Pentti Lyytinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kansanrunoilijaa. Toimittaja Pentti Lyytisestä on eri artikkeli.
Pentti Lyytinen lukee runojaan savolaisessa pirtissä, Robert Wilhelm Ekmanin maalaus vuodelta 1848
Pentti Lyytinen lukee runojaan talonpoikaistuvassa, Ekmanin maalaus vuodelta 1867.

Pentti Lyytinen (18. tammikuuta 1783 Pieksämäki26. helmikuuta 1871 Suonenjoki) oli suomalainen kansanrunoilija ja kestikievarin pitäjä.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyytisen vanhemmat olivat talollinen Olli Lyytinen ja Katriina Konttinen. Hän tuli vuonna 1812 eli 30-vuotiaana kotivävyksi Toholahden kestikievaritaloon, jonka hän sittemmin sai perintönä omakseen. Lyytinen luopui kestikievarin pidosta vasta pari vuotta ennen kuolemaansa. Nuorempana hän toimi myös lautamiehenä ja kuudennusmiehenä, mutta liiallinen alkoholin käyttö pakotti hänet luopumaan näistä tehtävistä. Vuonna 1842 hän kuitenkin kävi tarkastamassa Suomen Pankin tilejä Helsingissä.

Lyytinen osasi lukea ja kirjoittaa ja hän kirjoittikin monia runojaan itse muistiin. Tunnetuin Lyytisen runoista on Kestikievarin viran painosta. Hänen muita runojaan ovat muun muassa:

  • Aikain muuttuvaisuudesta
  • Lapsen virsi
  • Tuohesta
  • Toinen kiitossana Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle.

Lyytinen kutsuttiin Suomalaisen kirjallisuuden seuran jäseneksi vuonna 1836, ensimmäisenä rahvaan miehenä. Hän esitti näytteenä runonsa suomen kielestä ja kiitosrunon hallitukselle huolenpidosta nälkävuosina. Hänen runoissaan oli uskonnollis-siveellinen perussävy, hän oli kokenut nuorena uskonnollisen murroksen. Monet runot liittyvät perhejuhliin.

Yhteensä runoja on säilynyt kuutisenkymmentä, useimmat niistä ovat loppusoinnillisia ja muut Kalevalan mittaisia. Lyytisen runoja merkitsi muistiin mm. Elias Lönnrot ja Carl Axel Gottlund. Sakari Topelius mainitsee hänet kirjassaan En Resa i Finland ja R.W. Ekman maalasi vuosien 1846 ja 1848 välillä hänestä kolme öljyväritaulua.

Lyytisen aviopuoliso vuodesta 1812 alkaen oli Anna Katrina Vepsäläinen (k. 1865). Hänen veljensä pojanpoika oli runoilija Optatus Lyytinen (1832–1903).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja, toimittanut Vihtori Laurila. Peuran Museosäätiö, Rautalampi 1961.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]