Final Fantasy XII

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Final Fantasy XII
Kehittäjä Square Enix
Julkaisija Square Enix
Jakelija Ubisoft ja Steam
Ohjaaja Hiroyuki Itō
Säveltäjä Hitoshi Sakimoto, Masaharu Iwata ja Hayato Matsuo
Pelisarja Final Fantasy
Julkaistu
  • JP 16. maaliskuuta 2006
  • NA 31. lokakuuta 2006
  • AUS 22. helmikuuta 2007
  • EU 23. helmikuuta 2007
  • JP 9. elokuuta 2007
  • KO 7. syyskuuta 2007
Lajityyppi roolipeli
Pelimuoto yksinpeli
Ikäluokitus CERO: B (12 vuotta tai vanhempi)
ESRB: Teini-ikäisille
PEGI 16
USK 12
Alusta PlayStation 2
Jakelumuoto DVD
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Final Fantasy XII (jap. ファイナルファンタジーXII) on Square Enixin kehittämä ja vuonna 2006 PlayStation 2:lle julkaisema Final Fantasy-sarjan roolipeli.

Tarina perustuu kuvitteelliseen pelimaailma Ivaliceen, jossa Archadian ja Rozarrian keisarikunnat sotivat. Näiden kahden välissä on Dalmascan kuningaskunta, jonka Archadia valtaa. Pelin päähenkilö on veljensä sodassa menettänyt dalmascalaisnuorukainen Vaan, joka unelmoi ilmarosvon urasta. Vaan tapaa Dalmascan prinsessa Ashelian, jonka kamppailuun archadialaismiehittäjiä vastaan pelin juoni keskittyy. Pelaajan joukkoon liittyy pelin edetessä myös muita hahmoja.

Lokakuun 2006 alussa Final Fantasy XII:n pohjoisamerikkalainen versio levisi Internetiin hieman alle kuukautta ennen virallista julkaisua. Square Enix puuttui asiaan, ja peli poistettiin eri torrent-sivustoilta.

Pelille on kehitetty jatko-osa, Final Fantasy XII: Revenant Wings Nintendo DS:lle. Final Fantasy XII: The Zodiac Age on pelin uusintaversio päivitetyillä grafiikoilla, joka on julkaistu PlayStation 4:lle vuonna 2017.

Pelijärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taisteluissa siniset linjat merkitsevät pelihahmojen kohteita, punaiset taas vihollisten kohteita

Pelin taistelut käydään reaaliajassa samalla ruudulla kuin muutkin pelitapahtumat. Tässä suhteessa se eroaa merkittävästi aiemmista yksinpelattavista Final Fantasy -peleistä ja muistuttaa Final Fantasy XI -peliä. Pelissä ei ole lainkaan satunnaisia taisteluja, vaan kaikki viholliset sijaitsevat etukäteen määrätyillä paikoilla pelialueilla. Koska pelaaja pääsääntöisesti näkee viholliset jo kauempaa, voi hän halutessaan pyrkiä välttämään taistelua. Kaikki olennot eivät myöskään ole vihamielisiä, mutta puolustautuvat pelaajan mahdollisia hyökkäyksiä vastaan.

Taistelussa pelaajan ohjauksessa on korkeintaan kolme hahmoa, mutta pelissä on myös vierailevia erikoishahmoja, jotka liittyvät pelaajan puolelle ja joita ei voi itse ohjata. Pelaaja voi vaihtaa taistelevia hahmoja reserviin ja päinvastoin myös kesken taistelun. Taistelussa pelihahmot toimivat tekoälyn varassa pelaajan antamien ohjeiden mukaisesti. Pelaaja voi määrittää ehtoja, joilla tietty toiminto suoritetaan, ja valita suoritettavan toiminnon hahmon osaamien kykyjen listasta. On esimerkiksi mahdollista määrätä hahmot käyttämään aina tulitaikaa heikoimpaan paikalla olevaan vihollishahmoon. Pelissä näitä ehtoja kutsutaan ”gambiiteiksi”. Halutessaan pelaaja voi myös antaa yksittäisiä käskyjä taistelussa, jotka kumoavat tekoälyn ohjeet.

Pelisarjan tunnusmerkkeihin lukeutuva kutsutaikuus on mukana myös tässä pelissä. Kutsuttavia olentoja kutsutaan Final Fantasy VI:n tavoin ”espereiksi”, ja saadakseen sellaisen pelaajan täytyy ensin voittaa se taistelussa. Taistelussa kutsuttu esper korvaa muun ryhmän, ja pelaaja ohjaa vain esperin kutsunutta hahmoa esperin taistellessa tekoälyn ohjauksessa. Kutsu päättyy, mikäli jompikumpi hahmoista kaatuu taistelussa. Toinen hahmojen erikoiskyky ovat hahmokohtaiset ”quickening”-erikoisiskut, jotka pysäyttävät taistelun iskun ajaksi. Näitä iskuja on myös mahdollista yhdistellä pitkien ketjujen aikaansaamiseksi, ja jos ketjuissa on oikea vähimmäismäärä tietyn tasoisia hyökkäyksiä (tasoja on kolme), muodostuu ketjun lopuksi kaikkia kohteena olevan vihollisen lähellä olevia muita vihollisia vahingoittava taikasinetti. Esimerkiksi jos ketjussa on kolme ensimmäisen tason hyökkäystä, muodostuu Inferno-sinetti.

Metsästys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Final Fantasy XII:ssa pelaaja voi sivutehtävinä metsästää erilaisia voimakkaita olentoja. Pelaaja voi ottaa vastaan metsästystarjouksia kaupunkien ilmoitustauluilta. Näissä tarjouksissa kerrotaan aina kohteen nimi ja palkkaajan sijaintipaikka. Tavallisessa metsästyksessä pelaaja tapaa palkkaajan, etsii ja voittaa tämän kuvauksen perusteella metsästyksen kohteena olevan hirviön ja palaa vastaanottamaan palkkionsa. Onnistuneet metsästysretket kohottavat myös pelaajan klaaniarvoa.

Lisenssitoiminto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisenssilauta

Pelissä pelaaja hankkii uusia tekniikoita ja taikoja ostamalla niitä kaupasta. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan voidakseen käyttää ostettuja taitoja on pelaajahahmon hankittava sitä vastaava lisenssi. Myös aseiden ja suojavarusteiden käyttöön tarvitaan lisenssejä. Lisenssit sijaitsevat šakkilautaa muistuttavalla lisenssilaudalla, johon lisenssit on jaoteltu ryhmittäin siten, että esimerkiksi taika- ja aselisenssit sijaitsevat samassa osassa lautaa. Oman ryhmänsä muodostavat hahmon taitoja suoraan korottavat lisenssit. Pelaaja voi hankkia minkä tahansa jo hankitun lisenssin vieressä olevan lisenssin taisteluista saatavilla lisenssipisteillä. Vaikka pelaajan hahmojen aloituslisenssit poikkeavat toisistaan hieman, on kaikilla hahmoilla samanlainen lauta. Poikkeuksena lautojen quickening- ja esper-lisenssit ovat vain yhden hahmon hankittavissa. Jokaisella hahmolla on kolme yksilöllistä quickening-toimintoa.

