MM-rallikausi 2003

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
MM-rallikausi 2003
Järjestyksessä oleva kausi 31.
Kuljettajien mestari Norja Petter Solberg
Valmistajien mestari Ranska Citroën
← 2002 2004 →

MM-rallikausi 2003 oli järjestyksessä rallin maailmanmestaruussarjan 31. kausi.

Kaudella mestaruuteen oli mahdollisuudet neljällä kuljettajalla ennen viimeistä kisaa. Viimeksi vastaavaa tapahtui kaudella 2001, mutta nyt piste-erot olivat vielä pienemmät. Kauden merkittävin piirre oli uuden kuljettajasukupolven nousu kärkikastiin. Markko Märtin voitti Akropoliksessa ja Suomessa, Petter Solberg Kyproksella, Australiassa, Korsikalla ja Isossa-Britanniassa. Mäkinen ei kyennyt vastaamaan tallikaverinsa Solbergin vauhtiin. Samoin Colin McRae jäi Sébastien Loebin varjoon Citroënilla. Loeb voitti Saksassa ja San Remossa ja ajoi kovaa myös soralla. Vanhoista mestareista vain Sainz ja Burns tuntuivat pystyvän haastamaan nuoren sukupolven.

Kilpailukalenteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Päivämäärä Osakilpailu Raportti
1. 24.–26. tammikuuta Monaco Monte Carlon ralli Raportti
2. 7.–9. helmikuuta Ruotsi Ruotsin ralli Raportti
3. 27. helmikuuta – 2. maaliskuuta Turkki Turkin ralli Raportti
4. 10.–13. huhtikuuta Uusi-Seelanti Uuden-Seelannin ralli Raportti
5. 8.–11. toukokuuta Argentiina Argentiinan ralli Raportti
6. 5.–8. kesäkuuta Kreikka Akropolis-ralli Raportti
7. 20.–22. kesäkuuta Kypros Kyproksen ralli Raportti
8. 24.–27. heinäkuuta Saksa Saksan ralli Raportti
9. 7.–10. elokuuta Suomi Suomen ralli Raportti
10. 4.–7. syyskuuta Australia Australian ralli Raportti
11. 3.–5. lokakuuta Italia Sanremon ralli Raportti
12. 17.–19. lokakuuta Ranska Korsikan ralli Raportti
13. 24.–26. lokakuuta Espanja Katalonian ralli Raportti
14. 6.–9. marraskuuta Iso-Britannia Walesin ralli Raportti
Lähde: [1]

Kauden kulku lyhyesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monaco Monte Carlo ralli: Kausi alkoi Monte Carlossa, jossa Citroën otti historiallisen kolmoisvoiton järjestyksessä Loeb, McRae ja Sainz. Citroën otti tästä menestyksestä kaiken irti ja pian tv:ssä pyörivät mainokset, joissa todettiin ”Citroën, Monte Carlon kolmoisvoittaja”. Kolmoisvoitto varmistui Sainzin voitettua Märtinin huikeassa sekuntitaistelussa kahdella viimeisellä erikoiskokeella. Märtin oli noussut Sainzin ohi, kun Citroënissa ilmeni jarruvika, mutta Sainz nousi takaisin kolmanneksi ratkaisuhetkillä. Grönholm johti kisaa rallin puolivälissä, mutta liukui vaikeissa olosuhteissa ulos ja putosi kauas kärjestä. Mäkinen ja Solberg keskeyttivät ulosajoihin. Burns aloitti viidennellä sijalla.

Ruotsi Ruotsin ralli: Ruotsissa voiton vei Grönholm ennen Tommi Mäkistä. Grönholm ajoi melko rauhassa läpi koko kisan ja Mäkinen oli selvä kakkonen. Burns ajoi kolmanneksi. Citroën oli Ruotsissa vasta toista kertaa, mutta McRae oli silti viides ja Loeb seitsemäs. Sainz ei saanut säätöjä milloinkaan kohdalleen ja jäi pisteiltä (9.).

Turkki Turkin ralli: Turkin ralli ajettiin tulevan Irakin sodan varjossa, mutta se ei kisaa häirinnyt. Kisa ajettiin ensimmäistä kertaa MM-sarjassa ja kuten aiemminkin vastaavissa tapauksissa, Carlos Sainz vei voiton ja nousi kuljettajaksi, joka toi Citroënille ensimmäisen sorakisan voiton. Richard Burns oli toinen ja sillä sijoituksella hän nousi MM-sarjan kärkeen ja piti paikkansa tasaisella pisteiden keruulla aina lokakuun lopulle. François Duval oli kolmas.

