Urheiluvuosi 2009
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1999 • 2000 • 2001 • 2002 • 2003 • 2004 • 2005 • 2006 • 2007 • 2008 – 2009 – 2010 • 2011 • 2012 • 2013 • 2014 • 2015 • 2016 • 2017 • 2018 • 2019 |
| Vuodet |
| 2006 • 2007 • 2008 – 2009 – 2010 • 2011 • 2012 |
Urheiluvuosi 2009 käsittelee vuoden 2009 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut Val d’Isèressä, Ranskassa 3.–15.2. Kilpailuohjelmaan kuului viisi miesten ja viisi naisten lajia mutta miesten ja naisten yhteinen joukkuekilpailu peruttiin huonon sään vuoksi. Kultamitalit jakautuivat kuudelle maalle ja kaikkiaan mitaleille ylsi 12 maata. Yhdysvaltalainen Lindsey Vonn voitti kultaa supersuurpujottelussa ja syöksylaskussa.[1]
- Maailmancupkaudella 2008–2009 miesten kokonaiskilpailun voitti Norjan Aksel Lund Svindal kahden pisteen erolla Itävallan Benjamin Raichiin. Naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli Lindsey Vonn 364 pisteen erolla Saksan Maria Rieschiin.[1]
Amerikkalainen jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 43. Super Bowl 1.2. Tampassa, Floridassa. Pittsburgh Steelers voitti Arizona Cardinalsin 27–23. Ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Steelersin Santonio Holmes.[2]
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut Pyeongchangissa, Etelä-Koreassa 13.–22.2. Kilpailuohjelmaan kuului viisi miesten ja viisi naisten lajia sekä sekaviesti. Ole Einar Bjørndalen voitti neljä kultamitalia, joista yhden viestissä, ja johdatti Norjan mitalitilaston ykköseksi. Kaikkiaan mitaleille ylsi yhdeksän maata. Saksan Kati Wilhelm voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia ja Venäjän Olga Zaitseva kaksi kultaa, joista toisen viestissä.[3]
- Maailmancupkaudella 2008–2009 miesten kokonaiskilpailun voitti Norjan Ole Einar Bjørndalen 210 pisteen erolla Puolan Tomasz Sikoraan. Naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli Ruotsin Helena Jonsson tasapisteissä Saksan Kati Wilhelmin kanssa.[4]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rallin maailmanmestaruuden voitti Citroën-kuljettaja Sébastien Loeb jo kuudennen kerran.[5]
- Formula 1:n maailmanmestaruuden voitti Brawn GP -tallin Jenson Button.[6]
Baseball[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- MLB:n mestaruuden voitti New York Yankees, joka oli 28.10.–4.11. pelatussa World Seriesissä Philadelphia Philliesia parempi otteluvoitoin 4–2. Finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Yankeesin Hideki Matsui.[7]
Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Masters-turnaus 9.–12.4. Augustassa. Argentiinan Ángel Cabrera voitti uusinnassa yhdysvaltalaiset Kenny Perryn ja Chad Campbellin.[8]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 19.–22.6. Farmingdalessa, New Yorkissa. Yhdysvaltain Lucas Glover voitti kahden lyönnin erolla seuraaviin.[8]
- Britannian avoin turnaus 16.–19.7. Turnberryssä, Skotlannissa. Yhdysvaltain Stewart Cink voitti uusinnassa maanmiehensä Tom Watsonin.[9]
- PGA Championship 13.–16.8. Chaskassa, Minnesotassa. Eteläkorealainen Yang Yong-eun voitti kolmen lyönnin erolla yhdysvaltalaiseen Tiger Woodsiin. Yangista tuli näin ensimmäinen aasialainen major-voittaja.[10]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 23.8.–10.9. Suomessa. Loppuottelussa Saksa voitti Englannin 6–2. Pronssimitalin jakoivat välierissä hävinneet Alankomaat ja Norja.[11]
