Rob Paulsen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rob Paulsen
Paulsen vuonna 2011.
Paulsen vuonna 2011.
Syntymäaika 11. maaliskuuta 1956 (ikä 58)
Syntymäpaikka Flag of the United States.svg Livonia, Michigan
Aktiivisena 1983–
Oikea nimi Robert Fredrick Paulsen III
Muut nimet Vocal Magic
Robert F. Paulsen
Rob Paulson
Puoliso Parrish Todd
Merkittävät roolit Rafaello
(Turtles – mutanttikilpikonnat)
Yakko Warner
(Animaaniset)
Turbo
(Prätkähiiret)
Pinky
(Äly ja Väläys)
Kerkko
(Roni Neutroni)
Gordon
(Catscratch)
Donatello
(Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Palkinnot

1996 Äly ja Väläys
1997 Äly ja Väläys
1999 Pinky, Elmyra & the Brain

1999 Äly ja Väläys

2005 Mikki, Aku, Hessu – kolme muskettisoturia

Ehdokkuudet

Robert Fredrick ”Rob” Paulsen III (s. 11. maaliskuuta 1956 Livonia[1], Michigan) on yhdysvaltalainen Daytime Emmyllä palkittu ääninäyttelijä.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paulsen kasvoi Grand Blancissa, Michiganissa, jossa hän high school aikoina osallistui usein pidettyihin näytelmiin. Siitä huolimatta Paulsenin ensimmäinen unelma ammatti kohdistui jääkiekkoon Gordie Howen kautta, joka pelasi paikallisessa NHL joukkueessa Detroit Red Wingsissä. Valmistuttuaan high schoolista vuonna 1974 Paulsen siirtyi opiskelemaan Michigan-Flint yliopistoon, jossa hänen toinen vaihtoehto oli näytteleminen, joka pian kääntyi ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Paulsen toimi myös perustamansa SASS-yhtyeen laulajana, jossa olivat Denis Ikeler koskettimissa, Dennis Briggs kitaristina, Jack Regis basistina ja Rich Allen rumpalina. Yhtye soitti pääosin covereita muun muassa Steely Danin, Led Zeppelinin, Emerson, Lake and Palmerin, Jethro Tullin, The Whon, David Bowien kappaleita.[2]

Paulsen on naimisissa Parrish Toddin kanssa ja heillä on yksi lapsi Ashton (s. 1984)[3], joka työskentelee videopelien parissa, sekä tuottajana piirrossarjoissa. Vapaa-ajallaan Paulsen osallistuu myös hyväntekeväisyyteen ja lahjoittaa rahaa syövän tutkimuksiin.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräässä antamassaan haastattelussa Chicago TV asemalla,lähde tarkemmin? Paulsen kuvaili itseään laulajaksi, joka päättikin tulla näyttelijäksi. Hän esiintyi ensi kerran televisiossa 1980-luvulla mainoksissa ja esiintyi vuonna 1983 elokuvassa Polttava katse, sekä vuotta myöhemmin televisiosarjassa Sairaalan syke.

Samaan aikaan Paulsenin agentti alkoi hakea asiakkaalleen koe-esiintymisiä myös animaatioihin, jonka myötä Paulsen teki ensimmäisen ääniroolinsa lyhytanimaatiosarjassa G.I. Joe: A Real American Hero vuonna 1983,[1] jonka jälkeen hän teki pieniä rooleja muun muassa The Transformersiin ennen siirtymistään Hanna-Barberan tuotantoihin, tehtyään samaan aikaan pieniä näytelmärooleja elokuviin ja televisiosarjoihin Kuolema tulee kahdesti, Hamburger, Ihmemies MacGyver, Pilvissä ollaan, The Perfect Match ja Warlock – Paholaisen poika vuosien 1986–1989 aikana. Tuolloin Paulsenin mukaan Alan Oppenheimer kertoi hänelle, että hänen täytyy päättää tekeekö hän pelkästään äänirooleja vai näytelmärooleja. Paulsen lopulta päätyi pelkästään ääninäyttelijäksi vaimonsa ja poikansa kehotuksesta, sekä erityisesti huomattuaan saaneensa yhä enemmän äänirooleja animaatioihin ja mainoksiin.

