Mike Tyson

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mike Tyson
Maailman raskaansarjan maailmanmestari
Mike Tyson vuonna 2011.
Mike Tyson vuonna 2011.
Tiedot
Oikea nimi Michael Gerard Tyson
Lempinimi Iron Mike,
Kid Dynamite,
The Baddest Man on the Planet
Painoluokka Raskassarja
Pituus 178 cm[1]
Maa  Yhdysvallat
Syntymäaika 30. kesäkuuta 1966 (ikä 50)
Syntymäpaikka Brooklyn, New York, New York, Yhdysvallat
Otteluasento oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein orthodox
Aktiivisena 1985–1991
1995–2005
Ammattilaistilastot
Ottelut 58
Voitot 50
– tyrmäysvoitot 44
Tappiot 6
Ratkaisemattomat 0
Ei tuomiota/
mitätöity
2

Michael Gerard ”Mike” Tyson (s. 30. kesäkuuta 1966 New York, New York) on uransa lopettanut yhdysvaltalainen raskaansarjan nyrkkeilijä, joka saavutti ammattilaisena painoluokkansa maailmanmestaruuden kahdesti. Paitsi nyrkkeilijän urastaan, hänet tunnetaan myös yksityiselämänsä ongelmista. Hänet tuomittiin vankilaan raiskauksesta vuonna 1992, mikä katkaisi hänen uransa tilapäisesti. Hän näyttäytyi myös elokuvissa Kauhea kankkunen ja Kauhea kankkunen 2.

Varhainen elämä ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyson syntyi ja varttui Brooklynin Brownsvillen lähiössä. Hänen vanhempansa olivat Lorna Smith Tyson ja Jimmy Kirkpatrick.[2] Tysonin varhainen lapsuus oli onneton. Hän kasvoi Bronsvillen kaduilla. Nuorena hän ajautui usein ongelmiin poliisin kanssa ja hänet erotettiin koulusta tappelun vuoksi.

Yhdeksänvuotiaaksi kasvettuaan Tyson oli pidätetty kaikkiaan jo 52 kertaa.[3] Lopulta Tyson päätyi Upstate New Yorkissa Tryon Schoolin poikakouluun. Bobby Stewartin ohjauksessa Tysonin nyrkkeilytaidot ja kyvykkyys nyrkkeilykehään huomattiin. Tyson oli fyysisiltään ominaisuuksiltaan sopiva, hän painoi 200 paunaa (91 kg) jo 13-vuotiaana. Stewart harjoitti häntä muutamia kuukausia ja tutustutti hänet Cus D’Amatoon, jolla oli pitkä historia valmentajana.[2] Cus D’Amato näki Tysonin kyvyt ja alkoi valmentaa häntä. D’Amatoa on sanottu Tysonin maineen isäksi. D’Amatosta tuli myöhemmin Tysonin laillinen huoltaja. D’Amato kuoli 77-vuotiaana vuonna 1985.

Amatööriura [4][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1981[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinäkuu: Tuntematon vastustaja KO1

United States Junior Olympic Heavyweight Championship

  • Marraskuu Ernie Bennet, Rhode Island L3

1982[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinäkuu Jonathon Littles,KO2
  • Heinäkuu Don Cozad, Salem Or KO 1
  • Heinäkuu 26. Kelton Brown, Salem Or KO1

Edelliset 3 ottelua olivat osa Yhdysvaltojen Junior Olympic Heavyweight -kilpailua.

  • Kilbert Pierce, Boston, W3

Tämä ottelu oli osa USA/ABF liiton Kilpailua

  • Joulukuun 12. Al Evans, Binghampton NY LK3

1983[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maaliskuu Andrew Stokes, Albuquerque NM KO3
  • Maaliskuu Mike Bardwell, Albuquerque NM KO1
  • Maaliskuu Warren Thompson, Albuquerque NM W3
  • Maaliskuun 26. Craig Payne, Albuquerque, NM L3

Edelliset 4 ottelua olivat osa kansallista kultainen hanska -kilpailua superraskaassa sarjassa.

