Juhana III

Juhana III
Juhana III. Johan Baptista van Utherin maalaus vuodelta 1582. (rajattu) Kuningas on pukeutunut viimeisimmän espanjalaisen hovimuodin mukaisesti.
Suomen herttua
Valtakausi	1556—1563
Edeltäjä	Pentti Algotinpoika
Seuraaja	Juhana nuorempi
Ruotsin kuningas
Valtakausi	30. syyskuuta 1568 – 17. marraskuuta 1592
Kruunajaiset	10. heinäkuuta 1569 Uppsalan tuomiokirkko
Edeltäjä	Eerik XIV
Seuraaja	Sigismund
Syntynyt	20. joulukuuta 1537 Stegeborgin linna, Ruotsi
Kuollut	17. marraskuuta 1592 (54 vuotta) Tre Kronor linna, Tukholma, Ruotsi
Hautapaikka	Uppsalan tuomiokirkko, Vaasa hautakuori
Puoliso	Kaarina Hannuntytär (avovaimo 1556-1561) Katariina Jagellonica naim. 1562; k. 1583) Gunilla Bielke (naim. 1585)
Lapset	Augustus Sofia Julius Lucretia Elisabet (Isabella) Sigismund Anna Vaasa Juhana nuorempi
Koko nimi	Johan Gustafsson Vasa
Suku	Vaasa
Isä	Kustaa Vaasa
Äiti	Margereta Eriksdotter Leijonhufvud
Uskonto	luterilainen
Nimikirjoitus

Juhana III (ruots. Johan III, ennen kuninkaaksi tuloa Juhana Herttua); (20. joulukuuta 1537 Stegeborgin linna, Itä-Götanmaa, Ruotsin kuningaskunta – 17. marraskuuta 1592 Tre Kronor linna, Tukholma) oli Ruotsin kuningas vuosina 1568–1592. Hän oli myös Suomen herttua vuosina 1556–1563. Juhana otti itselleen vuonna 1581 arvonimen Suomen suuriruhtinas.

Suku ja koulutus

Juhana oli kuningas Kustaa I Vaasan ja tämän toisen puolison, kuningatar Margareta Eriksdotter Leijonhufvudin vanhin lapsi. Hänen neljä vuotta vanhempi velipuolensa oli Eerik XIV isänsä enimmäisestä avioliitosta. Hänellä oli kymmenen sisarusta, joista veljiä olivat Sten, Magnus ja Kaarle, josta tuli kuningas Kaarle IX. Hänen sisariaan olivat Katariina, Cecilia, Sofia, Anna ja Elisabet.

Yhdessä velipuolensa Eerikin kanssa hänet kasvatettiin renessanssin hengessä pommerilaisen Georg Normanin laatiman kunnianhimoisen opinto-ohjelman mukaisesti.

Eerikin tavoin Juhana sai isältään jo varhain käytännön koulutusta hallinnossa ja taloudenpidossa. 15-vuotiaana hän kirjoitti kuitteja rahasuorituksista ja tavaratoimituksista ja allekirjoitti ne nimellä Iohannes. Hänet ja Eerik määrättiin yhdessä Salan hopeakaivokseen. Kuningas piti heidät myös ajan tasalla ulkopoliittisista kysymyksistä ja halusi kuulla heidän mielipiteensä. Huhtikuussa 1555 saatiin tieto, että venäläiset olivat ylittäneet rajan Suomeen. Elokuussa kuningas matkusti sinne perheineen vakavasti käsittelemään Venäjän kysymystä. Ruotsissa Eerik huolehtisi yhdessä drotsi Per Brahe vanhemman kanssa hallinnosta kuninkaan lähes vuoden kestäneen poissaolon aikana.

