Ero sivun ”Ksenofobia” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Esiintyminen: syistä kirjasta; muot.
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus
Rivi 16: Rivi 16:
Ksenofobia kohdistuu usein [[Maahanmuutto|maahanmuuttajiin]]. Maan oman väestön sisällä ksenofobia voi kohdistua esimerkiksi kulttuurivähemmistöihin tai joihinkin alueellisiin väestöihin.<ref name=cooley />
Ksenofobia kohdistuu usein [[Maahanmuutto|maahanmuuttajiin]]. Maan oman väestön sisällä ksenofobia voi kohdistua esimerkiksi kulttuurivähemmistöihin tai joihinkin alueellisiin väestöihin.<ref name=cooley />


Ksenofobiasta puhutaan usein [[rasismi]]n yhteydessä ja joskus jopa samassa merkityksessä. Rasismissa on kuitenkin kyse ennakkoluuloista, jotka liittyvät [[Fenotyyppi|fenotyyppisiin]] rotueroihin, kuten [[Ihmisen ihonväri|ihonväriin]]. Ksenofobiassa ennakkoluulot sen sijaan liittyvät tulijan ulkomaalaisuuteen, tai hänen vieraisiin kulttuurisiin tapohinsa, uskontoonsa tai [[Korostus|puhetapaansa]]. Ksenofobia voikin kohdistua myös kantaväestön kanssa samannäköisiin ihmisiin. Ulkonäöltään poikkeavat maahanmuuttajat puolestaan voivat joutua kokemaan samanaikaisesti sekä rasismia että ksenofobiaa.<ref>Yakushko 2018, s. 16–18.</ref>
Ksenofobiasta puhutaan usein [[rasismi]]n yhteydessä ja joskus jopa samassa merkityksessä. Rasismissa on kuitenkin kyse ennakkoluuloista, jotka liittyvät [[Fenotyyppi|fenotyyppisiin]] eroihin, kuten [[Ihmisen ihonväri|ihonväriin]]. Ksenofobiassa ennakkoluulot sen sijaan liittyvät tulijan ulkomaalaisuuteen, tai hänen vieraisiin kulttuurisiin tapohinsa, uskontoonsa tai [[Korostus|puhetapaansa]]. Ksenofobia voikin kohdistua myös kantaväestön kanssa samannäköisiin ihmisiin. Ulkonäöltään poikkeavat maahanmuuttajat puolestaan voivat joutua kokemaan samanaikaisesti sekä rasismia että ksenofobiaa.<ref>Yakushko 2018, s. 16–18.</ref>


Joskus ksenofobia on ollut valtiollisena politiikkana. Tästä esimerkki on [[Japani]] 1600-luvulta 1800-luvulle, jolloin saarivaltio torjui kaikki vierasmaalaiset henkilöt ja vaikutteet.<ref name=cooley /> [[Sparta]] on klassinen esimerkki ksenofobian äärimuotona eristäytymisestä ulkoisia vaikutteita vastaan kokonaisen kansan hierarkkisena ja sotilaallisena yhteiskuntajärjestelmänä.<ref name=jj-1>Jouko Jokisalo: [http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/maarite/ksenofo.html Ksenofobia]</ref><ref name=jj-2>Jouko Jokisalo: [http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/maarite/ksejanyr.html Ksenofobia ja nykyrasismi]</ref>
Joskus ksenofobia on ollut valtiollisena politiikkana. Tästä esimerkki on [[Japani]] 1600-luvulta 1800-luvulle, jolloin saarivaltio torjui kaikki vierasmaalaiset henkilöt ja vaikutteet.<ref name=cooley /> [[Sparta]] on klassinen esimerkki ksenofobian äärimuotona eristäytymisestä ulkoisia vaikutteita vastaan kokonaisen kansan hierarkkisena ja sotilaallisena yhteiskuntajärjestelmänä.<ref name=jj-1>Jouko Jokisalo: [http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/maarite/ksenofo.html Ksenofobia]</ref><ref name=jj-2>Jouko Jokisalo: [http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/maarite/ksejanyr.html Ksenofobia ja nykyrasismi]</ref>

