Jyväskylän suurajot 1989
 Suomen ralli 1989 |
|
|---|---|
|
9. osakilpailu 13 osakilpailusta kaudella 1989.
|
|
| Sijainti | Jyväskylä, Suomi |
| Pituus | 43 erikoiskoetta, 507,83 km |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |
 Mikael Ericsson Claes Billstam (Mitsubishi Ralliart Europe) |
| Toinen |
Timo Salonen Voitto Silander (Mazda Rally Team Europe) |
| Kolmas |
 Carlos Sainz Luis Moya (Toyota Team Europe) |
Jyväskylän suurajot 1989 järjestettiin 23. - 26.8.1989. Se oli ralliautoilun maailmanmestaruuskauden 1989 yhdeksäs osakilpailu ja 39. Jyväskylän suurajot kautta aikain. [1]
Osallistujat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilpailuun ilmoittautui täydet 200 autokuntaa. Tehdastalleista mukana olivat Lancia (Markku Alén, Massimo Biasion ja Didier Auriol), Toyota (Juha Kankkunen, Carlos Sainz ja Kenneth Eriksson), Mazda (Timo Salonen ja Hannu Mikkola) ja Mitsubishi (Ari Vatanen ja Mikael Ericsson).[2]
Reitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reitin pituus oli 1447,34 km joista erikoiskokeita 507,83 km [1]. Erikoiskokeita oli yhteensä 43[1]. Kaikki erikoiskokeet ja tieosuudet ajettiin vain yhteen kertaan.[3] Reitistä 35,1 % oli erikoiskokeita, mikä on suurin määrä rallin historiassa.[3] Rallin rakennetta oli muutettu edellisvuodesta siten, että edellisenä vuonna perjantaina ajettu Päijänteen itäpuolinen lenkki oli siirretty sunnuntaille, kun taas perjantaina ajettiin Pieksämäen suunnan lenkki, joka oli edellisenä vuonna ajettu sunnuntaina.[3]
| Perjantai | Lauantai | Sunnuntai |
|---|---|---|
| Jyväskylä–Pieksämäki–Jyväskylä | Jyväskylä–Valkeakoski–Jyväskylä | Jyväskylä–(Sysmä)*–Jyväskylä |
| 14 EK:ta | 17 EK:ta | 12 EK:ta |
| 134,93 km | 254,14 km | 118,76 km |
*=ei kokoomataukoa
Perjantain lenkille oli otettu mukaan muutaman vuoden tauon jälkeen Myhinpää, Alajoki ja Toikkala, kaikki ajettuna eri suuntaan kuin edellisen kerran. Lisäksi Halttula oli uusi erikoiskoe.[3]
Lauantaina Laitikkalan ja Haukilan erikoiskokeet yhdistettiin nopealla, asvalttiristeyksen sisältävällä osuudella, ja yhdistelmäerikoiskokeen nimeksi tuli Uskila. Vuoden 1983 Kalasaaren erikoiskoetta puolestaan pidennettiin ja nimettiin Haukilahdeksi.[3]Juupajoen erikoiskoe ajettiin nyt uudessa muodossa, joka yhdisteli vuosien 1983 ja 1986 versioita sekä vanhempaa Salokunnan erikoiskoetta.[3]
Sunnuntaina Lempään erikoiskoetta jatkettiin nyt osittain Haran erikoiskokeen reitille. Lahdenpohjan erikoiskoetta ei oltu ajettu sitten vuoden 1981.[3]
Kilpailun tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perjantain päätteeksi kärjessä ollut suomalaiskolmikko Juha Kankkunen, Markku Alen ja Ari Vatanen keskeyttivät lähes samaan aikaan lauantaipäivän alkupuolella. Alenilta rikkoontui mäntä Konivuoren lopussa, Kankkusen auto syttyi tuleen Västilässä pakosarjan irrottua ja sähköjohdot vaurioituivat, kun taas Ari Vatasen auto sammui Västilään.[5]
Carlos Sainz ehti johtaa kilpailua suomalaisten keskeytettyä, mutta Mikael Ericsson ohitti hänet viimeisellä erikoiskokeella ennen Valkeakosken taukoa. Tämän jälkeen Sainz kaatoi autonsa Juupajoen erikoiskokeella ja osui kaadon jälkeen sillankaiteeseen.[5]
Mikael Sundström joutui keskeyttämään lauantain viimeisellä erikoiskokeella Surkeessa kolmannelta sijalta vetoakselin hajottua, pyörän irrottua ja lopulta koko taka-akseliston vaurioiduttua siirtymällä.[5] Kotimaisista yksityiskuljettajista myös Sebastian Lindholm, Antero Laine, Tommi Mäkinen, Tomi Palmqvist ja Lasse Lampi keskeyttivät.[6]
Massimo Biasion olisi voinut varmistaa maailmanmestaruuden neljännellä sijalla – joka hänellä oli sunnuntaiaamuna – mutta turbon hajoaminen ja siitä seuranneet aikasakot, rengasrikko ja pieni ulosajo Ylemmäisten erikoiskokeella pudottivat hänet kuudenneksi.[5]
Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kuljettaja | Auto | Aika | ||
|---|---|---|---|---|
| 1. |
|
Mikael Ericsson | Mitsubishi Galant VR-4 | 4:42:03 |
| 2. |
|
Timo Salonen | Mazda 323 4WD | +1:41 |
| 3. |
|
Carlos Sainz | Toyota Celica GT-4 | +2:35 |
| 4. |
|
Kenneth Eriksson | Toyota Celica GT-4 | +5:46 |
| 5. |
|
Thornbjörn Edling | Mazda 323 4WD | +7:58 |
| 6. | 
|
Massimo Biasion | Lancia Delta HF Integrale | +10:58 |
| 7. | 
|
Armin Schwarz | Audi 200 quattro | +11:54 |
| 8. |
|
Stig-Olov Walfridsson | Audi 80 quattro | +18:09 |
| 9. |
|
Risto Buri | Audi 200 quattro | +20.24 |
| 10. |
|
Esa Saarenpää | Audi 90 quattro | +21:54 |
| Lähde: [6] | ||||
Viisi parasta sijaa menivät japanilaisille automerkeille. [6]
N-ryhmän voitti Gustavo Trelles. [6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c juwra.com | Rallies - Finland 1989 www.juwra.com. Viitattu 9.8.2016.
- ↑ 1000 Lakes Rally 1989 Entry List juwra.com.
- ↑ a b c d e f g Rally Finland Route History III:1988–1995 It Gets Faster Now!.
- ↑ Maps | 1000 Lakes Rally 1989 [WRC] Rally-Maps.com. Viitattu 12.12.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d VM työryhmä: Spagetista riisiin. Vauhdin maailma, lokakuu 1989.
- ↑ a b c d juwra.com | Rallies - Finland 1989 final results www.juwra.com. Viitattu 9.8.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rally-Maps.com, erikoiskokeiden reitit kartalla
| 1970-luku | |
|---|---|
| 1980-luku | |
| 1990-luku | |
| 2000-luku | |
| 2010-luku | |
| 2020-luku |