Liivinmaan ritarikunnan valtuuskunnan saapumisen Turkuun jälkeen välittömästi käydyt neuvottelut, jotka olivat hajaantumisprosessissa, kuningas luovutti Juhanalle 21. elokuuta 1555, jonka täytyi näin oppia ensimmäiset läksynsä neuvottelijana. Liivinmaalaisilla ei ollut mahdollisuutta tarjota virallista liittoa, jota Ruotsin osapuoli halusi, ritarikunnan suurmestarin äskettäin Venäjän kanssa solmiman rauhan jälkeen. Tästä huolimatta kuningas päätti aloittaa sodan hyökkäyksellä Laatokan ja Nevan suuntaan, huonosti valmistellulla ja epäonnistuneella niin kutsutulla Pähkinälinnan retkikunnalla.

Suomen herttua

Rekonstruktio Juhanan Suomen herttuana käyttämästä vaakunasta. Alaosassa Pohjois-Suomen ja Etelä-Suomen vaakunat.

Juhana III:n isä Kustaa Vaasa perusti vuonna 1556 kolme melko itsenäistä herttuakuntaa, Itä-Götanmaan, Södermanlannin ja "Suomen", joka käsitti Turun ja Kokemäenjoenkartanon linnaläänin (Satakunnan historiallinen maakunta) sekä Ahvenanmaan ja hieman myöhemmin myös läntisen Uudenmaan.

Suomen herttuaksi tuli Juhana, joka hallitsi lisäksi koko Suomea käskynhaltijana, 27. kesäkuuta 1556. Kuninkaan käskyn mukaan läänitykseksi myönnettiin Turun lääni ja Ahvenanmaa niin, että hän ja hänen miespuoliset jälkeläisensä saavat nauttia, käyttää ja pitää mainittua lääniä oikeuksineen ja vuotuisine veroineen ilman mitään poikkeusta'. Juhana määrättiin 29. kesäkuuta 1556 käskynhaltijaksi myös muuhun osaan Suomea, joka ei kuulunut hänen aikaisemmin määrättyyn herttuakuntaansa. Palattuaan Suomen tarkastusmatkaltaan Ruotsiin kesällä 1556 kuningas Kustaa ei jättänyt poikansa asioiden hoitoa tälle itselleen, ja todellisuudessa hoiti ainakin aluksi itse tärkeimmät Suomen asiat. Hän huolehti omaisuuden ja sotilaiden toimittamisesta sinne, hän huolehti kivenhakkaajien ja kirvesmiesten lähettämisestä Turkuun, jossa Juhanalla oli "melko huonokuntoisia taloja ja asuntoja asuttavana" (Turun linna), ja hän järjesti pojalleen kansliahenkilökuntaa ja tarvittaessa lääkärin. Hän myös valvoi ja tarkisti voutien perintätoimia ja rekistereitä.

Kuningas Kustaa laajensi herttuakuntaa muuhun osaan Suomea 7. syyskuuta 1557 tehtyään sinne tarkastusmatkan. Kokonaisuuteen kuului siitä alkaen Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Raaseporin lääni sekä Vihdin ja Lopen pitäjät. Häme, Savo, Pohjanmaa ja Karjala eivät siis kuuluneet herttuakuntaan.

Tehtyään tutustumismatkoja herttuakunnassaan ja vietettyään lähes kaksi kuukautta Viipurissa Juhana asettui Turun linnaan noin 1. marraskuuta 1556 alkaen. Hän perusti sinne talouden ja perheen yhdessä tukholmalaisen rakastajattarensa, kuningatar Katariina Stenbockin vaatekamaripiika Karin Hansdotterin kanssa, jonka kanssa hänellä oli ainakin neljä lasta ennen syksyä 1561. Juhanan hallituskaudella Turun linnaa kunnostettiin. Salit koristeltiin maalauksilla ja arvokkailla seinävaatteilla, juhlissa käytettiin suuria hopeisia tarjoiluastioita, rakennettiin turnajaiskenttä sekä metsästysretkiä järjestettiin Turusta ja Ulvilasta käsin, jossa Juhana mielellään yöpyi. Kirjastossa oli kokoelma kirjoja, jotka vastasivat aikansa korkeimman sivistyksen tasoa.