Saaliit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastustajat pudottavat Final Fantasy XII:ssa harvemmin rahaa (gil), mutta usein saalista. Pelaaja voi ansaita rahaa myymällä saaliinsa kauppiaille, ja lisäksi myymällä tiettyjä saalisyhdistelmiä ilmestyy kauppoihin ostettavaksi ns. basaariesineitä. Vihollisten lisäksi pelaaja saa esineitä myös pelimaailmaan sijoitetuista aarrearkuista, jotka pääsääntöisesti ilmestyvät takaisin pelaajan käydessä välillä muualla, ja joiden sisällössä on jonkin verran satunnaisuutta.

Peliympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Final Fantasy XII:n tapahtumat sijoittuvat Ivalice-nimiseen maailmankolkkaan. Ivalicessa taikuus ja ilmalaivat ovat jokapäiväisiä asioita. Ivalice on jaettu kolmeen mantereeseen – Ordaliaan, Valendiaan ja Kerwoniin. Ordalia on Ivalicen länsipuolella, ja siellä sijaitsee voimakas Rozarrian valtakunta. Valendia on Archadian valtakunnan aluetta ja sijaitsee Ordalian koillispuolella. Näiden kahden mantereen ja sotivien valtakuntien välillä on pieni Dalmascan kuningaskunta.

Pelinkehittäjien mukaan Ivalicen innoittajina ovat toimineet Välimeren ja Lähi-idän alueet. Tämän voi huomata pelin kaupunkien rakennustaiteesta ja kansoista, jotka Ivalicea asuttavat.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Final Fantasy XII:ssa on kuusi pelattavaa hahmoa.

  • Vaan on orvoksi jäänyt 17-vuotias ihminen, jonka vanhemmat kuolivat ruttoon, joka levisi Dalmascaan Archadian valtauksen aikana. Hänen ainoa veljensä Reks murhattiin. Hän ansaitsee elantonsa menestyvän kauppiaan, Migelon, apulaisena. Hän myös ryöstää Archadian sotilailta ja asukkailta. Vaan on ilomielinen, murheeton ja energinen. Hän unelmoi ilmalaivan hankkimisesta ja ilmarosvon urasta. Vaanin quickening-iskut ovat Red Spiral, White Whorl ja Pyroclasm.
  • Ashe eli Ashelia B'nargin Dalmasca on päättäväinen ja itsenäinen 19-vuotias ihmisprinsessa, joka taistelee vapauttaakseen Dalmascan Archadian vallasta. Hän on myös sukunsa ainut eloonjäänyt Archadian hyökkäyksen jälkeen – hänen isänsä, Dalmascan kuningas Raminas ja hänen aviomiehensä Rasler kuolivat kyseisissä valtauksissa. Ashe ei ainoastaan hae Dalmascan vapautta, mutta myös kostoa Archadian valtakuntaa vastaan. Hän myös janoaa kostoa petollista dalmascanilaista kapteenia Baschia kohtaan, jota syytetään kuninkaan salamurhasta. Ashen quickening-iskut ovat Northswain's Glow, Heaven's Wrath ja Maelstrom's Bolt.
  • Basch fon Ronsenburg on 36-vuotias ihminen ja entinen Dalmascan ritarien kapteeni. Dalmascan pahimpien aluemenetysten jälkeen kuningas kutsuttiin allekirjoittamaan sopimus Dalmascan luovutuksesta. Ritarit saivat tietää archadialaisten suunnitelmista tappaa kuningas heti allekirjoittamisen jälkeen. Basch yritti pysäyttää archadialaiset, mutta hänen identtinen kaksoisveljensä Gabranth lavasti hänet syylliseksi kuninkaan murhaan. Joukkoihin kuulunut Vaanin veli Reks todisti Baschin tappaneen kuninkaan, mutta kuoli myöhemmin itse Gabranthin aiheuttamiin vammoihin. Baschin quickening-iskut ovat Fulminating Darkness, Ruin Impendent ja Flame Purge.
  • Balthier (japanilaisessa versiossa Balflear), oikealta nimeltään Ffamran Mid Bunansa on 22-vuotias ihminen. Balthier on ilmarosvo, ja hänellä on oma ilmalaivansa, Strahl. Hän ja hänen viera-ystävänsä Fran päättävät pysyä poissa kahden valtakunnan sodasta. Balthierin quickening-iskut ovat Fires of War, Tides of Fate ja Element of Treachery.
  • Fran on Balthierin ystävä, ja kuuluu muista päähenkilöistä poiketen pitkäikäiseen ja eristäytyneeseen viera-rotuun, minkä vuoksi hän kykenee aistimaan magian ja sen lähteen (mist). Hän toimii myös Strahlin mekaanikkona. Muut vierat karsastavat häntä, koska hän on valinnut elämän ihmisten parissa. Franin quickening-iskut ovat Feral Strike, Whipkick ja Shatterheart.
  • Penelo on Vaanin 17-vuotias ystävä ja myös orpo ihminen, joka työskentelee Rabanastren myyjäisissä sekä muissa kaupoissa Migelon holhouksessa. Hän menetti veljensä sodassa Archadiaa vastaan, mutta oli riittävän koulutettu taistelemaan ennen veljiensä kuolemaa. Penelon quickening-iskut ovat Intercession, Evanescense ja Resplendence.

Esperit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaaja saa pelin aikana haltuunsa pyhiä, maagisia olentoja, joita nimitetään espereiksi. Espereitä on yhteensä 13, joista osan saa pakollakin, osa on taas löydettävä. Kukin esper yleisesti luottaa johonkin tiettyyn elementtiin. Espereitä on kolmea eri tasoa, kuten quickening-iskuja.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailma nimeltä Ivalice. Ivalicen kaksi suurinta keisarikuntaa, Archadia ja Rozarria, olivat olleet sodassa jo vuosia ja niiden välissä olevat kaksi pientä kuningaskuntaa, Dalmasca ja Nabradia, olivat nyt joutumassa mukaan tähän konfliktiin. Pelin introjaksossa Dalmascan pääkaupungissa Rabanastressa vietetään Dalmascan prinsessa Ashen ja Nabradian prinssi Raslerin häitä samalla kun sota heidän ympärillään vain kasvoi. Pian häiden jälkeen Archadia valtasi Nabradian ja nyt lähestyi uhkaavasti Dalmascaa. Dalmascan kuningas Raminas käski turvata Nalbinan linnoitus, jotta Archadian eteneminen pysähtyisi. Basch fon Ronsenburg ja Rasler lähtivät komentajiksi. Mutta Nalbinan turvaaminen ei auttanut mitään, sillä Archadian sotavoimat olivat moninkertaiset Dalmascaan verrattuna. Taistelu päättyi nopeasti ja Rasler sai surmansa. Tämä oli Ashelle kova isku.

