Katri Helena

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Katri-Helena)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katri Helena
Katri Helena vuonna 1993.
Katri Helena vuonna 1993.
Henkilötiedot
Koko nimi Katri Helena Kalaoja
Syntynyt17. elokuuta 1945 (ikä 78)
Tohmajärvi
Muusikko
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1963–
Tyylilajit iskelmä
Soittimet laulu
Levy-yhtiöt PSO, Scandia / WMG, Hype
Aiheesta muualla
Kotisivut

Katri Helena (oikealta nimeltään Katri Helena Kalaoja, ent. Kalaoja-Rajala, ent. Turunen, o.s. Koistinen; s. 17. elokuuta 1945 Tohmajärvi) on suomalainen iskelmälaulaja ja yksi Suomen menestyneimmistä laulajista.

Katri Helena on levyttänyt vuoteen 2015 mennessä yli 480 laulua, julkaissut 52 albumia ja kokoelmaa, ja äänitteitä on myyty kaikkiaan yli 1,5 miljoonaa. Hän on vuoteen 2011 mennessä saanut 19 kultalevyä, neljä platinalevyä ja yhden tuplaplatinan.[1] Katri Helenan hittejä ovat muun muassa ”Anna mulle tähtitaivas”, ”Vasten auringon siltaa”, ”Mun sydämeni tänne jää”, ”Katson sineen taivaan”, ”Lintu ja lapsi”, ”Katson autiota hiekkarantaa”, ”Paloma Blanca”, ”Syysunelma”, ”Ei kauniimpaa”, ”Puhelinlangat laulaa” ja hänen itsensä säveltämä ”Joulumaa”.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katri Helena elokuussa 1964.
Katri Helena kuvattavana Yleisradion televisio-ohjelmaan Iltaa, että mätkähtää toukokuussa 1966.

Katri Helenan levytysura alkoi vuonna 1963 ”Poikien kuvat” -laululla. Seuraavana vuonna julkaistusta Pentti Viherluodon ja Aimo Viherluodon alun perin foxtrotina vuonna 1947 esitetystä kappaleesta ”Puhelinlangat laulaa” tuli Katri Helenan läpimurtohitti, nyt letkajenkkana. Toivo Kärjen ja Juha Vainion letkajenkka ”Minne tuuli kuljettaa” jäi yleisön mieleen Eurovision laulukilpailun Suomen karsinnoista 1965.[2][3] Katri Helena esitti kappaletta silloin tällöin vuosien varrella eri konserteissaan.

Katri Helena on kuulunut uransa aikana kolmen levy-yhtiön listoille. Hänen uransa alkoi PSO-levy-yhtiössä vuonna 1963. Kymmenen vuoden päästä, vuonna 1973, hän siirtyi Scandiaan, joka yhdessä emoyhtiönsä Finnlevyn kanssa yhdistyi kansainväliseen Warner Music Groupiin vuonna 1993. [4]

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katri Helena toukokuussa 1971.

Marraskuussa 1975 pidettiin Helsingin Messukeskuksessa Toivo Kärjen 60-vuotisjuhlakonsertti Tänä iltana Toivo Kärki, jossa kapellimestarina toimi Rauno Lehtinen. Laulajat olivat enimmäkseen vanhoja konkareita, hieman nuorempaa polvea edusti Katri Helena. Hän esitti muun muassa kappaleen "Päivänkehrä", jota hän ei koskaan kuitenkaan levyttänyt.[5]

Katri Helena edusti Suomea Eurovision laulukilpailussa 1979 kappaleella ”Katson sineen taivaan” sijoittuen 14:nneksi.[6] Toisen kerran hän edusti Suomea vuoden 1993 loppukilpailussa kappaleella ”Tule luo” sijoittuen 17:nneksi.[7]

1970-luvun jälkeen yhteistyö kapellimestari Esa Niemisen kanssa 1980-luvulta 2000-luvulle jatkoi Katri Helenan uraa iskelmäviihteen kärkipaikoilla, muun muassa kappaleilla ”Vie minut”, ”Onnen onkija” ja ”Minä toivon”. Suurimman suosion saavutti 1990-luvun alussa julkaistu Jukka Kuoppamäen sävellys ja sanoitus ”Anna mulle tähtitaivas”, josta Katri Helenalle myönnettiin Erikois-Emma-palkinto.lähde?