Turun kaupungin katsotaan kukoistaneen tänä aikana. Suuri hovi, johon kuului 262 henkilöä vuonna 1563 ja Juhanan intohimo rakentamiseen ja loistoon antoivat töitä erilaisille käsityöläisille sekä tuloja kauppiasporvaristolle hovin tarpeisiin tarvittavien tavaroiden toimittamisessa. Juhana-herttuan hyvistä suhteista Turun porvaristoon on paljon todisteita. Herttuakautensa aikana, toisin kuin hallituskautensa aikana, Juhanan talous oli tasapainossa ja hän pystyi elättämään itsensä. Juhana perusti Porin kaupungin muutettuaan sen sijainnin Ulvilasta, ja Tammisaaren kaupunki elpyi. Hän huolehti kaupungin teollisuudesta myöhemminkin. Tämän aktiivisen huolenpidon hyötyjen olisi piti olla suuremmat kuin ne haitat, joita herttuakunnan tullirajat muun Suomen kanssa aiheuttivat.

Suhteista Venäjään ja Liivinmaahan tuli yhä hallitsevampi kysymys Juhanalle, mikä käy ilmi isän eli kuningas Kustaan hänelle antamista tiedoista. Paikan päälle lähettämiensä asiantuntijoiden Puolan kuningaskunnan asevarustelusta Liivinmaalla antamien raporttien perusteella Juhana pyrki vaikuttamaan isäänsä puuttumaan asiaan jollain tavalla. Kuningas oli täynnä epäluottamusta ja halusi ehdottomasti säilyttää rauhan Venäjän kanssa eikä nähnyt Ruotsin voittavan asiassa mitään, mutta suositteli tiedonhankinnan jatkamista. Joulukuussa 1557 Juhanan kertoi isälleen Pozwolissa tehdystä Liivinmaan ritarikunnan ja Puolan kuningaskunnan välisestä sopimuksesta, jossa oli solmittu liitto uhitteluna Venäjälle. Uuden vuoden 1558 tienoilla venäläiset joukot hyökkäsivät Liivinmaalle ja valloittivat toukokuussa Narvan, mikä oli erittäin merkittävä valloitus, joka vaikutti koko lännen kannalta tärkeään Venäjän kauppaan.

Keväällä 1558 kuningas Kustaa alkoi osoittaa voimakasta tyytymättömyyttään Juhanaa kohtaan. Hän valitti huonosta raportoinnista ja siitä, että Juhana istui liian hiljaa Turun linnassa, mutta ennen kaikkea alkoi ymmärtää, että hänen poikansa harjoitti jo itsenäistä ulkopolitiikkaa. Heinäkuussa hän lähetti laajan kehotuskirjeen, jossa hän varoitti jyrkästi taloudellisista toimista Liivinmaan ritarikunnan suurmestarin kanssa ja niiden mahdollisista vaikutuksista rauhaan Venäjän kanssa. Hän muistutti Juhanaa tämän siteistä. Juhana ei juurikaan kuunnellut isällistä kehotusta, vaan puhui itsepintaisesti Liivinmaan ritarikunnan tarjoamasta "kauniista tilaisuudesta ja mahdollisuudesta". Heinäkuun lopussa kuningas tiivisti huolensa Juhanan Liivinmaan politiikasta yhdeksään kohtaan ja päätti kirjeen kuuluisin sanoin:

"Rakas poika, me olemme yllättyneitä siitä, että sinä olet niin halukas etsimään ja kaipaamaan epäonnea, kuten kävi myös meidän ollessamme Suomessa, ettet saanut rauhaa ennen tuon riidan alkua. Sama voi olla nyt liiviläisten laita... Olisi hyvä, jos kuuntelisit muiden neuvoja". [ "Käre son, oss förundrer ock, att du äst så heter till att trängte och längte efter olycken, såsom ock skedde, när vi vore i Finland, att du hade ingen ro förr än den fejden kom uppå gång. Uti like måtte sker det ock nu med de livländer ... Vore väl gott, att du lydde anners råd".]

Kuningas Kustaan sydän kuitenkin aina sykki Juhanalle, ja seuraavana päivänä hän kirjoitti lyhyen selittävän kirjeen, jossa hän totesi, että tarkoituksena oli ollut vain varoittaa isällisesti kaikista vaaroista.