Hieman myöhemmin Archadia lähestyi Dalmascaa rauhanehdoilla. Huomaten, että vaihtoehtoja ei ollut, kuningas Raminas lähti Nalbinaan allekirjoittamaan sopimusta. Kyse oli oikeasti ehdottomasta antautumisesta. Mutta Baschin johtama Dalmascan Ritareitten neuvosto sai selville, että Archadia aikoi murhata kuninkaan allekirjoituksen jälkeen ja lähtivät pelastamaan häntä. Mukana oli nuori, 17-vuotias mies nimeltä Reks. Basch kysyi häneltä muutamia asioita, erityisesti perhettä. Reks vastasi, että hänellä on häntä kaksi vuotta nuorempi veli Rabanastressa. Basch, Reks ja muut ritarit lähtivät pelastamaan kuningasta. Reks jäi jälkeen pidättelemään keisarillisia. Kun hän pääsi valtaistuinsaliin, lähes kaikki ritarit olivat kuolleet ja kuningas samalla. Sitten yllättäen Basch iski miekkansa Reksiin ja sanoi, että kuningas oli petturi. Basch vietiin kahleissa pois ja Reks kuoli, ajatellen veljeään, Vaania.

Kaksi vuotta myöhemmin Dalmasca oli muuttunut paljon Archadian miehityksen takia. Myös prinsessa Ashe oli tehnyt itsemurhan hänen menetystensä aiheuttamien paineiden vuoksi, ja Basch oli tuomittu kuolemaan maanpetoksesta. Tänä aikana orvoksi jäänyt Vaan yrittää saada jonkinlasta elämää aikaan yhdessä parhaan ystävänsä Penelon kanssa. Hän ei kuitenkaan erityisemmin nauti elämästään, vaan hän toivoo olevansa jonain päivänä ilmarosvo, ja samalla hän myös haluaisi nähdä Archadian poistuvan Rabanastresta. Kun kaupanpitäjä Migelo pyytää Vaanilta palvelusta, Rabanastren uusi konsuli, Vayne Solidor, saapuu. Rabanastren palatsissa pidetään hänen vuokseen juhlat ja Vaan keksii lähteä ryöstöretkelle palatsiin, antamaan Dalmascalle se, minkä Archadia vei siltä. Vaan ei aavistanut, että samaan aikaan Rabanastren alla Dalmascalaiset vapaustaistelijat olivat aikeissa hyökätä palatsiin samana iltana. Päästyään palatsiin Vaan onnistui pääsemään aarrekammioon ja löysi sieltä hehkuvan jalokiven. Samalla hän törmäsi siellä kahteen ilmarosvoon, Balthieriin ja viera Franiin. Samaan aikaan vapaustaistelijat taistelivat ja taistelu sai Vaanin, Balthierin ja Franin putoamaan viemäreihin. Vaan ei erityisemmin ilahtunut siitä, että Balthier ehdotti yhteistyötä siihen asti, kunnes he pääsevät pois, mutta valinnanvaraa ei paljon ollut. Viemäreissä he huomasivat nuoren naisen kamppailevan keisarillisia vastaan. Hän oli jäänyt alakynteen, mutta Vaan käski hänen hypätä alas turvaan. Nainen teki sen ja kertoi nimekseen Amalia. Hän ei ilahtunut joutuessaan rosvojen suojelemaksi, mutta hänellä ei ollut pahemmin vaihtoehtoja. Sitten nelikko hankkiutui takaisin Rabanastren alakaupunkiin, jossa koko nelikko vangittiin. Penelo tuli myös paikalle ja yritti saada Vaanin vapaaksi, mutta turhaan. Balthier antoi Penelolle liinan pantiksi, jonka Penelo palauttaisi, kunhan Balthier saa tuotua Vaanin takaisin. Sitten vangit vietiin Amaliaa lukuun ottamatta Nalbinan vankityrmiin.

Nalbinan vankityrmissä Vaan oli hätääntynyt ja Balthier yritti rauhoittaa häntä. Vaan ei kuitenkaan siihen ryhtynyt, vaan joutui tappeluun. Balthier ei kuitenkaan voinut jättää Vaania pinteeseen ja tuli avuksi. Fran oli sillä aikaa löytänyt mahdollisen ulospääsyn. Kolmikko lähti etsimään sitä ja löysivät samalla häkin, johon oli kahlittu itse Basch. Joukko archadialaisia tuli paikalle, ja yksi heistä näytti aivan Baschilta. Hän olikin Baschin kaksoisveli Gabranth. Archadialaisten mentyä Balthier päätti vapauttaa Baschin, mutta Vaan taas suuttui nähdessään hänet, koska Basch oli tappanut sekä kuninkaan, että hänen veljensä Reksin. Basch kuitenkin sanoi, ettei hän tappanut kumpaakaan. Vaanista tuntui kaikkea muuta kuin hyvältä, kun Basch liittyi joukkoon, mutta ilman Baschia pako Nalbinasta olisi ollut paljon vaikeampaa. Paon aikana Basch kertoi Vaanille Reksistä ja myös, että mitä itse asiassa tapahtui kaksi vuotta sitten: päästyään valtaistuinsaliin kuningas oli jo tapettu ja Basch otettiin vangiksi ja hänen kaksoisveljensä otti hänen paikkansa. Lopulta nelikko onnistui pakenemaan ja he palasivat Rabanastreen.

Basch meni tapaamaan vapaustaistelijoita, jolloin hän sai senaikaiselta johtajalta Vosslerilta kapteenin arvonsa takaisin osittain. Vaan toi heille Vanhan ritarineuvoston miekan ja Vossler antoi sen Baschille. Sitten Basch aikoi lähteä pelastamaan Amaliaa ja hän pyysi Vaania, Balthieria ja Frania mukaansa. Tällöin Vaan myös itse huomasi, ettei Basch tappanut Reksiä, vaan sen teki Archadia. Mennessään tapaamaan Balthieria ja Frania Migelo oli syyttämässä heitä Penelon kidnappauksesta. Kidnappaajat olivat jättäneet Balthierille viestin, että hänen pitäisi mennä Bhujerban leijuvaan kaupunkiin. Nelikko lähti Bhujerbaan Balthierin ilma-aluksella Strahlilla. Bhujerbassa he tapasivat Lamont- nimisen nuoren pojan, jolla oli asiaa Bhujerban Lhusu-kaivoksiin. Lhusu-kaivos tuotti eniten taikakiviä Ivalicessa. Lamont kertoi tästä ja myös Draklorin laboratoriosta Archadian pääkaupungissa Archadesissa. Balthier huomasi Lamontin valehdelleen henkilöllisyytensä, mutta ennen kuin hän sai tietää totuuden, Penelon kidnappaajat ilmestyivät. Tosiasiassa he yrittivät saada palkkion Balthierin päästä. Lamont lähti karkuun ensin ja muut lähtivät seuraamaan. Eksytettyään kidnappaajat nelikko näki Lamontin Markiisi Ondoren, Tuomari Ghisin ja Penelon kanssa. Balthier silloin huomasi että Lamont oli oikeasti Larsa Ferrinas Solidor, Vayne Solidorin veli. Larsa otti Penelon suojelukseensa. Baschilla oli asioita hoidettavana markiisin kanssa ja Vaan meni julistamaan Bhujerballe, että Basch elää. Ondore oli tekaissut tarinan Baschin kuolemasta, ja se herätti tarvittavan huomion. Basch kertoi Ondorelle, että hän aikoi pelastaa Amalian. Ondore ei tuntunut suostuvan pyyntöön, joten Basch veti miekkansa, jolloin vartijat pidättivät koko nelikon.

