HMS Easton
| HMS Easton | |
|---|---|
 HMS Easton |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | J. Samuel White and Company, Cowes |
| Kölinlasku | 25. maaliskuuta 1941 |
| Laskettu vesille | 11. heinäkuuta 1942 |
| Palveluskäyttöön | 7. joulukuuta 1942 |
| Poistui palveluskäytöstä | romutettu 1953 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1070 t (kuiva) 1458 t (max) |
| Pituus | 85,3 m |
| Leveys | 10,16 m |
| Syväys | 3,51 m |
| Koneteho | 19000 hv |
| Nopeus | 27 solmua (50 km/h) |
| Miehistöä | 168 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 4" QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina 4 kaksinaulaista QF Mk VIII tykkiä neliputkisena Mk VII asennuksena 2 20 mm Oerlikon ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III asennuksina 2 21" (533 mm) torpedoputkea 4 syvyyspomminheittäjää ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia |
HMS Easton (viirinumero L09) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Alus tilattiin 19. heinäkuuta 1940 J. Samuel White and Companyltä Cowesista osana vuoden 1940 hätäohjelmaa. Sen köli laskettiin 25. maaliskuuta 1941 ja alus laskettiin vesille 11. heinäkuuta 1942. Alus valmistui saman vuoden lopulla 7. joulukuuta.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]HMS Easton siirrettiin valmistuttuaan hyväksyntätesteihin ja varustettavaksi, joiden päätyttyä se siirtyi Scapa Flowhun koulutukseen. Matkan aikana alus suojasi rannikkosaattuetta. Alus osallistui 13. tammikuuta 1943 laivastoharjoitukseen HMS Walpolen ja HMS Ledburyn kanssa. Koulutuksen päätyttyä alus matkasi Gibraltarille liittyäkseen 22. Hävittäjälaivueeseen.[1]
Alus upotti 17. helmikuuta Bougien edustalla HMS Wheatlandin kanssa Italian laivaston sukellusveneen Asterian. Alus siirrettiin 20. helmikuuta Algeriin sukellusveneidentorjuntaan HMS Wheatlandin, HMS Lamertonin ja HMS Bicesterin kanssa. Saksan laivaston sukellusvene U-443 paikannettiin 23. helmikuuta ja osasto upotti sen Algerin edustalla syvyyspommein (). Alus hyökkäsi 4. maaliskuuta Cartagenan edustalla sukellusvene U-83:n kimppuun ilman tulosta.[1]
HMS Easton osallistui toukokuussa operaatio Retributioniin, jossa estettiin akselivaltojen joukkojen evakuointi Tunisiasta Sisiliaan. Alus valmistautui kesäkuussa Sisilian maihinnousuun ja siihen liittyvien saattueiden suojaamiseen. Se siirrettiin heinäkuussa itäiselle Välimerelle Saattajaryhmä R:ään operaatioon osallistumiseksi.[1]
Alus suojasi 5. heinäkuuta Port Saidista maihinnousualueelle saattueen MWF36. Paria päivää myöhemmin alus suojasi sillanpäähän saattueen MWF37, josta erottuaan se matkasi Syrakusaan. Alus saapui määränpäähänsä 13. heinäkuuta.[1]
Aluksen suojatessa 23. elokuuta saattuetta MKF22 se sai Pantellarian edustalla kaikuluotain havainnon Saksan laivaston sukellusveneestä U-548. Alus hyökkäsi syvyyspommein kahdesti ilman tulosta. Kreikan laivaston hävittäjä Pindos liittyi hyökkäykseen, jolloin sukellusvene nousi pintaan. HMS Easton ajoi sukellusveneen päälle upottaen sen (). Törmäyksessä alus kärsi pahoja vaurioita menettäen liikuntakykynsä. Pindos hinasi liikuntakyvyttömän aluksen Maltalle.[1]
Alukselle tehtiin syyskuussa Maltalla tilapäiskorjauksia, jotka mahdollistivat siirron Gibraltarille. Alus siirtyi lokakuussa Gibraltarille, jossa se siirrettiin telakalle.[1]
1944
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]HMS Easton aloitti syyskuussa 1944 telakalta palattuaan koeajot sekä valmistautumisen palvelukseen. Alus liitettiin Maltalle sijoitettuun 59. Hävittäjäviirikköön, jonne se siirtyi telakalta valmistuttuaan 18. syyskuuta. Alus tuki lokakuussa Egeanmeren operaatioita pyrkien estämään saksalaisten joukkojen siirrot alueella.[1]
Se tuki marraskuussa Kreikan vapauttamisen jälkeen edelleen alueen sotilasoperaatioita. Alus tulitti 5. joulukuuta Kreikan kommunistien asemia Pireuksen lähistöllä, kunnes se vapautettiin operaatiosta 9. joulukuuta.[1]
1945
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]HMS Easton jatkoi vuoden 1945 alussa sotilasoperaatioiden tukemista Kreikan ja Albanian rannikoilla, kunnes se siirrettiin helmikuussa kotimaahan rannikkosaattueiden suojaksi. Alus liitettiin Sheernessissä 21. Hävittäjälaivueeseen.[1]
Alus määrättiin huhtikuussa huoltoon, minkä vuoksi se siirtyi Southamptoniin. Alus siirrettiin toukokuussa telakalle, mistä se palasi elokuussa. Se siirrettiin 29. lokakuuta reserviin heti koeajojen päätyttyä. Alus palasi palvelukseen 1946 liitettynä Portsmouthiin sijoitettuun 3. Saattajaryhmään. Kuitenkin aluksella havaitut viat tekivät aluksesta palveluskelvottoman.[1]
Alus poistettiin palveluksesta marraskuussa 1947. Vuonna 1949 ollessaan huollossa sen todettiin olevan liian pahoin vaurioitunut korjattavaksi. Aluksen varusteet poistettiin ja se siirrettiin koulutuskäyttöön, mistä se sijoitettiin 1952 poistolistalle. Alus myytiin 4. joulukuuta BISCOlle, joka siirsi romuttamisen Metal Industriesille. Alus saapui hinattuna 15. tammikuuta 1953 Charlestowniin lähelle Rosythiä romutettavaksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Colledge, JJ & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 (englanniksi)
- Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |