Ero sivun ”Opel” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→1920–1945: Lisätty vuoden 1928 Regent-loistoautomalli ja sen erikoinen kohtalo |
Crt (keskustelu | muokkaukset) p Hieman viilausta. |
||
| Rivi 36: | Rivi 36: | ||
=== 1920–1945 === |
=== 1920–1945 === |
||
1920-luvun alussa Opelista tuli ensimmäinen saksalainen autonvalmistaja, joka käytti tehtaillaan liukuhihnatuotantoa. Ensimmäinen liukuhihnalla valmistettu malli oli vuonna 1924 esitelty [[Opel Laubfrosch]]. Malliston toiseen ääripäähän noin kymmenkertaisena Laubfroschin hintaan |
1920-luvun alussa Opelista tuli ensimmäinen saksalainen autonvalmistaja, joka käytti tehtaillaan liukuhihnatuotantoa. Ensimmäinen liukuhihnalla valmistettu malli oli vuonna 1924 esitelty [[Opel Laubfrosch]]. Malliston toiseen ääripäähän noin kymmenkertaisena Laubfroschin hintaan verrattuna syntyi vuonna 1928 suuri 8-sylinterinen loistoautomalli [[Opel Regent|Regent]], mutta vuoden 1929 [[General Motors]] -kaupan ehtona kaikki 25 valmistunutta Regent-autoa jouduttiin hävittämään. Autojen ohella Opel ryhtyi yhteistyössä Ernst Neumann-Neanderin kanssa valmistamaan ''Opel Motoclub'' -nimisiä, kahtena 500-kuutioisena versiona ''Touring'' ja ''SS'' tarjottuja, huomiota herättävästi hopea-punaisia moottoripyöriä punaisilla renkailla ja [[Neander]]-yhtiön [[sinkki]]pinnoitetulla alumiinirungolla (kuva; 1928 Opel Motoclub 500 SS). Vuonna 1929 Opel siirtyi yhdysvaltalaisen General Motorsin (GM) omistukseen<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://history.gmheritagecenter.com/wiki/index.php/1929,_Adam_Opel_Corporation_Joins_the_GM_Family|nimeke=1929, Adam Opel Corporation Joins the GM Family|julkaisu=Generations of GM|julkaisija=|viitattu=22.1.2017|tekijä=|ajankohta=|kieli={{en}}}}</ref>. Uusi omistaja ulkoisti tarpeettomaksi rönsyksi katsomansa mp-haaran vuonna 1930 lyhytaikaiselle Elite-Opelille, vaikkakin Irmgard von Opel oli toukokuun 1929 - tammikuun 1930 välillä saavuttanut paljon julkisuutta ajamalla viiden Opel Motoclubin (3 kpl Touring-, 2 kpl SS-versiota) ja yhden [[BMW]]-moottoripyörän ryhmässä [[Barcelona]]n maailmannäyttelyyn, jonka aikana Opel-moottoripyörät olivat siellä näytteillä. Moottoripyörät selvisivät matkasta (sisältäen [[Alpit|Alppien]] ylityksen) moitteettomasti. Sen sijaan joukkueen varaosia ja polttoainetta kuljettanut kuorma-auto piiputti vuorilla, joutui viimein onnettomuuteen, ja sen kuljettajat joutuivat palaamaan tehtaalle hakemaan vara-auton. Arviolta 1 500 valmistetusta kappaleesta ([[Jay Leno]]) enää kourallinen Motoclub-pyöriä on tallessa (2012). |
||
Vuodesta 1930 lähtien Opel valmisti [[Opel Blitz (1930)|Opel Blitz]] -kuorma-automallia. Siitä tuli [[Toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] laajasti käytetty [[Heer (Wehrmacht)|Saksan maavoimissa]]. Blitz osoittautui monikäyttöiseksi, ja siitä valmistettiin erilaisia versioita, kuten esimerkiksi kenttäambulansseja ja komentoajoneuvoja.<gallery> |
Vuodesta 1930 lähtien Opel valmisti [[Opel Blitz (1930)|Opel Blitz]] -kuorma-automallia. Siitä tuli [[Toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] laajasti käytetty [[Heer (Wehrmacht)|Saksan maavoimissa]]. Blitz osoittautui monikäyttöiseksi, ja siitä valmistettiin erilaisia versioita, kuten esimerkiksi kenttäambulansseja ja komentoajoneuvoja.<gallery> |
||
Versio 11. toukokuuta 2021 kello 07.59
| Opel Automobile GmbH | |
|---|---|
 |
|
| Tunnuslause | The Future is Everyone’s (suom. Tulevaisuus on kaikkien) |
| Perustettu | 21. tammikuuta 1862 |
| Perustaja | Adam Opel |
| Toimitusjohtaja | Michael Lohscheller [1] |
| Kotipaikka | Rüsselsheim, Saksa |
| Toimiala | autoteollisuus |
| Tuotteet |
henkilöautot pakettiautot |
| Henkilöstö | 38 000 (2017) |
| Emoyhtiö | Stellantis |
| Kotisivu |
www |
Opel Automobile GmbH on saksalainen autonvalmistaja, joka perustettiin vuonna 1862. Alun perin Opel valmisti kodintavaroita, kuten ompelukoneita, ja autojen valmistus alkoi vuonna 1899. Yhtiön kotipaikka sijaitsee Rüsselsheimissa, Hessenin osavaltiossa. Sillä on tehtaita Bochumissa ja Eisenachssa, kuten myös Belgiassa, Espanjassa ja Puolassa. Opelin autoja valmistetaan myös Vauxhallin Ellesmere Portin tehtaalla Englannissa. Myös Suomessa Uudenkaupungin autotehdas valmisti Opel Calibraa vuosina 1991–1997.
