Final Fantasy X-2

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Final Fantasy X-2
Eurooppalaisen julkaisun kansikuva, jossa Yoshitaka Amanon kuvaamana päähahmot Yuna, Rikku ja Paine.
Eurooppalaisen julkaisun kansikuva, jossa Yoshitaka Amanon kuvaamana päähahmot Yuna, Rikku ja Paine.
Kehittäjä Square Product Development Division 1
Julkaisija JP Square
NA / EU Square Enix
Ohjaaja Motomu Toriyama
Tuottaja Yoshinori Kitase
Käsikirjoittaja Kazushige Nojima
Daisuke Watanabe
Taiteilija Tetsuya Nomura
Säveltäjä Noriko Matsueda
Takahito Eguchi
Ohjelmoija Yukio Ishii
Masaki Kobayashi
Pelisarja Final Fantasy
Julkaistu
  • JP 13. maaliskuuta 2003
  • NA 18. marraskuuta 2003
  • AUS 19. helmikuuta 2004
  • EU 20. helmikuuta 2004
Lajityyppi roolipeli
Pelimuoto yksinpeli
Ikäluokitus PEGI: 12
ESRB: T Virheellinen ESRB-arvo
Alusta PlayStation 2, PlayStation 3, PlayStation 4, PlayStation Vita, Microsoft Windows
Hinnoittelutapa kertamaksu
Jakelumuoto DVD, Blu-ray, muistikortti
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Final Fantasy X-2 (jap. ファイナルファンタジーX-2, Fainaru Fantajī Ten Tsū) on Squaren (nyk. Square Enix) kehittämä ja julkaisema Final Fantasy -sarjan roolipeli. Peli on julkaistu alun perin vuonna 2003 PlayStation 2:lle.

Peli on juonellisesti kaksi vuotta aiemmin julkaistun Final Fantasy X -pelin jatko-osa. Tarina seuraa edellisestä pelistä tuttua Yunaa ja Rikkua, ja mukana on myös uusi päähahmo Paine. Kolmikko etsii ratkaisuja Spiraa kohtaaviin ongelmiin.

Final Fantasy X-2 siirsi syrjään useita oletuksia Final Fantasy -sarjalta, ollessaan ensimmäinen suora jatko-osa, pelimuotoinen jatko-osa ja toinen koko Final Fantasy -nimeä kantava jatko-osa Final Fantasy: Legend of the Crystals -animen jälkeen. Se oli ensimmäinen sarjan peli, jossa on ainoastaan kolme päähahmoa ja vain naispuolisia pelattavia hahmoja. Pelissä on myös aikainen pääsy suurimpaan osaan pelin alueista. Lisäksi peli sisältää muunnelman Final Fantasyn hahmoluokista, yhdestä sarjan klassisista peliominaisuuksista, ja on yksi muutamasta pelistä sarjassa, jolla on useampi loppu.

Peli oli positiivisesti kriitikoiden vastaanottama ja kaupallisesti onnistunut. Yhdeksän kuukautta julkaisunsa jälkeen Japanissa, se myi miljoona kopiota Pohjois-Amerikassa ja arviolta neljä miljoonaa kopiota maailmanlaajuisesti. Final Fantasy X-2 oli äänestetty kaikkien aikojen 32. parhaaksi peliksi Famitsun lukijoiden kesken. Englanninkielinen versio pelistä voitti Academy of Interactive Arts & Sciencesn ”uskomaton saavutus ääninäyttelyssä” -palkinnon vuonna 2004. Peli sai 86 %-arvosanan Game Rankingsissä ja 85%-arvosanan Metacriticissä.