  • Elokuu 14. Olian Alexander, ? W

Ohio State Fair National Invitational, 200 lbs sarja.

  • Elokuun 27. Tyson voitti yhdysvaltojen alle 19-vuotiaiden raskaansarjan mestaruuden
  • Joulukuun 10. Kimmuel Odum, ? LF2

Yhdysvaltojen raskaansarjan mestaruuskilpailu

1984[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Orbit Pough, KO 1

Yhdysvaltojen (alle 19-v) raskaansarjan kilpailu

  • Derek Isaman, W3
  • Richard Johnson, KO
  • Johnny Williams, KO
  • Rocky Pepeli, KO
  • Jonathan Littles, KO1

Edelliset 5 ottelua olivat osa kansallista kultaiset hanskat kilpailua 201 lbs sarjassa.

  • Kesäkuun 8. Avery Rawls, Fort Worth Tx W3
  • Kesäkuun 9. Henry Milligan, Fort Worth Tx KO2
  • Kesäkuun 10. Henry Tillman, Fort Worth Tx L3

Edelliset 3 ottelua olivat osa Yhdysvaltojen olympiakarsintoja 201 lbs painoluokassa.

  • Heinäkuun 6. Olian Alexander, Las Vegas Nv SCH
  • Heinäkuun 7. Henry Tillman, Las Vegas, Nv L3

Edelliset 2 ottelua olivat osa yhdysvaltojen olympiakarsintoja 201 lbs painoluokassa

Ammattilaisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mike Tyson otteli ensimmäisen ammattilaisottelunsa 6. maaliskuuta 1985 Albanyssa, New Yorkissa, jolloin hän kohtasi Hector Mercedesin. Hän voitti ottelun ensimmäisessä erässä. Tyson voitti kaikki vuonna 1985 käymänsä ottelut tyrmäysvoitoilla. Vuonna 1986 Tyson otteli 20 kertaa. Tysonin ensimmäinen televisioitu ottelu oli kehäraakki Jesse Fergusonia vastaan. Tyson mursi Fergusonin nenän kohokoukulla viidennessä erässä. Kuudennen erän lopussa tuomari keskeytti ottelun. Tyson voitti ensimmäisen nyrkkeilymestaruutensa ottelemalla Trevor Berbickin kanssa WBC:n mestaruudesta. Tysonilta kesti kaksi erää tulla 20-vuotiaana kaikkien aikojen nuorimmaksi raskaan sarjan maailmanmestariksi. Tysonin uran kehitystä on verrattu nuoreen Joe Louisiin.

19-vuotiaana Tyson painoi noin 100 kiloa. Pituutta hänellä oli 178 cm[5].

Tyson voitti ottelun James ”Bonecrusher” Smithiä vastaan 7. maaliskuuta Las Vegasissa, Nevadassa ja Smithin WBA-titteli siirtyi hänelle. Tyson-mania mediassa kiihtyi. IBF:n tittelin Tyson otti voittamalla Tony Tuckerin pistein. Hänen seuraava ottelunsa oli vuoden 1984 olympiavoittajaa Tyrell Biggsiä vastaan lokakuussa 1987. Tyson otti työvoiton 7 erän ottelussa.

Vuonna 1988 Tyson otteli kolmesti. Hän kohtasi Larry Holmesin voittaen 4. erässä 22. tammikuuta 1988. Tyson otteli vielä Tony Tubbsia vastaan Tokiossa maaliskuussa 1988. Tyson voitti ottelun toisessa erässä.

Hänen seuraava vastustajansa Michael Spinks oli raskaan sarjan maailmanmestari, jonka täytyi otella säilyttääksensä tittelinsä. Monet nyrkkeilyfanit odottivat Tysonin ”laillistavan” maailmanmestaruutensa kohtaamalla Spinksin ja voittavan hänet. Tyson voitti Spinksin 91 sekunnissa.