- UEFA-cupin loppuottelu 20.5. Istanbulissa, Turkissa. Ukrainalainen Šah’tar Donetsk voitti saksalaisen Werder Bremenin jatkoajalla 2–1.[12]
- Mestarien liigan loppuottelu 27.5. Roomassa, Italiassa. Espanjalainen FC Barcelona voitti englantilaisen Manchester Unitedin 2–0.[12]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 3.–12.4. Hämeenlinnassa, Suomessa. Yhdysvallat voitti loppuottelussa Kanadan 4–1. Pronssiottelussa Suomi voitti Ruotsin 4–1. Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Kanadan Carla MacLeod.[13]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 24.4.–10.5. Sveitsissä. Mukana oli 16 joukkuetta. Venäjä voitti loppuottelussa Kanadan 2–1. Pronssiottelussa Ruotsi voitti Yhdysvallat 4–2. Pistepörssin ykkönen oli Kanadan Martin St. Louis (4+11=15), ja maalintekijätilaston kärjessä olivat seitsemän maalia tehneet Suomen Niko Kapanen sekä Kanadan Jason Spezza ja Steven Stamkos. Kisojen parhaaksi pelaajaksi valittiin Venäjän Ilja Kovaltšuk. Tähdistökentälliseen valittiin Kovaltšukin, St. Louisin ja Stamkosin lisäksi puolustajista Kanadan Shea Weber ja Ruotsin Kenny Jönsson sekä Valko-Venäjän maalivahti Andrei Mezin.[14]
- NHL:n mestaruuden voitti Pittsburgh Penguins, joka oli Stanley Cupin loppuotteluissa Detroit Red Wingsia parempi otteluvoitoin 4–3. Runkosarjan parhaana pelaajana palkittiin Washington Capitalsin Aleksandr Ovetškin ja pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana runkosarjan pistepörssinkin voittanut Pittsburghin Jevgeni Malkin.[15]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 7.–20.6. Latviassa. Riiassa pelatussa loppuottelussa Ranska voitti Venäjän 57–53, ja pronssille sijoittui Espanja.[16]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 7.–20.9. Puolassa. Katowicessa pelatussa loppuottelussa Espanja voitti Serbian 85–63, ja pronssia sai Kreikka.[17]
- NBA:n loppuotteluissa Phil Jacksonin valmentama Los Angeles Lakers voitti Orlando Magicin otteluvoitoin 4–1. Runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Cleveland Cavaliersin LeBron James ja loppuotteluiden arvokkaimmaksi pelaajaksi Lakersin Kobe Bryant.[18]
Käsipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 16.1.–1.2. Kroatiassa. Zagrebissa pelatussa loppuottelussa Ranska voitti Kroatian 24–19. Pronssiottelussa Puola voitti Tanskan 31–23. Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Kroatian Igor Vori.[19]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 5.–20.12. Kiinassa. Nanjingissa pelatussa loppuottelussa Venäjä voitti Ranskan 25–22. Pronssiottelussa Norja voitti Espanjan 31–26. Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Venäjän Ljudmila Postnova.[20]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 3.–13.9. Turkissa. İzmirissa pelatussa loppuottelussa Puola voitti Ranskan 3–1, ja pronssille sijoittui Bulgaria.[21]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 25.9.–4.10. Puolassa. Łódźissa pelatussaoppuottelussa Italia voitti Alankomaat 3–0, ja pronssille sijoittui Puola.[22]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- RR-ajon maailmanmestaruuden voittivat Espanjan Julián Simon (125 ksm), Japanin Hiroshi Aoyama (250 ksm) ja Italian Valentino Rossi (MotoGP).[23]
- Motocrossin maailmanmestareiksi ajoivat Italian Antonio Cairoli (MX1), Ranskan Marvin Musquin (MX2) ja Ranskan Pierre Alexandre Renet (MX3).[24]