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikkakin Final Fantasy X-2 on suora jatko-osa Final Fantasy X:lle, se ei kopioi edeltäjänsä pelitekniikkaa; sen sijaan se muokkaa perinteisiä elementtejä. Kuten Final Fantasy X:ää edeltäneissä peleissä, hahmot kehittyvät ”level up” -tekniikalla tietyn taistelumäärän jälkeen, kerättyään roolipeleille ominaisia ominaisuuspisteitä. Final Fantasy X:n vuoropohjainen taistelujärjestelmä on korvattu nopeatempoisemmalla variaatiolla pelisarjan perinteisestä Active Time Battle -järjestelmällä, joka oli alun perin Hiroyuki Iton suunnittelema, ja ensi kertaa esillä Final Fantasy IV:n järjestelmänä. Satunnaisvihollisiin törmätessä ATB-järjestelmä on käytössä. Final Fantasy X-2:n uudistetussa ATB:n versiossa pelattavat hahmot saattavat hyökätä vihollisen kimppuun sen valmistautuessa hyökkäykseen, vihollisen vuoron loppumisen odottamisen sijaan. Siten on mahdollista, että sekä hahmot että viholliset voivat hyökätä ketjussa aiheuttaakseen isompaa vahinkoa.

Liikkuminen ja tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen eroavaisuus Final Fantasy X:n pelaamiseen verrattuna on navigointijärjestelmä: pelaajat voivat vierailla lähes kaikissa Spiran osissa aikaisin pelissä ilmalaiva Celsiuksen kautta. Tämä on poikkeus koko Final Fantasy -sarjassa, jonka peleissä tehokkaimman kulkuvälineen saa yleensä käyttöönsä vasta pelin loppupuolella.

Muutokset antavat pelaajalle mahdollisuuden valita vähemmän lineaarisen tarinan. Toisin kuin Final Fantasy X:ssä, jossa pelin maailman paikat avautuvat melko suoraviivaisesti, Final Fantasy X-2:ssa on lähes täysin vapaa kartta. Peli koostuu viidestä luvusta, joissa jokaisessa paikassa on ainakin yksi kohtaus tai tehtävä lukua kohden. Viisi lukua kokoavat yhteen pelin sivujuonet, joita kutsutaan pelissä episodeiksi. Vain muutamat kohtaukset luvussa liittyvät pelin pääjuoneen, ja ne on merkattu navigointisysteemiin ”Hotspotteina” (japanilaisversiossa nimellä Active Links). Mennessään vain Hotspot-paikkoihin pelaaja pääsee nopeasti läpi pelin tarinan tekemättä sivutehtäviä.

Peli laskee pelaajan tarinasta suorittaman prosenttiosuuden, joka nousee vierailemalla kohtauksissa joka episodissa. Jos pelaaja saavuttaa sadan läpipeluuprosentin, pelissä on vaihtoehtoinen loppu, ”Good Ending”. Pelin juonessa on haarautumia: pelaajan tekemät valinnat vaikuttavat hänen näkemiinsä kohtauksiin ja prosenttimäärään. Pelissä on tämän vuoksi mahdotonta nähdä kaikkea yhdellä pelikerralla. Sataprosenttisen läpipeluumäärän voi saada yhdellä pelaamiskerralla valitsemalla tietyssä kohdassa peliä Youth League -vaihtoehdon. Valitsemalla New Yevon ja tekemällä kaiken muun täysin, pelin lopussa on mahdollista saavuttaa vain 99,8:n läpimenoprosentti. Kun peli on läpäisty, aukeaa New Game Plus -vaihtoehto, joka aloittaa pelin alusta siten, että aikaisemmin saavutetut tavarat, Garment Gridit, Dresspheret ja läpipeluuprosentti säilyvät. Hahmojen kehitystaso pysyy entisellään.

Kartallaetenemistapa on pysynyt lähes muuttumattomana kymmenennestä osasta. Se koostuu pääosin yhä kolmiulotteisista ja suurimmaksi osaksi eteenpäin vievistä kohteista. Muutamia päivityksiä on lisätty: pelaaja voi vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa hyppimällä, kiipeämällä ja pyörittämällä kamerakulmia.

Pelin sivutehtävät koostuvat pienistä tehtävistä, vapaaehtoisista pomotaisteluista ja luolastokentistä, ja suurimmasta koskaan Final Fantasy -sarjassa nähdystä minipelimäärästä. Näitä minipelejä ovat muun muassa Gunner’s Gauntlet, ammuskelupeli, jota voidaan katsoa kolmannen tai ensimmäisen persoonan näkökulmasta, sekä Sphere Break, matemaattinen kolikkopeli, joka perustuu yhteenlaskuun ja kertotauluun. Lisäksi Final Fantasy X:n fiktiivinen vedenalainen urheilulaji Blitzball on mukana, mutta eri tavalla ohjautuvana. Ohjaaja Motomu Toriyama on kertonut, että suuren minipelivalikoiman kehittäminen oli yksi tärkeistä aiheista pelin kehitysprosessissa, jotta ”jos Final Fantasy X-2:n ostaa, ei tarvitse muita pelejä”.