Tysonilla oli ainoastaan kaksi ottelua vuonna 1989. Hän kohtasi kuuluisan brittiläisen nyrkkeilijän Frank Brunon helmikuussa viisi erää kestäneessä ottelussa sekä voitti yhden erän tyrmäyksellä Carl Williamsin heinäkuussa. Ottelussa James ”Buster” Douglasin kanssa 1990 Tyson hävisi erotuomarin keskeytyksellä 10. erässä. Douglasille laskettiin lukua 8. erässä, mutta hän nousi ja voitti ottelun 10. erässä. Douglas oli ensimmäinen mies, joka pudotti Tysonin kanveesiin tämän ammattilaisuran aikana. Ennen ottelun alkua Tyson oli ollut vielä 1/42 suosikki. Douglasilla oli ollut henkilökohtaisia ongelmia ennen ottelun alkua: Hänen äitinsä oli kuollut kaksi viikkoa ennen ottelua. [6] Ottelussa Tysonilla oli jatkuvasti ongelmia päästä Douglasin lähelle: Douglasin jabi, eli etummainen suora, oli 30 senttiä ulottuvampi, kuin hänen omansa. Tyson onnistui kaatamaan Douglasin kanveesille 8. erän aikana kohokoukulla. Douglas pääsi ylös, ja onnistui sitomaan Tysonin hyökkäyksiä. (Ottelun jälkeen Tysonin joukot sanoivat, että tuomarin luvunlasku kesti yli 10 sekuntia.)[7] 35 sekuntia 10. erän alkamisen jälkeen Douglas löi kovan iskukombinaation, joka tiputti Tysonin kanveesille ensimmäistä kertaa hänen urallaan.

Vuonna 1989 Central State University Ohiosta myönsi Tysonille kunniatohtorin arvon (engl. Doctor of Humane Letters).

Vuonna 1991 Tyson kohtasi Donovan "Razor" Ruddockin kahdesti. Ensimmäinen ottelu päättyi keskeytykseen seitsemännessä erässä, ja uusinnan Tyson voitti niukasti pisteillä. Kyseisen ottelun jälkeen ei Tyson enää pystynyt voittamaan maailman parhaimpia iskijöitä. Tyson–Ruddock-ottelu toimi eliminaatoriotteluna, jonka voittajasta tulisi ykköshaastaja, joka pääsisi kohtaamaan silloisen maailmanmestarin – Evander Holyfieldin. Miesten ensimmäisessä kohtaamisessa tuomari keskeytti ottelun 7. erässä Tysonin hyväksi. Ruddockin taustajoukot raivostuivat tuloksesta, ja vaativat uusintaottelua. Puolen vuoden kuluttua ottelu järjestyikin, ja sen Tyson voitti 12 erän jälkeen pistein. Pian tämän jälkeen Tyson joutui vankilaan.

Raiskaus ja vankilatuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitettuaan Ruddockin Tysonin oli tarkoitus kohdata silloinen maailmanmestari Evander Holyfield. Ottelu ei kuitenkaan toteutunut tuolloin. Mike Tyson joutui vankilaan tullessaan syytetyksi Miss Black American Desiree Washingtonin raiskauksesta heinäkuussa 1991 indianapolislaisessa hotellihuoneessa. Tapauksen johdosta Tyson pidätettiin ja tuomittiin vankilaan 10. helmikuuta 1992.

Tyson vietti vankilassa kolme vuotta, joiden aikana hän kääntyi muslimiksi.

