistä merkitsi myös nyrkkeilypromoottori Don Kingin menestystä. Hänen nyrkkeilijänsä eivät olleet voittaneet raskaansarjan mestaruutta sitten Mike Tysonin menetettyä sen vuonna 1990. Oliver McCall nyrkkeili 45 vuoden ikäistä entistä mestari Larry Holmesia vastaan voittaen ottelun pistein 115-112 115-114, ja 114-113 ennen palaamista Lontooseen, jossa hän kohtasi Frank Brunon vuonna 1995. McCall hävisi ottelun tuomariäänin täysien erien jälkeen.

McCall–Bruno-ottelun punnitustilaisuudessa McCall ilmoitti, että hän aikoo kostaa Gerald McClellan‎in puolesta. McClellan oli saanut aivovaurion Nigel Bennin kanssa käydyssä ottelussa. Ottelu käytiin Wembley Stadiumilla. Bruno aloitti hyvin, lyöden yksittäisiä iskuja oikealla kädellään. McCall näytti välinpitämättömältä ottelun suhteen. McCall löi useita lujia iskuja kolmannen erän lopulla. Bruno oli pulassa monta kertaa, mutta onnistui selviytymään ja voitti mestaruuden tuomarien yksimielisellä päätöksellä 12. erän jälkeen. McCall palasi kehään kuusi kuukautta Bruno-ottelun jälkeen. Hän voitti jo entiseksi jääneen WBC-liiton mestarin Oleg Maskaevin ensimmäisessä erässä. Kuukausi tämän jälkeen hän voitti James Stantonin kuusieräisessä ottelussa.

Lewis vastaan McCall II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lewis ja McCall kohtasivat jälleen 7. helmikuuta 1997 Las Vegasissa. Eriskummallisessa kamppailussa McCall kieltäytyi ottelemasta, ja purskahti itkuun. Lopulta tuomari Mills Lane lopetti ottelun. Mills Lane, kehätuomari, totesi haastattelussa ottelun jälkeen: "kolmannessa erässä, hän tuli lähelle, hän vaikutti ahdistuneelta ja sitten hän vain perääntyi ja pani hänen käsivartensa alas. Minä luulin, että hän näytteli, mutta silloin minä näin, että hänen huulensa alkoivat väristä, ja ajattelin 'hyvä jumala, itkeekö hän?'". Todennäköisesti syy McCallin itkuun ja ottelemisesta kieltäytymiseen oli hänen sisukkuutensa romahtaminen Lewisin toisessa erässä vetäisemän kovan kohokoukun tulos.lähde? Toisen, ja kolmannen erän välisellä tauolla McCall ei mennyt kulmaukseensa hoidettavaksi, kuten yleisesti on tapana, vaan käveli ympäri kehää. Sama toistui kolmannessa erässä: McCall käveli ympäri kehää yrittämättäkään otella. Kolmannen, ja neljännen erän välisellä tauolla tuomari pakotti McCallin kulmaukseensa, ja kysyi tältä, halusiko hän otella vielä.lähde?

Vuonna 2001 36-vuotiaana McCall jatkoi uraansa tyrmäämällä Henry Akinwanden Las Vegasissa kymmenennessä erässä.

Joulukuussa 2004 McCall hävisi pistein amerikkalaiselle DaVarryl Williamsonille kymmeneräisen kohtaamisen jälkeen.

Vuonna 2005 McCall matkusti Saksaan karsintakilpailua varten. Kilpailussa taitava kuubalainen Juan Carlos Gomez voitti McCallin kymmenen erää kestäneessä ottelussa. Tämä tappio kuitenkin poistettiin McCallin tilastoista, kun Gomez myöhemmin jäi kiinni doping-testeissä.

Ongelmia lain kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka McCallia ei tyrmätty koskaan, hänen ura on tahriintunut useiden huumevieroitusyritysten tuloksena. McCall on yrittänyt lukuisia paluita, mutta törmäykset lain kanssa ovat vaikeuttaneet nyrkkeilyuraa.

Tammikuussa 2006 poliisit pidättivät McCallin Nashvillessa, Tennesseessä, kun hän yritti karata viranomaisilta, jotka yrittivät pidättää hänet maalletunkeutumisen vuoksi julkisessa asuntorakennuskohteessa.[2] Poliisit kertoivat toimittajille, että McCallilla oli hallussaan pieni määrä kokaiinia ja lasiputki. Hän sai 30 päivän vankeustuomion.[3]

Huolimatta vaikeuksistaan lain kanssa McCallin ura on jatkunut. Hän voitti seuraavan ottelunsa ensimmäisen erän teknisellä tyrmäyksellä Kenny Cravenista kesäkuussa 2006. 9. joulukuuta 2006 hän voitti Yanqui Diazin tyrmäyksellä Hollywoodissa, Floridassa. 16. kesäkuuta 2007 Sinan Samil Sam hävisi McCallille Ankarassa, Turkissa. Tämä voitto takasi hänelle mahdollisuuden otella WBC:n raskaan sarjan mestaruudesta. McCall hävisi kuitenkin kuubalaiselle Juan Carlos Gomezille. Tuloksena tästä Gomez otti hänen paikkansa WBC:n seuraavana haastajana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]