Dressphere- ja Garment Grid -järjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Final Fantasy X-2 käyttää uudelleen sarjan klassista hahmoluokkajärjestelmää (joka on nähty aikaisemmin Final Fantasy III:ssa, Final Fantasy V:ssä ja Final Fantasy Tacticsissa) dressphere-järjestelmän kautta. Koska pelattavassa ryhmässä ei ole koskaan enempää kuin kolme hahmoa, hahmoja ei tarvitse vaihtaa taistelussa. Sen sijaan pelaaja voi vaihtaa hahmoluokkia, joissa kullakin on omat ominaisuutensa. Pelattavat hahmot voivat käyttää yhtä Dresspherea kerrallaan, saaden käyttöönsä erilaisia taitoja. Hahmot voivat oppia uusia taitoja (Abilities) kullekin Dresspherelle taitopisteiden (Ability Points, Ap) avulla. AP:ta kertyy vihollisten voittamisesta ja erilaisten tavaroiden ja kykyjen käyttämisestä kullekin Spherelle. Opeteltavat taidot valitaan päävalikosta. Taisteluiden aikana kertyneet AP-pisteet menevät valitun taidon oppimiseen, kunnes hahmo oppii taidon. Kukin hahmo voi kerrallaan valita taistelussa jopa kuuden Dresspheren väliltä, riippuen käytössä olevan Garment Grid:n paikkojen määrästä. Garment Grid on eräänlainen pelilauta, johon Dresspherejä asetetaan. Hahmo saa valittavakseen sen Garment Gridin hahmoluokat, joka on sille asetettu.

Kuten asetettavat tavarat, Garment Grid:n mukana hahmon käyttöön tulee erilaisia lisäyksiä ja kykyjä. Pelistä löytyy useita salaisia Garment Grideja ja Dressphereja, joita löytää pelissä edetessään. Jokainen hahmo voi käyttää mitä tahansa normaalia Dressphereä, mutta jokaiselle kolmelle hahmollee on myös oma erikoinen Dresspherensä, jota vain he voivat käyttää. Nämä Dresspheret saa käyttöönsä, kun on vaihtanut jokaisen Garment Gridissä olevan Dresspheren läpi yhdessä taistelussa. Kun hahmo aktivoi tällaisen Dresspheren, muut hahmot korvaantuvat hahmon lisäksi ohjattavilla osilla.

Vaatekehät (Garment Grid)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaaja voi koko pelin ajan vaihdella hahmojensa dressphereja vaatekehien avulla niin taistelun aikana kuin normaalissa liikkumistilassakin. Vaatekehä on eräänlainen lauta, jolle dresspheret voi sijoittaa haluamaansa järjestykseen. Pelin edetessä pelaaja saa haltuunsa erilaisia vaatekehiä, joilla on erilaisia ominaisuuksia: esimerkiksi Ice Queen -vaatekehä sisältää jäätaikoja ja -suojia, joista osan hahmo saa käyttöönsä jo pelkästään käyttämällä kyseistä kehää, osan taas vain vaihtamalla asua vaatekehää käyttäen. Vaatekehien ominaisuudet vaihtelevat melko pitkälti laidasta laitaan: yhdellä ei välttämättä ole minkäänlaisia erityisominaisuuksia, toinen tarjoaa parantavia loitsuja, kolmas suurta voimalisää ja neljäs jonkun tietyn dresspheren taistelutaitoja.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuasetelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Final Fantasy X-2 esittelee päähahmonsa heti alussa, ja pelissä on sarjalle epätyypillinen nopeatempoinen alku. Spira-maailma itsessään on pysynyt lähes muuttumattomana siinä kahdessa vuodessa, joka on kulunut edellisen osan tapahtumista. Alkuperäiset alueet ovat tallella (lukuun ottamatta Omega Ruinsia ja Baaj Templea), ja peliin on tullut muutama uusi paikka. Ainoat huomattavat muutokset ovat Kilika-kylän uudelleenrakentuminen ja Mount Gagazetin huipun sumun hälveneminen, mikä on paljastanut unohdetut rauniot. Lisäksi St. Bevellen palatsiin pääsee läpi pelin, ei vain yksittäisissä tarinakohtauksissa. Vaikka edellisen pelin Siniä ei enää ole, pelissä on yhtä paljon vihollisia kuin ennenkin. Ne eivät kuitenkaan ole täysin samanlaisia: monien vihollisten nimet ovat vaihtuneet käännetyiksi ja niiden ominaisuudet ovat erilaisen taistelujärjestelmän vuoksi erilaisia. Lisäksi mukana on uusia vihollisia ja pomovastuksia.

