Sinikka Sokka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sinikka Sokka
Sinikka Sokka syyskuussa 2010
Sinikka Sokka syyskuussa 2010
Syntymäaika 27. elokuuta 1948 (ikä 69)
Syntymäpaikka Helsinki
Oikea nimi Leena Sinikka Sokka
Puoliso Bengt Packalén
Leif Salmén
Avopuoliso Alpo Suhonen (1996–)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas

Leena Sinikka Sokka (s. 27. elokuuta 1948 Helsinki) on suomalainen näyttelijä ja laulaja. 1970-luvulla hänet tunnettiin erityisesti vasemmistoradikaaleista KOM-teatterista ja Agit Prop -lauluyhtyeestä sekä näitä aiemmin toimineesta folkyhtyeestä Sinkat. Vuonna 1990 ilmestyi Sokan sooloalbumi Jäätanssi.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikka Sokan isä Kauko Sokka oli kotoisin Viipurista, äiti Raakel Helmi Kaarina (o.s. Auvinen) Laatokan Karjalasta Kuokkaniemeltä. Isä soitti pianoa, lauloi ja kirjoitti runoja. Myös Sinikan äidin suku oli musikaalista, ja äiti lauloi Tuomiokirkkoseurakunnan kuorossa. Oopperalaulaja Ritva Auvinen on Sinikka Sokan täti. Sinikalla on kaksi nuorempaa sisarusta; vuonna 1950 syntynyt sisko ja 1952 syntynyt veli. Isä työskenteli postivirkamiehenä ja äiti pankissa. Vanhemmat erosivat 1950-luvulla. Helsingistä oli tuolloin erittäin vaikeaa saada vuokra-asuntoa, ja äiti lähetti lapset Turkuun katolisten nunnien ylläpitämään sisäoppilaitokseen, jossa he asuivat vuoden.[1]

Sokka kävi kansakoulun Helsingin Kaisaniemen kansakoulussa ja sen jälkeen oppikoulun Hallituskadun tyttökoulussa. Hallituskadun koulu oli kielikoulu, jossa opiskeltiin ruotsia, saksaa, englantia sekä ranskaa. Sokka lauloi koulun kuorossa.[2]

Sokan esiintymisura alkoi jo lapsena. 11-vuotiaana hän esiintyi Yleisradion kuunnelmasarjassa Pikku Heidinä. Sokka oli mukana myös Suomen television lapsiteatterissa ja Sirkus Papukaijassa yhdessä siskonsa kanssa.[3]

Sokka kirjoitti ylioppilaaksi 1968 ja pyrki samana vuonna Teatterikouluun, muttei saanut paikkaa. Hän opiskeli vuoden Helsingin yliopistossa kasvatustieteitä, elokuvataidetta ja kotimaista kirjallisuutta. Sokka pääsi mukaan Ylioppilasteatteriin ja esiintyi pääroolissa Kristiina Halkolan ohjaamassa näytelmässä Schiivoavat Serafit. Teatterikouluun Sokka pyrki uudelleen 1970 ja pääsi sisään. Samalla kurssilla opiskelivat myös Olli Ikonen, Irma Junnilainen, Pirkko Nurmi, Eeva-Riitta Salo ja Heikki Määttänen. Koulua käytiin Kansallisteatterin vintillä. Opettajina toimivat muun muassa Marja Korhonen, Ismo Kallio, Eila Rinne ja Eeva-Kaarina Volanen. Laulua opettivat muun muassa Kaj Chydenius ja Toni Edelmann.[4]

Laulajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukiolaisena Sokka perusti Sinkat-yhtyeen Kirsti Lammisen ja Tommi Lammisen kanssa. Yhtye levytti kaksi laulua. Sinkat otettiin mukaan Hootenanny-kiertueelle, jossa olivat mukana muiden muassa Hootenanny Trio, Anki, Bosse ja Robert sekä Hector. Myöhemmin 1960-luvulla Sokka oli mukana Muksut-yhtyeessa.[5]

