MM-rallikausi 1987

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
MM-rallikausi 1987
Sarja rallin MM-sarja
Järjestyksessä oleva kausi 15.
Kilpailuja 13
Kuljettajien mestari Suomi Juha Kankkunen
Valmistajien mestari Lancia
← MM-rallikausi 1986 MM-rallikausi 1988 →

MM-rallikausi 1987 oli järjestyksessään rallin maailmanmestaruussarjan 15. kausi. Kausi sisälti samat osakilpailut kuin edelliskautena, ainoana muutoksena Olympus rallin siirto joulukuulta heinäkuulle.

Vuosi 1987 muutti rallin maailmanmestaruussarjaa radikaalisti, kun tehokkaat ja suositut B-ryhmän autot vaihtuivat A-ryhmän autoiksi. A-ryhmän autoilla ajettiin vuoteen 1997 asti kuljettajien maailmanmestaruudesta ja valmistajien maailmanmestaruudesta. Pistelaskujärjestelmä uudistettiin ja samalla palattiin vanhaan sääntöön, joka jätti laskuista kaksi osakilpailua valmistajien maailmanmestaruussarjasta. Nuo kilpailut vuonna 1987 olivat Uuden-Seelannin ralli sekä Norsunluurannikon ralli.

Sääntömuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1986 Korsikan rallin tapahtumien jälkeen FISA:n rallikomitean tapaamisessa 14. toukokuuta 1986 tehtiin päätöksiä sääntömuutoksista. Muutoksilla kilpailujen pituutta lyhennettiin, nopeuksia laskettiin ja kuljettajille varattiin pidempiä lepotaukoja.[1]

Onnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jean-Michel Argenti sai surmansa Korsikan rallissa kun auto suistui tieltä ja putosi 50 metriä rotkoon.[2]

Yhteenveto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martini Lancia omaksui parhaiten uusien autojen säädökset ja italialaisvalmistaja Lancia Delta HF 4WD autollaan hallitsikin sarjaa, kuskeinaan Juha Kankkunen, Markku Alén ja Miki Biasion. Lancia keräsi kolmestatoista osakilpailusta yhdeksän voittoa, mutta kuljettajien mestaruustaisto oli tiukkaa kolmen Lancia kuskin välillä (Kankkunen voitti ensimmäisenä maailmanmestarina toisen maailmanmestaruuden peräkkäisenä vuotena).[3][4]

Audi Sport luotti edelliskauden kuljettajiinsa Hannu Mikkolaan sekä Walter Röhrliin, mutta he eivät onnistuneet samanlaiseen menestykseen kun Audin B-ryhmä aikakaudella. Audi sai kuitenkin valmistajien pisteitä muilta Audi kuljettajilta ja sijoittui lopulta valmistajien taulukossa sijalle kaksi.

The Philips Renault Elf taisteli kauden läpi Renault 11 Turbollaan, ja kauden paras tulos oli Jean Ragnottin toinen sija Portugalin rallissa.

Volkswagen Motorsport jatkoi edelliskausien hyvää menestystä A-ryhmässä Kenneth Erikssonin kanssa, joka voitti A-ryhmän kaudella 1986. Eriksson sijoittui kuljettajien taulukossa kolmen Lancian jälkeen neljänneksi, mutta toisen hyvän kuljettajan puutteen vuoksi se jäi valmistajien taulukossa Volkswagen Lancian, Audin ja Renaultin taakse.

Ford Motor Company palkkasi kuljettajikseen Ari Vatasen ja Stig Blomqvistin, mutta taistelut huonosti toimivan Sierra XR 4x4 kanssa lopetettiin heti kättelyssä. Ford kehitti loppukaudeksi Sierra RS Cosworthin, joka vastasi odotuksiin paljon paremmin, pistäen kampoihin jopa Lancialle viimeisissä kilpailuissa.

Kilpailukalenteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Ajakohta Osakilpailu Raportti
1 17.-22. tammikuuta Monaco Monte Carlon ralli Raportti
2 13.-14. helmikuuta Ruotsi Ruotsin ralli Raportti
3 11.-14. maaliskuuta Portugali Portugalin ralli Raportti
4 16.-20. huhtikuuta Kenia Safari-ralli Raportti
5 7.-9. toukokuuta Ranska Korsikan ralli Raportti
6 31. toukokuuta - 3. kesäkuuta Kreikka Akropolis-ralli Raportti
7 26.-29. kesäkuuta Yhdysvallat Olympus-ralli Raportti
8 11.-14. heinäkuuta Uusi-Seelanti Uuden-Seelannin ralli Raportti
9 4.-8. elokuuta Argentiina Argentiinan ralli Raportti
10 27.-30. elokuuta Suomi Suomen ralli Raportti
11 22.-26. syyskuuta Norsunluurannikko Norsunluurannikon ralli Raportti
12 12.-15. lokakuuta Italia Sanremon ralli Raportti
13 22.-25. marraskuuta Iso-Britannia RAC-ralli Raportti
Lähde:[5]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pistejärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljettajien pisteet
Sijoitus 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10.
Pisteet 20 15 12 10 8 6 4 3 2 1
Valmistajien pisteet
Sijoitus 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10.
Pisteet 20 17 14 12 10 8 6 4 2 1

Kuljettajien maailmanmestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väri Tulos
Kulta Voittaja
Hopea Toinen sija
Pronssi Kolmas sija
Vihreä Pistesijoitus
Sininen Maaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
Violetti Keskeytti (Kesk.)
Punainen Karsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
Musta Hylättiin (DSQ)
Valkoinen Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen Vain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
Tyhjä Kilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
Lihavoitu Paalupaikka
Kursivoitu Nopein kierros
† – keskeytys
ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa
Power Stage -erikoiskokeella.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa
Sija Kuljettaja Kilpailu Pisteet
Monaco
MON
Ruotsi
SWE
Portugali
POR
Kenia
KEN
Ranska
FRA
Kreikka
GRE
Yhdysvallat
USA
Uusi-Seelanti
NZL
Argentiina
ARG
Suomi
FIN
Norsunluurannikko
CIV
Italia
ITA
Iso-Britannia
GBR
1 Suomi Juha Kankkunen 2 3 4 2 1 5 1 100
2 Italia Miki Biasion 1 8 3 7 2 1 1 94
3 Suomi Markku Alén 5 1 1 3 1 Kesk. 5 88
4 Ruotsi Kenneth Eriksson 5 8 3 Kesk. Kesk. Kesk. 2 4 1 9 70
5 Ranska Jean Ragnotti 8 2 4 5 3 51
6 Saksa Erwin Weber 9 Kesk. 4 6 3 3 44
7 Ruotsi Stig Blomqvist DSQ 6 Kesk. Kesk. Kesk. 3 2 33
8 Suomi Hannu Mikkola 1 3 Kesk. 32
9 Argentiina Jorge Recalde 10 4 7 2 30
10 Ruotsi Mikael Ericsson 2 Kesk. Kesk. 8 4 28
11 Saksa Walter Röhrl 3 2 Kesk. 27
12 Ruotsi Per Eklund 12 7 5 9 4 DSQ 25
13 Ranska François Chatriot 10 5 5 8 11 22
14 Suomi Timo Salonen Kesk. 1 Kesk. Kesk. 20
Ranska Bernard Béguin 1 20
Itävalta Franz Wittmann 1 20
17 Ruotsi Ingvar Carlsson 4 4 Kesk. Kesk. Kesk. 20
18 Kenia Shekhar Mehta Kesk. Kesk. 8 2 18
19 Suomi Ari Vatanen 10 2 16
20 Ranska Yves Loubet 2 15
Ranska Bruno Saby Kesk. Kesk. 2 ? 15
22 Ranska Didier Auriol 8 4 13
23 Ruotsi Lars-Erik Torph 11 3 Kesk. Kesk. 12
Uusi-Seelanti Possum Bourne 11 3 Kesk. 12
Iso-Britannia Jimmy McRae Kesk. 3 12
26 Uusi-Seelanti Rod Millen 4 10
Uusi-Seelanti Tony Teesdale 4 10
Ranska Patrick Tauziac 4 10
29 Italia Paolo Alessandrini 5 9 10
30 Itävalta Rudi Stohl 7 7 9 Kesk. 16 10
31 Australia David Officer 5 8
Argentiina Gabriel Raies 5 8
Ranska Patrick Copetti 5 8
Italia Fabrizio Tabaton 5 8
35 Espanja Carlos Sainz Kesk. 7 8 7
36 Itävalta Georg Fischer 6 6
Kenia Robin Ulyate 6 6
Belgia Marc Duez 6 6
Ruotsi Björn Waldegård Kesk. 6 Kesk. 6
Uusi-Seelanti Ken Adamson 6 6
Brasilia Paulo Lemos 6 6
Ruotsi Thorbjörn Edling Kesk. 6 6
Ranska Adolphe Choteau 6 6
Ranska Guy Fréquelin Kesk. 6 6
Yhdysvallat David Llewellin 17 6 6
46 Uusi-Seelanti Stuart Weeber 7 4
Brasilia Jorge Fleck 7 4
Suomi Sebastian Lindholm 7 4
Ranska Martial Yacé 7 4
Italia Alex Fiorio 12 13 11 12 7 4
Ruotsi Mats Jonsson 13 Kesk. 7 4
52 Kenia Mike Kirkland 8 10 Kesk. 4
53 Uusi-Seelanti Simon Davies 8 3
Argentiina Jorge Bescham 8 3
Suomi Tomi Palmqvist 8 3
Italia Alessandro Molino 8 3
57 Ruotsi Erik Johansson 10 9 3
58 Ranska Bertrand Balas 9 2
Ruotsi Bror Danielsson 9 2
Portugali Joaquim Santos 9 2
Suomi Rauno Aaltonen 9 2
Ranska Alain Oreille Kesk. 9 2
Japani Kouichi Hazu 9 2
Argentiina Ernesto Soto 9 2
Suomi Fredrik Donner 9 2
66 Ranska Laurent Poggi 10 1
Uusi-Seelanti Clive Smith 10 1
Uusi-Seelanti Grant Goile 10 1
Chile Alejandro Schmauk 10 1
Suomi Timo Heinonen 10 1
Norsunluurannikko Lambert Kouame 10 1
Itävalta Sepp Haider Kesk. 10 Kesk. 1
Ruotsi Roger Ericsson Kesk. 10 1