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1982 Katri Helena levytti albumin Minä soitan sulle illalla, jolla oli 12 Toivo Kärjen tunnettua kappaletta uusina sovituksina. Kärki itse oli ehdottanut aivan eri kappaleita, myös harvinaisuuksia, mutta tuottajat Olli Heikkilä ja Jaakko Salo olivat päättäneet toisin. [8]

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katri Helena Vihreät Niityt -musiikkitapahtumassa vuonna 2007.

Vuonna 2000 Katri Helena oli osa Leidit Lavalla -kvartettia yhdessä Paula Koivuniemen, Marion Rungin ja Lea Lavenin kanssa. Samana vuonna 2000 Vexi Salmi ja Nina Honkanen toteuttivat laajan 8-osaisen Liljankukka-televisiosarjan, jossa eri vaiheissa oli suuri joukko keskustelijoita, huomattavia alan asiantuntijoita pohtimassa iskelmää yleensä ja Toivo Kärjen merkitystä erityisesti. Erään jakson yhtenä keskustelijana oli Katri Helena, joka kertoi omia muistojaan ja esitti teräviä kommentteja. Hän myös lauloi Kärjen kappaleet "Tule hiljaa" ja "Tulivuori" Olli Ahvenlahden sovituksina. [9]

Vuonna 2004 Katri Helena sai ansioituneelle naislaulajalle tarkoitetun, Maarit Niiniluodon ideoiman Anna-Liisa -palkinnon Vääksyn Toivo Kärki -tapahtumassa. Illan konsertissa hän lauloi mm. Kärjen ja Reino Helismaan kappaleen "Älä unohda hymyä". [10] Edelleen, vuonna 2004 Katri Helena teki Jari Sillanpään kanssa MeStarat-konserttikiertueen. Katri Helenan ja Sillanpään lavashow kiersi Suomen suurilla areenoilla. Vuonna 2007 pari teki paluun samalle lavalle, MeStarat Joulushow -kiertueen muodossa, joka myös kiersi suuria areenoita ympäri Suomen. Joulun alla 2007 Katri Helena ja Sillanpää saivat harvinaisen singlekultalevyn singlestä ”Vierellesi kaipaan”, yli 5 000 myytyä singleä.lähde? Katri Helenalle myönnettiin vuonna 2007 Pro Finlandia -mitali.[11]

Katri Helena esiintyi 20 vuotta, vuoteen 2008 saakka, Petoman-orkesterin solistina.[12] Sittemmin hänen orkesterinsa kapellimestarina toimi Arttu Takalo, ja 2014 kapellimestariksi tuli Ville Riippa.lähde?

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Katri Helena teki uuden levytyssopimuksen tamperelaisen Hype Recordsin kanssa, mutta palasi Warner Music Groupin joukkoihin 2013. Vuonna 2011 hän vaihtoi pitkäaikaisen managerinsa Lilja Kainulaisen Tommi Liimataiseen.lähde?

Helsingin kaupunginteatterissa sai elokuussa 2011 ensi-iltansa Katri Helenasta kertova musiikkinäytelmä Katri Helena – Sinivalkoinen ääni. Sen on kirjoittanut Ilpo Tuomarila, ohjannut Tiina Brännare ja pääosaa esitti Sanna Majuri.[13] Muissa rooleissa nähtiin Sinikka Sokka Bertta-äitinä, Kari Arffman Panu Rajalana ja Sami Hokkanen Timo Kalaojana.[14] Vastaava Katri Helena -musikaali sai ensi-iltansa elokuussa 2021 Vaasan kaupunginteatterissa.[15]

Syksyllä 2012 Katri Helena oli mukana Nelosella esitetyssä Vain elämää -sarjassa, jossa seitsemän kotimaista artistia esitti toistensa kappaleita.[16]

Katri Helenan 50-vuotistaiteilijajuhlaa 2013–2014 vietettiin 45:llä konsertilla ympäri Suomea.lähde?

