Riikka Sallinen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Riikka Välilä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Maa:  Suomi
Naisten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Nagano 1998 jääkiekko
Pronssia Pronssia Pyeongchang 2018 jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Suomi 2019 jääkiekko
Pronssia Pronssia Ottawa 1990 jääkiekko
Pronssia Pronssia Tampere 1992 jääkiekko
Pronssia Pronssia Lake Placid 1994 jääkiekko
Pronssia Pronssia Kitchener 1997 jääkiekko
Pronssia Pronssia Malmö 2015 jääkiekko
Pronssia Pronssia Yhdysvallat 2017 jääkiekko
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Länsi-Saksa 1989 jääkiekko
Kultaa Kultaa Tanska 1993 jääkiekko
Kultaa Kultaa Latvia 1995 jääkiekko
Naisten kaukalopallo
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa 1989 kaukalopallo

Hanna-Riikka Sallinen (ent. Välilä, o.s. Nieminen, s. 12. kesäkuuta 1973 Jyväskylä) on suomalainen uransa päättänyt palloilija. Hän on pelannut Suomen-mestaruustasolla jääkiekkoa, jääpalloa, kaukalopalloa ja pesäpalloa. Jääkiekossa hän saavutti kaksi olympiapronssia, yhden MM-hopean, kuusi MM-pronssia ja kolme EM-kultaa. Kaukalopallossa hän voitti EM-kultaa vuonna 1989. SM-mitaleita hänellä on eri lajeissa yli 20 kappaletta ja lisäksi hänet on valittu vuoden suomalaiseksi naisjääkiekkoilijaksi vuosina 1994 ja 1998 sekä vuoden naispesäpalloilijaksi vuosina 1989, 1992 ja 1993.

Nieminen avioitui vuonna 2018 entisen teatteriohjaajan ja näyttelijän ja nykyisen ortopedisen osteopaatin Petteri Sallisen kanssa. Aiemmin hän oli avioliitossa vuodesta 2002 alkaen jääkiekkoilija Mika Välilän kanssa. Riikka Sallisen isä Eero Nieminen on pesäpallon SM-mitalisti 1960-luvulta, ja hänen veljensä Lasse on SM-mitalisti jääkiekossa ja Juha SM-mitalisti pesäpallossa[1].

Jääkiekkoura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sallinen pelasi vuosina 1988–2002 naisten SM-sarjassa 116 ottelua, tehden 179 maalia ja antaen 163 maalisyöttöä. Tehopisteitä kertyi yhteensä 342. Rangaistusminuutteja kertyi 30. Hän edusti tuona aikana Etelä-Vantaan Urheilijoita, Keravan Shakersia, Kalpaa, JYPiä ja JyHC:ia. Ulkomailla Sallinen pelasi Sveitsin SC Lyssin ja Ruotsin Limhamnin joukkueissa.

Suomen maajoukkueessa Sallinen pelasi tuolloin 118 maaottelua. Tehopisteitä näissä otteluissa kertyi 204; maaleja 109 ja maalisyöttöjä 95. Jäähyminuutteja kertyi 24. Sallinen osallistui kahdesti olympialaisiin ja neljästi MM-kisoihin. Salt Lake Cityn olympialaisia 2002 lukuun ottamatta joka kerta tuli pronssia. EM-kisoihin hän osallistui kolmesti Suomen voittaessa kaikilla kerroilla EM-kultaa. Naganon olympialaisissa 1998 Sallinen voitti pistepörssin ja oli maalipörssin toinen. MM-kisojen parhaaksi hyökkääjäksi hänet valittiin vuosina 1990 ja 1994.

The Hockey News -jääkiekkolehti valitsi hänet 1990-luvun naisten All Starsiin.[2] Suomen Jääkiekkomuseo aateloi Sallisen jääkiekkoleijonaksi vuonna 2007.[3] Hän oli Marianne Ihalaisen kanssa ensimmäinen aateloitu naispelaaja.[4] Joulukuussa 2009 Sallinen pääsi ensimmäisenä naisena Pohjois-Amerikan ulkopuolelta IIHF Hall of Fameen.[5]

Sallinen on kärsinyt urallaan loukkaantumisista ja oli lähes kolme kautta pelaamatta polvivaivojen vuoksi vuosina 1998–2001.[6] Hän lopetti jääkiekkouransa vuonna 2003, mutta teki paluun vuonna 2013. Hän edusti kaudesta 2013–2014 kauteen 2015–2016 asti SM-sarjassa pelaavaa JYP:iä.[7]. Kaudesta 2016–2017 alkaen hän on pelannut Ruotsin liigassa HV71:n joukkueessa. Sallinen edusti Suomea Sotšin olympialaisissa 2014 sekä saavutti MM-pronssia 2015[8], MM-pronssia 2017, olympiapronssia 2018[9] ja MM-hopeaa 2019[10][11].

