MM-rallikausi 1988

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
MM-rallikausi 1988
Sarja rallin MM-sarja
Järjestyksessä oleva kausi 16.
Kilpailuja 13
Kuljettajien mestari Italia Miki Biasion
Valmistajien mestari Lancia
← MM-rallikausi 1987 MM-rallikausi 1989 →

MM-rallikausi 1988 oli järjestyksessään rallin maailmanmestaruussarjan 16. MM-rallikausi. Osakilpailuja oli 13. ja kalenteri oli sama kuin edellisenä vuotena. Kuljettajien mestaruuden voitti Miki Biasion ennen suomalaista tallikaveriaan Markku Alénia sekä kolmatta Lancia kuskia Alex Fioriota.[1][2]

Sääntömuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudelle 1988 rallin 600 kilometrin pituus ja erikoiskokeiden 30 kilometrin pituus edelliseltä kaudelta säilyi voimassa, mutta mukaan tuli mahdollisuus anoa pidemmän erikoiskokeen järjestäminen. Erikoiskokeiden keskinopeusrajoitus nousi 120 km/h nopeuteen.[3]

Yökilpailut palasivat Monte Carlo -rallin viimeiselle osuudelle, mutta mukana oli pitkä lepotauko. Monte Carlossa oli myös kolme pidempää erikoiskoetta, joihin oli haettu lupa.[3]

FISA lisäsi kaudelle vaatimuksen, että jokaisessa osakilpailussa oli oltava FISA:n hyväksymä 3-5 kilometriä pitkä "super special" erikoiskoe (yleisöerikoiskoe).[3]

Kilpailukalenteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Ajakohta Osakilpailu Raportti
1 16.-21. tammikuuta Monaco Monte Carlon ralli Raportti
2 4.-6. helmikuuta Ruotsi Ruotsin ralli Raportti
3 1.-5. maaliskuuta Portugali Portugalin ralli Raportti
4 31. maaliskuuta - 4. huhtikuuta Kenia Safari-ralli Raportti
5 3.-6. toukokuuta Ranska Korsikan ralli Raportti
6 29. toukokuuta - 1. kesäkuuta Kreikka Akropolis-ralli Raportti
7 23.-26. kesäkuuta Yhdysvallat Olympus-ralli Raportti
8 9.-12. heinäkuuta Uusi-Seelanti Uuden-Seelannin ralli Raportti
9 2.-6. elokuuta Argentiina Argentiinan ralli Raportti
10 26.-28. elokuuta Suomi Suomen ralli Raportti
11 20.-24. syyskuuta Norsunluurannikko Norsunluurannikon ralli Raportti
12 10.-14. lokakuuta Italia Sanremon ralli Raportti
13 20.-24. marraskuuta Iso-Britannia RAC-ralli Raportti
Lähde:[4]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pistejärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitus 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10.
Pisteet 20 15 12 10 8 6 4 3 2 1