Jo uutenavuotena 1558 voidaan jäljittää vihje siitä, että Juhana isänsä selän takana piti velipuolensa Eerikin ajan tasalla Liivinmaan asioista ja jatkoi erityisten viestien lähettämistä asiasta Eerikille. Juhana pystyi pysymään ajan tasalla muuttuvista ja monimutkaisista tapahtumista Turun näkökulmastaan ​​melko nopeasti. Hän oli jo varhaisessa vaiheessa suunnitellut hankkivansa tiettyjä alueita vakuudeksi Liivinmaan ritarikunnan konkurssipesältä lainoja vastaan. Hänelle oli annettu itsenäinen hallinnollinen tehtävä ennen vanhempaa velipuoltaan. Hänen halunsa Ruotsin kruunusta riippumattomaan valta-asemaan oli erittäin voimakas.

Toukokuussa 1559 Juhana purjehti Turusta Ruotsiin, ja kesäkuussa veljekset tapasivat kuninkaan, valtaneuvos Sten Erikssonin (Leijonhufvud) ja valtaneuvos Svante Steninpoika Sturen Stegeborgin linnassa. Ilmeisesti Juhana aloitteesta päätettiin, että häntä "käytettäisiin lähettiläänä" Englantiin edistämään velipuolensa, herttua Eerikin suurta unelmaa avioliitosta kuningatar Elisabet I:n kanssa. On huomionarvoista, että kuningas Kustaa suostuteltiin investoimaan tähän arvokkaaseen suunnitelmaan. Hänen on täytynyt tuntea varmuutena, että hänen lankonsa Sten Eriksson seuraisi häntä matkalla, ja lisäksi, kuten eräästä hänelle osoitetusta kirjeestä käy ilmi, hän olisi toivonut, että "rakas poikamme Juhana voisi myös tulla avioliiton kautta johonkin maahan, josta hän olisi tyytyväinen". Juhanalle tilaisuuden päästä matkustamaan ulkomaille on täytynyt olla erittäin stimuloiva. Laivue lähti Älvsborgista Hallandista 11. syyskuuta 1559, ja 17. syyskuuta he olivat jo saapuneet Englantiin.

Juhanan pätevyydestä kertoo paljon se, että säästäväinen ja epäluuloinen velipuoli Eerik hyväksyi hänet edustajakseen ja lähettilääkseen. Jotkut ulkomaalaiset arvioivat Juhanan persoonallisuutta ylistäen hänen lahjakkuuttaan, eleganttia ja rentoa latinan taitoaan ja miellyttävää puhetapaansa. Ranskalainen humanisti kuvailee häntä suoraryhtiseksi ja pitkäkasvuiseksi (hautaustoimiston mukaan 171 cm), vaaleaihoiseksi ja tyylikkääksi käytöstavoiltaan. Kuten ruotsalaisilla yleensä, hänellä oli liian lyhyt nenä ja hieman liian ulkonevat ylähampaat. Hänen saapumistaan ​​Lontooseen pidettiin vaikuttavana, ja hän näyttää saavuttaneen hyvän maineen Lontoossa vilkkaan hovielämään osallistumisensa ansioista (metsästysseurueet, pallopelit, ylelliset juhlat) ja anteliaisuutensa kalliiden lahjojen suhteen. Lähes vastatoimena Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan katolilaista kosijaa (Itävallan arkkiherttua Kaarle II Frans, 1540–1590) vastaan ​​hän esitti joulukuussa 1559 ehdotuksen Englannin ja Ruotsin välisten suhteiden sääntelyksi, joka oli täynnä mahtipontisia lupauksia. Ehdotus ei ollut realistinen kuningas Kustaalle eikä varsinkaan edes Eerikille, vaikka tämä olisi ollut valmis menemään pitkälle tässä asiassa. Juhanan olisi myös pitänyt osallistua suuren puheen laatimiseen, jonka Lontoon pysyvä Ruotsin lähettiläs Dionysius Beurraeus piti kuningattaren neuvostolle 3. huhtikuuta 1560. Puheessa korostettiin muun muassa Ruotsin ja Englannin välisen unionin merkitystä Venäjän kaupalle. Juhana oli Lontoossa vielä 12. huhtikuuta, ja runsas kaksi viikkoa myöhemmin 30. huhtikuuta 1560 hän päiväsi ensimmäisen kirjeensä Ruotsissa Älvsborgin linnassa Hallandissa.