Uusi-Seelanti Uuden-Seelannin ralli: Ford toi uuden WRC03-version Focuksesta Uuteen-Seelantiin ja Märtin osoitti auton olevan nopea ja taisteli Grönholmin kanssa voitosta. Tekniikka kuitenkin petti Märtinin ja Grönholm ajoi voittoon. Burns oli toinen ja Solberg kolmas. Loeb ajoi ensi kertaa Uudessa-Seelannissa ja oli heti neljäs.

Argentiina Argentiinan ralli: Argentiinassa ajettiin yksi kauden hienoimpia kisoja. Grönholm taisteli Sainzin ja Mäkisen kanssa johtopaikasta, mutta osui kiveen ja auton takapää vaurioitui. Grönholm putosi yli minuutin päähän Sainzista. Mäkinen putosi vaihdelaatikko-ongelmien myötä. Märtin nousi uhkaamaan Sainzin johtoa. Toisena päivänä Sainz näytti karkaavan voittoon, ero Märtiniin kasvoi ja Grönholm tavoitti Sainzia vain muutamalla sekunnilla ja välillä Sainz lisäsi johtoaan ajamalla pohja-aikoja. Sainz meni kuitenkin aikatarkastusasemalle etuajassa ja sai minuutin aikasakon. Sainz oli käsittänyt väärin kartanlukija Marc Martín viittomisen. Näin Märtin nousi johtoon, mutta keskeytti viimeisenä päivänä. Näin Grönholm oli johdossa. Grönholm voitti ja Sainz jäi noin 20 sekuntia aikasakon rasittamana. Burns oli kolmas.

KreikkaAkropolis ralli: Markko Märtin voitti tallipäällikkö Malcolm Wilsonin ennustuksen mukaan uuden Focuksen kolmannen kisan. Märtin ajoi jopa osuuden läpi konepelti tuulilasille lentäneenä, saman tyyliin kuin Timo Mäkinen aikoinaan Ouninpohjassa Minillä. Sainz ja Solberg kävivät huiman taistelun kakkossijasta. Solberg nousi Sainzin ohi viimeisenä päivänä, ja näytti siltä että Sainz ei pystyisi vastaamaan Solbergin vauhtiin. Sainz kuitenkin sai pohjat toiseksi viimeisellä erikoiskokeella ja Solberg ajoi ulos tiukassa taistelussa samalla osuudella. Kun eteen osui vielä elektroniikkamurheista kärsinyt McRae, oli Sainz takaisin kakkospaikalla noin 10 sekunnin erolla. Viimeinen erikoiskoe ei muuttanut järjestystä, Märtin voitti, Sainz oli toinen ja McRaeta hidastelusta syyttänyt Solberg kolmas. Burns nousi Mäkisen ohi viimeisellä erikoiskokeella, kasvattaen taas pistetiliään. Grönholm keskeytti jälleen tekniseen vikaan.

Kypros Kyproksen ralli: Kyproksella ajettiin paahtavassa helteessä juhannuksena ja kisa oli rankka autoille. Molemmat Fordit jäivät matkalle ja vain Rovanperä sai Peugeotinsa maaliin. Richard Burns keskeytti moottorin ylikuumenemiseen ja viidenneksi ajanut ”El Matador”, eli Carlos Sainz nousi enää pisteen päähän MM-sarjassa. Solberg otti voiton Kyproksella, Rovanperä oli toinen ja Sébastien Loeb kolmas. McRae oli neljäs ja Sainz siis viides. Grönholm ja Mäkinen keskeyttivät.

Saksa Saksan ralli: Sébastien Loeb hallitsi Saksassa ajettua asfalttirallia. Grönholm oli toinen ja Burns kolmas. Seuraavat sijat miehittivät McRae, Märtin, Sainz, Duval ja Solberg. Saksassa esiteltiin myös uusi Škoda Fabia WRC.

