Urheiluvuosi 1993

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1983198419851986198719881989 •   
199019911992 1993 199419951996
   1997199819992000200120022003
Vuodet
1990199119921993199419951996

Urheiluvuosi 1993 käsittelee vuoden 1993 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestaruuskilpailut 4.–14.2. Moriokassa, Japanissa. Kisaohjelmaan oli tarkoitus kuulua viisi miesten ja viisi naisten lajia mutta miesten supersuurpujottelu jäi pitämättä huonon sään vuoksi. Norja voitti kolme kultamitalia ja Saksa kaksi. Mitaleille pääsi kaikkiaan yhdeksän maata. Menestynein urheilija oli kaksi kultaa ja yhden hopean saavuttanut norjalainen Kjetil André Aamodt.[1]
  • Maailmancupkaudella 1992–1993 miesten kokonaiskilpailun voitti viidennen kerran urallaan Luxemburgin Marc Girardelli 32 pisteen erolla Norjan Kjetil André Aamodtiin ja naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli Itävallan Anita Wachter 20 pisteen erolla Saksan Katja Seizingeriin.[2]

Amerikkalainen jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottoripyöräurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tommi Ahvala voitti hallitrialin maailmanmestaruuden kaudella 1993.

Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestaruuskilpailut 13.–22.8. Stuttgartissa, Saksassa. Kisoihin osallistui 189 maata ja 1 862 urheilijaa. Yhdysvallat oli 13 kultamitalilla ja yhteensä 25 mitalilla kisojen menestynein maa. Kiina sai toiseksi eniten kultamitaleja, neljä kappaletta, ja Venäjä toiseksi eniten mitaleja, 16 kappaletta. Kaikkiaan mitaleille ylsi 36 maata. Yhdysvaltalainen Gail Devers voitti kultaa 100 metrin juoksussa ja 100 metrin aitajuoksussa. Muita kaksinkertaisia kultamitalisteja olivat yhdysvaltalaiset Michael Johnson ja Jearl Miles, jotka saivat toisen kultamitalinsa viestistä. Ukrainalainen Serhi Bubka voitti seiväshypyssä kultaa neljännen perättäisen kerran. Huomiota herättivät kiinalaiset naiset, jotka voittivat kultaa kolmella pisimmällä ratajuoksumatkalla ja saavuttivat yhdessä niistä kaksois- ja yhdessä kolmoisvoiton. Maailmanennätystä parannettiin neljässä ja sivuttiin yhdessä lajissa. Kisojen dopingtesteissä neljä urheilijaa jäi kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä ja kaksi heistä oli alun perin saavuttanut pronssimitalin.[31]
  • Sisäratojen maailmanmestaruuskilpailut 12.–14.3. Torontossa, Kanadassa. Menestyneimmät maat olivat Venäjä ja Yhdysvallat. Sisäratojen maailmanennätystä paransivat ukrainalainen Inesa Kravets kolmiloikassa tulokseen 14,47 ja yhdysvaltalainen Dan O’Brien seitsenottelussa tulokseen 6 476.[32]
  • Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 28.3. Amorebietassa, Espanjassa. Miesten henkilökohtaisen mestaruuden voitti Kenian William Sigei ja naisten mestaruuden Portugalin Albertina Dias. Kenia voitti molemmat joukkuekilpailut.[33]
  • Puolimaratonin maailmanmestaruuskilpailut 3.10. Brysselissä, Belgiassa. Miesten mestaruuden voitti Belgian Vincent Rousseau ja naisten mestaruuden Portugalin Conceição Ferreira.[34]
  • Maailmanennätykset:
Laji Tulos Urheilija Pvm Paikka Huomioita Lähde
Miesten mailin juoksu 3.44,39 Noureddine Morceli (ALG) 5.9. Rieti [35]
Miesten kahden mailin juoksu 8.12,17 Khalid Skah (MAR) 31.7. Hechtel [36]