- Trialin maailmanmestaruuden voitti Espanjan Toni Bou.[24]
- Enduron maailmanmestarit olivat Suomen Mika Ahola (Enduro 1), Ranskan Johnny Aubert (Enduro 2) ja Espanjan Iván Cervantes (Enduro 3).[23]
- Speedwayn maailmanmestaruuden voitti Australian Jason Crump, jääspeedwayn maailmanmestaruuden Venäjän Nikolai Krasnikov ja maaradan maailmanmestaruuden Saksan Gerd Riss.[24]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailut 17.–18.1. Moskovassa, Venäjällä. Miesten mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Shani Davis ja naisten paras oli kiinalainen Wang Beixing.[25]
- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut 6.–8.2. Hamarissa, Norjassa. Mestaruuden voittivat Alankomaiden Sven Kramer kolmannen peräkkäisen kerran ja Tšekin Martina Sáblíková.[26]
- Matkakohtaiset maailmanmestaruuskilpailut 12.–15.3. Vancouverissa, Kanadassa. Alankomaat voitti 12 kultamitalista neljä. Sven Kramer voitti kultaa 5 000 ja 10 000 metrillä.[27]
- Yleisluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 9.–11.1. Heerenveenissä, Alankomaissa. Miesten mestaruuden voitti järjestäjämaan Sven Kramer kolmannen peräkkäisen kerran ja naisten mestaruuden Saksan 36-vuotias Claudia Pechstein.[28]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 18.2.–1.3. Liberecissä Tšekissä. Kisojen ohjelmaan kuului 20 lajia, joista maastohiihdossa 12, mäkihypyssä neljä ja yhdistetyssä neljä. Kisojen menestynein maa oli viisi kultamitalia voittanut Norja, ja seuraavina mitalitaulukossa olivat Yhdysvallat neljällä ja Suomi kolmella kultamitalilla. Mitaleille pääsi kaikkiaan 15 maata. Miesten hiihdossa norjalaisista Petter Northug voitti kolme kultamitalia (yksi viestissä) ja Ola Vigen Hattestad kaksi (sprintissä ja parisprintissä). Naisten puolella Suomen Aino-Kaisa Saarinen voitti kolme kultaa ja hänen kanssaan parisprintissä ja viestissä kilpaillut Virpi Kuitunen kaksi, kuten myös Puolan Justyna Kowalczyk, jonka molemmat kultamitalit tulivat henkilökohtaisilta matkoilta. Yhdistetyssä Yhdysvaltain Todd Lodwick voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia. Mäkihypyssä Itävallan Wolfgang Loitzl voitti kaksi kultamitalia, joista toisen joukkuekilpailussa. Naisten mäkihyppy kuului ensimmäistä kertaa virallisesti MM-ohjelmaan ja mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Lindsey Van.[29]
- Keski-Euroopan mäkiviikko 29.12.2008–6.1.2009. Itävallan Wolfgang Loitzl voitti kokonaiskilpailun yli 30 pisteen erolla Sveitsin Simon Ammanniin.[30]
- Tour de Ski 27.12.2008–4.1.2009. Sveitsin Dario Cologna voitti miesten ja Suomen Virpi Kuitunen naisten kokonaiskilpailun.[31]
Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Italian ympäriajo 9.–31.5. Kilpailun voitti Venäjän Denis Menšov 41 sekunnin erolla Italian Danilo Di Lucaan ja 1.59 minuutin erolla toiseen italialaiseen Franco Pellizottiin. Molemmat italialaiset hylättiin myöhemmin dopingrikkeiden vuoksi.[32][33]
- Ranskan ympäriajo 4.–26.7. Monacosta alkaneen kilpailun voitti Espanjan Alberto Contador 4.11 minuutin erolla Luxemburgin Andy Schleckiin ja 5.24 minuutin erolla myöhemmin dopingin käytön vuoksi hylättyyn yhdysvaltalaiseen Lance Armstrongiin.[34][35]