Paluu kehään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyson ei otellut raiskaustapauksen jälkeen ennen vuotta 1995, jolloin hän sai nyrkkeilylisenssinsä takaisin. Hän voitti ensimmäisellä kierroksella Peter McNeeleyn elokuussa ja löi Buster Mathias Juniorin 3. joulukuuta 1995. Tyson voitti WBC:n mestaruuden voitettuaan Frank Brunon 3. erässä heidän uusintaottelussaan. WBC-liiton vyöstä Tyson luopui puolustamatta sitä kertaakaan.[8][9] Hän voitti WBA:n mestaruuden tyrmäämällä Bruce Seldonin 93 sekunnissa.[8] Tyson kohtasi Evander Holyfieldin 12 erän ottelussa. Ottelu oli neljäs ottelu Holyfieldille, joka oli menettänyt tittelinsä vuonna 1994 Michael Moorerille. Holyfied voitti teknisellä tyrmäyksellä 11. erässä tuomarin, Mitch Halpernin, keskeyttäessä ottelun Tysonin ollessa siinä vaiheessa jo aivan muissa maailmoissa. Holyfieldistä tuli kolminkertainen raskaansarjan maailmanmestari. Ennen ottelua Holyfieldillä ei uskottu olevan minkäänlaisia mahdollisuuksia voittaa. Ottelun jälkeen Tysonin leirissä tappion uskottiin tulleen Holyfieldin päähän kohdistuneista puskuista, joihin tuomari ei ollut kiinnittänyt tarpeeksi paljon huomiota.

Holyfield-Tyson II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Holyfield-Tyson II

Tyson otteli seuraavan kerran vasta 28. kesäkuuta 1997, jolloin järjestettiin uusintaottelu WBA:n mestaruudesta Holyfieldin kanssa. Mitch Halpernin tilalle tuomariksi oli valittu kokenut Mills Lane. Ottelua kutsuttiin nimellä "The Sound and the fury", ja se järjestettiin Las Vegasin MGM Grand Garden areenalla. Tyson hylättiin 3. erässä, kun hän puraisi Holyfieldiltä palasen vasemmasta korvasta. Tyson oli puraissut aikaisemminkin erän aikana korvasta palasen, mutta tuomari antoi siitä vain varoituksen, ja ottelu jatkui. Tyson sanoi myöhemmin puraisun olleen koston siitä, että Holyfield oli puskenut häntä päällään ilman, että tuomari puuttui mitenkään asiaan. Kyseisten kehätapahtumien jälkeen Tyson sai vuoden kestävän ottelukiellon. Hänelle annettiin myös 3 miljoonan yhdysvaltain dollarin sakko. Tämän tauon jälkeen hänen lisenssinsä palauttamisen puolesta äänestettiin, ja hän sai lisenssinsä takaisin 4–1 äänin. Vuoden ottelutaukonsa jälkeen hän otteli Etelä-Afrikan Frans Bothan kanssa. Tyson tyrmäsi Bothan yhdellä iskulla 5. erässä ottelun ollessa siihen asti hyvin tasainen. Orlin Norris taipui Tysonille kehässä 23. lokakuuta 1999. Ottelussa Tyson oli lyönyt Norrisia kongin kumahtamisen jälkeen. Iskun voimasta Norris vajosi kanveesiin murtaen jalkansa.[10]. Ottelusta muodostui ratkaisematon Norrisin ollessa kyvytön jatkamaan ottelua.[10]

Viimeiset ottelut 2000–2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyson otteli 3 ottelua vuonna 2000. Ensimmäinen ottelu oli Englannissa Julius Francista vastaan. Tyson voitti keskeytyksellä 2. erässä. Tämän jälkeen Tyson otteli Lou Savaresen kanssa voittaen 1.erässä. Tyson otteli myös äärimmäisen epäpuhtaan ottelun Andrew Golotan kanssa Golotan lähtiessä yllättäen ( tuntemattomasta syystä ) ulos kehästä 3. erän jälkeen. Myöhemmin ottelun lopputulos mitätöitiin.

