Urheiluvuosi 1987

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1977197819791980198119821983 •   
198419851986 1987 198819891990
   1991199219931994199519961997
Vuodet
1984198519861987198819891990

Urheiluvuosi 1987 käsittelee vuoden 1987 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestaruuskilpailut 27.1.–8.2. Crans-Montanassa, Sveitsissä. Kisaohjelmaan kuului viisi miesten ja viisi naisten lajia. Sveitsi voitti kahdeksan kultamitalia ja saavutti yhteensä 14 mitalia. Kaksinkertaisia maailmanmestareita olivat Pirmin Zurbriggen, Maria Walliser ja Erika Hess. Mitaleille pääsi kaikkiaan seitsemän maata.[1]
  • Maailmancupkaudella 1986–1987 miesten kokonaiskilpailun voitti ylivoimaisesti Sveitsin Pirmin Zurbriggen ja naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli Sveitsin Maria Walliser maannaistaan Vreni Schneideria seitsemän pistettä enemmän keränneenä. Naisten kokonaiskilpailun viisi parasta olivat sveitsiläisiä.[2]

Amerikkalainen jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keilailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestaruuskilpailut 3.–13.6. Helsingissä, Suomessa. Sekä miehet että naiset kilpailivat kuudessa lajissa. Yhdysvallat voitti kuusi kultaa ja yhteensä 11 mitalia.[12]

Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mike Tyson nousi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan kiistattomaksi mestariksi, kun hän aiemman WBC-liiton maailmanmestaruutensa jatkoksi voitti WBA-liiton mestaruuden 7. maaliskuuta pistevoitolla James Smithistä ja IBF-liiton mestaruuden 1. elokuuta pistevoitolla Tony Tuckerista.[19]
  • Ammattinyrkkeilyn keskisarjassa Sugar Ray Leonard palasi ottelemaan kolmen vuoden tauon jälkeen ja voitti 6. huhtikuuta WBC-liiton maailmanmestaruuden pistevoitolla Marvin "Marvelous" Haglerista.[20] Leonardin luovuttua tittelistä sen voitti 29. lokakuuta Thomas Hearns kukistamalla argentiinalaisen Juan Domingo Roldánin, ja näin Hearnsista tuli ensimmäinen nyrkkeilijä, joka on voittanut maailmanmestaruuden neljässä eri painoluokassa.[21]

Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–23.8. Strasbourgissa, Ranskassa. Itä-Saksa voitti 18 kultamitalia, joista neljätoista naisten ratauintimatkoilta. Itäsaksalainen Kristin Otto voitti henkilökohtaisilla matkoilla kolme kultamitalia.[42]

Voimistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 18.–25.10. Rotterdamissa, Alankomaissa. Neuvostoliitto oli mitalitilaston ykkönen kahdeksalla kultamitalilla. Neuvostoliiton Dmitri Bilozertšev voitti kultaa 12-ottelussa, hevosella, rekillä ja joukkuekilpailussa sekä saavutti kaksi hopeamitalia. Naisista Romanian Aurelia Dobre voitti kultaa 8-ottelussa, puomilla ja joukkuekilpailussa sekä saavutti kaksi pronssimitalia.[43]

Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 9. Sporttikustannus Oy, 1988. ISBN 951-8920-00-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siukonen & Ahola, s. 28–31
  2. Siukonen & Ahola, s. 191
  3. Siukonen & Ahola, s. 301
  4. Siukonen & Ahola, s. 101–102, 192
  5. Siukonen & Ahola, s. 101–102, 193
  6. Siukonen & Ahola, s. 107, 193
  7. Siukonen & Ahola, s. 154, 230
  8. Siukonen & Ahola, s. 158, 230
  9. a b Pihlaja, s. 152
  10. a b Pihlaja, s. 151
  11. Ross, James M.: European Competitions 1986-87 4.6.2015. RSSSF. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
  12. Siukonen & Ahola, s. 54, 60–61
  13. Siukonen & Ahola, s. 122, 219
  14. Siukonen & Ahola, s. 142–143, 219
  15. Siukonen & Ahola, s. 221
  16. a b Siukonen & Ahola s. 224
  17. Krastev, Todor: Men Volleyball XV European Championship 1987 Gent (BEL) - 25.09-03.10 Winner Soviet Union todor66.com. 8.1.2020. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
  18. Krastev, Todor: Women Volleyball XV European Championship 1987 Gent (BEL) - 25.09-03.10 Winner East Germany todor66.com. 8.1.2020. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
  19. Siukonen & Ahola, s. 106, 131
  20. Siukonen & Ahola, s. 110
  21. Siukonen & Ahola, s. 152–153
  22. Siukonen & Ahola, s. 100, 246
  23. Siukonen & Ahola, s. 101–102, 245–246
  24. Siukonen & Ahola, s. 98, 246
  25. Siukonen & Ahola, s. 32, 50–51, 53
  26. Siukonen & Ahola, s. 107, 200
  27. Siukonen & Ahola, s. 108, 235
  28. Siukonen & Ahola, s. 282
  29. Siukonen & Ahola, s. 252
  30. Siukonen & Ahola, s. 140–141, 252
  31. a b Pihlaja, s. 605
  32. Siukonen & Ahola, s. 140–141, 264
  33. Siukonen & Ahola, s. 114, 266
  34. Siukonen & Ahola, s. 122, 265–266
  35. Siukonen & Ahola, s. 107, 266
  36. Pihlaja, s. 706–709
  37. Pihlaja, s. 739–740
  38. Pihlaja, s. 739
  39. Pihlaja, s. 736–737
  40. Pihlaja, s. 738
  41. Pihlaja, s. 740
  42. Siukonen & Ahola, s. 268–269, 273–274
  43. Siukonen & Ahola, s. 152, 279–280
  44. Siukonen & Ahola, s. 105–106, 283
  45. Siukonen & Ahola, s. 108, 286
  46. Pihlaja, s. 902
  47. Siukonen & Ahola, s. 63, 86–90
  48. Siukonen & Ahola, s. 157, 286
  49. Siukonen & Ahola, s. 102, 104, 283–284

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.