Urheiluvuosi 1996

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1986198719881989199019911992 •   
199319941995 1996 199719981999
   2000200120022003200420052006
Vuodet
1993199419951996199719981999

Urheiluvuosi 1996 käsittelee vuoden 1996 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Yleiskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikkalainen jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestaruuskilpailut 11.–25.2. Sierra Nevadassa, Espanjassa. Kisaohjelmaan kuului viisi miesten ja viisi naisten lajia. Italia oli mitalitilaston ykkönen neljällä kultamitalilla ja yhdellä hopealla. Kaksinkertaisia kultamitalisteja olivat Italian Alberto Tomba ja Ruotsin Pernilla Wiberg. Mitaleille ylsi kaikkiaan kymmenen maata.[5]

Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Evander Holyfield nousi kolmannen kerran ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestariksi 9.11.Las Vegasissa WBA:n mestaruusottelussa voittamalla mestaruutta puolustaneen Mike Tysonin kehätuomarin keskeytyksellä 11. erässä.[11]

Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Atlantan olympialaisten yleisurheilukilpailujen menestynein maa oli Yhdysvallat. Kaikkiaan mitaleille ylsi 45 maata. Ranskalainen Marie-José Pérec ja yhdysvaltalainen Michael Johnson voittivat kumpikin sekä 200 metrin että 400 metrin juoksuissa kultaa, ja kolmas henkilökohtaisten lajien tuplavoittaja oli venäläinen keskimatkojen juoksija Svetlana Masterkova. Yhdysvaltalainen Carl Lewis voitti pituushypyssä neljännen peräkkäisen kultamitalinsa ja kaikkiaan yhdeksännen olympiakultansa nousten yleisurheilun olympiavoittotilastossa kärkeen Paavo Nurmen rinnalle. Kanadalainen Donovan Bailey juoksi maailmanennätyksen 100 metrillä (9,84) ja Michael Johnson 200 metrillä (19,32).[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 18. Kustannus-Notariaatti Oy, 1997. ISBN 952-5106-05-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siukonen 1997, s. 66
  2. Siukonen 1997, s. 150
  3. Siukonen 1997, s. 156, 158
  4. Siukonen 1997, s. 98, 288
  5. Siukonen 1997, s. 210
  6. Siukonen 1997, s. 240
  7. Siukonen 1997, s. 170, 240
  8. Siukonen 1997, s. 143, 220
  9. Siukonen 1997, s. 87
  10. Siukonen 1997, s. 141, 233
  11. Siukonen 1997, s. 175
  12. Siukonen 1997, s. 51–52, 70–73
  13. Siukonen 1997, s. 45, 67–70

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.