Pentti Niinivuori
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten nyrkkeily | |||
| EM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Varsova 1953 | 60 kg | |
Pentti Valdemar Niinivuori (27. elokuuta 1931 Forssa – 5. heinäkuuta 1988 Forssa) oli suomalainen nyrkkeilijä.[1]
"Isi" Niinivuori edusti Suomea kaksissa olympialaisissa.[1] Helsingissä 1952 hän hävisi 57-kiloisten sarjassa ensimmäisessä ottelussaan Italian Sergio Caprarille pistein 1–2 [2] ja Melbournessa 1956 60-kiloisten sarjassa ensimmäisellä kierroksella Puolan Zygmunt Milewskille pistein 0–3.[3]
Niinivuori saavutti vuonna 1953 Varsovan EM-kilpailuissa pronssia 60 kilogramman sarjassa.[1] Hän voitti jugoslavialaisen Stefanovicin pistein 2–1 ja tyrmäsi kolmannessa erässä italialaisen Giacomo di Jasion. Välierissä hän hävisi unkarilaiselle István Juhászille pistein 0–3.[4] Samana vuonna Niinivuori oli Euroopan edustaja USA–Eurooppa-ottelussa, jossa Eurooppaa edustivat Neuvostoliiton johtaman blokin ulkopuoliset eurooppalaisnyrkkeilijät. Ottelut käytiin kesäkuussa 1953 Chicagossa ja St. Louisissa, ja niissä Niinivuori otti molemmissa otteluissa pistevoitot.[5] Vuoden 1955 EM-kilpailuihin Niinivuori ei päässyt liittoriitojen vuoksi. Vuonna 1957 Prahan EM-kilpailuissa hän voitti 63,5-kiloisten ensimmäisellä kierroksella bulgarialaisen Alex Mitzevin pistein 3–0, mutta hävisi toisessa ottelussaan brittiläiselle David Stonelle pistein 0–3.[6]
Vuonna 1955 Niinivuori voitti Pohjoismaiden mestaruuden.[7] Vuoden 1957 PM-kisoissa hän saavutti hopeaa ja vuonna 1959 pronssia. [1]
Seuratasolla Niinivuori edusti Forssan Alkua. Hän voitti Suomen mestaruuden 60 kilogramman sarjassa vuosina 1953–1955 sekä 67-kiloisissa vuonna 1959. Hän voitti kahdeksan TUL:n mestaruutta vuosina 1951–1958.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 220. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
- Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 746, 747, 769, 770. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.