Päällisistä muutoksista huolimatta Spiran ihmisten ideologioissa on suuri ero. Sinin päihittämisen jälkeen saapui ”Ikuisen Rauhan” aikakausi. Yevon-uskonnon papit päättivät paljastaa totuuden järjestelmästään, antaen väen päättää itse miten elää maailmassa ilman kyseistä uskontoa ja ilman Siniä. Kehittynyt teknologia ja Al Bhed -kansa ovat nyt osa yhteiskuntaa ja monet ovat alkaneet harrastaa huvituksia, kuten musiikkikonsertteja ja Blitzball-urheilulajia. Toiset ovat ryhtyneet muinaisten aarteiden metsästäjiksi, aina Bikanel Islandin hiekkoihin hautautuneista koneidenkappaleista ja kolikoista luoliin ja raunioihin unohdettuihin Sphereihin. Viimeksi mainittua harjoittavat tunnetaan ”sphere hunterina”, joista on muodostunut monia ryhmiä.

Sinin ja Yevonin maesterien tuhoutumisesta huolimatta Spira ei ole vailla ongelmia. Erityisesti nuoremmat ihmiset ovat alkaneet toimia nopeasti Yevonin oppien hylkäämisessä ja ennen kiellettyjen koneiden (pelissä kutsustaan nimellä machina) käytön omaksumisessa, innokkaana näkemään Spiran kehittyvän, kun taas toiset, erityisesti vanhemman sukupolven ihmiset, tuntevat kulttuurin muutosten tapahtuvan liian nopeasti. Spiran kohdatessa uusia käytäntöjä ja oppeja, uusia poliittisia ryhmiä muodostui. Merkittävimmät niistä oli Meyvn Noojin johtama Youth League sekä New Yevon -ryhmittymä, jota johti ennen katoamistaan entinen pappi Trema, myöhemmin Preetori Baralai. Youth League koostuu pääosin nuorista, jotka ovat halukkaita saamaan Spiran hylkäämään kokonaan entiset uskomuksensa, kun taas New Yevon koostuu sekä vanhoista että nuorista, jotka tuntevat, että muutosten tulee olla vähittäisiä.

Sekä Youth League että New Yevon toivovat Yunan tukea poliittisen vaikutusvaltansa voimistamiseksi. Hän päättää kuitenkin pysytellä puoluettomana ja liittyä Gullwingseihiin, sphere hunter -ryhmään, johon myös hänen serkkunsa Rikku ja Brother kuuluvat. Hän alkaa myös toimia Machine Faction -ryhmittymän tutkimusryhmää auttaakseen. Machine Faction on puolueeton Al Bhed -ryhmä, joka pyrkii kehittämään machina-teknologiaa, ja jota johtaa nuori Gippal.