Suomi Neste Rally Finland: Suomen MM-ralli täytti taas Keski Suomen sorarännit ralliautoista ja teiden varret innokkaista rallifaneista. Kisa alkoi jo torstaina Killerin yleisöerikoiskokeella. Kisa alkoi toden teolla perjantaina. Grönholm ja Märtin tuntuivat karkaavan muilta. Voittotaistelu jatkui aina Ouninpohja II:lle saakka. Toistamiseen ajettu Ouninpohja oli kohtalokas Grönholmille. Auton eturipustus petti pyörän laakereiden rikkouduttua ja edessä oli keskeytys. Märtin nousi johtoon, mutta Burns, Sainz ja Solberg olivat alle sekunnin sisällä toisistaan ennen päätöspäivää. Parkkolan erikoiskoe avasi viimeisen päivän. Solberg ajoi pohjat ja otti kakkospaikan Burnsiltä. Sainz oli väliajoissa Solbergin edellä, mutta liukui vasemmalle kääntyvässä mutkassa lievästi ulos ja samassa vaurioitui takaiskunvaimennin ja Sainz sai tyytyä nelossijaan. Solberg ja Burns vuorottelivat kakkospaikalla ja lopulta viimeisellä erikoiskokeella Solberg teki pohjat ja vei kakkospaikan. Märtin voitti kisan kolmantena ei-skandinaavina ja virolaiset rallimatkailijat olivat haltioissaan.

Australia Australian ralli: Australiassa nähtiin nuorten kuljettajien taistelu voitosta, kun Solberg ja Loeb ottivat yhteen Australian ”kuulalaakeri”- soralla. Tuo parivaljakko ajoi muilta karkuun ja Burns, Mäkinen, McRae ja Sainz näyttivät voimattomilta pysäyttämään nuoria kuljettajia. Solberg voitti, Loeb oli toinen ja Burns kolmas. Tässä vaiheessa näytti, että Burns ottaisi mestaruuden ajamalla tasaisesti pisteille.

Italia San Remon ralli: San Remossa Gilles Panizzi oli varmasti yksi ennakkosuosikeista, mutta Loeb oli tällä kertaa nopeampi ja voitti ennen Panizzia ja Märtiniä. Burns jäi yllättäen seitsemänneksi, joten Sainz kavensi eroa sijoittumalla neljänneksi. Ennen San Remoa kerrottiin, että Colin McRae saisi hakea töitä muualta, Citroën pitää Sainz-Loeb -kaksikon kaudella 2004. Grönholm ajoi kallioon viimeisellä erikoiskokeella. Kauden 2003 San Remon ralli jäi viimeiseksi WRC-tason ralliksi San Remossa sillä jo seuraavana kautena ajettiin Italian ralli Sardiniassa.

'Ranska Korsikan ralli: Korsikalla MM-sarjan kärki vaihtui. Sainz ohitti viimeisellä erikoiskokeella Duvalin ja nousi toiseksi. Tämä tarkoitti, että Sainz nousi MM-sarjan johtoon ohi Burnsin. Solberg otti voiton ja nousi myös MM-taisteluun. Burns oli kahdeksas, mutta se ei riittänyt MM-johdon säilyttämiseen. Loeb menetti aikaa ulosajossa toisena päivänä ja Märtin keskeytti päätöspäivänä ulosajoon.

Espanja Katalonian ralli: Kataloniassa ensimmäisen päivän jälkeen kärjessä oli kaksikko Loeb-Sainz. Mestaruus näytti vahvasti matkaavan Sainzin suuntaan ja se oli hullaannuttanut espanjalaiset. Sainz kuitenkin putosi neljänneksi toisena päivänä muutettuaan auton säätöjä väärään suuntaan. Loeb pysyi kärjessä, Märtin ja Panizzi nousivat Sainzin ohi. Sunnuntaina ajettiin kaatosateessa. Pirellin renkaita käyttäneet Subarut nousivat vauhdilla kohti kärkeä. Solberg oli lopulta viides. Viimeinen erikoiskoe oli kohtalokas Citroënille. Sainzin auto sammui aivan erikoiskokeen lopussa sähkövian takia ja Sainz putosi neljänneltä paikalta seitsemänneksi. Loebilla taas oli aivan väärä rengas ja Panizzi ohitti Loebin viimeisellä erikoiskokeella voittaen kisan. Märtin oli kolmas. Richard Burns keskeytti telottuaan autonsa penkkaan. Mestaruustaistelu oli neljän kauppa.