Tyson otteli ainoastaan kerran vuonna 2001; hän voitti Brian Nielsenin keskeytyksellä 7. erässä. Tysonin oli tarkoitus otella Lennox Lewisin kanssa vuonna 2002 Nevadassa, mutta Nevadan nyrkkeilykomissio ei antanut Tysonille lupaa otella johtuen Tysonin mahdollisesta osallisuudesta seksuaalirikoksiin. Ottelu järjestettiin lopulta kesäkuussa Memphisissä, Tennesseessä. Tyson hävisi yksipuolisen ottelun tyrmäyksellä 8. erässä. Ottelussa oli panoksena Lewisin WBC, IBF, ja IBO liittojen vyöt. Amatööreinä ollessaan Lewis, ja Tyson olivat sparranneet keskenään vuonna 1984. Kaksi vuotta ennen ottelua, vuonna 2000 kohdattuaan Lou Savaresen, Tyson oli sanonut Lewisille: "I want your heart, I want to eat your children." Lewis dominoi ottelua ja tyrmäsi Tysonin 8. erässä.

Seuraavassa ottelussaan Tyson löi Clifford Etiennen 49 sekunnissa 1. erässä. Tämä jäi Tysonin viimeiseksi voitoksi ammattikehissä. Tyson kohtasi englantilaisen Danny Williamsin Louisvillessä, Kentuckyssa heinäkuun 30 päivä Vuonna 2004. Tyson hallitsi kaksi ensimmäistä erää. Tilanne muuttui 3. erässä ja Tyson hävisi tyrmäyksellä 4. erässä. Ottelussa Kevin McBridea vastaan Tyson luovutti ennen 7. erää. Hävittyään kolme ottelua neljästä, Mike Tyson on sanonut voivansa lopettaa nyrkkeilyn. Tyson on urallaan otellut 58 ottelua, joista 6 tappiota, 2 ratkaisematonta ja 50 voittoa.

Vuonna 1998 The Ring lehti arvioi kautta aikain TOP-100 listalla Tysonin 14. parhaaksi raskaansarjan iskijäksi.

Kehän ulkopuolella, hankaluuksia ja vankeustuomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Tysonin ongelmat alkoivat avioerosta Robin Givensin kanssa vuonna 1989.[11] Tyson syyllistyi Miss Black Amerikan Desiree Washingtonin raiskaukseen 27. tammikuuta 1992 ja hänet todettiin syylliseksi raiskauksesta ja tuomittiin kolmen vuoden vankeuteen. Tyson pahoinpiteli myös kaksi henkilöä 31. elokuuta 1998.

Hän avioitui fitnesstähden kanssa ja juhli Las Vegasissa. Tyson ajautui taloudelliseen konkurssiin elokuussa 2003, jolloin hänellä oli yli 30 miljoonaa dollaria velkaa. Urallaan Tyson on tienannut yli 300 miljoonaa dollaria.

Lopetettuaan nyrkkeilyn vuonna 2005, Tyson ryhtyi kasvattamaan kyyhkysiä, joita hänellä on noin 350 kappaletta.

Vuonna 2006 Tyson sanoi julkisesti aloittavansa vaikka stripparintyöt, että hän pääsisi taas julkisuuteen takaisin. Tyson alkoi esittää harjoitteluaan julkisesti Madison Square Gardenissa vuonna 2006. Helmikuussa 2007 hän hakeutui vieroitushoitoon kokaiiniriippuvuutensa vuoksi. Syyskuussa 2007 Tyson myönsi ajaneensa maastoautollaan huumeiden vaikutuksen alaisena. Marraskuussa 2007 Tyson joutui vuorokaudeksi vankilaan ajettuaan autolla huumeiden vaikutuksen alaisena. Hänen hallustaan löytyi kokaiinia. Lisäksi Tyson joutui kolmen vuoden ehdonalaiseen vankeuteen.[11]

Tyson uskoo tulevansa murhatuksi, koska hän on värikkään elämänsä aikana saanut niin monia vihamiehiä.[12] Hänen on myös epäilty osallistuneen murhan suunnitteluun.[13]

Vuonna 2008 valmistui dokumenttielokuva Tyson, joka julkaistiin Cannesissa.[12] Hän ei kestänyt katsoa itsestään kertovaa elokuvaa loppuun.[12] Tyson näyttelee itseään vuonna 2009 valmistuneessa elokuvassa Kauhea kankkunen.

