MM-rallikausi 1992

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
MM-rallikausi 1992
Sarja rallin MM-sarja
Järjestyksessä oleva kausi 20.
Kilpailuja 14
Kuljettajien mestari Espanja Carlos Sainz
Valmistajien mestari Lancia
← MM-rallikausi 1991 MM-rallikausi 1993 →
Lancia Delta HF Integrale vuodelta 1992.

MM-rallikausi 1992 oli järjestyksessään rallin maailmanmestaruussarjan 20. kausi. Kaudella ajettiin 14 osakilpailua ja se sisälti samat kilpailut kuin edellisenä vuonna.

Kärkikolmikko oli sama kuin vuonna 1991, mutta nyt espanjalainen Carlos Sainz voitti toisen maailmanmestaruutensa ennen toiseksi tullutta Juha Kankkusta. Didier Auriol oli jälleen kolmas. Valmistajien mestaruuden voitti Martini Racing, joka varmisti mestaruuden jo Suomen rallissa, Auriolin voitettua ja Kankkusen oltua toinen. Toyota Team Europe sijoittui toiseksi ja Ford Motor Company kolmanneksi. Kaudelle 1992 mm. Bastos BMW, Volkswagen Motorsport ja Mazda luopuivat tehdastalleistaan. Myös Lancia lopetti virallisen tehdastallinsa, mutta jatkoi hieman pienemmällä panostuksella ajattamista Jolly Clubin nimissä. Nissan luovutti pelin kesken kauden koska Sunny GTI-R oli osoittautunut kilpailukyvyttömäksi. Mitsubishi Ralliartilla oli rajoitettu ohjelma ja voimavaroja ohjattiin uuden auton kehittelyyn. Toyota esitteli uuden autonsa, joka nyt kantoi nimeä Toyota Celica Turbo 4WD. Kaudesta tuli Toyotalle tuskien taival autossa ilmenneiden vikojen vuoksi. Huolimatta vähentyneestä panostuksesta, Lancia esitteli Deltasta neljännen ja samalla viimeisen kehitysversion, joka virallisesti tunnettiin nimellä Lancia Delta HF Integrale, epävirallisesti nimellä Super Delta.[1]

Teknisiin sääntöihin FIA rajoitti turbon kuristimia entisestään. Aiemmin 40mm:n suuruiseksi määrätty kuristin oli nyt N-ryhmän autoille 36 millimetriä ja A-ryhmän autoille 38 millimetriä. [2]

Jolly Club voitti kahdeksan valmistajien mestaruudessa mukana ollutta kilpailua ja toi Lancialle sen viimeisen valmistajien mestaruuden.[3]

Kilpailukalenteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Päivä Kilpailu Raportti
1 23.–29. tammikuuta Monaco Monte Carlo -ralli Raportti
2 13.–16. helmikuuta Ruotsi Ruotsin ralli Raportti
3 3.–7. maaliskuuta Portugali Portugalin ralli Raportti
4 27. maaliskuuta–1. huhtikuuta Kenia Safari-ralli Raportti
5 3.–6. toukokuuta Ranska Korsikan ralli Raportti
6 31. toukokuuta–3. kesäkuuta Kreikka Akropolis-ralli Raportti
7 25.–28. kesäkuuta Uusi-Seelanti Uuden-Seelannin ralli Raportti
8 22.–25. heinäkuuta Argentiina Argentiinan ralli Raportti
9 27.–30. elokuuta Suomi Suomen ralli Raportti
10 19.–22. syyskuuta Australia Australian ralli Raportti
11 12.–14. lokakuuta Italia Sanremon ralli Raportti
12 31. lokakuuta–2. marraskuuta Norsunluurannikko Norsunluurannikon ralli Raportti
13 9.–11. marraskuuta Espanja Katalonian ralli Raportti
14 22.–25. marraskuuta Iso-Britannia RAC-ralli Raportti
Lähde: [4]