Versio 19. heinäkuuta 2023 kello 19.20

Ksenofobia (kreikan sanoista ksenos ξένος, ’vieras, outo’ ja fobos φόβος, ’pelko’; myös muukalais-, ulkomaalais- tai vieraspelko tai -viha) tarkoittaa nykymerkityksessään etniseen vähemmistöön tai vierasperäisiin ihmisiin kohdistuvaa kielteistä tunnetta, johon sekoittuu vastenmielisyyttä, pelkoa ja vihaa.[1]

Termin historia

Vaikka termin pääteosa -fobia viittaakin psykologian oireluokitukseen ja kuvaa suhteetonta pelkoa tai kauhua jotakin kohtaan, ksenofobia ei ole kliininen psykologinen termi, eikä sitä enää juuri koskaan käytetä kuvaamaan todellista fobiaa tai kauhua.[1]

Eurooppalaiset lääkärit alkoivat käyttää kreikankielistä päätettä -fobia ‘pelko’ vuodesta 1871 alkaen erilaisten diagnosoimiensa ahdistusten nimityksissä. Ensimmäinen näistä oli agorafobia, julkisten paikkojen pelko, ja nopeasti kasvavaan luetteloon liitettiin pian myös ksenofobia, vieraiden ihmisten kohtaamisen pelko. Kuten useimmat muutkin tuon ajan “fobioista”, ksenofobiakaan ei vakiintunut lääketieteellisenä terminä, vaan sen sijaan alettiin puhua sosiaalisten tilanteiden pelosta.[2]

Vuonna 1880 fobia-nimitystä alettiin käyttää Britanniassa ja Ranskassa myös valtioiden välisistä suhteista. Esimerkiksi “anglofobialla” viitattiin irrationaaliseen vihaan Englantia kohtaan, “frankofobialla” Ranskan vihaan, “russofobialla” Venäjän vihaan, ja “ksenofobialla” vastaavasti vihaan kaikkia vieraita maita kohtaan, joka katsottiin nationalismin äärimmäiseksi muodoksi. Myös termin käyttö tässä merkityksessä jäi pois muodista 1900-luvun alkuun mennessä.[2]

Ksenofobiasta nykymerkityksessään, eli ihmisten kokemana vihana vierasmaalaisia kohtaan, alettiin puhua ensimmäisen kerran 1900-luvun taitteessa Kiinassa nousseista boksarikapinallisista. Boksarit olivat länsimaita ja näiden imperialismia vastustaneita kiinalaisia, jotka hyökkäilivät kaikkia Kiinassa oleskelleita ulkomaalaisia vastaan. Termin ensiesiintyminen tapahtui ranskalaisessa Le Constitutionnel -lehdessä heinäkuussa 1900, ja jo vuoden sisällä sanasta xénophobie ‘ksenofobia’ oli tullut Ranskan mediassa yleinen.[3]

Esiintyminen

Ksenofobiaa esiintyy yleisimmin yksilötasolla. Se voi ilmetä eriasteisesti esimerkiksi asenteina, tylyinä kommentteina ja nimittelynä, suvaitsemattomuutena, väkivaltana tai syrjintänä.[4]

Ksenofobia kohdistuu usein maahanmuuttajiin. Maan oman väestön sisällä ksenofobia voi kohdistua esimerkiksi kulttuurivähemmistöihin tai joihinkin alueellisiin väestöihin.[4]

Ksenofobiasta puhutaan usein rasismin yhteydessä ja joskus jopa samassa merkityksessä. Rasismissa on kuitenkin kyse ennakkoluuloista, jotka liittyvät fenotyyppisiin eroihin, kuten ihonväriin. Ksenofobiassa ennakkoluulot sen sijaan liittyvät tulijan ulkomaalaisuuteen, tai hänen vieraisiin kulttuurisiin tapohinsa, uskontoonsa tai puhetapaansa. Ksenofobia voikin kohdistua myös kantaväestön kanssa samannäköisiin ihmisiin. Ulkonäöltään poikkeavat maahanmuuttajat puolestaan voivat joutua kokemaan samanaikaisesti sekä rasismia että ksenofobiaa.[5]

Joskus ksenofobia on ollut valtiollisena politiikkana. Tästä esimerkki on Japani 1600-luvulta 1800-luvulle, jolloin saarivaltio torjui kaikki vierasmaalaiset henkilöt ja vaikutteet.[4] Sparta on klassinen esimerkki ksenofobian äärimuotona eristäytymisestä ulkoisia vaikutteita vastaan kokonaisen kansan hierarkkisena ja sotilaallisena yhteiskuntajärjestelmänä.[6][7]