Kesäkuussa 2019 Sallinen ilmoitti lopettavansa uransa koska ei enää omien sanojensa mukaan tunne riittävää paloa.[12]

JYP jäädytti Sallisen käyttämän pelinumeron 13 4.tammikuuta 2020. Numero poistettin käytöstä myös miesten joukkueessa.[13]

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olympiapronssia 1998 (pistepörssin voittaja ja maalipörssin kakkonen), 2018
  • Olympialaiset 2002 neljäs, 2014 viides
  • MM-hopeaa 2019
  • MM-pronssia 1990, 1992, 1994, 1997, 2015, 2017; pistepörssin voittaja 1997, kisojen paras hyökkääjä 1990 ja 1994
  • EM-kultaa 1989, 1993, 1995
  • SM-kultaa 1989 (EVU), 1994 (Shakers), 1997 (JyP HT), 1998 (JYP), 2016 (JYP); SM-hopeaa 2014 (JYP)[14], 2015 (JYP)[15]; SM-pronssia 1995, 1996 (KalPa)

Kaukalopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • EM-kultaa 1989
  • SM-kultaa 1989, 1990, 1992 (JPS) ja 1993–1996 (TRIO 90)

Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • SM-sarja: kultaa 1989–1992 (JPS)

Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Markku Siukonen (toim.): Suuri Olympiateos 11, s. 49. Keuruu: Otava, 2001. ISBN 951-98673-0-9.
  • Jääkiekkoleijonat (kohta "Välilä Riikka") Suomen Jääkiekkomuseo. Viitattu 30.1.2020.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Riikka Nieminen-Välilä ensimmäisenä eurooppalaisnaisena jääkiekon Hall of Fameen – Pesäpalloliitto www.pesis.fi. Viitattu 18.7.2017.
  2. ↑ Riikka Nieminen naisten 90-luvun kiekkotähdistöön 21.1.2000. MTV3. Viitattu 26.4.2008.
  3. ↑ Karjala-turnauksessa aateloidaan Jääkiekkoleijonia Finnhockey.fi. 6.11.2007. Viitattu 8.2.2014.
  4. ↑ Ihalainen ja Välilä ensimmäiset aateloidut naiskiekkoilijat 11.11.2007. Jatkoaika.com. Viitattu 26.4.2008.
  5. ↑ Yksi suomalaiskiekkoilija IIHF:n Hall of Fameen mtv3.fi. 18.12.2009. MTV3 Oy. Viitattu 18.12.2009.
  6. ↑ Riikka Nieminen haluaa johtaa naarasleijonat loppuotteluun 11.2.2002. MTV3. Viitattu 26.4.2008.
  7. ↑ Legendaarinen monilahjakkuus palaa kaukaloon – tavoitteena Sotshi yle.fi. 20.8.2013. Yle Urheilu. Viitattu 13.9.2013.
  8. ↑ Suomi-kiekon supernainen voitti ensimmäisen arvokisamitalinsa sitten vuoden 1998 – Neljännesvuosisata ensimmäisestä MM-mitalista! leijonat.fi. 4.4.2015. Viitattu 15.4.2015.
  9. ↑ Parkkinen, Jaakko: Naisleijonat taisteli pronssia! Rädyn päälle ajettiin, Hiirikoski sai mailasta päähän 21.2.2018. Yle. Viitattu 21.2.2018.
  10. ↑ Finland IIHF. Viitattu 14.4.2019. (englanniksi)
  11. ↑ Vainikka, Jussi: Yle seurasi hetki hetkeltä: Naisleijonien ennenaikaiset voitonjuhlat vaihtuivat katkeraan tappioon, Yhdysvallat vei maailmanmestaruuden uskomattomien käänteiden jälkeen Yle. Viitattu 14.4.2019.
  12. ↑ STT: Yle: Jääkiekkolegenda Riikka Sallinen, 46, lopettaa uransa Ilta-Sanomat. 14.6.2019. Viitattu 14.6.2019.
  13. ↑ STT: JYP kunnioittaa Riikka Sallisen uraa – pelinumero jäädytetään tammikuussa Ilta-Sanomat. 6.11.2019. Viitattu 6.11.2019.
  14. ↑ SJL Loppuottelut, tarvittaessa SJL. Viitattu 15.4.2015.
  15. ↑ SJL Loppuottelut, paras viidestä SJL. Viitattu 15.4.2015.
  16. ↑ http://www.pesis.fi/pesapalloliitto/historia/parhaat-pelaajat-kausittain/vuoden-pesapalloilijat/
  17. ↑ Parhaat lyöjät kausittain Pesäpalloliitto. Viitattu 13.4.2018.
  18. ↑ http://www.pesis.fi/pesapalloliitto/historia/pelaajatilastot/parhaat-karkilyojat-kausittain/
  19. ↑ Parhaat etenijät kausittain Pesäpalloliitto. Viitattu 13.4.2018.
  20. ↑ http://www.pesis.fi/pesapalloliitto/historia/parhaat-pelaajat-kausittain/pelaajien_valinnat/
  21. ↑ http://www.pesis.fi/pesapalloliitto/historia/parhaat-pelaajat-kausittain/pelaajien_valinnat/


Edeltäjä:
Patrik Laine 		President’s Trophyn voittaja
2018 		Seuraaja:
–
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Riikka_Sallinen&oldid=18870215”