Monte Carlo -ralli 1986
 Monte Carlo -ralli 1986 |
|
|---|---|
|
1. osakilpailu 13 osakilpailusta kaudella 1986.
|
|
| Ajankohta | 18. – 24. tammikuuta 1986 |
| Pituus | 36 erikoiskoetta |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |
 Henri Toivonen  Sergio Cresto (Martini Lancia) |
| Toinen |
Timo Salonen Seppo Harjanne (Peugeot Talbot Sport) |
| Kolmas |
Hannu Mikkola  Arne Hertz (Audi Sport) |
Monte Carlo -ralli 1986 (viralliselta nimeltään 54. Rallye Automobile de Monte-Carlo) oli rallin maailmanmestaruussarjan ensimmäinen kilpailu kaudella 1986. Kilpailu järjestettiin 18. – 24. tammikuuta 1986 Monte Carlossa.[1]
Reitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erikoiskokeiden yhteispituus oli 881,1 kilometriä.[2] Kokoontumisajojen lähtöpaikat olivat Monacon lisäksi Bad Homburg Saksassa, Barcelona Espanjassa, Lausanne Sveitsissä, Pariisi Ranskassa ja Sestriere Italiassa.[3] Kokoontumisajot päättyivät Aix-les-Bainsin kaupunkiin sunnuntaiaamuna. Kuuden tunnin tauon jälkeen varsinainen ralli alkoi yhdeltä iltapäivällä.[4] Monacoon saavuttiin keskiviikkona iltapäivällä klo 16.30, minkä jälkeen kilpailussa oli lähes vuorokauden tauko, sillä seuraava lähtö oli vasta 10.15 torstaina.[4] Rallin lopuksi ajettiin kaksi lenkkiä Monacon lähellä, osittain samoilla erikoiskokeilla.[4] Rallin pisin erikoiskoe oli 45-kilometrinen Burzet.[2]
| Sunnuntai | Maanantai | Tiistai | Keskiviikko | Torstai | Perjantai | ||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Aix-les-Bains–(Grenoble)*–Aix-les-Bains | Aix-les-Bains–Grospierres | Grospierres–Vaison-la-Romaine–Gap | Gap–Monaco | Monaco–(Puget-Theniers)*–Monaco | Monaco–(Puget-Theniers)*–Monaco | ||
| 6 EK:ta | 5 EK:ta | 8 EK:ta | 6 EK:ta | 5 EK:ta | 6 EK:ta | ||
| 96,8 km | 126,1 km | 226,0 km | 174,1 km | 107,4 km | 150,8 km | ||
*=ei kokoomataukoa
Kilpailun tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Markku Alenin autossa oli käyntihäiriöitä kokoontumisajosta asti. Kankkunen menetti yhdeksän minuuttia aikaa tekniseen vikaan ensimmäisen lenkin viimeisellä erikoiskokeella. Tony Pond joutui keskeyttämään, koska hän putosi tuloksissa niin kauas, ettei Austin Roverin talli olisi voinut huoltaa sekä Malcolm Wilsonin että Pondin autoja. Philippe Wamberque keskeytti moottorivikaan jo rallin toisella erikoiskokeella. Toivonen johti rallia ensimmäisen päivän päätteeksi.[4]
Toisena päivänä Jean-Claude Andruet keskeytti ulosajoon EK7:llä.[5] Kolmantena päivänä Walter Röhrl joutui vaihtamaan renkaan Burzetin erikoiskokeella. Burzetiin hajosi myös Wilsonin Metro. Michele Mouton keskeytti moottorivikaan EK14:lla ja Alen EK16:lla.[4]
EK12 Burzetin jälkeisellä siirtymällä Toivosen auto vaurioitui törmäyksessä vastaantulleeseen katsojan autoon. Autoa ei ehditty korjaamaan kokonaan vaan kilpailun edetessä siihen tehtiin pikakorjauksia huoltotauoilla. Toivonen sai tosin vain minuutin aikasakkoa myöhästymisestä seuraavalla aikatarkastusasemalla[4] ja pysyi rallin johdossa[6]. Toivonen ja kartanlukija Sergio Cresto kärsivät myös kovista kivuista loppurallin ajan. [7][4]
Gapin ja Monacon välillä Salonen ohitti Toivosen ja Massimo Biasionin parempien rengasvalintojen ansiosta. Bruno Saby ajoi ulos EK24:lla ja vaurioitti auton takakulmaa. Kankkusen autosta loppui polttoaine ja hän pääsi jatkamaan vasta saatuaan katsojilta lisää polttoainetta.[4]
Henri Toivonen lähti helikopterilla harjoittelemaan seuraavan päivän erikoiskokeita saavuttuaan Monacon tauolle keskiviikkoiltana. [4]
Biasion keskeytti rallin lopulla ajettuaan kiireessä siirtymällä vuorenseinämään jäisellä tiellä. Viimeisellä lenkillä Salonen valitsi kahdesti väärät renkaat, jolloin Toivonen pääsi ohi ja voitti rallin – tasan 20 vuotta isänsä Pauli Toivosen jälkeen.[4]
Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Kuljettaja | Kartanlukija | Auto | Aika | Ero | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1. | Henri Toivonen
|
Sergio Cresto
|
Lancia Delta S4 | 10:11.24 | 0.00 | |
| 2. | Timo Salonen
|
Seppo Harjanne
|
Peugeot 205 Turbo 16 E2 | 10:15.28 | +4.04 | |
| 3. | Hannu Mikkola
|
Arne Hertz
|
Audi Sport quattro E2 | 10:18.46 | +7.22 | |
| 4. |  Walter Röhrl
|
Christian Geistdörfer
|
Audi Sport quattro E2 | 10:20.59 | +9.35 | |
| 5. | Juha Kankkunen
|
Juha Piironen
|
Peugeot 205 Turbo 16 E2 | 10:39.47 | +28.23 | |
| 6. |  Bruno Saby
|
Jean-François Fauchille
|
Peugeot 205 Turbo 16 E2 | 10:45.54 | +34.30 | |
| 7. |  Salvador Servià
|
Jorge Sabater
|
Lancia Rally 037 | 10:58.32 | +47.08 | |
| 8. | Alain Oreille
|
Sylvie Oreille
|
Renault 11 Turbo | 11:23.47 | +1:12.23 | |
| 9. | Kenneth Eriksson
|
Peter Diekmann
|
Volkswagen Golf GTI 16V | 11:26.05 | +1:14.41 | |
| 10. |  Franz Wittmann
|
Matthias Feltz
|
Volkswagen Golf GTI 16V | 11:32.08 | +1:20.44 | |
| Lähde:[1][5] | ||||||
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b 54. Rallye Automobile de Monte-Carlo 1986 ewrc-results.com. Viitattu 2.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Monte Carlo 1986 juwra.com. Viitattu 2.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Maps | Rallye Monte-Carlo 1986 [WRC] Rally-Maps.com. Viitattu 7.1.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Gerry Phillips: Rally Review - Monte-Carlo Rally, March 1986 motorsportmagazine.com. Viitattu 2.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Final results juwra.com. Viitattu 10.4.2023. (englanniksi)
- ↑ juwra.com | Rallies - Monte Carlo 1986 stage winners www.juwra.com. Viitattu 7.1.2024.
- ↑ James Elson: 1986 Monte Carlo Rally: How Henri Toivonen won with a Lancia 'shaped like a banana' motorsportmagazine.com. 20.1.2021. Viitattu 2.1.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