- Espanjan ympäriajo 29.8.–20.9. Kilpailun voitti isäntämaan Alejandro Valverde 55 sekunnin erolla maanmieheensä Samuel Sáncheziin ja 1.32 minuutin erolla Australian Cadel Evansiin.[36]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 16.–23.8. Miskolcissa, Unkarissa. Sveitsi voitti kolme kultaa ja kaikkiaan yhdeksän mitalia. Mitaleille ylsi kahdeksan maata. Sveitsin Daniel Hubmann voitti kaksi kultaa, joista toisen viestissä.[37]
- Tiomila-viesti 18.–19.4. Perstorpissa, Ruotsissa. Molemmat voitot menivät Norjaan, kun Kristiansand OK voitti miesten ja Halden SK naisten viestin.[38]
- Jukolan viesti 13.–14.6. Mikkelissä, Suomessa. Norjalainen Kristiansand OK voitti miesten Jukolan ja ruotsalainen Ulricehamns OK neljännen kerran Venlojen viestin.[39]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailut 23.–29.3. Los Angelesissa, Yhdysvalloissa. Maailmanmestaruuden voittivat Yhdysvaltain Evan Lysacek, Etelä-Korean Kim Yu-na, pariluistelussa Saksan Aliona Savchenko / Robin Szolkowy sekä jäätanssissa Venäjän Oksana Domnina / Maksim Šabalin.[40]
- Taitoluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 19.–25.1. Helsingissä, Suomessa. Mestaruuden voittivat ranskalainen Brian Joubert, suomalainen Laura Lepistö, saksalaispari Aliona Savchenko / Robin Szolkowy sekä Venäjän Jana Hohlova / Sergei Novitski.[41]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailut 3.–4.4. Zagrebissa, Kroatiassa. Kultaa voitti kanadalainen Nexxice.[42]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Australian avointen kaksinpelien loppuotteluissa espanjalainen Rafael Nadal voitti sveitsiläisen Roger Federerin erin 3–2 ja yhdysvaltalainen Serena Williams venäläisen Dinara Safinan 2–0.[43]
- Ranskan avointen kaksinpelien loppuotteluissa Roger Federer voitti ruotsalaisen Robin Söderlingin 3–0 ja venäläinen Svetlana Kuznetsova Dinara Safinan 2–0.[43]
- Wimbledonin kaksinpelien loppuotteluissa Roger Federer voitti yhdysvaltalaisen Andy Roddickin 3–2 ja Serena Williams siskonsa Venus Williamsin 2–0. Tämä oli Federerin 15. Grand Slam -turnausvoitto ja hän nousi yksinään voittotilaston ykköseksi ohi Pete Samprasin.[44]
- Yhdysvaltain avointen kaksinpelien loppuotteluissa argentiinalainen Juan Martín del Potro voitti Roger Federerin 3–2 ja belgialainen Kim Clijsters tanskalaisen Caroline Wozniackin 2–0.[43]
- Fed Cupin loppuottelu 7.–8.11. Reggio Calabriassa, Italiassa. Italia voitti Yhdysvallat 4–0.[45]
- Davis Cupin loppuottelu 4.–6.12. Barcelonassa, Espanjassa. Espanja voitti Tšekin 5–0.[46]
Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pitkän radan maailmanmestaruuskilpailut 17.7.–2.8. Roomassa, Italiassa. Menestyneimmät maat olivat Kiina ja Yhdysvallat, joista ensin mainittu hallitsi uimahyppyjä seitsemällä ja jälkimmäinen ratauinteja kymmenellä kultamitalillaan. Yhdysvaltalaisuimari Michael Phelps voitti viisi kultamitalia ja sijoittui kerran hopealle. Kisoissa tehtiin 43 maailmanennätystä.[47]
- Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailut 10.–13.12. Istanbulissa, Turkissa. Alankomaat voitti kymmenen kultamitalia, joista yhdeksän naisten matkoilta. Alankomaalaiset Inge Dekker ja Hinkelien Schreuder voittivat kumpikin viisi kultamitalia, joista 50 metrin perhosuinnin voiton he jakoivat keskenään uituaan saman ajan. Kaksi heidän kultamitaleistaan tuli viesteistä. Miesten puolella venäläinen selkäuimari Stanislav Donets voitti neljä kultamitalia, joista 100 metrin voiton samalla ajalla maanmiehensä Arkadi Vjattšaninin kanssa ja yhden voiton viestissä.