Nintendo teki vuonna 1987 NES-konsolille Mike Tyson’s Punch-Out!! -nyrkkeilypelin, johon Tyson laitettiin pelin viimeiseksi vastustajaksi.

Tysonin tytär Exodus kuristui kaulastaan juoksumaton sähköjohtoon 27. toukokuuta 2009[14] ja kuoli myöhemmin vammoihinsa sairaalassa.[15][16] Kesäkuussa 2009 Tyson meni kolmannen kerran naimisiin.[17] [18]

Keväällä 2010 Tyson ilmoitti ryhtyneensä vegaaniksi.[19][20][21]

31.3.2012 Tyson liitettiin WWE:n Hall Of Fameiin. Tyson on muutamaan otteeseen ollut tekemisissä WWE:n kanssa. 1998, Tysonilla oli pienimuotoinen feudi Stone Cold Steve Austinin kanssa. Tyson liittyi D-Generation X ryhmään, joka johti Stone Cold Steve Austinin ja Shawn Michelsin väliseen otteluun Wrestlemania 14 tapahtumassa, jossa Mike Tyson vaihtoi puolta Austinille ja Austin voitti tittelin. Lopussa Tyson tyrmäsi Shawn Michaelsin. 2010 palasi D-Generation X väreissä WWE:n ruutuun, jossa tyrmäsi Chris Jerichon lopussa.

Ammattilaistilasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilasto Vastustaja Erä ja aika Päivämäärä Paikka
L 50-6 Kevin McBride TKO 6 (10), 3:00 11.06.2005 Yhdysvallat Washington, DC
L 50-5 Danny Williams KO 4 (10), 2:51 30.07.2004 Yhdysvallat Louisville, Kentucky
W 50-4 Clifford Etienne KO 1 (10), 0:49 22.2.2003 Yhdysvallat Memphis, Tennessee
L 49-4 Lennox Lewis KO 8 (12), 2:25 8.6.2002 Yhdysvallat Memphis, Tennessee
W 49-3 Brian Nielsen KO 7 (10), 3:00 13.10.2001 Tanska Kööpenhamina
NC 48-3 Andrew Golota NC 3 (10) 20.10.2000 Yhdysvallat Auburn Hills, Michigan
W 48-3 Lou Savarese TKO 1 (10), 0:38 24.6.2000 Skotlanti Glasgow
W 47-3 Julius Francis TKO 2 (10), 1:03 29.1.2000 Englanti Manchester
NC 46-3 Orlin Norris NC 1 (10), 3:00 23.10.1999 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
W 46-3 Francois Botha KO 5 (10), 2:59 16.1.1999 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
L 45-3 Evander Holyfield DQ 3 (12), 2:59 28.6.1997 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
L 45-2 Evander Holyfield TKO 11 (12), 0:37 9.11.1996 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
W 45-1 Bruce Seldon TKO 1 (12), 1:49 7.9.1996 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
W 44-1 Frank Bruno TKO 3 (12), 0:50 16.3.1996 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
W 43-1 Buster Mathis Jr. KO 3 (12), 2:32 16.12.1995 Yhdysvallat Philadelphia, Pennsylvania
W 42-1 Peter McNeeley DQ 1 (10) 19.8.1995 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
W 41-1 Donovan Ruddock UD 12 28.6.1991 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
W 40-1 Donovan Ruddock TKO (7) 12, 2:22 18.3.1991 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
W 39-1 Alex Stewart KO 1 (10), 2:27 12.8.1990 Yhdysvallat Atlantic City, New Jersey
W 38-1 Henry Tillman KO 1 (10), 2:47 16.6.1990 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
L 37-1 James Douglas KO 10 (12) 11.2.1990 Japani Tokio
W 37-0 Carl Williams TKO 1 (12), 1:33 21.7.1989 Yhdysvallat Atlantic City, New Jersey
W 36-0 Frank Bruno TKO 5 (12), 2:55 25.2.1989 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
W 35-0 Michael Spinks KO 1 (12), 1:31 27.6.1988 Yhdysvallat Atlantic City, New Jersey
W 34-0 Tony Tubbs TKO 2 (12), 2:54 21.3.1988 Tokio, Japani
W 33-0 Larry Holmes TKO 4 (12), 2:55 22.1.1988 Japani Tokio
W 32-0 Tyrell Biggs TKO 7 (12), 2:59 16.10.1987 Yhdysvallat Atlantic City, New York
W 31-0 Tony Tucker UD 12 1.8.1987 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
W 30-0 Pinklon Thomas TKO 6 (12), 2:00 30.5.1987 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
W 29-0 James Smith UD 12 7.3.1987 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
W 28-0 Trevor Berbick TKO 2 (12), 2:35 22.11.1986 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
W 27-0 Alonzo Ratliff KO 2 (10), 1:41 6.9.1986 Yhdysvallat Las Vegas, Nevada
W 26-0 José Ribalta TKO 10 (10), 1:23 17.8.1986 Yhdysvallat Atlantic City, New York
W 25-0 Marvis Frazier KO 1 (10), 0:30 26.7.1986 Yhdysvallat Glens Falls, New York
W 24-0 Lorenzo Boyd KO 2 (10), 1:43 11.7.1986 Yhdysvallat Swan Lake, New York
W 23-0 William Hosea KO 1 (10), 2:03 28.6.1986 Yhdysvallat Troy, New York
W 22-0 Reggie Gross TKO 1 (10), 2:36 13.6.1986 Yhdysvallat New York City, New York
W 21-0 Mitch Green UD 10 20.5.1986 Yhdysvallat New York City, New York
W 20-0 James Tillis UD 10 9.5.1986 Yhdysvallat Glenns Falls, New York
W 19-0 Steve Zouski KO 3 (10), 2:39 10.3.1986 Yhdysvallat Uniondale, New York
W 18-0 Jesse Ferguson DQ 6 (10), 1:19 16.2.1986 Yhdysvallat Troy, New York
W 17-0 Mike Jameson TKO 5 (8), 0:46 24.1.1986 Yhdysvallat Atlantic City, New Jersey
W 16-0 David Jaco TKO 1 (10), 2:16 11.1.1986 Yhdysvallat Albany, New York
W 15-0 Mark Young KO 1 , 0:50 27.12.1985 Yhdysvallat LAtham, New York
W 14-0 Sammy Scaff KO 1 (10), 1:19 6.12.1985 Yhdysvallat New York City, New York
W 13-0 Conroy Nelson KO 2 22.11.1985 Yhdysvallat Latham, New York
W 12-0 Eddie Richardson KO 1 , 1:17 13.11.1985 Yhdysvallat Houston, Texas
W 11-0 Sterling Benjamin TKO 1 , 0:54 1.11.1985 Yhdysvallat Latham, New York
W 10-0 Robert Colay KO 1 (8), 0:37 25.10.1985 Yhdysvallat Albany, New York
W 9-0 Donnie Long KO 1 (6), 1:28 9.10.1985 Yhdysvallat Atlantic City, New Jersey
W 8-0 Michael Johnson KO 1 (6), 0:39 9.5.1985 Yhdysvallat Atlantic City, New Jersey
W 7-0 Lorenze Canady TKO 1 (6), 1:05 15.8.1985 Yhdysvallat Atlantic City, New Jersey
W 6-0 Larry Sims KO 3 (6), 2:04 19.7.1985 Yhdysvallat Poughkeepsie, New York
W 5-0 John Alderson TKO 2 (6) 11.7.1985 Yhdysvallat Antlantic City, New Jersey
W 4-0 Ricardo Spain KO 1 (6), 0:39 20.6.1985 Yhdysvallat Atlantic City, New Jersey
W 3-0 Don Halpin KO 4 (4) 23.5.1985 Yhdysvallat Albany, New York
W 2-0 Trent Singleton TKO 1 (4), 0:53 10.4.1985 Yhdysvallat Albany, New York
W 1-0 Hector Mercedes TKO 1 (4), 1:47 6.3.1985 Yhdysvallat Albany, New York