Juhana-herttua asui vakituisesti Turun linnassa vuosina 1556–1563 ollen ilmeisesti ainoa Ruotsin kuningas, joka on asunut Suomessa. Hän harjoitti velipuolensa mielestä liian itsenäistä politiikka ja vuonna 1563 kuningas Eerik XIV vangitutti Juhanan syytettynä maanpetoksesta ja riisti häneltä Suomen herttuakunnan.

Juhana III, Johan Baptista van Utherin mukaan.

Avioliitot ja jälkeläiset

Karin Hansdotter (Kaarina Hannuntytär) (1539–1596) oli Juhanan vihkimätön ei-aatelinen vaimo, joka synnytti vuosina 1557–1561 neljä lasta. Kun Juhana avioitui vuonna 1562 puolalaisen prinsessa Katariina Jagellonican kanssa, Karin sai vetäytyä Vääksyn kartanoon Kangasalle.

Karinille ja Juhanalle syntyi neljä aviotonta lasta ennen vuotta 1561:

• Augustus Johansson Gyllenhielm (1557–1560), kuoli alle 4-vuotiaana
• Sofia Johansdotter Gyllenhielm (n. 1559–1583), avioitui Pontus De la Gardien kanssa
• Julius Johansson Gyllenhielm (1560–1580/1581)
• Lucretia Johansdotter Gyllenhielm (1561–1585)

Juhana halusi valtapoliittisista syistä avioitua Puolan kuningas Sigismund II Augustin sisaren, prinsessa Katarzyna Jagiellonkan (Katariina Jagellonica) (1526–1583) kanssa, joka oli Puolan kuningas Sigismund I Vanhan ja kuningatar Bona Sforzan tytär.

Katariina oli jo varsin iäkäs eli 35-vuotias, mutta lapsettoman ja sairaalloisen veljensä vuoksi Puolan mahdollisen tulevan kuninkaan äitinä, hän oli poliittisista syistä haluttu puoliso ja häntä kosi tuloksetta myös mm. Venäjän tsaari Iivana IV Julma aina vuoteen 1560 asti. Avioliitto ei sopinut Juhanan velipuolelle, kuningas Eerik XIV:lle, sillä Ruotsi oli samaan aikaan valmistautumassa sotaan Puolaa vastaan. Kosiomatkan Juhana teki Ursus Finlandicus (Suomen Karhu) -nimisellä laivalla.

Prinsessa Isabellan hautamonumentti Strängäsin tuomiokirkossa, kuvanveistäjä Willem Boy noin 1570.

Avioliitto kuitenkin toteutui 4. lokakuuta 1562, kun Juhana ja Katariina menivät naimisiin katolisin menoin Vilnassa.

Heille syntyivät lapset:

• Elisabet (Isabella) Johansdotter (1564 – 18. tammikuuta 1566), kuoli alle 2-vuotiaana

• Sigismund (1566–1632), Puolan ja Ruotsin kuningas, Liettuan suuriruhtinas

• Anna Vaasa (1568–1625), naimaton, ei jälkeläisiä

Toisen kerran Juhana III avioitui 21. helmikuuta 1585 serkkunsa 17-vuotiaan tyttären, Gunilla Johansdotter Bielken (1568–1597) kanssa, joka oli valtaneuvos Johan Axelsson Bielken ja Margareta Possen tytär.