Nelikko toimitettiin Archadian 8:een laivastoon, taistelulaiva Leviathaniin. Nelikko vietiin Tuomari Ghisin eteen ja paikalla oli myös Amalia. Amalia läimäytti Baschia heti nähtyään hänet, koska hän piti Baschia petturina. Ghis sanoi, että Amalia on itse asiassa Ashelia B'nargin Dalmasca eli prinsessa Ashe. Vaanille, Balthierille ja Franille tämä oli yllätys, mutta Basch tiesi asian kaiken aikaa. Basch kertoi Iltahämärän Sirusta, joka oli Ashen syntymäoikeus. Vain Basch tietäisi, missä se on. Kukaan ei tiennyt, että Vaanin ryöstämä kivi oli itse Iltahämärän Siru ja se oli hänellä kaiken aikaa ja hän joutui luovuttamaan sen Ghisille, jotta kaikki pysyisivät hengissä. Ashe vietiin sitten selliosastolle, kun taas muut siirrettäisiin toiseen alukseen. Mutta sitten tuomariksi naamioitunut Vossler ilmestyi ja vapautti nelikon. He lähtivät sitten vapauttamaan Ashea. Ashe oli kuitenkin vastahakoinen, koska Basch oli mukana, mutta hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Vapautksen jälkeen koko Leviathan meni hälytystilaan ja koko joukko pakeni nopeasti. Paon aikana he törmäsivät Peneloon ja Larsaan. Penelo liittyi joukon mukaan ja Larsa meni Vosslerin kanssa järjestämään heille pakoalusta. Vaan, Ashe, Penelo, Basch, Balthier ja Fran joutuivat nenäkkäin Ghisin kanssa. Ghis käytti taikojaan heitä vastaan, mutta Larsan Penelolle antama valmistettu vastataikakivi imi kaiken magian niistä ja he voittivat Ghisin ja pakenivat.

Joukkio palasi Bhujerbaan ja Ondore yritti saada Ashen jäämään Bhujerbaan, mutta Ashe ei vain voinut istua tyhjän panttina sillä aikaa, kun hänen kuningaskuntansa kärsi Archadian vallassa. Ja koska hän oli menettänyt Iltahämärän Sirun, hänellä ei myöskään ollut tarvittavaa todistetta osoittakseen, kuka hän oli. Muiden tietämättä Ashe poistui, mutta Vaan seurasi Ashea Strahliin. Ashe aikoi hankkia käsiinsä Aamunkoiton Sirun ja "lainata" Strahlia. Vaan esti Ashea ja Balthierkin tuli paikalle. Balthier aikoi jättää Ashen Bhujerbaan, mutta Ashe ehdotti hänelle, että Balthier "kidnappaisi" hänet ja tarjosi hänelle Dynastia-kuninkaan, Raithwallin, aarretta, joka myös odotti siellä, missä Aamunkoiton Sirukin, Raithwallin haudassa. Balthier kiinnostui ja suostui tarjoukseen ja Vaankin päätti lähteä mukaan. Mukaan tulivat myös Fran, Basch ja Penelo.

Raithwallin hauta sijaitsi kaukana lännessä, Ogir-Yensan- ja Nam-Yensan hiekkamerien toisella puolella. Ryhmän ylittäessään Ogir-Yensaa Vossler tuli paikalle ja liittyi mukaan. Kamppailtuaan tiensä haudalle ja päästyään sisään he kohtasivat koko joukon yllätyksiä, joita Raithwall oli hautaan jättänyt. Niistä viimeisin oli Raithwallin aarre, joka ei ollut sinällään mitään mitattavaa, vaan se oli esper, Belias. Se vahti kammiota, jossa Aamunkoiton Siru oli. Ashen mentyä lähelle sitä, se alkoi hehkua ja hänen eteensä ilmestyi hänen edesmenneen miehensä, Raslerin, haamu. Vaan yllättyi nähdessään hänet myös, mutta kukaan muu ei nähnyt mitään. Kun ryhmä tuli haudasta pois, he joutuivat saman tien ojasta allikkoon: Archadian 8.laivasto oli tullut paikalle ja ryhmä vangittiin taas. Järkytys oli suuri, kun Vossler paljasti hänen järjestäneen kaiken. Ashe oli ennen tätä luottanut Vossleriin täysin. Ashe joutui luovuttamaan Aamunkoiton Sirun Ghisille. Sitten ryhmä toimitettiin risteilijä Shivaan. Samaan aikaan Ghis teki kokeen Sirulla, varmistaakseen, että se oli alkuperäinen nethicite. Koe todisti sen, mutta samalla se imi Leviathanin voimaa itseensä. Tämä vaikutti Franiin suuresti ja hän joutui hallitsemattoman raivon valtaan, ja tämän ansiosta ryhmä pääsi vapaaksi. Vossler ei kuitenkaan aikonut päästää heitä menemään. Mutta Basch kävi häntä vastaan, ja Vossler joutui taipumaan. Ryhmä pakeni samalla kun Sirun voimat vapautuivat. Se loi erittäin suuren taika-aallon, joka tuhosi koko laivaston. Koko ryhmä selvisi juuri ja juuri ja he hakivat Sirun, joka ei tuhoutunut.

Leviathanin tuhon jälkeen ryhmä palasi Rabanastreen miettimään seuraavaa siirtoa. Ashe oli sitä mieltä, että he tarvitsevat voimaa Archadiaa vastaan. Aamunkoiton Sirun avulla he ehkä olisivat saaneet sen, mutta kukaan ryhmässä ei osannut käyttää sitä. Fran epäili, että Jaharassa asuvat garifit saattaisivat tietää. Balthier ei olisi lähtenyt mukaan, ellei Ashe olisi antanut tälle sormustaan. Balthier sanoi palauttavansa sen, sitten kun hän löytää jotain arvokkaampaa.

Garifien luona ryhmä kysyi heiltä neuvoa, mutta garifien ylipäällikkö kertoi, että Siru oli menettänyt voimansa. Ashen oli hankala uskoa tätä. Samana iltana hän näki taas Raslerin haamun. Haamu hävisi ja sen paikalla seisoi Vaan. Vaan kertoi Ashelle, että veljensä kuoleman jälkeen hän oli aina yrittänyt saada mielensä pois siitä, mutta nyt hän huomasi, ettei kyennyt, vaan hänen oli löydettävä vastauksia. Niinpä hän päätti pysyä Ashen kanssa saadakseen niitä.