Merkittävin yhtyeistä oli 1970-luvun alussa perustettu, vasemmistolainen Agit Prop. Sokka on yksi yhtyeen perustajajäsenistä. Yhtye teki myös kansainvälistä uraa. Ensimmäinen esiintyminen ulkomailla oli Berliinin poliittisen laulun festivaaleilla 1971. Myöhemmin yhtye esiintyi muun muassa Chilessä presidentti Salvador Allendelle, vain muutama kuukausi ennen Chilen sotilasvallankaappausta.[6]

Sokka on tehnyt myös soololevytyksiä. Hänen ensimmäinen soolosinglensä En tahdo muistaa/Kauneimmat aamut ilmestyi vuonna 1968 Love Recordsin kustantamana. Hän osallistui Suomen euro­viisu­karsintoihin vuonna 1980 kappaleella ”Eräs lapsi ei nuku”. Vuoden 1990 sooloalbumi Jäätanssi sisältää Leif Salménin runoja, jotka ovat säveltäneet Eero Ojanen ja Jukka Linkola.

Teatterissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sokka valmistui Teatterikoulusta vuonna 1974 ja sai heti kiinnityksen Helsingin Kaupunginteatteriiin. Hän esiintyi muun muassa näytelmissä Tulipunakukka, Gilgamesh, Pitkäjärveläiset ja Candide. Kaksi vuotta valmistumisen jälkeen Sokka kutsuttiin KOM-teatteriin ja hän lähti mukaan.[7] KOMissa hän esiintyi muun muassa näytelmissä Kerjäläisooppera, Pohjantähti, Kolme sisarta, Myrsky ja Kullervo.[8] Sokka jätti KOMin 1985 ja palasi takaisin Helsingin Kaupunginteatteriin, jossa oli ruvettu panostamaan musikaaleihin. Vuonna 1985 esitettiin Pieni kauhukauppa ja seuraavana vuonna Cats.[9]

Sokka on ollut monena vuonna mukana UIT:n revyissä, ensimmäisen kerran vuonna 1996. Hän on näytellyt myös Turun kaupunginteatterissa, Lilla Teaternissa, Svenska Teaternissa, Vaasan kaupunginteatterissa, Tampereen teatterissa, Espoon Kaupunginteatterissa, Komediateatteri Arenassa, Teatteri Gorgossa, Musiikkiteatteri Palatsissa, Lahden kaupunginteatterissa sekä useissa kesäteattereissa.[10] Sokka esiintyi 2012 Tampereen Työväen Teatterin Liz-musikaalissa, jossa hän esitti vanhaa Elizabeth Tayloria.[11]

Televisiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sokka on tehnyt lukuisia tv-rooleja. Sokka näytteli Matleenaa Anja-Maija Leppäsen ohjaamassa sarjassa Matleena ja päärynäpuu, jota tehtiin vuosina 1970–74. Larin Paraskesta kertovassa tv-elokuvassa Sokka näytteli nuorta Paraskea. Eeva-Kaarina Volanen oli vanha Paraske ja Sokan tytär Emilia lapsi. Vuonna 1989 Yle esitti Sulevi Peltolan ohjaaman sketsisarjan Tytöt, jonka rooleissa olivat Sokan lisäksi Riitta Havukainen ja Ulla Tapaninen. 1990-luvulla Sokka on näytellyt muun muassa draamasarjassa Vuoroin vieraissa. [12]

Sokka on esiintynyt Salatut elämät -sarjassa ja vieraillut myös Käenpesä-sarjassa. Sokka tunnetaan myös sarjasta Samaa sukua, eri maata, jossa hän näytteli Marja-Liisa Kilappaa. Yhtenä päätöistään hän pitää televisioon Pikku Kakkoselle esittämiään Grimmin satuja.[13][14] Sarjaa tehtiin kaikkiaan 35 osaa. Sinikka Sokka toimii Jimin Laiva-sarjan kertojana. Syksyllä 2014 Sokka kilpaili Tanssii tähtien kanssa -ohjelman yhdeksännellä tuotantokaudella.

Sokka on tehnyt myös äänirooleja. Niitä on ollut muun muassa Disney-elokuvissa Herkules, Maija Poppanen ja Pocahontas II sekä Foxin Anastasiassa.

Politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sokka oli jo teini-ikäisenä kiinnostunut politiikasta. Hän on yhtyeidensä, erityisesti Agit Propin, kanssa ottanut lauluillaan kantaa ajankohtaisiin aiheisiin. Rauhanaate ja humanismi ovat Sokalle tärkeitä arvoja.[15] Vuoden 2008 kuntavaaleissa Sokka oli vihreiden ehdokkaana Helsingin kaupunginvaltuustoon tulematta valituksi.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sokka on ollut naimisissa Bengt Packalénin ja Leif Salménin kanssa. Ensimmäisestä avioliitosta hänellä on yksi tytär; Sokasta on tullut myös isoäiti. Sinikka Sokka on ollut vuodesta 1996 avoliitossa jääkiekkovalmentaja Alpo Suhosen kanssa.[13]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soololevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jäätanssi  (Pyramid, 1990)
  • Leikkikalusatakieli  (Alba, 2009), Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin kanssa
  • Dikt o dans  (Schildt, 2010)

Lastenlauluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kivat satulaulut (Kirsti Lammisen kanssa), 1967
  • Schiivoavat Serafit -ep, 1968
  • Niemisen pojat ja naapurin äijä, M. A. Nummisen lauluja, 1971
  • Keksijän taskut, Tupuna Vaissin lauluja, 1971
  • Jestapa jepulis! – Herra Huun ihmeelliset seikkailut, M. A. Nummisen lauluja, 1973
  • Jänikset maailmankartalle!, M. A. Nummisen lauluja, 1977
  • Laululoora, Jukka Linkolan lauluja samannimisestä tv-ohjelmasta, 1986
  • Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä, 1987
  • Omin päin (Anna-Leena Härkösen kanssa), 1993

Muita levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmia ja muita levytyksiä, joilla Sinikka Sokka on mukana.

Palkintoja ja tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Talvitie, Liisa: Sokka – Tarinoita elämästä ja näyttämöltä, s. 15–27, 42. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-033-7.
  2. Talvitie, Liisa: Sokka – Tarinoita elämästä ja näyttämöltä, s. 41–43, 52–53. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-033-7.
  3. Talvitie, Liisa: Sokka – Tarinoita elämästä ja näyttämöltä, s. 49–50. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-033-7.
  4. Talvitie, Liisa: Sokka – Tarinoita elämästä ja näyttämöltä, s. 73–89. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-033-7.
  5. Talvitie, Liisa: Sokka – Tarinoita elämästä ja näyttämöltä, s. 66–67. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-033-7.
  6. Talvitie, Liisa: Sokka – Tarinoita elämästä ja näyttämöltä, s. 105–108, 126. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-033-7.
  7. Talvitie, Liisa: Sokka – Tarinoita elämästä ja näyttämöltä, s. 133–134. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-033-7.
  8. Talvitie, Liisa: Sokka – Tarinoita elämästä ja näyttämöltä, s. 224. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-033-7.
  9. Talvitie, Liisa: Sokka – Tarinoita elämästä ja näyttämöltä, s. 167–169. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-033-7.
  10. Talvitie, Liisa: Sokka – Tarinoita elämästä ja näyttämöltä, s. 226–231. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-033-7.
  11. Liz – Filmitähden intohimoinen elämä Tampereen Työväen Teatterin verkkosivu. Viitattu 12.5.2018.
  12. Talvitie, Liisa: Sokka – Tarinoita elämästä ja näyttämöltä, s. 50, 231–232. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-033-7.
  13. a b Moisio, Mikki Moisio: Sinikka Sokka, 59: ”Huithapelius palkitaan tällä alalla”. Anna, 2007, nro 25.10., s. 14–17. Otavamedia Oy.
  14. Lindfors, Jukka: Grimmin satuja (päivitetty 7.6.2013) Yle Elävä arkisto. 24.3.2009. Yleisradio Oy. Viitattu 10.5.2016.
  15. Talvitie, Liisa: Sokka – Tarinoita elämästä ja näyttämöltä, s. 131. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-033-7.
  16. a b c d Talvitie, Liisa: Sokka – Tarinoita elämästä ja näyttämöltä, s. 234. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-033-7.
  17. Forss, Timo Kalevi: Sokka irti Rauhan puolesta -lehti 5/2013. Viitattu 12.5.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikka Sokka laulaa: