Hannu Mikkola
Hannu Mikkola | |
---|---|
![]() Mikkola Goodwood Festival of Speed -tapahtumassa vuonna 2014. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Hannu Olavi Mikkola |
Syntynyt | 24. toukokuuta 1942 Joensuu |
Kuollut | 25. helmikuuta 2021 (78 vuotta) Helsinki |
Kansalaisuus |
![]() |
WRC-ura | |
Aktiivivuodet | 1973–1993 |
Kartanlukija(t) |
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
Entiset tallit | Ford, Peugeot, Toyota, Mercedes-Benz, Audi, Mazda |
Kilpailuja | 123 |
Maailmanmestaruuksia | 1 (1983) |
Voittoja | 18 |
Palkintosijoja | 44 |
Erikoiskoevoittoja | 670 |
MM-pisteitä | 655[1] |
Ensimmäinen kilpailu | Monte Carlo -ralli 1973 |
Ensimmäinen voitto | 1000 Lakes Rally 1974 |
Viimeinen voitto | Safari-ralli 1987 |
Viimeinen kilpailu | 1000 Lakes Rally 1993 |
Hannu Olavi Mikkola (24. toukokuuta 1942 Joensuu – 25. helmikuuta 2021 Helsinki)[2] oli suomalainen rallikuljettaja.[3] Hän voitti urallansa Jyväskylän suurajot ennätykselliset seitsemän kertaa (1968, 1969, 1970, 1974, 1975, 1982 ja 1983)[4]. Rallin maailmanmestaruussarjan hän voitti kerran ja oli kolmesti hopealla ja kahdesti pronssilla. Rallin SM-sarjan hän voitti kahdesti (1968, 1974) ja oli kahdesti myös hopealla (1966, 1970)[5].
Mikkola kuoli syöpään 78-vuotiaana.[6]
Ennen uraa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen uraa rallikuljettajana Mikkola oli kartanlukija. Nuori insinööriopiskelija sai istua kartturiaikoinaan lukemassa nuotteja muun muassa Kim Snellmanille suurajoissa sekä Pauli Toivoselle Helsinki-rallissa ennen kuin oma ura vuonna 1965 käynnistyi.
SM-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikkolan nimi oli vahvasti kiinni 1960-luvun puolivälissä Volvoon. Volvolla hän ajoikin SM-hopeaa vuonna 1966, vaikka hänen ajokistaan Volvo Amazonista tuli Suurajoissa selvää jälkeä. Mikkolan ura Volvolla palkittiin jo seuraavana vuonna, kun hän ajoi Suurajoissa kolmanneksi ja samalla itsensä rallimaailman kuuluisuuteen.
Mikkolan ensimmäinen kosketus tehdasautoihin tapahtui 1967, kun hän osallistui Lancialla Monte Carlo -ralliin. Seuraavana vuonna Mikkola ajoi uransa ensimmäisen rallin Suomen mestaruuden Volvolla, Datsunilla ja Ford Escortilla. Escortilla Mikkola ajoi myös uransa ensimmäisen suurajovoiton. Mikkola jatkoi voittoputkeaan vuosina 1969 ja 1970. Vuonna 1971 hän ajoi koko uransa pahimman ulosajon. Mikkola voitti urallaan muun muassa yli 25 000 kilometriä pitkän Lontoo-Meksiko-maratonrallin, joka oli maailman pisin ralli, sekä vuonna 1972 ensimmäisenä ei-afrikkalaisena kuljettajana Safari-rallin[7].
Ura rallin MM-sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Rallin MM-sarja käynnistyi, Mikkola osallistui siihen heti. Hän ajoi uransa ensimmäisen voiton MM-sarjassa 1974 Jyväskylän suurajoissa, ja toisen 1975 Marokon rallissa. Marokossa kartanlukijana toimi sittemmin Peugeot Talbot Sport -tallin tallipäällikkönä ja myöhemmin Ferrarin F1-tiimin tallipäällikkönä ja toimitusjohtajana toiminut ranskalainen Jean Todt. Samana vuonna Mikkola ajoi Suurajojen voittoon 1600-kuutioisella Toyotalla; autolla, jolla kukaan ei ollut aikaisemmin pystynyt voittamaan.