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raskaan sarjan maailmanmestaruus (WBC) vuosina 1986–1990.
  • Raskaan sarjan maailmanmestaruus (WBA) vuosina 1987–1990.
  • Raskaan sarjan maailmanmestaruus (IBF) vuosina 1987–1990.
  • Raskaan sarjan maailmanmestaruus (WBC) vuonna 1996.
  • Raskaan sarjan maailmanmestaruus (WBA) vuonna 1996.
Edeltäjä:
Trevor Berbick
WBC liiton raskaansarjan maailmanmestari
22. marraskuuta 1986 - 11. helmikuuta 1990
Seuraaja:
James Douglas
Edeltäjä:
James Smith
WBA liiton raskaansarjan maailmanmestari
7. Maaliskuuta 1987 - 11. helmikuuta 1990
Seuraaja:
James Douglas
Edeltäjä:
Tony Tucker
IBF liiton raskaansarjan maailmanmestari
1. elokuuta 1987 - 11. helmikuuta 1990
Seuraaja:
James Douglas
Edeltäjä:
Frank Bruno
WBC liiton raskaansarjan maailmanmestari
16. maaliskuuta 1996 - 24. syyskuuta 1996 - luopui
Seuraaja:
Lennox Lewis
Edeltäjä:
Bruce Seldon
WBA liiton raskaansarjan maailmanmestari
7. syyskuuta 1996 - 9. marraskuuta 1996
Seuraaja:
Evander Holyfield


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mike Tyson – Boxer – BoxRec Viitattu 29.5.2014.
  2. a b ESPN classic 2007. Viitattu 3.8.2008.
  3. Mike Tyson 2007. BNET. Viitattu 3.8.2008. .
  4. Fightermakeskustelufoorumi 2007. Viitattu 10.6.2008.
  5. http://www.celebheights.com/s/Mike-Tyson-1161.html
  6. Mike Tyson Eastsideboxing. Viitattu 27.5.2008.
  7. Mike Tyson Saddoboxing. Viitattu 5.2.2009.
  8. a b Boxrec.com 1996. Viitattu 22.2.2009.
  9. http://www.nytimes.com/1996/07/04/sports/boxing-bronchitis-stops-tyson-seldon-fight-is-off.html?sec=health
  10. a b Boxrec.com 1999. Viitattu 22.2.2009.
  11. a b Mike Tyson sai huumeista vankeustuomion 2007. Viihdelehti stara.fi. Viitattu 6.7.2008.
  12. a b c Mike Tyson uskoo tulevansa murhatuksi 2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 11.6.2008.
  13. Mike Tysonin epäillään sekaantuneen murhan suunnitteluun 2008. Ilta-Sanomat. Viitattu 6.7.2008.
  14. http://www.stara.fi/2009/05/26/mike-tysonin-nelivuotias-tytar-loydettiin-hirttaytyneena/
  15. http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1690581
  16. http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2009/05/886204
  17. http://sports.espn.go.com/sports/boxing/news/story?id=4246573
  18. http://www.mtv3.fi/urheilu/muutlajit2008/uutiset.shtml/arkistot/muutlajit/2009/06/896497?nyrkkeily
  19. 'Awesome' Tyson captivates audience at interview USA Today. 4.5.2010. USA Today. Viitattu 22.8.2010. (englanniksi)
  20. Mike Tyson Has Gone Vegan, We Repeat, Mike Tyson Has Gone Vegan ecorazzi.com. ecorazzi.com. Viitattu 22.8.2010. (englanniksi)
  21. Mike Tyson Credits Vegan Diet With Massive 130 Pound Weight Loss ecorazzi.com. ecorazzi.com. Viitattu 22.8.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]