Ajan kuluessa Youth Leaguen ja New Yovin väliset jännitteet alkavat luisua väkivaltaisuuksien puolelle. Sillä välin Yuna näkee spheret, joiden hän toivoo johtavan hänet Tidusin, menetetyn rakkautensa luokse. Sinin päihittämisen jälkeen Yuna vetäytyi väliaikaisesti elämään hiljaiseloa Besaidin saarille, järjestäen päivittäisiä tapaamisia spiralaisten kanssa. Rikku kuitenkin toi Yunalle videospheren, jonka Yunan entinen vartija Kimahri, nyt Ronso-heimon johtaja, oli löytänyt Mt. Gagazetilta. Sphere esitti paljon Tidusta muistuttavaa nuorta mistä, ilmeisesti vankiselliin lukittuna. Wakkan, nyt naimisissa lapsuudenystävänsä Lulun kanssa, vastusteluista huolimatta Rikku vakuutti Yunan siitä, että hän oli täyttänyt tehtävänsä Spiralle ja ansaitsi seurata sydämensä ääntä. Yuna lähti sitten Besaidista liittyäkseen Gullwingseihin ja jahtaamaan lisää vihjeitä spherellä näkyneen miehen identiteetistä siinä toivossa, että se saattaisi olla Tidus.

Kun Final Fantasy X oli täynnä vaikutteita japanilaisesta perinnekulttuurista ja aasialaisesta ympäristöstä, Final Fantasy X-2 sisältää paljon elementtejä japanilaisesta pop-kulttuurista. Tosin Trainer-dressphere, johon sisältyy pelattavien hahmojen vierellä taistelvat koira, apina ja lintu, kolme eläintä, joihin japanilainen kansantarusankari Momotaro ystävystyi vanhassa tarussa. Lisäksi pelissä on saatavilla samurai-dressphere.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarina alkaa, kun Yuna, Rikku ja Paine hankkivat takaisin Yunan varastetun Garment Gridin ensimmäisten Leblanc Syndicatea vastaan käytävien taisteluiden aikana. Pelin kohtauksien välissä kuullaan Yunan Tidukselle suuntaama yksinpuhelua, samankaltaisesti kuin Tidusin ajatuksia kuvattiin Final Fantasy X:n kohtausten välissä. Yunan tehtävänä pelissä on löytää johtolankoja, jotka saattaisivat johtaa hänet Tidusin luo. Kuitenkin iso osa pelin tarinasta seuraa Eternal Calmin saavuttua muodostuneiden ryhmittymien välisiä erimielisyyksiä ja salattuja tietoja Spiran muinaisesta historiasta. Merkittävän suuri osa pelin tapahtumista eivät ole välttämättömiä pääjuonen läpäisemiseksi. Paljon tarinaa syventävistä osuuksista, hahmokehityksestä ja taustayksityiskohdista ovat vapaaehtoisia läpipelattavia.

Pelin edetessä jännitteet Youth Leaguen ja New Yevonin välillä saavuttavat huippunsa. Sillä välin Gullwingsit löytävät muinaisen sepheren, joka sisältää kuvaa valtavasta Vegnagun-nimisestä machina-aseesta, joka oli haudattu Bevellen kaupungin alle. Vegnagunilla on riittävästi voimaa olla uhaksi koko Spiralle, ja myöhemmin pelaajalle paljastuu, ettei se käynnistämisensä jälkeen kykene erottamaan ystävää vihollisesta. Gullwingsit liitoutuvat yhteen Leblanc Syndicaten kanssa tutkiakseen maanalaisia Bevellen alueita aikomuksenaan tuhota kone, ennen kuin jompikumpi puoli käyttää sitä tulevassa kahakassa. He löytävät kuitenkin suuren tunnelin, joka on juuri kaivettu aseen kammion lattiaan, ja he tajuavat Vegnagunin ilmeisesti liikkuneen kuolleiden sielujen entiselle asuinsijalle Farplanelle, joka sijaitsee Spiran keskuksessa.

Spiran ryhmittymien väliset erimielisyydet keskeytyvät pian Baralain, Noojin ja Gippalin - New Yevonin, Youth Leaguen ja Machine Factionin johtajien, samanaikaisen katoamisen myötä. Palatessaan Bevellen maanalaisille alueille, Gullwingsit löytävät kadonneet ryhmänjohtajat keskustelemassa Vegnagunista ja kuulevat, että koneen tekoäly antaa sille kyvyn havaita liikettä ja vastata siihen aktivoimalla itsensä ja pakenemalla. Lisäksi paljastuu, että Nooj oli tullut aikaisemmin Bevelleen aikomuksenaan tuhota Vegnagun, aiheuttaen sen pakenevan Farplanelle. Sittemmin paljastuu Painen olleen kerran ystäviä kaikkien kolmen miehen kanssa, työskennellessään heidän sphere-nauhoittajanaan heidän ollessaan Crimson Squadin kandidaatteja kaksi vuotta aikaisemmin. Crimson Squadin tarkoituksena olisi ollut olla eliittijoukko, jonka piti johtaa Crusader-joukkoja halki Spiran.

