Suomen urheilu 1993
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1993 käsittelee vuoden 1993 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Juha Kankkunen | Autourheilu |
| 2. | Antti Kasvio | Uinti |
| 3. | Sari Essayah | Kävely |
| 4. | Jani Sievinen | Uinti |
| 5. | Teemu Selänne | Jääkiekko |
| 6. | Mikko Kolehmainen | Melonta |
| 7. | Jari Litmanen | Jalkapallo |
| 8. | Pauli Kiuru | Triathlon |
| 9. | Valentin Kononen | Kävely |
| 10. | Kimmo Kinnunen | Yleisurheilu |
| Lähde: [1] | ||
Vuoden naisurheilijaksi valittiin kävelijä Sari Essayah ja vuoden valmentajaksi uintivalmentaja Kari Ormo.[2]
Ammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa elokuussa Brnossa, Tšekissä Satu Pusila voitti kultaa kaksoistrapissa ja Ann Sjökvist-Salminen olympiakiväärillä.[3][4]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rallin maailmanmestaruussarjassa Toyotalla ajanut Juha Kankkunen voitti neljännen maailmanmestaruutensa. Hän oli nopein Safari-rallissa, Argentiinan rallissa, Jyväskylän Suurajoissa, Australian rallissa ja kauden päättäneessä RAC-rallissa, jossa hän otti 20. MM-rallivoittonsa nousten voittotilaston ykköseksi Markku Alénin edelle.[5]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa Sauberilla ajanut Jyrki Järvilehto sijoittui 13:nneksi ja McLarenilla ajanut Mika Häkkinen 15:nneksi. Järvilehto ajoi pisteille 14.3. Etelä-Afrikan ja 25.4. San Marinon Grand Prix'ssä, ja Häkkinen ylsi palkintokorokkeelle kolmanneksi 24.10. Japanin Grand Prix'ssä.[6]
- Kuorma-autojen Euroopan-mestaruussarjassa Harri Luostarinen voitti mestaruuden.[7]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti porilainen FC Jazz, hopeaa sai anjalankoskelainen Myllykosken Pallo -47 ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.[8]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Kontulan Urheilijat, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui Tampereen Ilves.[8]
Jousiammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Varsijousiammunnan maailmanmestaruuskilpailuissa 2.–5.9. Lilleshallissa, Englannissa Lasse Löfhjelm voitti miesten ja Marjut Babitzin naisten mestaruuden.[9]
Judo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 30.4.–2.5. Ateenassa, Kreikassa Jorma Korhonen saavutti pronssia alle 71-kiloisten sarjassa.[10]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 18.4.–2.5. Saksassa Suomi sijoittui 12 joukkueen turnauksessa seitsemänneksi hävittyään puolivälierissä Kanadalle 1–5.[11]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 24.–27.3. Tanskassa Suomi voitti kultaa. Loppuottelussa Suomi voitti Ruotsin 8–2.[12]
- Pentti Matikaisen seuraajaksi Suomen maajoukkueen päävalmentajan tehtävään nimettiin 21.5. ruotsalainen Curt Lindström.[13]
- Winnipeg Jetsissä ensimmäisen NHL-kautensa 1992–1993 pelannut Teemu Selänne teki runkosarjassa 76 maalia ja voitti maalikuninkuuden yhdessä venäläisen Aleksandr Mogilnyin kanssa. Selänne valittiin NHL:n vuoden tulokkaaksi ja tähdistökentällisen oikeaksi laitahyökkääjäksi.[14]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Turun Palloseura, hopeaa sai Hämeenlinnan Pallokerho ja pronssille sijoittui jyväskyläläinen JyP HT.[15]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran Tampereen Ilves, hopeaa sai keravalainen Shakers ja pronssille sijoittui Kiekko-Espoo.[15]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 2.–7.2. Hamarissa, Norjassa Suomi sijoittui neljänneksi hävittyään välierissä Venäjälle ja pronssiottelussa Norjalle.[16]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Warkauden Pallo -35, joka voitti loppuottelussa Botnia-69:n 3–2. Pronssille sijoittui Lappeenrannan Veiterä.[17][18]
Keilailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 11.–19.6. Malmössä, Ruotsissa Suomi voitti neljä kultamitalia. Pauliina Aalto voitti henkilökohtaisen kilpailun, Anu Peltola singlen, Jouni Helminen ja Jouko Kuossari parikilpailun sekä Kuossari, Helminen, Jari Kylmänen, Ari Halme ja Teemu Raatikainen joukkuekilpailun.[19]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Kotkan Työväen Palloilijat, hopeaa sai helsinkiläinen Torpan Pojat ja pronssille sijoittui jyväskyläläinen Hongikon Nuorisoseuran Urheilijat.[20]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Forssan Alku, hopeaa sai vantaalainen Pussihukat ja pronssille sijoittui Turun Riento.[21]
Käsipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Dicken, hopeaa sai karjaalainen BK-46 ja pronssille sijoittui Grankulla IFK.[22]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran helsinkiläinen Kiffen, hopeaa sai Pargas IF ja pronssille sijoittui helsinkiläisseura Dicken.[23]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut pelattiin 4.–12.9. Turussa ja Oulussa. Suomi sijoittui jaetulle yhdeksännelle sijalle.[24]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran kuopiolainen KuPS-Volley, hopeaa sai Tampereen Isku-Volley ja pronssille sijoittui Raision Loimu.[25]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Vaasan Vasama, hopeaa sai Valkealan Kajo ja pronssille sijoittui elimäkeläinen Korian Ponsi.[26]
Melonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 26.–29.8. Kööpenhaminassa, Tanskassa Mikko Kolehmainen voitti kultaa kajakkiyksiköiden 500 metrillä.[27]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Enduron maailmanmestaruussarjassa Kari Tiainen saavutti hopeaa 1300 ksm:n luokassa.[28]
- Trialissa Tommi Ahvala voitti hallimaailmanmestaruuden ja saavutti ulkoratojen maailmanmestaruussarjassa pronssia.[29]
Moottoriveneily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- S550-luokan maailmanmestaruuden voitti voimanostossa aiemmin menestynyt Juhani Niemi.[30]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kreikkalais-roomalaisen painin maailmanmestaruuskilpailuissa 16.–19.9. Tukholmassa, Ruotsissa Mikael Lindgren saavutti pronssia alle 57-kiloisten sarjassa. Juha Ahokas sijoittui alle 130-kiloisissa seitsemänneksi.[31]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 7.–9.5. Istanbulissa, Turkissa Mikael Lindgren voitti kultaa alle 57-kiloisten sarjassa. Michael Lyyski sijoittui alle 74-kiloisissa seitsemänneksi ja Juha Ahokas alle 130-kiloisissa yhdeksänneksi.[32]
Painonnosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa Karoliina Lundahl saavutti hopeaa alle 83-kiloisten sarjassa.[33]
Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Sotkamon Jymy, hopeaa sai Imatran Pallo-Veikot ja pronssille sijoittui Oulun Lippo.[34]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Lapuan Virkiä, hopeaa sai Jyväskylän Kiri ja pronssille sijoittui Oulun Lippo.[35]