Vuosina 1931–2017 Opel oli osa yhdysvaltalaista General Motors -konsernia, mutta maaliskuussa 2017 se myi Opelin 2,2 miljardilla eurolla ranskalaiselle Groupe PSA -konsernille.[2] Opel siirtyi osaksi Stellantis -konsernia vuonna 2021 Groupe PSA:n ja Fiat Chrysler Automobilesin fuusioituessa.[3]
Historia
Alkuvaiheet
Adam Opelin perustama Opel aloitti liiketoimintansa 21. tammikuuta 1862 tuottamalla kodintavaroita, kuten ompelukoneita. Autojen valmistus alkoi vuonna 1899 Opel-Lutzmann-nimellä, ja kahden vuoden jälkeen yhtiö allekirjoitti lisenssisopimuksen ranskalaisen Automobiles Darracq S.A.:n kanssa autojen valmistuksesta Opel-Darracq-nimellä. Autot rakennettiin Opelin rungoilla ja Darracqin koreilla, ja niissä oli voimanlähteenä kaksisylinterinen moottori. 1920-luvun lopussa Fritz von Opel rakensi myös rakettimoottorilla liikkuvia autoja, rakettimoottoripyörän, -lentokoneen ja -junanvaunun. Joitain rakettivoimalla toimivien autojen koeajoja suoritettiin Opelin omalla 1,5 kilometrin pituisella, 12 metriä leveällä ja 20 senttimetrin betonista tehdyllä koeajo-ovaalilla, missä oli hurjan 140 km/t-kierrosnopeuden sallivat, jopa 32 astetta kallistetut päätykaarteet. Fritz von Opelin, Max Valierin ja Friedrich Wilhelm Sanderin rakettiauto Opel-Sander-Rakwagen 1 saavutti päivämäärällä 11.4.1928 kotiradallaan 138 km/t nopeuden, mutta paransi lukeman jo 23.5.1928 Berliinin AVUS-radalla 238 km/t:iin. Jopa 50 000 katsojalle tilaa suoneesta radasta on vielä jäljellä pieni fragmentti pohjoiskaarretta: radan jäänteet sijaitsevat Rüsselsheimista noin 3 kilometriä etelään Treburin suuntaan, tien B 519/ L 3012 varrella. Ratalinjaus erottuu satelliittikuvissa. "Nudeltopf"- l. nuudelipata-lempinimen saanut rata[4]. Vuonna 1920 avatun koeradan pinta alkoi haurastua jo 1920-luvun aikana, vuonna 1927 uusi Nürburgring nousi suureen suosioon, ja Opel-Nudeltopfin käyttö lopetettiin vuonna 1930.