Heille syntyi lapsi:

• Juhana (1589–1618), Itä-Götanmaan herttua

Katariina Jagellonica Turun renessanssilinnan emäntänä

Juhana ja italialaisia sukujuuria ja kontakteja omannut Katariina kehittivät Turun linnan arkkitehtuuria ja muodostivat sinne pienimuotoisen renessanssihovin taideteoksineen, hienoine sisustuksineen ja muodikkaine juhlineen. Juhanan ja Katariinan loisteliaalla hovilla lienee ollut kauaskantoinen vaikutus Suomen kulttuuriin, vaikka sitä kestikin alle vuoden. Tästä ajasta on säilynyt romanttissävyinen muistoperinne, jota käsittelee muun muassa Eino Leinon runokokoelma Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja.

Ulkopoliittinen riita kuninkaan kanssa Puolasta

Kun Juhana-herttua tuntui tekevän omaa ulkopolitiikkaansa Puolan kuningas Sigismund II Augustin kanssa myöntämällä tälle lainoja, kärjistyivät Juhanan välit veljeensä. Talvella 1563 veljekset ajautuivat sanasotaan keskenään. Saman vuoden keväällä Eerik yritti saada Juhanan saapumaan Tukholmaan. Juhanan aatelisista koostuvat neuvonantajat yrittivät saada Juhanan sopimaan riidan veljensä kanssa, mutta Juhana ei katsonut voivansa suostua sopimukseen. Tämän johdosta luottomiehet Henrik Klaunpoika Horn ja Herman Fleming siirtyivät ruotsalaisten puolelle. Huhtikuussa 1563 valtiopäivät tuomitsivat Juhanan kuolemaan ja menettämään asemansa.

Juhana yritti taivutella suomalaisia puolelleen, mutta suurin osa ylhäisaatelistosta pysyi kuninkaan puolella, joten kun Eerik XIV tuli Suomeen 10 000 miehen kanssa, oli Juhanalla vain 1 200 miehen joukko. Eerik XIV miehitti Turun ja piiritti joukkoineen Turun linnaa tulittaen sitä tykeillä. Linna antautui 12. elokuuta 1563. Juhana ja hänen puolisonsa vangittiin ja kuljetettiin Ruotsiin. Kuljettajana toimi kuninkaan luottomies Klaus Eerikinpoika Fleming. Matka kesti noin kaksi viikkoa, ja herttuaparia kohdeltiin ruhtinaille kuuluvin oikeuksin. Kuolemantuomio muutettiin vankeudeksi ja herttuapari kuljetettiin Gripsholmin linnaan, jossa heille järjestettiin tarkka vartiointi.

Juhanan Turun linnaan keräämät taideaarteet ryöstettiin ja vietiin Ruotsiin, eikä niitä koskaan palautettu. Useita Juhanan puolella toimineita mestattiin, mutta Juhanan ja Katariinan henki säilyi antautumisehtojen mukaisesti. Vankeusaikana syntyivät Juhanan ja Katariinan tytär Elisabet sekä poika Sigismund. Vankeuden aikana Iivana IV Julma vielä ehdotti Katariina Jagellonican luovuttamista Venäjälle.

Juhana III:n aikainen kultadukaatti 1568.

Ruotsin kuningas

Juhana III:n sinetti vuodelta 1571.

Juhana III:sta tuli Ruotsin kuningas vuonna 1568, kun aateliston kapina nuorimman veljen Kaarle-herttuan avustamana kaatoi mielenterveydeltään horjuneen kuningas Eerik XIV:n. Vuonna 1569 Juhana antoi asetuksen aateliston privilegioista, joiden mukaan aatelinen ei menettänyt säätyoikeuksiaan, vaikka ei pystyisikään suorittamaan ratsupalvelustaan. Tämä vähensi rikkaiden tilallisten mahdollisuuksia nousta aatelissäätyyn ja teki aateliston aiempaa sulkeutuneemmaksi.

Venäjän ja Ruotsin välille syttyi vuonna 1570 neljännesvuosisadan mittainen sota, pitkä viha. Vangittu Eerik XIV katsottiin tilanteessa uhkaksi, häntä siirreltiin vankipaikasta toiseen ja tuomittiin Juhanan aloitteesta lopulta kuolemaan, joka toteutettiin ilmeisesti myrkyttämällä vuonna 1577. Ruotsalaiset valtasivat vuonna 1581 Narvan, ja vuonna 1583 solmittiin välirauha. Lopullista rauhaa Juhanan kaudella ei kyetty solmimaan, koska aluelaajennuksia hamunnut Juhana vastusti sitä.