Kaksi vuotta aikaisemmin Mushroom Rock Roadin luolan alla olevassa Den of Woe -nimisessä luolassa, juuri ennen epäonnistunutta Operaatio Mi’iheniä, ryhmän viimeinen harjoitus oli käynnissä. Luolassa useat ryhmän kandidaatit joutuivat pyrefliejen uhreiksi ja ajautuivat tappamaan toisiaan. Ainoat selviytyneet olivat Paine, Baralai, Gippal ja Nooj, jotka joutuivat Yevonin joukkojen kohteeksi paljastettuaan nähneensä kangastusmaista kuvaa Vegnagunista luolassa. Pian Nooj ampui selviytyneitä tovereitaan ja jätti heidät kuolemaan. Paljastuu, ettei hän kuitenkaan ollut toiminut omaksi edukseen: tunteiden, jotka ajoivat ryhmän jäseneet tappamaan toisensa, paljastuvat olleen pelin antagonistin, Shuyinin, joka kuoli tuhat vuotta aikaisemmin. Ennen kuin neljä selviytyjää olivat päässet pois luolasta, Shuyinin henki, etsien ruumista toimiakseen fyysisessä maailmassa, oli ottanut valtaansa Noojin, ja myöhemmin pakottanut hänet ampumaan kumppaninsa. Siitä saakka Shuyin oli pikku hiljaa saanut yllytettyä Noojin tiedostamattomalle tasolle, pakottaen hänet lähestymään Vegnagunia, jotta hän voisi käyttää Noojin kehoa sitä kontrolloidakseen.

Noojin tahto oli liian luja, jotta Shuyin olisi voinut täysin kontrolloida häntä, ja hänen halunsa tuhota suuri kone sai sen pakenemaan. Nyt haluten uutta isäntää, Shuyin poistuu Noojin kehosta ja ottaa haltuunsa Baralain, ajaen Vegnagunia takaa Farplanelle. Nooj ja Gippal liittyvät takaa-ajoon, pyytäen Yunan pitämään asioista huolta maan päällä. Pelaajan täytyy taistella jokaista Yunan Final Fantasy X:n aeonia vastaan, niiden henkien ollessa turmeltuneet Shuyin surusta Farplanella. Yuna putoaa Farplanlle ja tapaa Shuyinin, joka sekoittaa hänet Lenne-nimiseen naiseen. Tuntien läheisyyttä, joka ei ole hänen omaansa, Shuyinia kohtaan, ja huomaten, ettei halua lähteä poispäin hänestä, Yuna kuuntelee kuinka Shuyin kuvaa ”heränneensä” kuolemansa jälkeen, yksin ja löytämättä Lenneä. Hän ilmaisee, etteivät Spiran asukkaat ole vielä ymmärtäneet sitä sydänsurua, jonka sota voi tuottaa, ja paljastaa, että hän on kehittänyt suunnitelman käyttääkseen vanhaa, mutta yhä toimintakykyistä Vegnagunia tuhotakseen koko Spiran. Hän uskoo päättävänsä sodan mahdollisuuden ikiajoiksi ja tekevänsä maailmasta paremman paikan.