[48]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 15.–23.8. Berliinissä, Saksassa. Yhdysvallat voitti kymmenen kultamitalia ja Jamaika seitsemän. Jamaikalainen Usain Bolt juoksi maailmanennätykset 100 metrillä (9,58) ja 200 metrillä (19,19) sekä voitti kultaa myös viestissä. Kahteen henkilökohtaiseen kultamitaliin ylsi myös etiopialainen kestävyysjuoksija Kenenisa Bekele. Puolalainen Anita Włodarczyk teki moukarinheitossa maailmanennätyksen 77,96.[49]
- Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 28.3. Ammanissa, Jordaniassa. Miesten henkilökohtaisen maailmanmestaruuden voitti etiopialainen Gebre-egziabher Gebremariam ja naisten kenialainen Florence Kiplagat. Kenia voitti molemmat joukkuekilpailut.[50]
- Puolimaratonin maailmanmestaruuskilpailut 11.10. Birminghamissa, Isossa-Britanniassa. Miesten kilpailun voitti Eritrean Zersenay Tadese neljännen kerran ja naisten Kenian Mary Keitany. Kenia voitti molemmat joukkuekilpailut.[51]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut 6.–8.3. Torinossa, Italiassa. Venäjä oli kisojen menestynein maa. Saksalainen Sebastian Bayer teki pituushypyssä sisäratojen Euroopan-ennätyksen 871. Britti Dwain Chambers juoksi 60 metrin välierissä sisäratojen Euroopan-ennätyksen 6,42.[52]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 31. Minerva Kustannus Oy, 2010. ISBN 978-952-492-346-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Siukonen 2010, s. 166
- ↑ Siukonen 2010, s. 168
- ↑ Siukonen 2010, s. 169
- ↑ Siukonen 2010, s. 70, 169
- ↑ Siukonen 2010, s. 139, 224
- ↑ Siukonen 2010, s. 223
- ↑ Siukonen 2010, s. 143, 175
- ↑ a b Siukonen 2010, s. 181
- ↑ Siukonen 2010, s. 182
- ↑ Siukonen 2010, s. 113–114, 182
- ↑ Siukonen 2010, s. 125–126, 191
- ↑ a b Siukonen 2010, s. 192
- ↑ Siukonen 2010, s. 74–75, 202
- ↑ Siukonen 2010, s. 81, 199–200
- ↑ Siukonen 2010, s. 91, 93, 200
- ↑ Siukonen 2010, s. 93, 211
- ↑ Siukonen 2010, s. 130, 211
- ↑ Siukonen 2010, s. 92, 211
- ↑ Siukonen 2010, s. 47, 213–214
- ↑ Siukonen 2010, s. 159, 214
- ↑ Siukonen 2010, s. 128, 215
- ↑ Siukonen 2010, s. 135, 215
- ↑ a b Siukonen 2010, s. 226
- ↑ a b c Siukonen 2010, s. 225
- ↑ Siukonen 2010, s. 41, 236
- ↑ Siukonen 2010, s. 49, 236
- ↑ Siukonen 2010, s. 236
- ↑ Siukonen 2010, s. 39, 236
- ↑ Siukonen 2010, s. 52–54, 183–184
- ↑ Siukonen 2010, s. 38, 185
- ↑ Siukonen 2010, s. 37, 185
- ↑ Siukonen 2010, s. 87, 243
- ↑ Pellizotti banned for two years by the Court of Arbitration for Sport Cycling News. 8.3.2011. Viitattu 30.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Siukonen 2010, s. 104, 243
- ↑ Callow, James: Lance Armstrong is stripped of his seven Tour de France titles The Guardian. 24.8.2012. Viitattu 30.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Siukonen 2010, s. 130, 243
- ↑ Siukonen 2010, s. 254
- ↑ Siukonen 2010, s. 76, 255
- ↑ Siukonen 2010, s. 92, 255
- ↑ Siukonen 2010, s. 69, 259
- ↑ Siukonen 2010, s. 42, 259
- ↑ Siukonen 2010, s. 72, 260
- ↑ a b c Siukonen 2010, s. 262
- ↑ Siukonen 2010, s. 98, 262
- ↑ Siukonen 2010, s. 144, 262
- ↑ Siukonen 2010, s. 153, 262
- ↑ Siukonen 2010, s. 107–108, 265–267
- ↑ Siukonen 2010, s. 267
- ↑ Siukonen 2010, s. 120, 279–282
- ↑ Siukonen 2010, s. 70, 282–283
- ↑ Siukonen 2010, s. 136, 283
- ↑ Siukonen 2010, s. 64, 284