Wales Walesin ralli: Taistelu mestaruudesta huipentui kaikkien aikojen tasaisimpana, kun Loeb ja Sainz lähtivät tasapisteissä kauden päätöskilpailuun. Solberg oli perässä vain kaksi pistettä ja Burnsillakin oli mahdollisuutensa, viiden pisteen takaa-ajoasemista. Burns kuitenkin sairastui vakavasti ennen päätöskisaa ja jätti kisan väliin. Myöhemmin todettiin Burnsilla olevan aivokasvain ja hän kuoli vuonna 2005. Mestaruus oli siis kolmen kauppa. Sitten kisasta putosi Sainz. Autoon asennettu uusi sisäkamera syttyi palamaan ennen toista erikoiskoetta ja Sainz kartturinaan Marc Martí ryhtyivät sammuttamaan paloa. Palo sammui, mutta Sainz oli myöhästynyt omalta lähtöajaltaan ja pääsi matkaan vasta monen muun kuljettajan jälkeen. Kaikki tämä haittasi keskittymistä ja seuraavalla erikoiskokeella Sainz ajoi ulos ja keskeytti. Palattuaan huoltoon silmin nähden pettynyt Sainz ilmoitti lopettavansa kauden 2004 jälkeen. Taistelu mestaruudesta ei ollut niin huikea kuin oli odotettu. Solberg ajoi karkuun Loebilta ja Loebin vauhtia hillitsi vielä Citroënin vaatimus tuoda auto maaliin, jotta merkkimestaruus varmistuisi. Solberg oli voittaja ja samalla maailmanmestari. Loeb oli toinen ja uransa päätöskisan ajanut Tommi Mäkinen kolmas käytyään tiukkaa taistelua Colin McRaen kanssa. Solbergille mestaruus, Loebille hopea ja Sainzille pronssia.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pistejärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitus 1 2 3 4 5 6 7 8
Pisteet 10 8 6 5 4 3 2 1

Pistejärjestelmä muuttui kaudelle siten, että kahdeksan parasta saavat pisteitä kun aiemmin kuusi parasta saivat pisteitä.[2]

Kuljettajien mestaruussarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väri Tulos
Kulta Voittaja
Hopea Toinen sija
Pronssi Kolmas sija
Vihreä Pistesijoitus
Sininen Maaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
Violetti Keskeytti (Kesk.)
Punainen Karsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
Musta Hylättiin (DSQ)
Valkoinen Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen Vain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
Tyhjä Kilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
Lihavoitu Paalupaikka
Kursivoitu Nopein kierros
† – keskeytys
ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa
Power Stage -erikoiskokeella.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa
Sija Kuljettaja MON
Monaco
SWE
Ruotsi
TUR
Turkki
NZL
Uusi-Seelanti
ARG
Argentiina
GRC
Kreikka
CYP
Kypros
GER
Saksa
FIN
Suomi
AUS
Australia
ITA
Italia
FRA
Ranska
ESP
Espanja
GBR
Iso-Britannia
Pisteet
1 Norja Petter Solberg Kesk. 6 Kesk. 3 5 3 1 8 2 1 Kesk. 1 5 1 72
2 Ranska Sebastien Loeb 1 7 Kesk. 4 Kesk. Kesk. 3 1 5 2 1 13 2 2 71
3 Espanja Carlos Sainz 3 9 1 12 2 2 5 6 4 5 4 2 7 Kesk. 63
4 Iso-Britannia Richard Burns 5 3 2 2 3 4 Kesk. 3 3 3 7 8 Kesk. 58
5 Viro Markko Märtin 4 4 6 Kesk. Kesk. 1 Kesk. 5 1 DSQ 3 Kesk. 3 Kesk. 49
6 Suomi Marcus Grönholm 13 1 9 1 1 Kesk. Kesk. 2 Kesk. Kesk. Kesk. 4 6 Kesk. 46
7 Iso-Britannia Colin McRae 2 5 4 Kesk. Kesk. 8 4 4 Kesk. 4 6 5 9 4 45
8 Suomi Tommi Mäkinen Kesk. 2 8 7 Kesk. 5 Kesk. Kesk. 6 6 10 7 8 3 30
9 Belgia François Duval 7 Kesk. 3 9 8 Kesk. Kesk. 7 Kesk. 10 5 3 4 5 30
10 Ranska Gilles Panizzi Kesk. 5 7 Kesk. 10 2 6 1 Kesk. 27
11 Suomi Harri Rovanperä Kesk. Kesk. Kesk. 4 6 2 Kesk. 7 Kesk. 18
12 Suomi Toni Gardemeister Kesk. 8 7 5 7 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 11 Kesk. 11 12 Kesk. 9
13 Ranska Didier Auriol 9 18 Kesk. 8 6 9 Kesk. Kesk. Kesk. 12 12 Kesk. Kesk. 11 4
Belgia Freddy Loix Kesk. 10 10 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 11 10 8 6 4
15 Ranska Cédric Robert 6 9 9 12 11 3
Iso-Britannia Alister McRae 6 3
Suomi Mikko Hirvonen Kesk. 11 Kesk. 10 16 Kesk. 6 13 Kesk. 9 Kesk. 10 14 Kesk. 3
Iso-Britannia Armin Schwarz 8 13 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 7 12 12 13 3
19 Suomi Janne Tuohino 17 7 2
Itävalta Manfred Stohl Kesk. 11 18 Kesk. 7 2
21 Iso-Britannia Alistair Ginley 12 15 8 Kesk. 23 Kesk. 23 Kesk. 1
Suomi Sebastian Lindholm 8 1
Ranska Philippe Bugalski Kesk. 8 9 10 1
Tšekki Roman Kresta 10 14 Kesk. Kesk. 11 13 8 1
Sija Kuljettaja MON
Monaco
SWE
Ruotsi
TUR
Turkki
NZL
Uusi-Seelanti
ARG
Argentiina
GRC
Kreikka
CYP
Kypros
GER
Saksa
FIN
Suomi
AUS
Australia
ITA
Italia
FRA
Ranska
ESP
Espanja
GBR
Iso-Britannia
Pisteet