Tehdastallit ja kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talli Auto Nro Kuljettaja Kartanlukija
Italia Jolly Club Lancia Delta HF Integrale Suomi Juha Kankkunen Suomi Juha Piironen
Ranska Didier Auriol Ranska Bernard Occelli
Ranska Philippe Bugalski Ranska Dennis Giraudet
Italia Andrea Aghini Italia Sauro Farnocchia
Argentiina Jorge Recalde Argentiina Martin Christie
Saksa Toyota Team Europe Toyota Celica Turbo 4WD (ST185) Espanja Carlos Sainz Espanja Luis Moya
Suomi Markku Alén Suomi Ilkka Kivimäki
Saksa Armin Schwarz Ruotsi Arne Hertz
Yhdistynyt kuningaskunta Ford Motor Company Ford Sierra Cosworth 4x4 Ranska François Delecour Ranska Daniel Grataloup
Italia Massimo Biasion Italia Tiziano Siviero
Yhdistynyt kuningaskunta Mitsubishi Ralliart Europe Mitsubishi Galant VR-4 Ruotsi Kenneth Eriksson Ruotsi Staffan Parmander
Suomi Timo Salonen Suomi Voitto Silander
Yhdistynyt kuningaskunta Nissan Motorsports Europe Nissan Sunny GTI-R Ruotsi Stig Blomqvist Ruotsi Benny Melander
Suomi Tommi Mäkinen Suomi Seppo Harjanne
Ranska Francois Chatriot Ranska Michel Périn
Yhdistynyt kuningaskunta Subaru Rally Team Europe Subaru Legacy RS Suomi Ari Vatanen Ruotsi Bruno Berglund
Yhdistynyt kuningaskunta Colin McRae Yhdistynyt kuningaskunta Derek Ringer

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pistejärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Pisteet 20 15 12 10 8 6 4 3 2 1