1980-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityisesti 1980-luvun aikana hänellä oli useita rooleja Hanna-Barberan tuottamissa animaatiosarjoissa ja elokuvissa, kuten Smurffit, Challenge of the GoBots, Snorkkelit, Jonny Quest, The Flintstone Kids, Topi-katti ja Beverly Hillskatit, sekä Scooby Doo kohtaa Boon aaveveljekset. Paulsen uusi myös roolinsa Snow Jobina Action Forcen minisarjan jälkeen vuonna 1985 ja oli hahmon äänenä myös elokuvassa Action Force: The Movie. Lukuisten Hanna-Barbera animaatioiden myötä hän sai vielä 1980-luvun lopulla pieniä rooleja Walt Disney Television Animationin tuottamista Ankronikasta, Kummikarhuista ja Tikun ja Takun pelastuspartiosta. Paulsen oli pääroolissa myös Sapeliratsastaja animessa vuosina 1987–1988. Hän sai kuitenkin ensimmäisen merkittävän pääroolin Fred Wolf Filmsin tuottamassa animaatiosarjassa Turtles – mutanttikilpikonnat, jossa Paulsen toimi Rafaellon äänenä. Sarjasta tuli suuri menestys ensimmäisen tuotantokauden jälkeen vuonna 1987, jonka myötä Turtlesista tuotettiin yhteensä 193 jaksoa loppuen vuoteen 1996. Paulsen kuitenkin ajautui riitoihin sarjan tuottajien kanssa ja hänet korvasi viimeisellä tuotantokaudella Michael Gough.

1990-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjan aikana Paulsenia kuultiin 1990-luvulla edelleen Hanna-Barberan tuotannoissa, kuten Tom and Jerry Kids Show, Potsworth & Co., Jogi-karhu ja Scooby-Doo Arabian yössä, sekä muutamissa Disneyn animaatioissa, kuten Pilipalipilotit ja Varjoankka, sekä Hopon poppoo, jossa hänellä oli ensimmäinen isompi rooli Disneyn tuotannossa. Lisäksi Paulsen sai rooleja myös Warner Bros. Animationilta, saatuaan Tiny Toonsista vakio sivurooleja, sekä muita sivurooleja Taz-Maniasta ja Batmanista. Tiny Toonsin loputtua sarjan ääniohjaaja Andrea Romano halusi välttämättä saada Paulsenin isompaan rooliin vuonna 1993 ilmestyneeseen animaatiosarjaan Animaaniset. Lopulta hänelle myös tarjoutui koe-esiintymisen myötä sarjan päähahmon Yakkon rooli, josta on tullut Paulsenin yksi tunnetuimmista äänirooleista. Sarja kesti aina vuoteen 1998 asti, jonka aikana hän äänitti 99 jaksoa, sekä muutamia erikoisjaksoja ja sai roolistaan Annie-ehdokkuuden vuonna 1995.[3] Samaan aikaan Animaanisten kanssa Paulsenia kuultiin myös Prätkähiirissä Turbona. Hän myös korvasi ensimmäisen tuotantokauden jälkeen Mickey Dolenzin Arthur roolin The Tick sarjassa. Vuosien 1995–1998 aikana Paulsen teki sivurooleja Bittipäähän, sekä toimi pääroolissa Äly ja Väläys -animaatiosta yhdessä Maurice LaMarchen kanssa. Hänen ääniroolinsa Pinkyna on ollut Paulsenin palkituin rooli, sillä hänet palkittiin Anniella vuosina 1996, 1997 ja 1999, sekä Daytime Emmylla vuonna 1999.

2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äly ja Väläys sarjan jälkeen Paulsen on työskennellyt useimmiten Warnerilla ja Disneylla ollen mukana animaatioissa, kuten Akun Tehdas, Buzz Lightyear of Star Command, Tehotytöt, Roni Neutroni, Samurai Jack, Justice League, Stripperella, Lilo & Stitch, Catscratch, Kim Possible, Ben 10 ja Batman: Gothamin ritari ja The Mask, joka on ollut hänen haastavin ääniroolinsa, jossa äänittämänsä hahmon Stanley Ipkissin laittaessa naamion päälle hän muuttui aivan sekopäiseksi hahmoksi. Tämän myötä Paulsenin täytyi lähes joka sekunti vaihdella persoonia muun muassa ranskalaisesta kokista saksalaiseen sotilaaseen,[4]

Marraskuussa 2010 Paulsen kertoi Twitterissä palanneensa Turtlesin pariin sitten 1990-luvun äänitettyään Donatellon repliikit Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat animaatiosarjan pilottijaksossa. Sarjan on määrä alkaa loppuvuodesta 2012. Toukokuussa 2010 Paulsen loi oman podcast ohjelman internetissä Rob Paulsen Live, jossa hän keskustelee eri ääninäyttelijöiden ja muiden animaatioiden parissa työskentelevien kanssa, kuten säveltäjien ja käsikirjoittajien.

Animaatioroolien ohella Paulsen tekee myös mainosjuontoja muun muassa McDonaldsille, sekä Hondalle, jossa hän on ollut Mr. Opportunity hahmon äänenä. Paulsen on tehnyt uransa aikana yli 1000 mainosta.

Ääniroolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Blogtalkradio.com 25.10.2007. Viitattu 14.8.2008. (englanniksi)
  2. About Rob Rob Paulsen Fans Viitattu 14.8.2009 (englanniksi)
  3. a b Rob PAULSEN - Anime News Network Viitattu 4.2.2009. (englanniksi)
  4. Nancy Cartwright Chats with Rob Paulsen 21.8.2008. Viitattu 4.9.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]