Miesten 10 000 metrin juoksu 27.07.91 Richard Chelimo (KEN) 5.7. Tukholma [37]
26.58.38 Yobes Ondieki (KEN) 10.7. Oslo [38]
Miesten 110 metrin aitajuoksu 12,91 Colin Jackson (GBR) 20.8. Stuttgart [39]
Miesten korkeushyppy 245 Javier Sotomayor (CUB) 27.7. Salamanca [40]
Miesten keihäänheitto 95,54 Jan Železný (CZE) 6.4. Pietersburg [41][42]
95,66 Jan Železný (CZE) 29.8. Sheffield [43]
Miesten 4 × 100 metrin juoksu 37,40 Yhdysvallat 21.8. Stuttgart Sivuaminen [39][44]
Miesten 4 × 400 metrin juoksu 2.54,29 Yhdysvallat 22.8. Stuttgart [39]
Naisten 1 500 metrin juoksu 3.50,46 Qu Yunxia (CHN) 11.9. Peking [45]
Naisten 3 000 metrin juoksu 8.22,06 Zhang Linli (CHN) 12.9. Peking [46]
8.12,19 Wang Junxia (CHN) 12.9. Peking [47]
8.06,11 Wang Junxia (CHN) 13.9. Peking [48]
Naisten 10 000 metrin juoksu 29.31,78 Wang Junxia (CHN) 8.9. Peking [49]
Naisten 400 metrin aitajuoksu 52,74 Sally Gunnell (GBR) 19.8. Stuttgart [50]
Naisten kolmiloikka 14,97 Jolanda Tšen (RUS) 18.6. Moskova [51][52]
15,09 Anna Birjukova (RUS) 21.8. Stuttgart [53]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siukonen, s. 69, 71, 223
  2. Siukonen, s. 90, 223
  3. Siukonen, s. 284
  4. * Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1993, s. 177. Crea Video Oy, 1993. ISBN 952-9750-03-X.
  5. Siukonen, s. 65, 163, 168, 244
  6. Siukonen, s. 86, 152, 164, 243–244
  7. a b Pihlaja, s. 152
  8. a b Pihlaja, s. 151
  9. a b c Ross, James M.: European Competitions 1992-93 16.7.2015. RSSSF. Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)
  10. Siukonen, s. 102, 163
  11. Pearlman, Michael: Cardiff: A history of big fight nights in the Welsh capital 23.10.2017. BBC. Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)
  12. Siukonen, s. 247
  13. Pihlaja, s. 464
  14. Siukonen, s. 247
  15. Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 14, s. 224, 240–242. Sporttikustannus Oy, 1993. ISBN 951-8920-18-4.
  16. Siukonen, s. 87, 228
  17. Siukonen, s. 90, 228
  18. Siukonen, s. 88, 228
  19. Siukonen, s. 57, 59, 228
  20. a b Pihlaja, s. 605
  21. Pihlaja, s. 739–740
  22. Pihlaja, s. 739
  23. Pihlaja, s. 736–737
  24. Pihlaja, s. 738
  25. Pihlaja, s. 740
  26. Siukonen, s. 98
  27. Siukonen, s. 171, 263–264
  28. Siukonen, s. 264–265, 268–269
  29. Siukonen, s. 265–266
  30. Siukonen, s. 272
  31. Siukonen, s. 50–55
  32. Siukonen, s. 86, 273–274
  33. Siukonen, s. 90, 275
  34. Siukonen, s. 275
  35. Siukonen, s. 144, 281
  36. Siukonen, s. 127, 281
  37. Siukonen, s. 120
  38. Siukonen, s. 121, 281
  39. a b c Siukonen, s. 138, 281
  40. Siukonen, s. 126–127, 281
  41. Siukonen, s. 92, 281
  42. Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 473. IAAF, 2005. (englanniksi)
  43. Siukonen, s. 142, 281
  44. Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 134. IAAF, 2005. (englanniksi)
  45. Siukonen, s. 147, 281
  46. Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 539. IAAF, 2005. (englanniksi)
  47. Siukonen, s. 147
  48. Siukonen, s. 148, 281
  49. Siukonen, s. 145, 282
  50. Siukonen, s. 137–138, 282
  51. Siukonen, s. 115
  52. Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 544. IAAF, 2005. (englanniksi)
  53. Siukonen, s. 138, 282
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.