Jaharaan tuli myös Larsa Solidor, joka kertoi, että markiisi Ondore oli luonut vastarinnan Archadiaa vastaan ja että tämä vastarinta taistelisi Rozzarrian kanssa. Tämä toisi Ivaliceen sodan, jollaista ei koskaan olla nähty. Larsa pyysi Ashea tulemaan hänen kanssaan Bur-Omisace-vuorelle neuvottelemaan liittoa Dalmascan ja Archadian välille, jottei sota syttyisi. Vastahakoisesti Ashe suostui. Kuljetessan läpi Golmoren viidakkoa heidän matkansa keskeytyi, koska metsä ei päästänyt heitä etenemään. Fran vei heidät hakemaan apua viidakossa asuvilta vieroilta. Fran oli lähtenyt heidän luotaan 50 vuotta sitten. Tarkoitus oli pyytää apua Mjrn-nimiseltä vieralta, mutta hän oli kadonnut, mutta hän löytyi Hennen kaivoksista. Jotenkin hän oli saanut käsiinsä valmistetun nethiciten ja se hallitsi häntä. Kun hän pääsi eroon siitä, aavemainen olento ilmestyi hetkeksi. Ryhmä vei Mjrnin kotiin, jossa he saivat luvan jatkaa eteenpäin.

Taivallettuaan läpi viidakoon ja Paraminan Särön he saapuivat Bur-Omisaceen. Bur-Omisacen hengellinen johtaja, Suur-kiltias Anastasias toivotti heidät tervetulleiksi. Hieman myöhemmin paikalle saapui yksi Rozzarian johtajista, Al-Cid Margrace. Larsa aloitti rauhanneuvottelut saman tien, mutta ne päättyivät ennen kuin ne alkoivatkaan. Al-Cidin vakoojat olivat saaneet vähän aikaa sitten selville, että Archadian keisari Gramis oli murhattu ja hänen vanhemmasta pojastaan, Vayne Solidorista, oli tullut uusi keisari. Vayne halusi tämän sodan ja yritys epäonnistui. Mutta Ashe ajatteli, että Iltahämärän Sirun tuhoaminen voisi pitää huolen, että Vayne ei saa sodassa etua. Mutta hänellä ei ollut keinoja tuhota nethicitea. Anastasias sanoi, että hän tarvitsee Kuninkaitten Miekan, jolla kykenee leikkaamaan nethicitea. Dynastia-Kuningas Raithwall oli aikoinaan jättänyt sen läheiseen Miriamin pyhäkköön. Ryhmä lähti hankkimaan sitä. Selvittyään pyhäkön ansoista ja vartijoista Ashe sai miekan. Vaan ehdotti Aamunkoiton Sirun tuhoamista, jotta he saisivat varmuuden miekan aitoudesta. Ashe asetti kiven tuhottavaksi, mutta ennen kuin hän ehti iskeä siihen, Raslerin haamu ilmestyi taas ja hän kielsi Ashea tuhoamasta sitä. Ashe löi miekan ohi Sirusta ja Vaan ei ihmetellyt. Ashe kysyi Vaanilta vielä, näkikö hän Raslerin. Tällä kertaa Vaan ei nähnyt mitään. Kumpikin ihmetteli, että miksi, mutta he eivät keksineet mitään.

Tullessaan ulos pyhäköstä ryhmä näki kokonaisen Archadian laivaston ja savua nousevan Bur-Omisacesta. He lähtivät saman tien katsomaan, mitä oli tapahtunut. Näky vuorella ei ollut ihailtavaa: monia ihmisiä oli tapettu ja kaikki yhä hengissä olevat olivat nopeassa ajassa joutuneet elämään kurjuudessa. Ryhmä meni Anastasiaksen valtaistuinsaliin, jossa he näkivät kamalan näyn: Archadialainen tuomari Bergan oli murhannut Anastasiaksen ja nyt odotti Ashea. Ryhmä näki taas vilaukselta sen saman aavemaisen olennon, jonka he näkivät Mjrnin kanssa. Se ilmestyi Berganin pitelemän valmistetun nethiciten vuoksi, joka oli tehnyt hänestä julman, verenhimoisen ja raivoisan ja hän julisti ryhmälle Vayne Solidorin mahdin niiden takia. Ryhmä joutui taistelemaan häntä vastaan ja he voittivat hänet. Taistelun jälkeen Al-Cid ilmestyi. Al-Cid tarjosi Ashelle turvapaikkaa Rozarriassa, mutta Ashe ei suostunut vaan hänen täytyi käyttää Kuninkaitten Miekkaa ja sen avulla tuhota Archadian hallussa oleva Iltahämärän Siru. Al-Cid ei yrittänyt estää Ashea vaan hän lupasi tehdä voitavansa sodan pysäyttämiseksi. Balthier veikkasi, että Iltahämärän Siru voisi löytyä Archadian pääkaupungista Archadesista, Draklorin laboratorioista. Niinpä ryhmä aloitti pitkän jalkataipaleen kohti Archadesia.

Matkatessaan Archadesiin he pysähtyivät Phon-rannikolla. Balthier kysyi Ashelta, että miksi Archadesiin. Ashe vastasi, että hänen oli tuhottava Iltahämärän Siru, mutta Balthier ei ollut yhtä vakuuttunut. Hän epäili, että Ashe halusi sen voiman itselleen. Hän osui osittain naulan kantaan, sillä tällä hetkellä Ashe sekä halusi käyttää sitä ja tuhota sen. Antaakseen esimerkin, mitä Ashelle voisi tapahtua, jos hän antaisi sydämensä kivelle, Balthier kertoi hänelle miehestä, jolla oli pakkomielle nethicitea kohtaan. Tämä mies oli tohtori Cidolfus Demen Bunansa, lyhyesti tohtori Cid. Samalla Balthier kertoi jonkin verran vaikeasta menneisyydestään, kuinka Cid teki hänestä Archadialaisen tuomarin. Ashe yllättyi tästä. Balthier kertoi myös, minkä takia hän ryhtyi ilmarosvoksi. Ja hän myös paljasti, että tohtori Cid oli hänen isänsä. Balthierin tarina sai Ashen epäilemään aikomuksiaan, mutta hänen oli silti löydettävä siru ensin.