Katri Helenan albumi Taivaan Tie julkaistiin 2014 ja se myi kultaa nopeasti.lähde? Samana vuonna hän sai Tohmajärvelle nimikkokadun nimeltään Katri Helenan raitti.[17] Vuonna 2014 Katri Helena palkittiin Iskelmä-Finlandia-palkinnolla.[18]

Katri Helena joutui jäämään vuoden 2018 kesällä sairauslomalle esiintymisistään kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi.[19] Vuonna 2019 hän teki joulukonserttikiertueen Etelä-Suomessa.[20]

2020-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katri Helena julkaisi joulukuussa 2021 kuuden vuoden levytystauon jälkeen oman versionsa perinteisestä joululaulusta ”Hoosianna”[21] ja esiintyi Vain elämää: Unohtumaton ilta -konsertissa Turun Logomossa.[22]

Hän lauloi teoksen ”Lintu ja lapsi” 12. maaliskuuta 2022 pidetyssä Apua Ukrainaan -konsertissa.[23] Katri Helenasta julkaistaan vuonna 2023 Elina Hirvosen kirjoittama elämäkerta.[24]

Joulukuussa 2023 Katri Helena oli varusmiesten toiveesta esiintymässä Vekaranjärven varuskunnan kotiutumistapahtumassa.[25]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katri Helena on ollut naimisissa kolmesti. Nuoruudenavioliitto Matti Turusen kanssa (1965–1967[26]) päättyi eroon jo Katri Helenan uran alussa.lähde?

Katri Helena oli naimisissa muusikko-säveltäjä Timo Kalaojan kanssa vuodesta 1973 tämän kuolemaan vuonna 1988 asti.[27] Heillä on kolme yhteistä lasta: Hanna (s. 1974), Maija (s. 1977) ja Juha (s. 1976),[28] joka kuoli 33-vuotiaana sairauskohtaukseen vuonna 2009.[29]

Vuonna 1997 Katri Helena avioitui kirjailija, tutkija Panu Rajalan kanssa heidän seurusteltuaan sitä ennen kolmen ja puolen vuoden ajan. Rajalan kanssa Katri Helena asui Hämeenkyrössä Kutsumukseksi nimetyssä omakotitalossaan. Liitto päättyi eroon vuonna 2004.lähde?

Katri Helena on asunut Askolassa Itä-Uudellamaalla vuodesta 2006 lähtien.[30]

Kesällä 2013 Katri Helena kertoi seurustelevansa 32 vuotta nuoremman managerinsa Tommi Liimataisen kanssa.[31]