1920–1945
1920-luvun alussa Opelista tuli ensimmäinen saksalainen autonvalmistaja, joka käytti tehtaillaan liukuhihnatuotantoa. Ensimmäinen liukuhihnalla valmistettu malli oli vuonna 1924 esitelty Opel Laubfrosch. Malliston toiseen ääripäähän noin kymmenkertaisena Laubfroschin hintaan verrattuna syntyi vuonna 1928 suuri 8-sylinterinen loistoautomalli Regent, mutta vuoden 1929 General Motors -kaupan ehtona kaikki 25 valmistunutta Regent-autoa jouduttiin hävittämään. Autojen ohella Opel ryhtyi yhteistyössä Ernst Neumann-Neanderin kanssa valmistamaan Opel Motoclub -nimisiä, kahtena 500-kuutioisena versiona Touring ja SS tarjottuja, huomiota herättävästi hopea-punaisia moottoripyöriä punaisilla renkailla ja Neander-yhtiön sinkkipinnoitetulla alumiinirungolla (kuva; 1928 Opel Motoclub 500 SS). Vuonna 1929 Opel siirtyi yhdysvaltalaisen General Motorsin (GM) omistukseen[5]. Uusi omistaja ulkoisti tarpeettomaksi rönsyksi katsomansa mp-haaran vuonna 1930 lyhytaikaiselle Elite-Opelille, vaikkakin Irmgard von Opel oli toukokuun 1929 - tammikuun 1930 välillä saavuttanut paljon julkisuutta ajamalla viiden Opel Motoclubin (3 kpl Touring-, 2 kpl SS-versiota) ja yhden BMW-moottoripyörän ryhmässä Barcelonan maailmannäyttelyyn, jonka aikana Opel-moottoripyörät olivat siellä näytteillä. Moottoripyörät selvisivät matkasta (sisältäen Alppien ylityksen) moitteettomasti. Sen sijaan joukkueen varaosia ja polttoainetta kuljettanut kuorma-auto piiputti vuorilla, joutui viimein onnettomuuteen, ja sen kuljettajat joutuivat palaamaan tehtaalle hakemaan vara-auton. Arviolta 1 500 valmistetusta kappaleesta (Jay Leno) enää kourallinen Motoclub-pyöriä on tallessa (2012).
Vuodesta 1930 lähtien Opel valmisti Opel Blitz -kuorma-automallia. Siitä tuli toisessa maailmansodassa laajasti käytetty Saksan maavoimissa. Blitz osoittautui monikäyttöiseksi, ja siitä valmistettiin erilaisia versioita, kuten esimerkiksi kenttäambulansseja ja komentoajoneuvoja.
-
Opel Laubfrosch, ensimmäinen Saksassa liukuhihnalla valmistettu auto (1924–1931). -
Opel Kadett vuodelta 1936. -
1928 Opel Motoclub 500 SS.
1945–1970
Henkilöautomalli Opel Olympia palasi sodan jälkeen takaisin tuotantoon vuoden 1947 lopulla. Vuotta myöhemmin aloitettiin uudelleen myös Kapitän-mallin valmistus. Vuosina 1947–1956 Neuvostoliitossa valmistettiin Moskvitš 400 -mallia, joka perustui ennen sotaa valmistettuun Opel Kadettiin. Vuonna 1962 esiteltiin 20 vuoden tauon jälkeen uusi Opel Kadett -niminen perheautomalli, josta tuli luokassaan suosittu auto. Opelit ilmestyivät Yhdysvalloissa katukuvaan omalla nimellään myöhään 1960-luvulla, kun Buick-kauppiaat myivät maahantuotuja autoja.
-
Opel Kadett A (1962–1965)
.JPG)
1970–2010
1970-luvulla Kadett säilytti asemansa perheautomarkkinoilla. Vuonna 1970 esiteltiin Kadettin ja Rekordin väliin sijoittuva Opel Ascona. Pienempien autojen luokkaan Opel esitteli vuonna 1982 Corsa-mallinsa. Asconan korvasi mallistossa vuonna 1988 Vectra, jonka tekniikkaan pohjautui myös vuotta myöhemmin esitelty urheiluautomalli Calibra. Kadettin korvaajaksi puolestaan tuli vuonna 1991 Opel Astra. 1990-luvulla Opel myi maasturimalleja Fronteraa ja Montereyta, jotka pohjautuivat japanilaisen Isuzun malleihin.
1990-luvulla Euroopassa alkoi tila-autobuumi, ja vuosituhannen vaihteessa Opel toi markkinoille kolme tila-automallia. Ensimmäisenä esiteltiin vuonna 1996 Opel Sintra, joka oli uudelleennimetty Pohjois-Amerikassa myyty Chevrolet/Pontiac Trans Sport. Se korvattiin kuitenkin jo vuonna 1999 Astraan perustuvalla Zafiralla. Vuonna 2003 markkinoille tuli Corsaan pohjautuva pieni tila-automalli Opel Meriva.
Lippulaivamalli Omegan tuotanto päättyi vuonna 2003, jolloin mallistoon jäänyttä aukkoa täydensivät aiempaa suuremmaksi kasvanut Vectra ja siihen perustuva ylellinen hatchback-malli Signum. 20 vuotta kestänyt Vectran aikakausi päättyi vuonna 2008. Tällöin esiteltiin sen korvaava Insignia, jonka varusteluun ja laatuvaikutelmaan pyrittiin panostamaan aiempaa enemmän.
