Pentti Pelto
Pentti Juhani Pelto (26. elokuuta 1938 Kauhajoki[1] – 22. huhtikuuta 2018 Kangasala[2]) oli suomalainen kirkkomuusikko, urkuri, kirkkomusiikin professori ja urkujen rakentaja ja tutkija.[3]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelto valmistui Sibelius-Akatemiasta kirkkomuusikoksi ja urkuriksi. Hän oli Janne Raition oppilas.[4] Vuonna 1994 hän väitteli musiikin tohtoriksi aiheenaan suomalainen urkuhistoria.[3]
Työura ja luottamustehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelto toimi urkurina Helsingissä 1962–1969.[3] Vuosina 1970–1994 hän työskenteli urkujenrakentajana Kangasalla Kangasalan urkutehtaassa ja Kangasalan Urkurakentamossa. Hän toimi Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin professorina 1994–2001.[5]
Pelto konsertoi urkurina Suomen historiallisia urkuja -tietokanta perustuu Pellon tutkimustyölle suomalaisen urkuhistorian parissa.[3][6] Pelto toimi vuosina 1969–1975 Organum-seuran puheenjohtajana.[7]
Soitinrakennusta ja harrastuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pentti Pelto ja hänen poikansa Arno rakensivat klavikordeja[8] ja cembaloja. Pentti Pelto harrasti radioamatööritoimintaa ja oli kiinnostunut vanhoista amatööriradiolaitteista[9] sekä elektroniikasta.
Teoksia ja artikkeleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pelto, Pentti – Kuula, Pentti: Kirkkomusiikin suuria mestareita. Suomen kirkon sisälähetysseura, Helsinki 1966.
- Urkujen käyttäjän käsikirja. Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osaston julkaisuja, Helsinki 1989. ISBN 951-95540-3-3.
- Kaksi suomalaista urkuperinnettä. Diss. Sibelius-Akatemia, Helsinki 1994 ISBN 952-9658-23-0.
- Puoli vuosituhatta suomalaisia urkuja. Helsinki: Organum-seura, 2014. ISBN 978-951-95712-3-2.
- Hyvä paha urkujenuudistus. 2017. ISBN 978-951-95712-4-9.
- Artikkeleita Organum-lehdessä.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jaakola, Keijo: Kauhajokelaista kirjallisuutta – Pelto, Pentti Juhani. Kauhajoen Museoyhdistys ry.
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 29.4.2018, s. C 13.
- ↑ a b c d Virtuaalikatedraali. Sibelius-Akatemia.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 314. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 538. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Virtuaalikatedraali avattu. Hiippakuntauutiset, Helsinki, 2/2003, s. 28.
- ↑ Puheenjohtajat; Organum-seura
- ↑ Vikman, Timo – Soranta, Juha: Sahatavarasta soivaksi soittimeksi, sivu II/6. Sibelius-Akatemia 2004.
- ↑ Radioamatöörit joutuivat talvisodassa salaisiin hommiin. YLE Uutiset 28.11.2009.
- ↑ Organum-lehdessä julkaistut artikkelit. Organum-seura.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kettunen, Asta: soi Tampereen uruissa.[vanhentunut linkki] Tampereen Kirkkosanomat 2/2011. (Artikkelissa Pelto kertoo vanhoista uruista Suomessa ja Tampereella.)
- Pentti Pellon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
| ||||||||||
