Turku 1400-luvulla
1400-luvulla Turku oli selkeästi nykyisen Suomen alueen tärkein keskus. Suomen alueen suurimmassa kaupungissa sijaitsivat dominikaaniveljien luostari sekä tuomiokirkko piispanistuimineen, ja kaupungin lähellä oli Turun linna. Turun linna oli Kalmarin unionin aikana merkittävässä asemassa. Se sijaitsi lähellä Ruotsin pääkaupunkia Tukholmaa Suomenlahden, Pohjanlahden ja Itämeren yhtymäkohdassa, ja se oli osa linnojen ketjua, joka ulottui Örebrosta Viipuriin.[1]
Keskiajalla suurin osa nykyisen Suomen alueesta kuului yhteen hiippakuntaan, Turun hiippakunnan. Turun piispa oli etenkin keskiajan loppupuolella myös merkittävä poliittinen toimija. Tuomiokirkon yhteydessä toimi myös katedraalikoulu ja kirkolla oli laaja kirjastokokoelma. Bero Balkista ja vuodesta 1385 lähtien kaikki Turun piispat olivat kotoisin Suomesta ja yhtä lukuun ottamatta Varsinais-Suomesta. Kirkollisen vallan lisäksi Turussa toimivat Suomen ainoat laamannit. 1400-luvulla kaupungissa kokoontui maan korkeinta tuomiovaltaa käyttävä tuomioistuin, Turun maaoikeus.[1]
Keskiaikaiset elinolot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskiajan kaupungissa rakennukset olivat valtaosaltaan puuta, vaikka kivi- ja tiilitalojakin oli. Kadut olivat ahtaita ja tulipalot yleisiä. Keskiaikainen kaupunki oli keskittynyt suurin piirtein Tuomiokirkon, Kerttulinmäen ja Kaskenmäen väliselle alueelle Aurajoen eteläpuolelle. Joen pohjoispuolella keskiaikaista kaupunkiasutusta oli lähinnä Aninkaistenmäellä. Kaupungin asukasluku lienee keskiajalla noussut kahdentuhannen tienoille, mikä keskieurooppalaisella mittapuulla tarkoitti keskikokoista ja pohjoismaisella mittapuulla suurta kaupunkia. Useimmat Turun nykyisistä kaupunginosista olivat keskiajalla maalaiskyliä, jotka kuuluivat Kaarinan, Maarian ja Raision pitäjiin – Turun kaupungille ne siirtyivät vasta 1900-luvun alue- ja kuntaliitosten myötä.
Keskiajan Turun arkielämästä ja esimerkiksi sosiaalisista ongelmista on vain vähän tietoa. Useimpien keskiaikaisten kaupunkien tapaan Turkukin lienee ollut melko väkivaltainen paikka.[2] Kuolemanrangaistuksia pantiin toimeen paljon vähemmän kuin on totuttu ajattelemaan, sillä kyseinen rangaistus yleistyi vasta 1600-luvulla Turussa.[3] Tuolloinkin kuolemanrangaistuksia oli Turussa enimmillään noin kolme kertaa vuodessa.[4] Köyhät, vanhukset ja sairaat saattoivat hakea apua kirkon ylläpitämistä pyhänhengentaloista. Spitaalitautisilla oli oma Pyhän Yrjänän hospitaalinsa, jonka arvellaan sijainneen jossain Puolalanmäen tienoilla, keskiaikaisen kaupunkialueen ulkopuolella.[5]
Kaupankäyntiä Turussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turku oli pitkään Suomen merkittävin myös kaupankäynnin saralla. Se lukeutui keskiajalla Hansaliiton kaupan ja merenkulun piiriin. 1300-luvulla kaksi kolmasosaa kaupungin porvareista oli saksalaisia, mutta vähitellen kotimaisten porvarien osuus kasvoi.[6] Kauppiailla oli useita yhteisöjä, kiltoja, joiden kiltataloissa juhlinta saattoi yltyä varsin riehakkaaksi. Vilkkaat kauppasuhteet kohdistuivat etenkin Tukholmaan ja Tallinnaan, mutta myös Pohjanmaalle, Novgorodiin ja Itämeren etelärannikon suurin hansakaupunkeihin. Hämeeseen kulki Turusta tunnettu maantie, Hämeen Härkätie. Viipuriin vei Suuri Rantatie, joka sittemmin tunnettiin Kuninkaantienä.
Turun markkinoista erityisen suosittuja olivat tammikuiset Heikin päivän messut. Vuonna 1531 Turun molemmat Heikin markkinat, 19. tammikuuta ja 18. kesäkuuta olivat hyvässä suosiossa ja julistettiin vapaiksi markkinoiksi. Turku oli Suomessa kristinuskon kiistaton keskus, jonka varaan koko maata vallitseva ja selkeästi organisoitu kirkko rakentui. Kirkon vakiintuminen ja lujittuminen tapahtui keskiajalla paljolti Pyhän Henrikin kultin ympärillä. Pyhän Henrikin kultin kansanomainen propagointi tapahtui juuri Heikin markkinoiden eli -messujen yhteydessä.[7]
Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Turun tuomiokirkko on ainoa keskiaikaisesta kaupunkimaisemasta säilynyt rakennus. -
Vanha Suurtori oli Turun hallinnollinen ja kaupallinen keskus kaupungin syntyhetkistä Turun paloon asti. Torin nykyinen rakennuskanta on peräisin 1700- ja 1800-luvuilta. -
Margareeta I oli Tanskan, Norjan ja Ruotsin hallitsija, joka perusti Kalmarin unionin 1300-luvun lopulla. -
Kalmarin Unionin alue
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Vilho Niitemaa (1984): Myöhäiskeskiajan Turku teoksessa Turun seitsemän vuosisataa (toim. Eero Kuparinen). s. 36–52. Turun historiallinen yhdistys. Turku
- ↑ Keskiajan kaupunkien väkivaltaisuudesta ks. esimerkiksi Heikki Ylikangas: Väkivallasta sanan valtaan. Suomalaista menneisyyttä keskiajalta nykypäiviin. Juva; WSOY 1999.
- ↑ Hannele Klemettilä: "Keskiajan pyövelit." s. 67. Atena kustannus, Jyväskylä 2004.
- ↑ Merja Niilola: Peevelin pelätty pyöveli 27.6.2014 klo 7:13. YLE uutiset. Viitattu 17.heinäkuuta 2014.
- ↑ Turku. Keskiajan kaupungit 3. Turun maakuntamuseo 1986.
- ↑ Kirsi Peltonen: Turku Hansa-ajalla Turun yliopisto. Arkistoitu 24.8.2007. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
- ↑ harkatie.net: Turun historiaa harkatie.net. Viitattu 2.9.2009.