Lokakuussa 2004 Opelin työntekijät menivät lakkoon kuudeksi päiväksi, koska yhtiö ilmoitti karsivansa 12 000 työpaikkaa.[6] Yhtiön päätös juontui matalasta ajoneuvojen kysynnästä Euroopassa, jossa Opelin toiminta oli tappiollista. Lakko vaikutti suuresti yhtiön tuotantokapasiteettiin. Neuvottelut ovat vieläkinmilloin? työn alla, kun sopimusta molempien osapuolien tyydyttämiseksi ei ole saatu aikaan.
-
Opel Kadett D (1979–1984), ensimmäinen etuvetoinen Opel-malli. -
Opel Astra F (1991–1998) -
Opel Corsa B (1993–2000) -
Opel Vectra B (1995–2002) -
Opel Zafira A (1999–2005)
Talousvaikeudet ja myyntiaikeet
Opel ajautui keväällä 2009 vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin sen yhdysvaltalaisen emoyhtiön GM:n käytyä vuosien 2008–2009 vaihteessa konkurssin partaalla. Opelin pelastussuunnitelman yhtenä vaihtoehtona esitettiin sen irrottamista GM:stä ja liittämistä johonkin sopivaan eurooppalaiseen kumppaniin. Eräässä vaiheessa päätettiin säilyttää Opel osana GM:ää mutta aiempaa itsenäisempänä.[7] GM, joka itse päätyi kesällä 2009 velkasaneeraukseen,[8] päätti kuitenkin lopulta hankkiutua eroon Opelista.
Toukokuun 2009 lopulla Saksan valtion johtamissa neuvotteluissa suunniteltiin Opelin myymistä kanadalaisen autonosavalmistaja Magna Internationalin ja Sberbankin muodostamalle konsortiolle, jolloin GM pitäisi 35 prosenttia yhtiöstä ja Opelin työntekijät 10 prosenttia.[9] Opelia on oltu myymässä myös belgialaiselle RHJ-sijoitusrahastolle, koska GM ei halua venäläisen GAZin saavansa haltuunsa sen tekniikkaa ja olisi valmis ostamaan yhtiön takaisin taloustilanteensa parantuessa. Saksan hallitus on puolestaan huolestunut työpaikoista pääomasijoittajien käsissä, ja valmiina rahoittamaan Opelia, kun Magna-kauppa toteutui.[10]
10. syyskuuta 2009 GM teki päätöksen Opelin 55 prosentin enemmistön myynnistä Magna-Sberbank-konsortiolle, mutta perui sen marraskuussa, huolimatta siitä että yhtiö oli jo saanut 1,5 miljardin Yhdysvaltain dollarin lainan Saksan valtiolta osana kaupan toteutumista.[11]
Vuonna 2014 Volkswagen oli halukas ostamaan Opelin General Motorsilta, mutta kauppa jäi toteutumatta hintaerimielisyyksien vuoksi.[2]
2010–
2010-luvun täysin uusia Opel-malleja ovat muun muassa 2011 esitelty hybridiauto Opel Ampera, crossover-malli Mokka (2012) sekä pieni kolmiovinen Adam, jonka tavaramerkkinä on räätälöitävyys. Opelin ensimmäinen täyssähköauto on Pariisin autonäyttelyssä 2016 esitelty Ampera-e.
Opel käynnisti ”7 in 17” -nimellä kutsutun malliuudistusohjelmansa, jonka tarkoituksena oli tuoda vuoden 2017 aikana markkinoille seitsemän täysin uutta tai uudistettua mallia. Uusia malleja ovat muun muassa PSA-konsernin kanssa yhteistyössä kehitetyt crossoverit Crossland X ja Grandland X sekä Geneven autonäyttelyssä keväällä esitelty toisen sukupolven Opel Insignia.[12]
-
Opel Ampera -
Opel Insignia -
Opel Mokka -
Opel Adam
,_23._Oktober_2015,_D%C3%BCsseldorf.jpg)
Helmikuussa 2017 General Motors käynnisti neuvottelut Groupe PSA:n kanssa Opel- ja Vauxhall-merkkien myymisestä ranskalaiskonsernille.[13] Kauppa varmistui maaliskuussa, ja sen hinnaksi tuli 2,2 miljardia euroa.[2]
-
Opel Crossland X -
Opel Grandland X -
Opel Combo Life
Euroopan ulkopuoliset markkina-alueet
Monet GM:n 2000-luvulle saakka maailmanlaajuisesti myymät autot ovat Opelin suunnittelemia, esimerkiksi Corsa, Astra, Vectra ja Omega. Opel-malleja myydään myös muiden GM-brändien alla, kuten Vauxhall Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Holden Australaasiassa ja Chevrolet Latinalaisessa Amerikassa. Omegaa myytiin vähän aikaa myös Yhdysvalloissa nimellä Cadillac Catera, mutta menestys oli heikkoa.[14] Ensimmäiset Daewoon Etelä-Koreassa valmistamat autot pohjautuivat Opel Kadettiin (nykyisin Astra) ja suurempaan Rekordiin (myöhemmin Omega).