Kuljettajien mestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väri Tulos
Kulta Voittaja
Hopea Toinen sija
Pronssi Kolmas sija
Vihreä Pistesijoitus
Sininen Maaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
Violetti Keskeytti (Kesk.)
Punainen Karsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
Musta Hylättiin (DSQ)
Valkoinen Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen Vain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
Tyhjä Kilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
Lihavoitu Paalupaikka
Kursivoitu Nopein kierros
† – keskeytys
ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa
Power Stage -erikoiskokeella.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa
Sija Kuljettaja MON
Monaco
SWE
Ruotsi
POR
Portugali
KEN
Kenia
FRA
Ranska
GRE
Kreikka
NZL
Uusi-Seelanti
ARG
Argentiina
FIN
Suomi
AUS
Australia
ITA
Italia
CIV
Norsunluurannikko
ESP
Espanja
GBR
Iso-Britannia
Pisteet
1 Espanja Carlos Sainz 2 3 1 4 Kesk. 1 2 3 1 1 144
2 Suomi Juha Kankkunen 3 1 2 2 2 2 2 2 3 134
3 Ranska Didier Auriol 1 Kesk. 1 1 1 1 1 Kesk. 10 Kesk. 121
4 Italia Massimo Biasion 8 2 7 3 5 4 5 60
5 Suomi Markku Alén Kesk. 4 4 5 Kesk. 3 4 50
6 Ranska François Delecour 4 Kesk. 2 5 Kesk. 3 Kesk. 45
7 Italia Andrea Aghini Kesk. 6 1 3 10 39
8 Iso-Britannia Colin McRae 2 4 Kesk. 8 6 34
9 Italia Alessandro Fiorio 7 4 5 4 32
10 Argentiina Jorge Recalde 3 6 Kesk. 4 28
11 Suomi Ari Vatanen Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. 2 25
12 Italia Piero Liatti 8 2 7 22
Ranska Philippe Bugalski 5 3 9 22
14 Japani Kenjiro Shinozuka 10 1 21
15 Ruotsi Mats Jonsson 1 ? 20
Itävalta Ross Dunkerton 3 5 20
17 Belgia Bruno Thiry Kesk. 9 2 17
18 Uruguay Gustavo Trelles 3 7 16
Saksa Armin Schwarz Kesk. Kesk. 5 Kesk. 5 16
20 Suomi Timo Salonen 6 5 14
21 Ruotsi Stig Blomqvist 3 Kesk. Kesk. 12
Ranska Patrice Servant 3 12
Japani Hiroshi Nishiyama 9 4 12
Australia Ed Ordynski 5 7 12
25 Ruotsi Mikael Ericsson 4 10
Suomi Mikael Sundström Kesk. ? 4 Kesk. 10
Ranska François Chatriot 7 6 10
28 Suomi Lasse Lampi 8 6 11 9
29 Itävalta Rudi Stohl 5 8
Ruotsi Leif Asterhag 5 8
Libanon Samir Assef 5 8
Ruotsi Per Eklund 6 9 12 8
Argentiina Carlos Menem, Jr. 9 Kesk. Kesk. 6 Kesk. Kesk. ? 8
34 Kenia Ian Duncan 6 6
Japani Yoshio Fujimoto 6 Kesk. 6
Uusi-Seelanti Possum Bourne Kesk. 6 6
Italia Gilberto Pianezzola ? Kesk. 6 6
Ranska Alain Oudit 6 6
Espanja Jesús Puras 6 6
40 Suomi Tommi Mäkinen 9 Kesk. Kesk. 8 5
41 Ruotsi Björn Johansson 7 4
Espanja Mía Bardolet 7 Kesk. 4
Kenia Sarbi Rai 7 4
Uusi-Seelanti Will Orr 7 4
Argentiina Gabriel Raies 7 4
Suomi Sebastian Lindholm Kesk. 7 4
Itävalta Manfred Stohl Kesk. 7 4
Ruotsi Kenneth Eriksson Kesk. Kesk. Kesk. 7 4
49 Portugali Joaquim Santos 8 3
Kenia Patrick Njiru 8 3
Kreikka 'Jigger' Vardinoyiannis 8 3
Japani Seiichiro Taguchi 8 3
Argentiina Miguel Torrás 8 3
Australia Tolley Challis 8 3
Ranska Pierre-Cesar Baroni 8 3
Norsunluurannikko Denis Occelli 8 3
Espanja Pedro Diego 8 3
58 Belgia Grégoire De Mévius 13 9 ? 13 Kesk. 15 2
Ruotsi Sören Nilsson 9 2
Ranska Jean Ragnotti 9 2
Uusi-Seelanti Barry Sexton 9 2
Japani Kiyoshi Inoue 9 2
Sveitsi Jean-Claude Dupuis 9 2
Arabiemiraatit Mohammed bin Sulayem 20 Kesk. Kesk. 9 2
Iso-Britannia Malcolm Wilson 9 2
Suomi Jarmo Kytölehto 10 10 Kesk. Kesk. 2
Australia Craig Stallard 10 10 2
68 Espanja Fernando Capdevila 15 Kesk. 10 Kesk. 17 Kesk. 1
Monaco Christophe Spiliotis 10 1
Portugali José Miguel 10 1
Ranska Alain Oreille 10 1
Argentiina Walter d'Agostini 10 1
Italia Giovanni Manfrinato Kesk. 19 Kesk. 10 1
Belgia Guy Colsoul 10 1

Valmistajien mestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistajien pisteet
Sija Talli MON
Monaco
SWE
Ruotsi
POR
Portugali
KEN
Kenia
FRA
Ranska
GRE
Kreikka
NZL
Uusi-Seelanti
ARG
Argentiina
FIN
Suomi
AUS
Australia
ITA
Italia
CIV
Norsunluurannikko
ESP
Espanja
GBR
Iso-Britannia
Pisteet
1 Italia Lancia 20 20 (17) 20 20 20 20 20 (20) (14) 140
2 Japani Toyota 17 14 20 (12) (4) 17 14 14 20 116
3 Yhdysvallat Ford 12 17 17 14 10 14 10 94
4 Japani Subaru 11 12 12 8 17 60
5 Japani Mitsubishi 8 10 2 8 10 6 44
6 Japani Nissan 6 8 10 9 4 37
7 Saksa Audi 10 10
8 Ranska Renault 2 7 9
9 Saksa Opel 2 2
Lähde: [5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://juwra.com/season_1992.html
  2. http://juwra.com/rules_1992.html
  3. Remembering: Lancia’s 10th and final WRC title with Jolly Club rallysportmag.com. 29.4.2020. Viitattu 13.5.2023. (englanniksi)
  4. 1992 WRC Calendar juwra.com. Viitattu 2.5.2023. (englanniksi)
  5. Season 1992 ewrc-results.com. Viitattu 13.5.2023. (englanniksi)