Pentti

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Pentti (nimi))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pentti
Nimipäivä  
– suomenkielinen 21. maaliskuuta
– ruotsinkielinen
– ortodoksinen 14. maaliskuuta,
5. tammikuuta
Muunnelmia
Vastineita eri kielissä latinassa Benedictus, ruotsissa Bente, Bengt
Nimen alkuperä Benediktus

Pentti on suomalainen miehen etunimi, joka esiintyy myös sukunimenä ja paikannimenä. Se on samaa alkuperää kuin ruotsinkielinen miehen etunimi Bengt.

Etunimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin se on kutsumamuoto latinalaisperäisestä nimestä Benedictus, joka merkitsee siunattua. Muotoon Pentti on päästy ruotsalaisen Bente-muodon välityksellä.[1] Pentin nimipäivä suomalaisessa kalenterissa on 21. maaliskuuta, joka on katolisessa pyhimyskalenterissa Benedictus Nursialaisen muistopäivä. Ortodoksisessa kalenterissa hänen muistopäivänsä ja samalla Pentin nimipäivä on viikkoa aikaisemmin, 14. maaliskuuta, jota paitsi Pentti-nimi on myös Teopemptosin muistopäivänä 5. tammikuuta, vaikkei Pentillä ole suoranaista yhteyttä Teopemptosiin. Karjalassa ortodoksit ovat käyttäneet Penttiä myös Panteleimonin kutsumanimenä.[2]

Pentti-nimi on annettu vuoden 2019 loppuun mennessä jonain etunimenä 59 579 suomalaiselle miehelle ja alle 10 naiselle.[3] Sukunimellä Pentti oli 18. maaliskuuta 2020 Suomen väestötietojärjestelmässä 829 nimenkantajaa.[3]

Pentti otettiin nimipäiväkalenteriin vuonna 1890. Se on todella tavallinen nimi varsinkin 1920–1950-luvuilla syntyneiden suomalaismiesten keskuudessa. Vuosina 1924–1953 nimen sai joka vuosi yli tuhat vauvaa. Se oli suosittu etenkin 1930-luvulla, jolloin se oli Suomen suosituin poikien ensimmäinen nimi.[4] Absoluuttisen määrän perusteella Penttien yleisin syntymävuosi on kuitenkin 1946, jolloin nimen Pentti sai 1 815 lasta.[5] 1950-luvun jälkeen Pentti ei ole enää lukeutunut suosikkinimiin, vaikkakin sen anneettin vielä 2010-luvulla 440 lapselle.[3] On ennustettu, että Pentti tulee olemaan jälleen suosittu nimi 2020-luvulla.[6]

Historian henkilöistä puhuttaessa on Suomessa vaikuttaneista ruotsalaisen nimen Bengt kantajista saatettu käyttää suomenkielistä nimimuotoa Pentti.

Sukunimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pentti esiintyy Suomessa myös sukunimenä. Maaliskuussa 2020 Pentti oli nykyisenä sukunimenä 829 suomalaisella.[3] Muita etunimeen Pentti perustuvia suomalaisia sukunimiä ovat Penttilä ja Penttinen.

Paikannimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikannimissä Pentti esiintyy Suomessa etenkin talonnimenä. Tämännimisiä taloja löytyy Suomesta kolmisenkymmentä ja nimi esiintyy myös kyläkunnan ja kaupunginosan nimenä.[7][8] Myös Penttilä on Suomessa yleinen talonnimi ainakin parilla sadalla esiintymällä ja se on Suomessa myös usean kylän, kyläkunnan tai kaupunginosan nimenä.[9][8]

Tunnettuja etunimen kantajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historian henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Bengt

Tunnettuja sukunimen kantajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pentti fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkikappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kustaa Vilkuna; Pirjo Mikkonen (toim.): ”´Pentti”, Etunimet (4. uudistettu laitos). Otava, 2005. ISBN 951-1-18892-5.
  2. Pentti Lempiäinen: ”Miehennimet: Pentti”, Suuri etunimikirja. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
  3. a b c d Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 21.3.2020.
  4. Anne Saarikalle, Johanna Suomalainen: ”Miesten nimet: Pentti”, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön. Gummerus, 2007. ISBN 978-951-2-07143-2.
  5. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu ((Aikaisempi versio.)[vanhentunut linkki]) 192.49.222.187. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 29.1.2010.
  6. Lehto, Essi & Mäkinen, Esa: Pentti ja Eila ovat 2020-luvun muotinimiä – katso, milloin nimesi tulee muotiin Helsingin Sanomat. 21.3.2014.
  7. Paikannimihaku Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.10.2015.
  8. a b Korhonen, Ritva: Alastarolla Ylistarossa. Suomen asutusnimet ja niiden taivutus, s. 342. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1990. ISBN 951-9475-72-9.
  9. Paikannimihaku Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.10.2015.