Opel on GM:n päämerkki Euroopassa lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa, jossa GM:n toinen eurooppalainen tytäryhtiö Vauxhall Motors käyttää vieläkin omaa brändiään. Vauxhallin mallit olivat ennen 1970-lukua täysin eri suunnittelua kuin Opelit. Opel-merkki katosi suurimmaksi osaksi Yhdistyneestä kuningaskunnasta vuonna 1981, kun Vauxhallin ja Opelin myyntisopimukset yhdistettiin. Tällöin vain Mantaa myytiin Opelina, kunnes sen valmistus lopetettiin 1988.
Vauxhall alkoi käyttää Opelin nimiä malleissaan, poikkeuksena Kadett, jonka korvasi Astra vuonna 1991. Tätä nimeä Vauxhall käytti jo aikaisemmin. Kuitenkin jopa muissa vasemmanpuoleisen liikenteen maissa Euroopassa, kuten Irlannissa, johtava GM:n merkki on nykyisin Opel, vaikkakin monia maahantuotuja Vauxhalleja näkee silti irlantilaisilla teillä. Irlannin Opel sponsoroi monia vuosia maan jalkapallomaajoukkuetta käyttäen mainoslausetta ”Irlannin ykköstukija”.
Jotkut ovat ehdottaneet, että Vauxhall-merkki pitäisi lakkauttaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja korvata Opelilla.lähde? Tämä harmonisoisi GM:n markkinastrategian Euroopassa. Vauxhall on kuitenkin vastustanut tätä, koska sen brändi on tunnettu ja autojen tukkuostajat, jotka ovat sen pääasiakkaita, eivät kannata Opeleiksi nimeämistä.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Michael Lohscheller www.stellantis.com. Viitattu 21.2.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Opel myytiin ranskalaisille: tuhansille potkut tiedossa Talouselämä. 6.3.2017. Viitattu 6.3.2017.
- ↑ Stellantis merger to close on Jan. 16 after PSA, FCA shareholders approve The Detroit News. 4.1.2021. Viitattu 18.1.2021. (englanniksi)
- ↑ MacKenneth, Kay: Der "Nudeltopf" - die Geschichte der Opel-Rennbahn (Opel-ovaaliradan tarina) motorsport-total.com. motorsport-total.com. Viitattu 3.3.2021. (saksaksi)
- ↑ 1929, Adam Opel Corporation Joins the GM Family Generations of GM. Viitattu 22.1.2017. (englanniksi)
- ↑ Opelin lakko loppui Saksassa Yle Uutiset. 20.10.2004. Viitattu 7.1.2018.
- ↑ Nurminen, Tapio: Opelin tehtaat säästyvät. Kauppalehti. Arkistoitu 21.8.2011. Viitattu 1.3.2009.
- ↑ General Motors ankaralle matokuurille (Internet Archive) Kauppalehti. 1.6.2009. Viitattu 1.6.2009.
- ↑ Germany picks Magna to save Opel BBC News. 30.5.2009. Viitattu 7.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Piiroinen, Mikko: Vääntö Opelista ei ota päättyäkseen - GM saattaakin pitää yhtiön itsellään Tekniikka&Talous. 25.8.2009. Viitattu 7.1.2018.
- ↑ German officials express disappointment over failed Opel deal (Internet Archive) Sputnik News. 4.11.2009. Viitattu 7.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Opel tavoittelee Suomessa viidettä kasvun vuotta: Iskulause on 7in17 Tekniikan Maailma. 6.1.2017. Viitattu 21.1.2017.
- ↑ General Motors in talks with PSA to sell Vauxhall and Opel brands Auto Express. 14.2.2017. Viitattu 15.2.2017. (englanniksi)
- ↑ Automotive History: 1997–2001 Cadillac Catera – Caddy’s Dead Duck Curbside Classic. 27.3.2014. Viitattu 22.1.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Opel Wikimedia Commonsissa
| Nykyiset henkilöautomallit | |
|---|---|
| Nykyiset pakettiautot | |
| Konseptiautot | |
| Entiset mallit |