Valmistajien mestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistajien pisteet
Sija Talli Kilpailu Yhteis-
pisteet
MON
Monaco
SWE
Ruotsi
TUR
Turkki
NZL
Uusi-Seelanti
ARG
Argentiina
GRC
Kreikka
CYP
Kypros
GER
Saksa
FIN
Suomi
AUS
Australia
ITA
Italia
FRA
Ranska
ESP
Espanja
GBR
Iso-Britannia
1 Ranska Peugeot 18 6 15 5 8 10 11 15 9 13 15 12 10 13 160
2 Ranska Citroën 6 16 9 18 16 8 8 14 6 9 11 8 13 3 145
3 Japani Subaru 0 11 2 9 5 10 10 2 11 14 2 12 5 16 109
4 Yhdysvallat Ford 10 5 10 1 3 10 4 7 10 1 10 7 11 4 93
5 Tšekki Škoda 2 1 3 6 7 1 0 0 0 0 1 0 0 2 23
6 Etelä-Korea Hyundai 3 0 0 0 0 0 3 1 3 2 0 0 0 0 12


Junioreiden MM-sarjan tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1.Brice Tirabassi 38 p Ranska
  • 2. Salvador Canellas 36 p Espanja
  • 3. Daniel Carlosson 33 p Ruotsi
  • 4. Mirco Baldacci 20p San Marino
  • 5. Urmo Aava 20 p Viron lippu
  • 6. Ville-Pertti Teuronen 19 p Suomi
  • 7. Guy Wilks 18 p Yhdistynyt kuningaskunta
  • 8. Alessandro Broccoli 13 p San Marino
  • 9. Kosti Katajamäki 10 p Suomi
  • 9. Marcos Ligato 10 p Argentiina
  • 11. Kris Meeke 8 p Yhdistynyt kuningaskunta
  • 11. Dimitar Illiev 8 p Bulgarian lippu
  • 11. Luca Cecchettini 8 p Italia
  • 15. Abdo Feghali 7 p Libanonin lippu
  • 16. Oscar Svedlund 5 p Ruotsi

N-ryhmän MM-sarjan tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1. Martin Rowe 43 p Yhdistynyt kuningaskunta
  • 2. Toshihiro Arai 38 p Japani
  • 3. Stig Blomqvist 30 p Ruotsi
  • 4. Karamjit Singh 30 p Malesia
  • 5. Daniel Sola 22 p Espanja
  • 6. Niall Mcshea 18 p Yhdistynyt kuningaskunta
  • 7. Marcos Ligato 13 p Argentiina
  • 8. Januz Kulig 11 p Puola
  • 9. Ricardo Trivino 8 p Meksiko
  • 10. Bob Colsoul 7 p Belgia

Rallit ja voittajat kaudella 2003[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tallit ja kuljettajat 2003[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta, luettavaa ja katsottavaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ruutulippu Moottoriurheilun vuosi 2003
  • Rally Yearbook World Rally Championship 2003
  • Rally XS lehden vuosikerta 2003
  • Vauhdin Maailma lehden vuosikerta 2003
  • ”WRC 2003 Showdown” dvd
  • Kuvia rallikaudesta 2003 (Arkistoitu – Internet Archive)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 2003 WRC Calendar juwra.com. Viitattu 2.5.2023. (englanniksi)
  2. What's the point? WRC adopting new F1-style scoring system for '03 autoweek.com. 3.12.2002. Viitattu 19.12.2022. (englanniksi)