Valmistajien maailmanmestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden-Seelannin ja Norsunluurannikon kilpailuista ei annettu valmistajien pisteitä.

Sija Talli Osakilpailu Pisteet
Monaco
MON
Ruotsi
SWE
Portugali
POR
Kenia
KEN
Ranska
FRA
Kreikka
GRE
Yhdysvallat
USA
Argentiina
ARG
Suomi
FIN
Italia
ITA
Iso-Britannia
GBR
1 Italia Lancia 1 1 1 1 1 1 1 140
2 Saksa Audi 3 7 6 1 3 4 6 82
3 Ranska Renault 6 2 4 5 5 4 71
4 Saksa Volkswagen 5 8 3 4 6 3 9 64
5 Yhdysvallat Ford 6 9 7 2 4 2 62
6 Japani Mazda 4 1 4 6 52
7 Japani Toyota 3 6 22
8 Saksa BMW 1 20
9 Saksa Opel 9 6 7 16
10 Japani Subaru 10 5 10 12
11 Japani Nissan 8 10 8 9
12 Italia Fiat 10 8 5
13 Italia Alfa Romeo 10 1

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. WRC Calendar History IV: 1987-1988 – It Gets Faster Now! itgetsfasternow.com. 19.3.2021. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  2. Jean-Michel Argenti motorsportmemorial.org. Viitattu 30.4.2023. (englanniksi)
  3. Rallin maailmanmestari Juha Kankkunen ei koskaan ajanut rallin SM-sarjaa Uutiset. 4.7.2017. Autotoday. Viitattu 29.7.2018.
  4. Juha Kankkunen Hall of Fame. Moottoriurheilu.tv. Arkistoitu 29.7.2018. Viitattu 29.7.2018.
  5. Season 1987 ewrc-results.com. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)