Kuningatar Katariina Jagellonica kuoli vuonna 1583, ja Juhana solmi uuden avioliiton ruotsalaisen aatelisen Gunilla Bielken kanssa. Juhanan kanssa jo aiemmin ristiriidoissa ollut Kaarle-herttua arvosteli liittoa, mikä antoi Juhanalle syyn toimia tätä vastaan ja kaventaa tämän valtaoikeuksia.

Juhanan pojasta Sigismundista tuli vuonna 1587 Puolan kuningas. Juhana toivoi Sigismundin tulevan Ruotsinkin kuninkaaksi ja palaavan Ruotsiin, mitä suuri osa ylhäisaatelistosta Kaarle-herttuan johdolla vastusti, sen sijaan valtakunnanmarski Klaus Fleming puolsi Sigismundin kuninkuutta. Peläten ruotsalaisten vastustusta tämä kuitenkin päätti jäädä Puolaan. Juhana kohdisti ylhäisaatelistoon rankaisutoimia, kuten aatelisetuoikeuksien muuttamista siten, että aateliston alempien kerrosten valta lisääntyi ylempien kustannuksella. Vuonna 1590 säädettiin uusi kruununperimysjärjestys, jonka mukaan Eerik XIV:n sukuhaara menetti oikeutensa kruunuun ja kuninkuus saattoi periytyä myös naispuolisen linjan kautta. Palkkioksi tuestaan Klaus Flemingistä tuli 1591 Suomen käskynhaltija. Turussa ollessaan Juhana opetteli jonkin verran suomen kieltä, ja hän pystyi jossain määrin keskustelemaan myös talonpoikien kanssa vastoin isänsä Kustaa Vaasan neuvoa. Hänen kerrotaan pitäneen puheenkin suomen kielellä.

Juhana III:n hautamonumentti Uppsalan tuomiokirkossa, kuvanveistäjä Willem van den Blocke. Monumentti oli vuoteen 1782 asti Danzigin suuressa asevarastossa ja koottiin uudelleen nykyiselle paikalleen vuosina 1817–1818.

Juhana III kuoli 54-vuotiaana marraskuussa 1592 Tre Kronor linnassa Tukholmassa. Hänet on haudattu Uppsalan tuomiokirkon Vaasa hautakuoriin.

Muiston vaaliminen Suomessa

Juhana Herttuan patsas raatihuoneen edustalla, kuvanveistäjä Sofia Saari 2008.

Suomessa Juhanan muistoa vaalitaan erityisesti Porissa, jossa julkistettiin vuonna 2008 Porin kaupungin 450-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä Porin kaupungin perustaja Juhana Herttuan kokovartalopatsas. Patsas sijaitsee Porin raatihuoneen edustalla. Kaupungissa toimi aiempina vuosina monen vuosikymmenen ajan Hotelli Juhana Herttua. Kaupungissa toimii nykyään liikekeskus Herttuantori.

Porin Itätullin (5.) kaupunginosassa on Juhana Herttuankatu, ja Juhanan mukaan nimettyjä katuja on myös Turussa satama-alueella Juhana Herttuan puistokatu ja Helsingin Koskelassa Juhana Herttuan tie.

Turussa toimi vuosina 1959–2013 Juhana Herttuan yhteiskoulu ja sittemmin ilmaisutaidon lukio, jonka nimi oli Juhana Herttuan lukio.

Lisäksi Ulvilan pääkirjastorakennuksessa on Juhanaa esittävä kivilaatta. Kirjasto sijaitsee osoitteessa Koulukuja 2.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juhana III Wikimedia Commonsissa

• Ylikangas, Heikki: Juhana III (1537–1592) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.6.2000 (päivitetty 22.9.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Louise Stjernströmin (Carl Blinkin) teokset Eerik XIV ja Juhana III: I: Veljesviha ja II: Pimeys vapaasti ladattavina e-kirjoina Project Gutenbergiltä.