Katri Helenan äiti Bertta Koistinen kuoli 102-vuotiaana vuonna 2020.[32]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Tuomarila, Ilpo: Sinivalkoinen ääni. 2011. Helsingin Kaupunginteatteri. Viitattu 18.10.2012.
  2. ↑ Latva, Tony: Muistathan: Suomen karsinnat 1965. 12.2.2011. Viisukuppila. Viitattu 10.12.2016.
  3. ↑ Kärki, Kalervo: Sydämeni sävel: Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 561, 572. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2.
  4. ↑ Kärki 2015, s. 875
  5. ↑ Kärki 2015, s. 715
  6. ↑ Suomi 1979: Katri Helena – Katson sineen taivaan. 12.10.2010. Viisukuppila. Viitattu 10.12.2016.
  7. ↑ Suomi 1993: Katri Helena – Tule luo. 14.8.2014. Viisukuppila. Viitattu 10.12.2016.
  8. ↑ Kärki 2015, s. 785
  9. ↑ Kärki 2015, s. 890-898
  10. ↑ Kärki 2015, s. 886
  11. ↑ Katri Helena ja Pirkko Saisio saivat Pro Finlandian. Uusi Suomi. 30.11.2007. Arkistoitu 8.12.2007. Viitattu 30. marraskuuta 2007.
  12. ↑ Marttila, Kalle: Musicans as entrepreneurs, s. 43. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 2012.
  13. ↑ YLE:n radiouutiset 19. elokuuta 2011 klo 13. Toim. Janne Mällinen.
  14. ↑ Kinnunen, Raila: Katri Helena tarjosi nenäliinoja. Apu, 2011, 77. vsk, nro 35, s. 11. Helsinki: A-lehdet.
  15. ↑ Katri Helena -musikaali Vaasan kaupunginteatterissa Vaasan kaupunginteatteri. Viitattu 28.11.2021.
  16. ↑ Katri Helena, Erin, Cheek, Neumann, Jonne Aaron, Kaija Koo ja Jari Sillanpää tähdittävät Nelosen uutta musiikkiviihdeohjelmaa. (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ Katri Helena saa oman nimikkokadun. (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ Katri Helena sai uudistetun Iskelmä-Finlandia -palkinnon. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.8.2014
  19. ↑ Katri Helenan sairausloman syy selvisi - kilpirauhasen vajaatoiminta pakottaa perumaan lisää keikkoja iltalehti.fi. Viitattu 11.8.2018.
  20. ↑ Koskettava paluu! Katri Helena palasi tauon jälkeen konserttilavalle - yleisössä liikututtiin kyyneliin Jorma-veljen tarinasta www.iltalehti.fi. Viitattu 11.1.2022.
  21. ↑ Iida Kantola: Katri Helenan kuuden vuoden hiljaiselo päättyi – julkaisee uuden version rakastetusta kappaleesta Ilta-Sanomat. 16.11.2021. Viitattu 16.11.2021.
  22. ↑ Katri Helena, 76, palasi keikoille: "Olen vieläkin elossa!" Hymy. 8.1.2022. Viitattu 11.1.2022.
  23. ↑ Katri Helena: Lintu ja lapsi Yle Areena. Viitattu 19.3.2022.
  24. ↑ Katri Helena julkaisee elämäkerran: ”Havahduin ajatukseen, että haluan kertoa enemmän” www.iltalehti.fi. Viitattu 11.1.2022.
  25. ↑ Äijälä, Satu: Katri Helena, 78, villitsi täysin kotiutuvat varusmiehet: ”Aivan käsittämätöntä” Ilta-Sanomat. 14.11.2023. Viitattu 14.12.2023.
  26. ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 297–298. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  27. ↑ Katri Helenan suuri suru: Rakkaat kuolivat. Iltalehti. 8.5.2009. Arkistoitu 6.10.2014. Viitattu 10.4.2011.
  28. ↑ https://jukka.galleria.fi/kuvat/Kuuluisuuksien+hautoja/Laulajat,+muusikot,+s%C3%A4velt%C3%A4j%C3%A4t+ja+sanoittajat/Kalaoja+Timo+(21.5.1946+-+6.6.1988).JPG
  29. ↑ ”Katri-Helenan poika kuoli sairauskohtaukseen.” (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 6.5.2009. Viitattu 9.5.2009.
  30. ↑ Katri Helena rakensi itselleen paratiisin – katso (Arkistoitu – Internet Archive)
  31. ↑ Muusikko, kirjailija, kalakaveri... Muistatko Katri Helenan miehet? www.iltalehti.fi. Viitattu 26.3.2016. fi-FI
  32. ↑ Niina Enqvist: Katri Helenan Bertta-äiti kuoli 102-vuotiaana Ilta-Sanomat. 9.2.2020. Viitattu 11.1.2022.
  33. ↑ Poikkimäki, Anna: Katri Helenan Taivaan tie -albumi myi kultaa: "Mikä riemullinen tunne!" Iskelmä.fi. 22.5.2014. Viitattu 23.5.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Katri Helena: Tähtenä taivaalla: Lauluja ja tarinoita. Toimittanut Irja Hämäläinen. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18860-7.
  • Katri Helena: Taivaan tie. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28192-4.
  • Mäkelä, Janne: ”Kalaoja, Katri Helena (1945–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 720–721. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
  • Elina Hirvonen: Katri Helena – Laulaja. Helsinki: Johnny Kniga, 2023. ISBN 978-951-0-46692-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Katri_Helena&oldid=22328762”