Päästyään Archadesiin ryhmä joutui tekemään jonkin verran töitä päästäkseen laboratorioihin. Kun he lopulta pääsivät sinne, he huomasivat, että joku oli siellä jo, sillä monia keisarillisia oli tapettu äskettäin. Selvittyään yläkertaan tämä joku ilmestyi ja kävi Baschin kimppuun. Mutta hän lopetti pian huomatessaan, ettei ryhmä ollut Cidin miehiä. Samalla Cid paljasti itsensä ja haastoi ryhmän tappeluun, jonka hän hävisi. Taistelun lopuksi selvisi, mikä heidän aiemmin näkemänsä aavemainen olento oli. Balthier oli kuullut Cidin usein puhuvan Venat-nimisestä asiasta, ja Venat oli tämä aavemainen olento. Cid toi pienen ilma-aluksen paikalle ja pakeni, mutta ensin hän kertoi aikestaan matkata Giruvegan- nimiseen paikkaan. Cidin paettua ryhmää edeltänyt henkilö esitteli itsensä. Hän oli ilmarosvo Reddas.

Reddas vei ryhmän kotiinsa Balfonheimiin, jossa he miettivät seuraavaa siirtoa. Uhkaavasti lähestyvä sota oli päällimmäisenä ajatuksena. Basch ajatteli, että Vayne aikoisi käyttää Iltahämärän Sirua tuhoamaan vihollisensa yhdellä iskulla. Balthier taas ajatteli, että Cid aikoi tehdä sillä jotain itse Giruveganissa. Fran kertoi, mitä hän tiesi siitä, ja ne tiedot kuvasivat Feywoodia Golmoren viidakon eteläpuolella. Vaan oli heti lähdössä. Reddas ihaili Vaanin päättäväisyyttä ja sanoi että Vaan oli enemmän ilmarosvo kuin Balthier. Balthier loukkaantui siitä hieman.

Taivallettuaan tiensä Feywoodin läpi Giruveganiin Balthier ehdotti odottelua Giruveganin porteilla. Mutta Ashe näki jälleen Raslerin haamun ja lähti seuramaan sitä. Vaan tiesi, mistä oli kyse ja muut lähtivät perään. Giruvegan oli paikka, jollaista ryhmä ei ollut ikinä nähnyt. Muinainen kaupunki oli melkein pohjaton ja sen keskellä oli valtava kristalli. Rasler johdatti ryhmän kristallin sisälle. Selvitettyään tiensä loppuun Ashe oli melkein kuin taivaassa, yksin. Hän alkoi pelätä, mutta sitten aavemainen ääni alkoi puhua ja käski hänen rauhoittua. Ääni kuului muinaiselle Occuria-olennoille, joita pidettiin jumalina. Occuriat olivat valinnet Ashen ja myönsivät hänelle sitä voimaa, jota hänen sydämensä halajaa ja sitä varten he luovuttivat hänelle Sopimusmiekan, joka kykeni Kuninkaitten Miekan tavoin leikkaamaan nethicitea. Samalla he sanoivat, että Ashe tuhoaisi Venatin. Ashe ihmetteli, että miksi, sillä Venat oli myös Occuria. Occuriat vihaisina kertoivat Ashelle Venatin olevan harhaoppinen ja he antoivat Ashelle tehtävän: hänen tulee mennä kaukaisimman rannan torniin, jossa lepää kaikkien nethicitien äiti, Aurinko-krista. Ashen tulisi leikata siitä itselleen uusi siru, jolla hän saisi haluamansa voiman ja samalla hänen tulisi tuhota Archadia kokonaan. Tämä sai Ashen epäilemään aikomuksiaan vielä enemmän. Sitten Occuriat hävisivät ja muut tulivat paikalle. Vaan ihmetteli, mikä näitä Occuroita vaivaa. Ashe ihmetteli, että kuinka he oikein tiesivät tästä. Basch sanoi, että he eivät kyenneet näkemään niitä, mutta he kuulivat Occurioitten puhuvan. Vaan, Penelo ja Basch eivät hyväksyneet sitä, mitä Occuriat sanoivat. Ashe päätti etsiä Aurinko-kristan, sillä muuten hän ei saisi tietää mitä hänen tulisi tehdä. Penelo toi tohtori Cidin taas puheenaiheeksi ja Basch epäili että hänen oilsi pitänyt jo saapua tähän mennessä. Mutta Balthier tajusi vähän liian myöhään, ettei hän ollut tulossa, vaan hän tekaisi tarinan Giruveganista, jotta Ashe pääsisi Occurioitten luo. Niinpä Aurinko-kristan löytäminen tuli seuraavaksi ryhmän tehtäväksi. Kukaan ryhmässä ei tiennyt, mikä on torni kaukaisimmalla rannalla. Vaan muisti Reddasin puhuneen jotain asiaan liittyvää ja ryhmä palasi takaisin Balfonheimiin. Siellä Reddas kertoi Pharosin majakasta Ridoranan vesiputouksella. Se sopi täydellisesti Occurioitten antamaan vihjeeseen ja ryhmä lähti Reddas mukana kohti Ridoranaa.