Vuonna 1979 kilpailtiin ensimmäistä kertaa kuljettajien maailmanmestaruudesta. Mikkola oli kauden avauskisan Monte Carlon nopein, mutta hän sai viiden minuutin aikasakon, koska poliisi ilmoitti hänen tehneen ohituksen keltaisen viivan vaikutusalueella. Tämä pudotti Mikkolan voittopaikalta viidenneksi, ja voittoon ajoi ranskalainen Bernard Darniche. Kyseisenä vuonna mestaruuden vienyt Ruotsin Björn Waldegård nousi kisan kolmanneksi, Mikkola hävisi historian ensimmäisen kuljettajien rallin maailmanmestaruuden yhdellä pisteellä hänelle.
Fordilla ajaneen Mikkolan pitkä ura tallissa oli päättymässä, joten hän solmi kahden vuoden sopimuksen saksalaisen Audin kanssa alkaen 1981. Mikkola teki historiaa Audi Quattrolla ajamalla ensimmäisenä ei-ruotsalaisena Ruotsin rallin voittoon.[8] Suomalaiset ja ruotsalaiset ovat siitä asti hallinneet Ruotsin rallia, muista vain Ranskan Sébastien Loeb (2004), Norjan Petter Solberg (2005), Ranskan Sébastien Ogier (2013, 2015, 2016) ja Belgian Thierry Neuville ovat yltäneet voittoihin.

Mikkola päätti, että vuosi 1983 on viimeinen, jona hän tosissaan tavoittelee maailmanmestaruutta. Kauden alku menikin hyvin, mutta puolessa välissä alkoi tulla keskeytyksiä autojen hajottua. Esimerkiksi Kreikan Akropolis-rallissa Mikkolan johto oli jo monta minuuttia, mutta huollon unohdettua takaluukun auki, repeytyi öljynlauhdutin, ja hänen kisansa päättyi. Uudessa-Seelannissa Mikkolan Audin moottori hajosi jo ensimmäisellä erikoiskokeella ja mestaruus näytti karkaavan. Jyväskylän Suurajot toi tähän käänteen, kun Mikkola onnistui lukuisista vaikeuksista huolimatta nousemaan viimeisellä erikoiskokeella kärkeen, ja kilpailun voittajaksi. Se jäi samalla Mikkolan viimeiseksi voitoksi Jyväskylässä. Mikkolan maailmanmestaruus varmistui hyvissä ajoin ennen kauden päättävää RAC-rallia.
Voittaessaan mestaruuden Mikkola oli vanhin mestaruuden voittaneista rallin MM-sarjan historiassa 41 vuoden ikäisenä.[9]
Voitettuaan maailmanmestaruuden, ajoi Mikkola enää valikoituja MM-ralleja sekä Britannian avointa mestaruussarjaa. Hän saavutti MM-hopeaa vuonna 1984 sekä voiton Safari-rallissa vuonna 1987, mikä jäi Mikkolan uran viimeiseksi voitoksi. Mikkola auttoi Tommi Mäkisen Mazda Rally Team Europe -talliin vuodeksi 1991.