Kuljettajien maailmanmestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väri Tulos
Kulta Voittaja
Hopea Toinen sija
Pronssi Kolmas sija
Vihreä Pistesijoitus
Sininen Maaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
Violetti Keskeytti (Kesk.)
Punainen Karsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
Musta Hylättiin (DSQ)
Valkoinen Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen Vain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
Tyhjä Kilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
Lihavoitu Paalupaikka
Kursivoitu Nopein kierros
† – keskeytys
ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa
Power Stage -erikoiskokeella.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa
Sija Kuljettaja Kilpailu Pisteet
Monaco
MON 		Ruotsi
SWE 		Portugali
POR 		Kenia
KEN 		Ranska
FRA 		Kreikka
GRE 		Yhdysvallat
USA 		Uusi-Seelanti
NZL 		Argentiina
ARG 		Suomi
FIN 		Norsunluurannikko
CIV 		Italia
ITA 		Iso-Britannia
GBR
1 Italia Miki Biasion Kesk. 1 1 1 1 2 1 115
2 Suomi Markku Alén 1 6 4 1 4 1 86
3 Italia Alex Fiorio 2 2 3 2 7 2 76
4 Ruotsi Stig Blomqvist 2 5 5 7 6 41
5 Suomi Timo Salonen 5 Kesk. 4 2 33
6 Ranska Bruno Saby 1 3 32
Ranska Didier Auriol Kesk. 1 3 Kesk. 32
8 Ruotsi Mikael Ericsson Kesk. Kesk. 2 2 Kesk. 30
9 Argentiina Jorge Recalde 10 Kesk. Kesk. 6 1 13 Kesk. 18 27
10 Ranska Yves Loubet Kesk. 3 2 Kesk. Kesk. 27
11 Espanja Carlos Sainz Kesk. 5 6 5 7 26
12 Ruotsi Kenneth Eriksson 4 6 Kesk. 6 Kesk. 22
13 Itävalta Rudi Stohl 8 5 4 Kesk. 21
14 Itävalta Sepp Haider Kesk. 1 20
Ranska Alain Ambrosino Kesk. 1 20
16 Belgia Pascal Gaban 11 10 Kesk. 2 16 27 16
17 Ruotsi Björn Waldegård 7 Kesk. 3 16
18 Kenia Mike Kirkland 2 15
Uusi-Seelanti Ray Wilson 2 15
20 Ranska Jean-Pierre Ballet 3 12
Ruotsi Lars-Erik Torph 3 Kesk. 12
Ruotsi Per Eklund Kesk. 3 21 12
Yhdysvallat John Buffum 3 12
Uusi-Seelanti Malcolm Stewart 3 12
Itävalta Franz Wittmann ? 3 12
Ranska Patrick Tauziac 3 12
Italia Dario Cerrato 3 12
28 Ranska Alain Oreille 4 10 11
29 Italia Giovanni Del Zoppo 8 Kesk. Kesk. Kesk. 5 16 Kesk. 11
30 Ruotsi Erik Johansson 4 10
Suomi Hannu Mikkola Kesk. Kesk. 4 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 10
Ranska François Chatriot 4 10
Itävalta Georg Fischer Kesk. 4 Kesk. 10
Australia David Officer 4 10
Ranska Alain Oudit 4 10
Suomi Pentti Airikkala 4 10
37 Ruotsi Håkan Eriksson 5 8
Suomi Juha Kankkunen 5 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 8
Uusi-Seelanti Ross Meekings 5 8
Chile José Antonio Celsi 5 8
Ranska Adolphe Choteau 5 8
Saksa Armin Schwarz 5 8
43 Ranska François Chauche 6 Kesk. DNS 6
Ruotsi Björn Johansson 6 6
Kenia Ian Duncan 6 6
Kreikka Giannis Vardinogiannis 6 6
Uusi-Seelanti Marty Roestenburg 6 6
Argentiina Juan María Traverso 6 6
Belgia Didier Monin 6 6
50 Monaco Christophe Spiliotis 7 4
Ruotsi Bror Danielsson 7 4
Saksa Erwin Weber 7 Kesk. 4
Ranska Bernard Béguin 7 4
Kreikka Stratis Hatzipanayiotou 7 4
Japani Nobuhiro Tajima 7 4
Uusi-Seelanti Joe McAndrew 7 4
Argentiina Marcelo Raies 7 4
Italia Roberto Ambrosoli 7 4
59 Iso-Britannia Malcolm Wilson 8 Kesk. Kesk. 3
Portugali Inverno Amaral 8 3
Ranska Paul Rouby 8 3
Kreikka Konstantinos Apostolou 8 Kesk. 3
Uusi-Seelanti Rod Millen 8 3
Japani Tetsuo Sano 8 3
Chile Claudio Israel 8 3
Ruotsi Harry Joki 8 3
Norsunluurannikko Soumare Mafell 8 3
Itävalta Raimund Baumschlager 8 3
Ruotsi Stig-Olov Walfridsson 12 8 3
70 Ruotsi Tomas Jansson 10 9 3
Ruotsi Mats Jonsson Kesk. 10 9 3
72 Ranska Pierre Bos 9 Kesk. 2
Suomi Sebastian Lindholm 9 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 2
Portugali Carlos Bica 9 2
Uusi-Seelanti Possum Bourne 9 Kesk. 2
Ranska César Baroni 9 2
Belgia Flory Roothaert 9 2
Uusi-Seelanti Alan Carter 9 2
Uusi-Seelanti Dave Strong 9 2
Argentiina José Luis Grasso 9 2
Norsunluurannikko Michel Molinie 9 2
Italia Paola de Martini 9 2
83 Ranska Richard Frau 10 15 1
Kenia Jim Heather-Hayes 10 1
Hongkong Michael Lieu 10 1
Uusi-Seelanti Murray Walker 10 1
Chile Fernando Urrutia 10 1
Liberia Smir Assef 10 1
Italia Paolo Alessandrini Kesk. Kesk. 10 1
Ruotsi Kalle Grundel Kesk. 10 1

Valmistajien maailmanmestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden-Seelannin ja Norsunluurannikon kilpailuista ei annettu valmistajien pisteitä.

Valmistajien pisteet
Sija Talli Kilpailu Pisteet
Monaco
MON 		Ruotsi
SWE 		Portugali
POR 		Kenia
KEN 		Ranska
FRA 		Kreikka
GRE 		Yhdysvallat
USA 		Argentiina
ARG 		Suomi
FIN 		Italia
ITA 		Iso-Britannia
GBR
1 Italia Lancia (20) (20) (20) 20 (17) 20 20 20 20 20 20 140
2 Yhdysvallat Ford 17 10 20 14 10 8 79
3 Saksa Audi 7 14 4 10 14 12 (2) (2) 10 71
4 Japani Mazda 10 12 9 6 12 17 66
5 Japani Toyota 12 8 4 8 14 46
6 Ranska Renault 12 4 8 8 32
7 Saksa BMW 13 12 25
8 Japani Nissan 17 6 23
9 Japani Subaru 8 10 18
10 Ranska Peugeot 14 1 15
11 Saksa Volkswagen 6 4 4 14
12 Saksa Opel 10 1 2 13
13 Japani Suzuki 8 1 9
14 Japani Mitsubishi 7 7
15 Italia Alfa Romeo 4 4
16 Italia Fiat 2 2

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Tässä ovat kaikki rallin maailmanmestarit Ralli - Uutiset. 3.10.2010. MTV Sport. Arkistoitu 29.7.2018. Viitattu 29.7.2018.
  2. ↑ Massimo "Miki" Biasion Our Ambassadors. Laureus. Arkistoitu 29.7.2018. Viitattu 29.7.2018. (englanniksi)
  3. ↑ a b c WRC Calendar History IV: 1987-1988 – It Gets Faster Now! itgetsfasternow.com. 19.3.2021. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Season 1988 ewrc-results.com. Viitattu 18.12.2022. (englanniksi)
Rallin maailmanmestaruussarjan kaudet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=MM-rallikausi_1988&oldid=22349698”