Pharosin majakka oli mahtava rakennus keskellä ei-mitään. Oli selvää, että Aurinko krista lepää sen huipulla. Ylös kapuaminen oli pitkä ja vaivalloinen retki, mutta lopulta ryhmä pääsi perille. Kuningas Raithwall oli kauan sitten seissyt Aurinko-kristan edessä ja leikannut siitä kolme sirua, Aamunkoiton sirun, Iltahämärän Sirun ja Keskivalon Sirun. Nyt Ashella oli edessään valinta: joko leikata siitä itselleen nethicite tai tuhota se. Sopimusmiekka alkoi hehkua ja taika alkoi virrata majakan ympärillä. Ashe lähestyi kristaa ja Raslerin haamu ilmestyi taas. Nyt kaikki näkivät hänet ja Basch varsinkin yllästyi. Ashe huomasi haamun haluavan kostoa, ja Archadian tuhoa. Ashe sanoi, etti hän voinut, mutta sitten tuntematon ääni painosti Ashea ottamaan nethicite. Ääni kuului Baschin kaksoisveljelle, Gabranthille. Vaan ja Ashe raivostuivat hänet nähdessään, sillä hän oli Ashen isän ja Reksin oikea murhaaja. Gabranth painosti Ashea hyväksymään vihansa samalla kun hän yritti iskeä Vaania. Mutta Reddas hyppäsi väliin miekat ja kädet hänen kasvojensa edessä, ja kertoi Gabranthille tuomari-maistraatista, joka kaksi vuotta sitten varasti Nabradialta Keskivalon Sirun ja käytti sitä, tietämättään mitä hänellä oli kädessään, ja sen seurauksena Nabradian pääkaupunki Nabudis räjähti. Tohtori Cid oli käskenyt tätä tuomaria tekemään tämä. sitten Reddas paljasti kasvonsa Gabranthille ja Gabranth tunnisti hänet kadonneeksi tuomari Zechtiksi (Zechtistä on puhuttu aikaisemmin, ei mainittu tässä tarinassa). Reddas sanoi Ashelle, että se, mitä he etsivät on jotain muuta kuin kostoa, jotain sellaista, jota he eivät voi saavuttaa. Gabranth yhä yritti saada Ashen kostamaan. Vaan otti toisen Reddasin miekan kosto mielessään, mutta sitten Ashe katsoi häntä ja Vaan häntä, ja silloin molemmat huomasivat erään tärkeän asian tästä. Ashe kääntyi Raslerin haamuun päin ja Ashe julisti sille, että Rasler ei koskaan ollut kostoa himoitseva, ja samalla sivalsi haamua Sopimusmiekalla. Ashe tunnusti, että Rasler, jonka hän tunsi, oli poissa. Tällöin haamu paljastui Occurioitten luomaksi apparitioksi jonka tarkoituksena oli johdattaa Ashe koston tielle. Ashe sivalsi haamun toistamiseen ja kieltäytyi olemasta Occurioitten pelinappula. Vaan huojentui ja Ashe kertoi, että Dalmasca ei koskaan luottanut Iltahämärän Siruun ja sen, ettei sitä koskaan käytettäisi, ei edes vakavassa tarpeessa. Hän päätti tuhota Aurinko-kristan ja hylätä voiman , jota hän oli halajannut, tajuten että se tuhoaisi hänet. Gabranth ihmetteli tätä ja yritti vakuuttaa, että kuolleet vaativat oikeutta. Vaan tiesi Gabranthin olevan väärässä, sillä ei hänkään voinut enää auttaa veljeään mitenkään, sillä hän oli kuollut. Ashe oli Vaanin kanssa yhtä mieltä ja hän heitti Aamunkoiton Sirun pois. Gabranth haastoi ryhmän taisteluun ja hän hävisi. Silloin tohtori Cid ilmestyi ja ryhmän epäilykset osuivat oikeaan: Cid todellakin halusi Aurinko-kristan. Cid vapautti Gabranthin tehtävästään ja Gabranth yritti käydä hänen kimppuunsa, mutta Venat tyrmäsi hänet. Cid ja Venat alkoivat päästää Aurinko-kristan magiaa valloilleen, ja Balthier huomasi isänsä hulluuden saavuttanen huippunsa. Ryhmän piti kukistaa Cid ja siinä he onnistuivat huolimatta Cidin esperistä, Famfritista. Cidin kaaduttua hänestä tuli yhtä magian kanssa ja hän katosi. Fran tunsi magian palavan. Vaan ja Ashe ottivat Sopimusmiekan ja Kuninkaitten miekan tarkoituksena yrittää tuhota Aurinko-krista. Kristan päästämä magia-aalto oli heille kuitenkin liian voimakas. Reddas otti Ashelta Kuninkaitten miekan ja käski ryhmää pakenemaan. Kaikella voimallaan Reddas hyökkäsi kristan kimppuun ja tuomitsi sen unholaan, tuhoten sen. Samalla hän uhrasi itsensä. Kristan tuho tuntui koko Ivalicessa. Vaanille Reddasin kuolema oli kova pala, mutta Ashe lohdutti häntä.

Ryhmä palasi Balfonheimiin, jossa Al-Cid Margrace odotti heitä. Hänellä oli huonoja uutisia. Vaikka hän onnistui estämään Rozarrian hyökkäyksen Archadiaa vastaan, monet Rozarrialaiset kenraalit eivät aikoneet päästää käsistään tilaisuutta taistella, ja täten he olivat liittyneet mukaan markiisi Ondoren vastarintaan. Ryhmä ajatteli, ettei se ole niin paha juttu, sillä Vayne oli menettänyt etunsa käyttää Iltahämärän Sirua, koska Aurinko-kristan tuhoutuminen teki siitä voimattoman. Mutta Aurinko-krista ei kuitenkaan tuhoutunut tarpeeksi nopeasti. Al-Cid kertoi, että Vayne oli onnistunut herättämään jotain erittäin suurta, Bahamutin, kaikkein suurimman ilma-aluksen, jonka Ivalice oli koskaan nähnyt. Kristan aiheuttama magia oli syy tähän. Näin ollen tohtori Cidin tavoite täyttyi. Asiaa pahensi vielä se, että Vayne oli valinnut taistelukentäksi Dalmascan. Ashe oli heti ottamassa asiaa omiin käsiinsä, olihan kyse hänen kuningaskunnastaan. Vaan ja Penelo kuitenkin huomauttivat, ettei se ollut vain Ashen tehtävä, vaan heidän kaikkien. Ashe oli iloinen kuullessaan tämän ja ryhmä valmistautui iskemään Bahamutin kimppuun Strahlilla. Al-Cid aikoi itse vielä viivyttää Rozarrialaisia niin kauan kuin mahdollista, sillä jos vastarinta kaatuu, Archadialla on vapaa pääsy Rozarriaan ja sota on väistämätön.

Ryhmän ollessa matkalla kohti Bahamutia Ondoren vastarinta ja Vaynen johtama Archadian armada olivat jo asemissa valmiina aloittamaan taistelu. Vayne itse oli Bahamutissa veljensä Larsan kanssa, joka epätoivoisesti yritti saada Vaynea lopettamaan tätmä sota, mutta turhaan. Taistelu alkoi, kun Bahamut tuhosi yhden vastarinnan risteilijän. Se tuhoutui samalla tavalla kuin Aamunkoiton Sirun tuhotessa Archadian 8.laivasto. Tämä ei kuitenkaan saanut vastarintaa vetäytymään, vaikka Ondorelle iski epätoivo, mutta sitten Strahl lensi hänen aluksensa edestä ja Ashe otti yhteyden. Ondore yritti aluksi saada Ashe vetäytymään, jotta hän pysyisi elossa, mutta Ashe sai Ondoren vakuuttumaan, että jos vastarinta kaatuu, sillä ei enää ole väliä. Samalla myös Larsa otti Ondoreen yhteyden ja hän lupasi pitää Ashen turvassa. Niinpä Ondore antoi Strahlille tukea, jotta ryhmä pääsisi Bahamutiin sisään. Siinä ryhmä onnistui.

Taisteltuaan tiensä Bahamutin ytimeen, he löysivät sieltä hissin ylätasoille. Siellä heidät yllätti Gabranth, joka ihmeen kaupalla selvisi Pharosin majakasta, kun Aurinko-krista räjähti. Basch yritti saada veljensä vakuuttumaan siitä, että hänen uskollisuutensa on Larsalle, eikä kenellekään muulle. Mutta vihansa valtaamana Gabranth ei kuunnellut ja haastoi Baschin taisteluun taas, ja hävisi. Basch sääli häntä, ja puhutteli häntä tämän oikealla nimellä, mikä oli Noah. Noah häpesi itseään ja antoi ryhmän mennä.

