Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue
Sveriges socialdemokratiska arbetareparti

Socialdemokraterna logo.svg

Perustettu 23. huhtikuuta 1889 (130 vuotta sitten)
Puheenjohtaja Stefan Löfven
Puoluesihteeri Lena Rådström Baastad
Ideologia sosiaalidemokratia[1]
Poliittinen kirjo keskusta-vasemmisto
Toimisto Sveavägen 68,
Tukholma
Jäsenmäärä n. 89 000 (2017)
Valtiopäivät[2]
100 / 349
Euroopan parlamentti[3]
5 / 20
Kansainväliset jäsenyydet Euroopan sosialidemokraattinen puolue
Progressive Alliance
Kotisivu www.socialdemokraterna.se

Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue (ruots. Sveriges socialdemokratiska arbetareparti, lyh. SAP tai Socialdemokraterna, lyh. s) on ruotsalainen sosiaalidemokraattinen puolue, joka on perustettu vuonna 1889. Nykyinen puheenjohtaja on Stefan Löfven, joka valittiin eronneen Håkan Juholtin seuraajaksi 27. tammikuuta 2012.[4] Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue on Euroopan sosialidemokraattisen puolueen jäsen.

Jäsenmäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 Ruotsin sosiaalidemokraattisella työväenpuolueella oli noin miljoona jäsentä. Tämä johtui siitä, että puolueella ja ammattijärjestö LO:lla oli vuosina 1987–1991 yhteisjäsenyys eli LO:n jäsen oli automaattisesti myös sosiaalidemokraattien jäsen. Yhteisjäsenyys päättyi vuoden 1992 alussa, minkä seurauksena puolueen jäsenmäärä laski jyrkästi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue perustettiin 23. huhtikuuta 1889, mutta vasta vuonna 1897 hyväksyttiin ensimmäinen puolueohjelma, joka oli laadittu nimenomaan Ruotsissa; aikaisempi versio oli käännös Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen ohjelmasta. Hjalmar Branting valittiin ensimmäisenä sosiaalidemokraattina Ruotsin valtiopäiville vuonna 1896 Tukholman liberaalien tuella.

Vuonna 1911 sosiaalidemokraattien ohjelmaan lisättiin vaatimus valtiomuodon muuttamisesta monarkiasta tasavallaksi[5].Tämä kohta sisältyy periaateohjelmaan myös nykyisin.[6]

Puolueen oppositio erosi vuonna 1917 omaksi ryhmäkseen ja perusti Ruotsin sosiaalidemokraattisen vasemmistopuolueen. Syynä eroon oli se, että puolueen vasemmisto-oppositio halusi seurata Venäjällä tapahtuneen bolševikkien tekemän niin sanotun lokakuun vallankumouksen esimerkkiä. Sosiaalidemokraattien enemmistön mielestä sellainen olisi johtanut katastrofaalisiin seurauksiin. Vuonna 1921 Sosiaalidemokraattinen Vasemmistopuolue muutti nimensä Ruotsin kommunistiseksi puolueeksi.

Vuonna 1920 sosiaalidemokraatit muodostivat ensimmäistä kertaa hallituksen yksin. Branting nimitettiin pääministeriksi.

Tosin ollessaan hallituksessa puolue ei ole halunnut jakaa ministerien tehtäviä muiden puolueiden edustajille, vaan se on ollut yksin hallituksessa riippumatta siitä, onko heillä enemmistö valtiopäivillä vai ei. Toisin kuin esimerkiksi Saksassa, Ruotsissa sosiaalidemokraatit eivät ole koskaan muodostaneet suurta koalitiota vastaavaa sinipunahallitusta kaksin kokoomuksen kanssa ja vain harvoin apupuolueen kanssa, joka on ollut viimeksi keskusta 1950-luvulla. Sosiaalidemokraatit olivat yksin hallituspuolueena pitkään lyhyttä kokoomuksen, liberaalien, keskustan ja kristillisdemokraattien 1990-luvulla muodostaman oikeistohallituksen murtamaa katkoa lukuun ottamatta. Sosiaalidemokraateilla on vieläkin ylivoimainen asema Ruotsin kunnallis- ja valtiopäiväpolitiikassa. Vuodesta 1998 alkaen puolue alkoi tehdä yhteistyötä Vasemmistopuolueen ja Ympäristöpuolue Vihreiden kanssa, etupäässä liittoutunutta oikeistoa vastaan. Yhteistyö päättyi vuoden 2010 valtiopäivävaalien jälkeen, jossa keskusta-oikeisto voitti.[7]

Vuoden 1921 valtiopäivävaaleista alkaen (ensimmäiset valtiopäivävaalit, joissa oli yleinen äänioikeus) sosiaalidemokraatit ovat olleet Ruotsin suurin puolue. Puolue on ollut viime vuosikymmenien aikana oppositiossa alle kymmenen vuotta, viimeksi vuosina 1991–1994 sekä syyskuusta 2006 lähtien. Vuonna 2010 valtiopäivävaalit johtivat jälleen oikeiston voittoon, joka joutui muodostamaan kuitenkin vähemmistöhallituksen. Sosiaalidemokraatit ovat valtiopäivien suurin puolue, joten myös hankala vastavoima hallitukselle. Sosiaalidemokraatit on saanut valtiopäivävaaleissa kaksi kertaa enemmistön äänistä (1968 50,1 % ja 1940 53,8 %).

Ideologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalidemokraattien puheenjohtajaksi valittiin tammikuussa 2012 Stefan Löfven.
Pääartikkeli: sosiaalidemokratia

Puolueen periaateohjelman mukaan sen ideologia on demokraattinen sosialismi, joka on puolueen mielestä synonyymi termille sosiaalidemokratia.

Nykyisen ohjelman mukaan Ruotsin sosiaalidemokraatit hyväksyvät markkinatalouden, mutta eivät ehdottomasti. Heidän mielestään yhteiskunnan täytyy puuttua talouden kehitykseen työttömyyden ja muiden kielteisten ilmiöiden torjumiseksi.

Görän Persson on puoluejohtajana ollessaan lanseerannut termin vihreä kansankoti koska hän on halunnut laajentaa ekologista ulottuvuutta sosiaalidemokraattiseen yhteiskuntakäsitykseen. Tosin keskustelua on käyty siitä onko edellä mainittu käsite saanut todellisista jalansijaa puolueen ideologiassa.

Tärkeitä henkilöitä puolueen ideologian kehittäjinä ovat olleet Axel Daniellson, Hjalmar Branting, Vilhelm Lundsted, Nils Karleby, Östen Undén, Ernst Wigforss, Gustav Möller, Per Albin Hansson, Gunnar Myrdal, Rudolf Meidner, Gösta Rehn ja Olof Palme.

Puoluejohto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puoluesihteerit vuodesta 1945 alkaen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraava kuvaaja esittää Ruotsin sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen ääniosuutta valtiopäivävaaleissa vuodesta 1911 lähtien.

Valtiopäivävaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Edustajia Osuus
1944 115 46,5 %
1948 112 46,1 %
1952 110 46,0 %
1956 106 44,6 %
1958 111 46,2 %
1960 114 47,8 %
1964 113 47,3 %
1968 125 50,1 %
1970 163 45,3 %
1973 156 43,6 %
1976 152 42,7 %
1979 154 43,2 %

Vuosi Edustajia Osuus
1982
166 / 349
45,6 %
1985
159 / 349
44,7 %
1988
156 / 349
43,2 %
1991
138 / 349
37,6 %
1994
161 / 349
45,3 %
1998
131 / 349
36,4 %
2002
144 / 349
39,9 %
2006
130 / 349
35,0 %
2010
112 / 349
30,7 %
2014
113 / 349
31,0 %
2018
100 / 349
28,3 %

Europarlamenttivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Edustajia Osuus
1995
7 / 22
28,1 %
1999
6 / 22
26,0 %
2004
5 / 19
24,6 %
2009
5 / 18

6 / 20
24,4 %
2014
5 / 20
24,2 %
2019
5 / 20
23,5 %

Kunnallisvaalit 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2010 kunnallisvaaleissa Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue sai suhteellisesti eniten ääniä Smedjebackenin kunnassa, jossa puolueen ääniosuus oli 59,4 %. Yli 50 % ylittyi 24 kunnassa, jotka Smedjebackenin lisäksi olivat Arjeplogin kunta, Boxholmin kunta, Bräcken kunta, Forshagan kunta, Grumsin kunta, Jällivaaran kunta, Hagforsin kunta, Hallstahammarin kunta, Haaparannan kunta, Luulajan kunta, Munkforsin kunta, Norsjön kunta, Olofströmin kunta, Pajalan kunta, Piitimen kunta, Ragundan kunta, Skellefteån kunta, Storforsin kunta, Trollhättanin kunta, Vilhelminan kunta, Ången kunta, Örnsköldsvikin kunta ja Ylikainuun kunta. Pienintä kannatus oli Danderydin kunnassa, jossa puolue sai 6,7 % äänistä. Kannatus jäi alle 15 %:iin viidessä kunnassa, jotka Danderydin ohella olivat Ekerön kunta, Lidingön kunta, Täbyn kunta ja Vellingen kunta.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sweden Parties and Elections in Europe. 2018. Viitattu 11.9.2019. (englanniksi)
  2. Ledamöter & partier riksdagen.se. Ruotsin valtiopäivät. Viitattu 27.9.2018. (ruotsiksi)
  3. MEPs: Sweden europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 11.9.2019. (englanniksi)
  4. Löfvenistä Ruotsin sosiaalidemokraattien johtaja, Yle.fi/uutiset, viitattu 28.1.2012
  5. Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen ohjelma 1911 (HTML) 9.-16.4.1911. Tukholma: Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue. Viitattu 7.5.2008. (ruotsiksi)
  6. Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen ohjelma (PDF) (s. 15–16) 6.11.2001. Västerås: Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue. Viitattu 7.5.2008.
  7. Ruotsin punavihreä puolueblokki purkautui Yleisradio 27.11.2010
  8. Val till kommunfullmäktige - Röster Valmyndigheten. Viitattu 24.7.2014. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]