- Naisten Itä–Länsi-ottelun 24.7. Sotkamossa voitti Länsi juoksuin 15–21.[36]
- Miesten Itä–Länsi-ottelun 25.7. Sotkamossa voitti Itä juoksuin 8–1. Ottelu keskeytettiin sateen vuoksi kuuden vuoroparin jälkeen.[36]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 18.–28.2 Falunissa, Ruotsissa Suomi oli mitalitilastossa kahdeksas yhdellä hopea- ja yhdellä pronssimitalilla. Naisten perinteisen tyylin 15 kilometrin hiihdossa Marja-Liisa Kirvesniemi saavutti hopeaa, Marjut Rolig ylsi pronssille ja Pirkko Määttä sijoittui seitsemänneksi. Perinteisen tyylin 5 kilometrillä Määttä sijoittui kuudenneksi ja Rolig seitsemänneksi. Takaa-ajokilpailussa Rolig oli yhdeksäs. Miesten perinteisen tyylin 30 kilometrin hiihdossa Harri Kirvesniemi sijoittui kymmenenneksi. Sekä naisten että miesten viestissä Suomi sijoittui neljänneksi. Mäkihypyssä Toni Nieminen sijoittui normaalimäessä viidenneksi ja Suomi joukkuemäessä kuudenneksi. Yhdistetyn joukkuekilpailussa Suomi sijoittui kahdeksanneksi.[37]
- Keski-Euroopan mäkiviikolla 1992–1993 Vesa Hakala sijoittui kokonaiskilpailussa viidenneksi.[38]
Purjehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laser-luokan maailmanmestaruuskilpailuissa maaliskuussa Uudessa-Seelannissa Thomas Johanson voitti kultaa. Tämä oli suomalaispurjehtijoiden ensimmäinen olympialuokissa saavutettu maailmanmestaruus.[39]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 9.–14.10. West Pointissa, Yhdysvalloissa Suomi saavutti viisi mitalia. Hopeaa saivat Timo Karppinen pikamatkalla, Annika Viilo normaalimatkalla sekä naisjoukkue Johanna Tiira, Kirsi Tiira, Annika Viilo ja Eija Koskivaara viestissä. Pronssille sijoittuivat Eija Koskivaara pikamatkalla sekä miesjoukkue Keijo Parkkinen, Mika Kuisma, Petri Forsman ja Timo Karppinen viestissä.[40]
- Jukolan viestissä 12.–13.6. Paimiossa Venlojen viestin voitti porilainen Rastikarhut joukkueella Tiina Jukkola, Mari Aarikka, Riikka Ankelo ja Marja Pyymäki. Miesten viestissä Turun Suunnistajat sijoittui toiseksi.[41]
Triathlon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Havaijin Ironman-kilpailussa 31.10. Pauli Kiuru sijoittui toiseksi ennätysajallaan 8.14.27.[42]
Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailuissa 2.–5.12. Palma de Mallorcassa, Espanjassa Antti Kasvio voitti ensimmäisenä suomalaisuimarina maailmanmestaruuden. Voittamansa 200 metrin vapaauinnin kultamitalin lisäksi hän sai hopeaa 400 metrin vapaauinnista. Petteri Lehtinen saavutti 400 metrin sekauinnissa pronssia ja sijoittui neljänneksi 200 metrin sekauinnissa.[43]
- Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1.–8.8. Sheffieldissä, Englannissa Antti Kasvio voitti kultaa 200 metrin vapaauinnissa Suomen-ennätyksellä 1.47,11 ja 400 metrin vapaauinnissa Suomen-ennätyksellä 3.47,81. Jani Sievinen voitti kultaa 200 metrin sekauinnissa Suomen-ennätyksellä 1.59,50 ja saavutti hopeaa 400 metrin sekauinnissa Suomen-ennätyksellä 4.15,51. Petteri Lehtinen sijoittui 200 metrin sekauinnissa viidenneksi ja Suomen miesjoukkue sijoittui kaikissa kolmessa viestikilpailussa kuudenneksi. Suomen naisjoukkue sijoittui 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä kahdeksanneksi.[44]
