Urheiluvuosi 2009
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1999 • 2000 • 2001 • 2002 • 2003 • 2004 • 2005 • 2006 • 2007 • 2008 – 2009 – 2010 • 2011 • 2012 • 2013 • 2014 • 2015 • 2016 • 2017 • 2018 • 2019 |
| Vuodet |
| 2006 • 2007 • 2008 – 2009 – 2010 • 2011 • 2012 |
Urheiluvuosi 2009 käsittelee vuoden 2009 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Sisällysluettelo
Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut Val d’Isèressä, Ranskassa 3.–15.2. Kilpailuohjelmaan kuului viisi miesten ja viisi naisten lajia mutta miesten ja naisten yhteinen joukkuekilpailu peruttiin huonon sään vuoksi. Kultamitalit jakautuivat kuudelle maalle ja kaikkiaan mitaleille ylsi 12 maata. Yhdysvaltalainen Lindsey Vonn voitti kultaa supersuurpujottelussa ja syöksylaskussa.[1]
- Maailmancupkaudella 2008–2009 miesten kokonaiskilpailun voitti Norjan Aksel Lund Svindal kahden pisteen erolla Itävallan Benjamin Raichiin. Naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli Lindsey Vonn 364 pisteen erolla Saksan Maria Rieschiin.[1]
Amerikkalainen jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 43. Super Bowl 1.2. Tampassa, Floridassa. Pittsburgh Steelers voitti Arizona Cardinalsin 27–23. Ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Steelersin Santonio Holmes.[2]
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut Pyeongchangissa, Etelä-Koreassa 13.–22.2. Kilpailuohjelmaan kuului viisi miesten ja viisi naisten lajia sekä sekaviesti. Ole Einar Bjørndalen voitti neljä kultamitalia, joista yhden viestissä, ja johdatti Norjan mitalitilaston ykköseksi. Kaikkiaan mitaleille ylsi yhdeksän maata. Saksan Kati Wilhelm voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia ja Venäjän Olga Zaitseva kaksi kultaa, joista toisen viestissä.[3]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rallin maailmanmestaruuden voitti Citroën-kuljettaja Sébastien Loeb jo kuudennen kerran.[4]
- Formula 1:n maailmanmestaruuden voitti Brawn GP -tallin Jenson Button.[5]
Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Masters-turnaus 9.–12.4. Augustassa. Argentiinan Ángel Cabrera voitti uusinnassa yhdysvaltalaiset Kenny Perryn ja Chad Campbellin.[6]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 19.–22.6. Farmingdalessa, New Yorkissa. Yhdysvaltain Lucas Glover voitti kahden lyönnin erolla seuraaviin.[6]
- Britannian avoin turnaus 16.–19.7. Turnberryssä, Skotlannissa. Yhdysvaltain Stewart Cink voitti uusinnassa maanmiehensä Tom Watsonin.[7]
- PGA Championship 13.–16.8. Chaskassa, Minnesotassa. Eteläkorealainen Yang Yong-eun voitti kolmen lyönnin erolla yhdysvaltalaiseen Tiger Woodsiin. Yangista tuli näin ensimmäinen aasialainen major-voittaja.[8]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 23.8.–10.9. Suomessa. Loppuottelussa Saksa voitti Englannin 6–2. Pronssimitalin jakoivat välierissä hävinneet Alankomaat ja Norja.[9]
- UEFA-cupin loppuottelu 20.5. Istanbulissa, Turkissa. Ukrainalainen Šah’tar Donetsk voitti saksalaisen Werder Bremenin jatkoajalla 2–1.[10]
- Mestarien liigan loppuottelu 27.5. Roomassa, Italiassa. Espanjalainen FC Barcelona voitti englantilaisen Manchester Unitedin 2–0.[10]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- RR-ajon maailmanmestaruuden voittivat Espanjan Julián Simon (125 ksm), Japanin Hiroshi Aoyama (250 ksm) ja Italian Valentino Rossi (MotoGP).[11]
- Motocrossin maailmanmestareiksi ajoivat Italian Antonio Cairoli (MX1), Ranskan Marvin Musquin (MX2) ja Ranskan Pierre Alexandre Renet (MX3).[12]
- Trialin maailmanmestaruuden voitti Espanjan Toni Bou.[12]
- Enduron maailmanmestarit olivat Suomen Mika Ahola (Enduro 1), Ranskan Johnny Aubert (Enduro 2) ja Espanjan Iván Cervantes (Enduro 3).[11]