Ksenofobian esiintymistä voidaan yrittää mitata esimerkiksi kyselytutkimuksilla syrjinnän kokemuksista, tai viharikosten tilastoinnilla.[4]

Syyt

Ksenofobiaa on pyritty oikeuttamaan evoluutiopsykologisilla teorioilla, joiden mukaan muukalaispelko on synnynnäistä ja perustuu ihmisen biologiaan. Esimerkiksi J. Philippe Rushtonin geneettisen samankaltaisuuden teorian mukaan ihmiset suosivat geneettisesti itsensä kaltaisia ihmisiä ja ryhmiä ja vierastavat geneettisesti erilaisia ihmisiä. Toisen evoluutiopsykologisen teorian mukaan vieraiden torjunta perustuu näiden mukanaan tuomien tautien pelkoon. Kolmannen teorian mukaan kantaväestön miehet näkevät maahanmuuttajamiehet uhaksi omille lisääntymismahdollisuuksilleen.[8]

Eräs evoluutiobiologian ulkopuolinen selitys ksenofobialle on kantaväestön halu asettaa oman maan asukkaiden tarpeet ja oikeudet maahanmuuttajien tarpeiden ja oikeuksien edelle. Maahanmuuttajien saatetaan myös pelätä vievän työpaikkoja ja yhteiskunnallisia resursseja, vahingoittavan ympäristöä sekä lisäävän väkivaltaa ja rikollisuutta. Niin kutsutun realistisen ryhmäkonfliktiteorian mukaan kilpailu rajallisista resursseista johtaa ennakkoluuloihin oman ryhmän ulkopuolisia kohtaan.[9]

Historioitsija Jouko Jokisalon mukaan ksenofobian väittämisellä yleisinhimilliseksi ja luonnolliseksi käyttäytymismuodoksi on nykyaikana pyritty äärioikeistolaisissa piireissä oikeuttamaan turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten rasistinen ja väkivaltainen syrjintä.[6][7] Eri kulttuuripiirien pitämistä erillään toisistaan on väitetty ihmiskunnan säilymisen edellytykseksi, ja tämän jaloksi väitetyn tavoitteen saavuttamisessa keskeistä roolia näyttelisi ksenofobia.[7]

Vastakohdat

Ksenofobian vastakohta on ksenofilia tai ksenomania[10], joilla tarkoitetaan muukalaisuuteen, vieraaseen, tuntemattomaan tai toisenlaiseen kohdistuvaa suopeutta, ihailua tai rakkautta. Ksenofobia ja ksenofilia voivat olla samanlaisia käyttäytymisen malleja siinä, että molemmissa korostetaan erilaisuutta havainnoijaan.[11][12]

Lähteet

  • Makari, George: Of Fear and Strangers: A History of Xenophobia. W. W. Norton & Company, 2021. ISBN 9780393652017.
  • Yakushko, Oksana: Modern-Day Xenophobia: Critical Historical and Theoretical Perspectives on the Roots of Anti-Immigrant Prejudice. Palgrave MacMillan, 2018. ISBN 978-3-030-00643-3.

Viitteet

  1. a b Ryynänen, Sanna: Puhummeko nyt rasismista? – Ksenofobia. Media & viestintä, 43(2020), s. 4. 334–336. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.12.2021.
  2. a b Makari 2021, ”Chapter 3: The First Xenophobes”
  3. Makari 2021, ”Chapter 4: The Boxer Uprising”
  4. a b c d Cooley, Aaron (päätoim. Kurian, George Thomas): ”Xenophobia”, The Encyclopedia of Political Science, s. 1793–1794. CQ Press, 2011. ISBN 978-1-933116-44-0.
  5. Yakushko 2018, s. 16–18.
  6. a b Jouko Jokisalo: Ksenofobia
  7. a b c Jouko Jokisalo: Ksenofobia ja nykyrasismi
  8. Yakushko 2018, s. 61–67.
  9. Yakushko 2018, s. 67–68.
  10. Ksenofobia - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 26.9.2020.
  11. Monikulttuurisuutta ja kulttuuripolitiikkaa koskevaa käsitteitä cupore.fi.
  12. Mikko Lehtonen: Me muukalaiset uta.fi.

Aiheesta muualla