- Sprinttiuinnin Euroopan-mestaruuskilpailuissa 11.–13.11. Gatesheadissä, Englannissa Suomen naisjoukkue saavutti 4 × 50 metrin perhosuintiviestissä pronssia.[45]
Voimanosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 2.–5.12. Jönköpingissä, Ruotsissa Jarmo Virtanen voitti alle 82,5-kiloisten sarjassa uransa kahdeksannen maailmanmestaruuden.[46]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 13.–23.8. Stuttgartissa, Saksassa Suomi sijoittui mitalitilastossa yhdeksänneksi yhdellä kulta- ja kahdella hopeamitalilla. Sari Essayah voitti kultaa 10 kilometrin kävelyssä. Hopeaa saivat Valentin Kononen 50 kilometrin kävelyssä ja Kimmo Kinnunen keihäänheitossa. Ari Pakarinen sijoittui keihäänheitossa viidenneksi. Naisten viestijoukkue, johon kuuluivat Anu Pirttimaa, Sisko Hanhijoki, Sanna Hernesniemi ja Marja Salmela, sijoittui 4 × 100 metrillä seitsemänneksi.[47]
- Sisäratojen maailmanmestaruuskilpailuissa 12.–14.3. Torontossa, Kanadassa Sanna Hernesniemi sijoittui 200 metrin juoksussa neljänneksi, Jani Lehtonen seiväshypyssä viidenneksi ja Sari Essayah 3 000 metrin kävelyssä seitsemänneksi.[48]
- Seiväshypyssä Jani Lehtonen hyppäsi 22.6. Tampereella Suomen-ennätyksen 578 ja paransi ennätystä 26.6. Kuortaneen juhannuskisoissa lukemiin 582. Stuttgartin MM-kilpailuissa 22.8. Suomen naiset juoksivat 4 × 100 metrillä Suomen-ennätyksen 43,37.[49]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 14. Sporttikustannus Oy, 1993. ISBN 951-8920-18-4.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 15. Sporttikustannus Oy, 1994. ISBN 951-8920-20-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 200. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 200, 221. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Pihlaja, s. 81
- ↑ Siukonen 1994, s. 129–130
- ↑ Siukonen 1994, s. 163, 168, 244
- ↑ Siukonen 1994, s. 86, 96, 159, 243–244
- ↑ Siukonen 1994, s. 154, 244
- ↑ a b Pihlaja, s. 202
- ↑ Siukonen 1994, s. 232
- ↑ Siukonen 1994, s. 100, 233
- ↑ Siukonen 1994, s. 98, 234
- ↑ Siukonen 1994, s. 89, 235
- ↑ Siukonen 1994, 106
- ↑ Siukonen 1994, s. 94, 115
- ↑ a b Pihlaja, s. 257
- ↑ Siukonen 1994, s. 67–68, 236
- ↑ Siukonen 1994, s. 236
- ↑ Pihlaja, s. 270
- ↑ Siukonen 1994, s. 113–115, 237
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 317
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 331
- ↑ Siukonen 1994, s. 144–146, 239
- ↑ Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 341
- ↑ Siukonen 1994, s. 141–142, 240–241
- ↑ Siukonen 1994, s. 124, 245
- ↑ Siukonen 1994, s. 88, 152, 244–245
- ↑ Siukonen 1994, s. 23, 25, 245
- ↑ Siukonen 1994, s. 148, 248
- ↑ Siukonen 1994, s. 102, 248–249
- ↑ Pihlaja, s. 522
- ↑ Pihlaja, s. 532
- ↑ Pihlaja, s. 534
- ↑ a b Siukonen 1994, s. 126, 251
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 224, 241–242
- ↑ Siukonen 1994, s. 228
- ↑ Siukonen 1994, s. 86, 254
- ↑ Siukonen 1994, s. 157–158, 260
- ↑ Siukonen 1994, s. 113–114, 260
- ↑ Siukonen 1994, s. 161–162
- ↑ Siukonen 1994, s. 171–172, 263–264
- ↑ Siukonen 1994, s. 129–131, 264–265
- ↑ Siukonen 1994, s. 265–266
- ↑ Siukonen 1994, s. 171, 270
- ↑ Siukonen 1994, s. 51–55
- ↑ Siukonen 1994, s. 86, 273–274
- ↑ Siukonen 1994, s. 116, 138, 282–283