- Speedwayn maailmanmestaruuden voitti Australian Jason Crump, jääspeedwayn maailmanmestaruuden Venäjän Nikolai Krasnikov ja maaradan maailmanmestaruuden Saksan Gerd Riss.[12]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 18.2.–1.3. Liberecissä Tšekissä. Kisojen ohjelmaan kuului 20 lajia, joista maastohiihdossa 12, mäkihypyssä neljä ja yhdistetyssä neljä. Kisojen menestynein maa oli viisi kultamitalia voittanut Norja, ja seuraavina mitalitaulukossa olivat Yhdysvallat neljällä ja Suomi kolmella kultamitalilla. Mitaleille pääsi kaikkiaan 15 maata. Miesten hiihdossa norjalaisista Petter Northug voitti kolme kultamitalia (yksi viestissä) ja Ola Vigen Hattestad kaksi (sprintissä ja parisprintissä). Naisten puolella Suomen Aino-Kaisa Saarinen voitti kolme kultaa ja hänen kanssaan parisprintissä ja viestissä kilpaillut Virpi Kuitunen kaksi, kuten myös Puolan Justyna Kowalczyk, jonka molemmat kultamitalit tulivat henkilökohtaisilta matkoilta. Yhdistetyssä Yhdysvaltain Todd Lodwick voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia. Mäkihypyssä Itävallan Wolfgang Loitzl voitti kaksi kultamitalia, joista toisen joukkuekilpailussa. Naisten mäkihyppy kuului ensimmäistä kertaa virallisesti MM-ohjelmaan ja mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Lindsey Van.[13]
- Keski-Euroopan mäkiviikko 29.12.2008–6.1.2009. Itävallan Wolfgang Loitzl voitti kokonaiskilpailun yli 30 pisteen erolla Sveitsin Simon Ammanniin.[14]
- Tour de Ski 27.12.2008–4.1.2009. Sveitsin Dario Cologna voitti miesten ja Suomen Virpi Kuitunen naisten kokonaiskilpailun.[15]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Australian avointen kaksinpelien loppuotteluissa espanjalainen Rafael Nadal voitti sveitsiläisen Roger Federerin erin 3–2 ja yhdysvaltalainen Serena Williams venäläisen Dinara Safinan 2–0.[16]
- Ranskan avointen kaksinpelien loppuotteluissa Roger Federer voitti ruotsalaisen Robin Söderlingin 3–0 ja venäläinen Svetlana Kuznetsova Dinara Safinan 2–0.[16]
- Wimbledonin kaksinpelien loppuotteluissa Roger Federer voitti yhdysvaltalaisen Andy Roddickin 3–2 ja Serena Williams siskonsa Venus Williamsin 2–0. Tämä oli Federerin 15. Grand Slam -turnausvoitto ja hän nousi yksinään voittotilaston ykköseksi ohi Pete Samprasin.[17]
- Yhdysvaltain avointen kaksinpelien loppuotteluissa argentiinalainen Juan Martín del Potro voitti Roger Federerin 3–2 ja belgialainen Kim Clijsters tanskalaisen Caroline Wozniackin 2–0.[16]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 15.–23.8. Berliinissä, Saksassa. Yhdysvallat voitti kymmenen kultamitalia ja Jamaika seitsemän. Jamaikalainen Usain Bolt juoksi maailmanennätykset 100 metrillä (9,58) ja 200 metrillä (19,19) sekä voitti kultaa myös viestissä. Kahteen henkilökohtaiseen kultamitaliin ylsi myös etiopialainen kestävyysjuoksija Kenenisa Bekele. Puolalainen Anita Włodarczyk teki moukarinheitossa maailmanennätyksen 77,96.[18]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 31. Minerva Kustannus Oy, 2010. ISBN 978-952-492-346-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Siukonen 2010, s. 166
- ↑ Siukonen 2010, s. 168
- ↑ Siukonen 2010, s. 169
- ↑ Siukonen 2010, s. 139, 224
- ↑ Siukonen 2010, s. 223
- ↑ a b Siukonen 2010, s. 181
- ↑ Siukonen 2010, s. 182
- ↑ Siukonen 2010, s. 113–114, 182
- ↑ Siukonen 2010, s. 125–126, 191
- ↑ a b Siukonen 2010, s. 192
- ↑ a b Siukonen 2010, s. 226
- ↑ a b c Siukonen 2010, s. 225
- ↑ Siukonen 2010, s. 52–54, 183–184
- ↑ Siukonen 2010, s. 38, 185
- ↑ Siukonen 2010, s. 37, 185
- ↑ a b c Siukonen 2010, s. 262
- ↑ Siukonen 2010, s. 98, 262
- ↑ Siukonen 2010, s. 120, 279–282