Hissin ylimmällä tasolla Vayne odotteli ryhmää Larsan kanssa. Hän toivotti ryhmän tervetuulleeksi ja kääntyi sitten Ashen puoleen, ja kysyi tältä, että kuka hän on. Hän esitti monia arvuutteluja, mutta Ashe sanoi, että hän on vain hän itse ja että halusi olla vain vapaa, kuten hänen kuningaskuntansa Dalmasca. Vayne oli pettynyt ja käski Larsaa tappamaan hänet. Mutta Larsa ei suostunut vaan teki lopultakin sen, mikä hänen olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten: kääntyä veljeänsä vastaan. Vayne oli huvittunut ja kävi taisteluun. Vaikka hän olikin kyvykäs taistelija, hän hävisi. Larsa yritti mennä veljensä lähelle, mutta sitten häneen iski taika ja hän menetti tajuntansa. Samalla Vayne nousi ja hänessä tapahtui muutos. Ashe huomasi, että kyseessä oli valmistettu nethicite, kuten tuomari Berganilla ja tohtori Cidillä. Vayne julisti, että kuolemattomien aika on ohi ja että ihminen pitää historiansa. Samalla sivummalla oleva Gabranth nousi ja tuli paikalle. Vayne komensi, että Gabranthin on suojeltava Larsaa. Sen Gabranth tekikin, mutta kääntymällä Vaynea vastaan, ja hän oli valmis maksamaan siitä koituvan maanpetoksen hinnan. Uusien voimiensa avulla Vayne kävi taisteluun uudestaan.

Vaikka Vayne olikin vahvempi kuin äsken, hänen voimansa eivät vieläkään riittäneet kukistamaan ryhmää. Heikkona hän vahingoitti Gabranthia pahasti ja ohjasi häntä suojaavat miekat tätä kohti, mutta tajuntansa takaisin saanut Larsa käytti nethicitea imemään Vaynen miekkojen taika. Tämän jälkeen Vaan hyökkäsi raivoisasti Vaynen kimppuun ja haavoitti häntä kuolettavasti. Vayne lähti nilkuttaen pakoon Vaanin, Ashen, Balthierin ja Franin mennessä perään. Basch meni veljensä luo samalla kun Penelo meni hoitamaan yhä heikkoa Larsaa. Basch ja Gabranth saivat lopultakin sovittua erimielisyytensä. Lopuksi Basch ja Penelo lähtivät muiden perään.

Vayne perääntyi Bahamutin ulkokannelle jossa hän kutsui Venatia. Venat ilmestyi ja Vayne pyysi, että hän etsisi jonkun toisen joka ymmärtäisi hänen aikomuksiaan, sillä Vayne huomasi, ettei hän ollut Dynastia-kuningas. Venat kuitenkin sanoi, että hänen tavitteensa olivat jo toteuneet paremmin kuin hän oli halunnut. Aurinko-krista oli tuhottu, nethiciteja ei enää ollut, Kuolemattomien aika oli päättynyt ja ihmiskunta oli saanut historiansa taas omakseen. Hänellä oli enää yksi asia tehtävänä: kadota Vaynen kanssa. Venat yhdisti itsensä Vayneen ja alkoi sitten repiä Bahamutin kappaleita itseensä muodostaen Vaynen ympärille mahtavan panssarin, muodostaen näin Kuolemattoman. Ryhmä tuli paikalle ja nyt heidän oli voitettava tämä Kuolematon varmistaakseen sodan päättymisen ja Dalmascan ja koko Ivalicen vapauden.

Pitkän ja vaikean kamppailun jälkeen Kuolematon kaatui ja Vayne ja Venat oli voitettu lopullisesti. Ryhmä palasi takaisin Strahliin Larsa ja Gabranth mukana. He eivät kuitenkaan päässyt liikkeelle ja Bahamut alkoi tuhoutua. Balthier ja Fran antoivat ohjat Vaanille ja Penelolle samalla kun he menivät irrottamaan alusta ulkopuolelta. Lopulta Strahl pääsi irti ja nyt heidän oli tehtävä vielä kuulutukset Archadian joukoille kuin vastarinnallekin, että taistelun on loputtava, sillä Vayne oli kuollut ja Archadian laivaston komento oli siirtynyt Larsalle. Basch puhui Gabranthina laivastolle ja käski sen lopettaa taistelu ja Larsa ja Ashe tulivat siihen mukaan. Sota oli ohi. Mutta Bahamut ajautui törmäyskurssille Rabanastren kanssa ja muu ryhmä ihmetteli, missä Balthier ja Fran ovat. Archadialaiset aikoivat tuhota Bahamutin ennen kuin se törmää, mutta sitten Balthier otti yhteyttä ja pyysi kaikkia pysyttelemään aisoissa. Ashe hämmästyi, kun hän tajusi, että Balthier ja Fran olivat Bahamutin sisällä korjaamassa sitä, jotta sen kurssi muuttuisi poispäin Rabanastresta. Ashe aneli Balthieria tulemaan pois sieltä, osoittaen, että hänellä oli jonkinlaisia tunteita Balthieria kohtaan, mutta Balthier sanoi, että koko seikkailun ajan hän oli johtava mies ja että johtava mies ei kuole koskaan. Fran kuitenkin oli sitä mieltä, että Balthierilla oli pikemminkin vain tukijan rooli. Fran sai hieman osia päähänsä ja Balthier joutui kantamaan hänet samalla kun hän luovutti Vaanille Strahlin ja pyysi häntä pitämään siitä huolta, kunnes hän palaa. Vaan lupasi odottaa heitä. Bahamut lopulta törmäsi maahan sopivan välimatkan päähän Rabanastresta.

Epilogijaksossa oli kulunut vuosi sodan päättymisestä. Penelo kirjoitti Archadian keisari Larsalle kirjeen kaikesta siitä, mitä on tapahtunut ja ilmoitti, että Ashen kruunajaiset ovat kuukauden päästä. Hän myös kysyi, miten Basch voi. Basch nimittäin teki viimeisen lupauksen edesmenneelle veljelleen Gabranthille. Nimittäin jos Solidorin kuningassuku häviää, Archadia rappeutuu. Vain Larsa oli enää suvusta jäljellä, joten Gabranth pyysi, että Basch suojelee häntä hengellään. Basch kuitenkin otti täysin veljensä paikan, ja näin kukaan ei koskaan saanut tietää, että Basch fon Ronsenburg oli itse asiassa yhä elossa. Lopuksi Penelo kertoi erään asian, mikä oli aikamoinen yllätys. Vaan ja hän olivat pitäneet Strahlista hyvää huolta ja ssanut sen juuri laitettua kuntoon, mutta heti seuraavana päivänä se varastettiin. Tai niin he aluksi luulivat, mutta he löysivät sen hangaarista pienen pussin, jossa oli heille osoitettu viesti ja myös Ashen sormus, jonka Balthier otti häneltä aikaisemmin. Hän lupasi palauttaa sen sitten, kun hän löytää jotakin arvokkaampaa, ja niin hän löysikin: oman ilmalaivansa. Vaan toimitti sormuksen Ashelle ja Ashe oli iloinen kuullessaan, että sekä Balthier että Fran olivat yhä elossa. Koska kruunajaisiin oli vielä jonkin verran aikaa, Vaan päätti mennä tekemään visiitin heidän luo. Penelo tietenkin lähti mukaan sillä jokainen kunnon ilmarosvo tarvitsee mukaansa kumppanin.

Ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japaninkielinen versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanninkielinen versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]