Mikkolan aktiiviura päättyi vuonna 1993 Jyväskylän Suurajoissa, kun hän oli 51-vuotias.[7]
Mikkolan uran saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailman pisimmän rallin Lontoo-Mexico-maratonrallin voittaja (1970)
- Ensimmäinen ei-afrikkalainen Safari-rallin voittaja (1972) [7]
- Ensimmäinen ei-ruotsalainen Ruotsin rallin voittaja (1981)
- Ralliautoilun maailmanmestari (1983)
- Seitsenkertainen Jyväskylän Suurajot-yleiskilpailun voittaja [4]
Mikkolan uran MM-mitalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yksi MM-kulta (1983)
- Kolme MM-hopeaa (1979, 1980, 1984)
- Kaksi MM-pronssia (1981, 1982)
Mikkolan MM-rallivoitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# | Kausi | Osakilpailu | Kartanlukija | Auto |
---|---|---|---|---|
1 | 1974 | ![]() |
John Davenport | Ford Escort RS1600 |
2 | 1975 | ![]() |
Jean Todt | Peugeot 504 |
3 | 1975 | ![]() |
Atso Aho | Toyota Corolla |
4 | 1978 | ![]() |
Arne Hertz | Ford Escort RS1800 |
5 | 1979 | ![]() |
Arne Hertz | Ford Escort RS1800 |
6 | 1979 | ![]() |
Arne Hertz | Ford Escort RS1800 |
7 | 1979 | ![]() |
Arne Hertz | Ford Escort RS1800 |
8 | 1979 | ![]() |
Arne Hertz | Mercedes 450 SLC 5.0 |
9 | 1981 | ![]() |
Arne Hertz | Audi Quattro |
10 | 1981 | ![]() |
Arne Hertz | Audi Quattro |
11 | 1982 | ![]() |
Arne Hertz | Audi Quattro |
12 | 1982 | ![]() |
Arne Hertz | Audi Quattro |
13 | 1983 | ![]() |
Arne Hertz | Audi Quattro A1 |
14 | 1983 | ![]() |
Arne Hertz | Audi Quattro A1 |
15 | 1983 | ![]() |
Arne Hertz | Audi Quattro A2 |
16 | 1983 | ![]() |
Arne Hertz | Audi Quattro A2 |
17 | 1984 | ![]() |
Arne Hertz | Audi Quattro A2 |
18 | 1987 | ![]() |
Arne Hertz | Audi 200 Quattro |
Rallin MM-sarjan tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hannu Mikkola ewrc-results.com. Viitattu 22.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 14.3.2021, s. C 15
- ↑ Nylund, Juha: Suomen ralliautoilun historia, s. 81. Hämeenlinna: Alfamer Oy, 1999. ISBN 952-5089-30-4.
- ↑ a b Mäkinen, Marko & Rauhala, Samuli: Sorateiden Grand Prix 50 vuotta. . ISBN 952-91-2524-0.
- ↑ Nylund, Juha: Suomen ralliautoilun historia, s. 28, 60, 63, 81. Hämeenlinna: Alfamer Oy, 1999. ISBN 952-5089-30-4.
- ↑ Touru, Ville: Hannu Mikkola on kuollut 27.2.2021. Ilta-Sanomat.
- ↑ a b c Nylund, Juha: Suomen ralliautoilun historia, s. 82. Hämeenlinna: Alfamer Oy, 1999. ISBN 952-5089-30-4.
- ↑ Suuret suomalaiset ralliteot: Hannu Mikkolan johdolla kolmoisvoittoon Ruotsissa 1981 ralli.net. 11.2.2017. Viitattu 16.1.2023.
- ↑ WRC's 50 Greatest Moments: Mikkola becomes oldest WRC champion wrc.com. 16.11.2022. Viitattu 18.1.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hannu Mikkola Wikimedia Commonsissa
- YLE Elävä arkisto: Hannu Mikkola Jyväskylän tähtenä 1969[vanhentunut linkki]
- Rallilegenda Hannu Mikkola on kuollut Yle Urheilu
1970-luku: 1977: ![]() 1978: ![]() 1979: ![]() |
1980-luku: 1980:![]() 1981: ![]() 1982: ![]() 1983: ![]() 1984: ![]() 1985: ![]() 1986: ![]() 1987: ![]() 1988: ![]() 1989: ![]() |
1990-luku: 1990:![]() 1991: ![]() 1992: ![]() 1993: ![]() 1994: ![]() 1995: ![]() 1996: ![]() 1997: ![]() 1998: ![]() 1999: ![]() |
2000-luku: 2000:![]() 2001: ![]() 2002: ![]() 2003: ![]() 2004: ![]() 2005: ![]() 2006: ![]() 2007: ![]() 2008: ![]() 2009: ![]() |
2010-luku: 2010:![]() 2011: ![]() 2012: ![]() 2013: ![]() 2014: ![]() 2015: ![]() 2016: ![]() 2017: ![]() 2018: ![]() 2019: ![]() |
2020-luku: 2020:![]() 2021: ![]() 2022: ![]() |
|