Pelaaja kuulee, että tuhat vuotta ennen pelin tapahtumia Shuyin oli kuuluisa blitzball-pelaaja teknologisesti kehittyneessä Zanarkindin suurkaupungissa, ja suositun laulajattaren ja summonerin – Lennen – rakastaja. Shuyinin muisti muodosti siten Tidusin unen Zanarkandissa Final Fantasy X:n tapahtumissa. Shuyin ja Lenne elivät Zanarkandin ja voimakkaamman Bevellen välisen sodan aikaan, ja sodan syttyessä Zanarkand määräsi kaikki summonerit riveihin, erottaen parin toisistaan. Uskoen, että Lenne kuolisi taistelussa, Shuyin päätti, että ainoa tapa pelastaa hänet oli soluttautua Bevelleen, ottaa Vegnagun haltuunsa ja käyttää sitä tuhoamaan Zanarkandin viholliset. Lenne kuitenkin aavisti aikomukset eikä sallinut tämän viedä monien hengen, ja hän seurasi Shuyinia. Kun hän saavutti Shuyinin Bevellessä, hän oli juuri aikonut operoida Vegnagunin ohjauspaneelia, urkumaista laitetta, joka oli asetettu sen päähän. Ennen kuin hän ehti käyttämään tykkiä ja tuhota kaupungin, Lenne pyysi häntä lopettamaan. Shuyin suostui, mutta ryhmä Bevellen sotilaita saapui ja ampui pariskunnan. Kuolettavasti haavoittuneena Shuyin ei kuullut Lennen sanovan rakastavansa häntä ennen kuin he kuolivat.

Tuhannen vuoden ajan Shuyinin suru ja katkeruus hänen epäonnistuttuaan pelastamaan Lennen oli sitoutunut pyreflieihin, ja ne saivat hänet kokemaan jatkuvasti epätoivon. Ajan kuluttua hänen surustaan tuli niin voimakasta, että se alkoi toimia itsekseen. Hän alkoi uskoa voivansa haihtua pois Lennen kanssa, jos hän tuhoaisi Spiran.

Yuna tajuaa Shuyinin vihan sotaa kohtaan ja onnistuu palaamaan pinnalle. Gullwingsit järjestävät konsertin, johon kaikki spiralaiset kutsutaan Lisäksi ”Laulajatar”-dressphere, jota Yuna käyttää, paljastuu Lennen muistoista tehdyiksi. Sekä Yunan että dresspheren kautta ilmestyvän Lennen esittämä ”1000 Words” -kappale heijastuu kaikille. Nähdessään kuvia Shuyinin ja Lennen viimeisistä hetkistä, Spiran kansalaiset alkavat ymmärtää heidän väittelyidensä hyödyttömyyden. Pelaaja saa kuulla, että Lennen muistojen vuoksi Shuyin oli sekoittanut Yunan Lenneen, ja siksi Yuna oli tuntenut läheisyyttä Shuyinia kohtaan.

Vaikkakin ryhmien välinen taisto on laantunut, Shuyin on lähes onnistunut suunnitelmassaan käyttää Vegnagunin tykkiä tuhotakseen planeetan sen maankuoren alta. Liittyen yhteen Leblanc Syndicaten kanssa jälleen kerran, Gullwingsit matkaavat Farplanen keskustaan ja löytävät Gippalin ja Noojin taistelemassa Vegnagunia vastaan. Yhteistyöllä he onnistuvat lamaannuttamaan valtavan koneen ennen kuin sen tykki tulittaa Spiraa. Shuyinin kohdatessaan Lennen mieli irtautuu Laulajatar-dresspherestä, ja hän pyytää Shuyinia hylkäämään suunnitelmansa. Lenne kiittää Yunaa ja ohjaa Shuyinin hengen Farplanen rauhaan.

Myös Bahamutin fayth kiittää Yunaa ja kysyy, joko tämä haluaisi nähdä Tidusin jälleen kerran. Jos pelaaja vastaa ”Kyllä”, ja merkittävä osuus pelin vapaaehtoisesta juonesta on suoritettu, fayth kerää Tidusin hajanaisina lentelevät pyrefliet uudelleen ja lähettää ne Besaidiin, jossa ne muodustuvat uudelleen; näin Yuna palaa kotiin, jossa hän ja Tidus saavat toisensa. Pelaajat, jotka saavuttavat sadan prosentin suoritusprosentin Tidusin palauttamisen lisäksi, näkevät jälleennäkemiskohtauksen Zanarkandissa pelin lopun jälkeen. Kaikkiaan pelissä on kuusi erilaista loppua.

Ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Hedy Burress  Yuna  
 Tara Strong  Rikku  
 Gwendoline Yeo  Paine  

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Final Fantasy X-2.