U-83 (1940)
| U-80 | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Flender Werke, Lübeck |
| Kölinlasku | 5. lokakuuta 1939 |
| Laskettu vesille | 9. joulukuuta 1940 |
| Palveluskäyttöön | 8. helmikuuta 1941 |
| Poistui palveluskäytöstä | uponnut 4. maaliskuuta 1943 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
765 t (pinnalla) 871 t (sukelluksissa) |
| Pituus | 66,6 m |
| Leveys | 6,2 m |
| Syväys | 4,74 m |
| Koneteho | 2 800-3 200 hv (2 400 kW) |
| Propulsio | 2 × ahdettua Germaniawerftin, 6-sylinteristä, 4-tahtista F46 -dieselmoottoria |
| Nopeus |
17,9 solmua (33,2 km/h pinnalla) 8 solmua (15 km/h sukelluksissa) |
| Toimintamatka |
16 095 km@10 solmua (pinnalla) 175 km@4 solmua (sukelluksissa) |
| Miehistöä | 44-48 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
5 × 533 mm torpedoputkea, joihin 14 torpedoa tai 26 TMA- tai 39 TMB-miinaa 1 × 88 mm/L45 C35 -kansitykki, johon 220 laukausta 1 × 20 mm C30 -ilmatorjuntatykki |
U-83 oli Saksan laivaston VIIB-luokan sukellusvene toisessa maailmansodassa. Alus teki 12 partiomatkaa ennen uppoamistaan 4. maaliskuuta 1943. Se upotti viisi kauppa-alusta, yhden apulaivan ja vaurioitti yhtä apulaivaa ja yhtä kauppa-alusta.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Tyyppi VII
Alus tilattiin 9. kesäkuuta 1938 Flender Werkeltä Lyypekistä, missä köli laskettiin 5. lokakuuta 1939 telakkanumerolla 291. Alus laskettiin vesille 9. joulukuuta 1940 ja otettiin palvelukseen 8. helmikuuta 1941 päällikkönään Hans-Werner Kraus.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin 1. sukellusvenelaivueeseen, jossa se oli miehistön koulutuksessa 31. toukokuuta 1941 saakka ennen siirtoaan operatiiviseen käyttöön. Alus lähti 26. heinäkuuta Kielistä ensimmäiselle partiomatkalleen, mistä se palasi 9. syyskuuta Brestiin.[1]
Aluksen lähti 28. syyskuuta Brestistä toiselle partiomatkalleen, minkä aikana se upotti portugalilaisen kauppalaivan Corte Realin ja vaurioitti pahoin saattuetta HG75 suojannutta CAM-alus HMS Ariguania. Alus palasi 31. lokakuuta Brestiin.[1]
Aluksen seuraava purjehdus oli siirtyminen Messinaan, jonne se saapui 23. joulukuuta. Alus siirtyi 25. joulukuuta Messinasta edelleen Salamiihin, jonne se saapui 30. joulukuuta liittyen seuraavana päivänä 23. sukellusvenelaivueeseen. Alus teki Salamiista yhden tuloksettoman partiomatkan 12.-24. helmikuuta 1942.[1]
Salamiista alus lähti 10. maaliskuuta partiomatkalle. Aluksen miehistö havaitsi saattueen AT-34, josta torpedoimalla vaurioitettiin 17. maaliskuuta brittiläistä kauppa-alus Cristaa. Alus palasi 21. maaliskuuta Salamiihin. Alus siirtyi 24. maaliskuuta La Speziaan, jonne se saapui 28. maaliskuuta.[1]
Alus lähti 5. huhtikuuta La Speziasta tuloksettomalle partiomatkalle, minkä päätteeksi se palasi 30. toukokuuta Salamiihin. Alus aloitti 4. kesäkuuta seuraavan partiomatkan, jolloin se upotti egyptiläisen höyrylaiva Saidin (231 t), palestiinalaiset Estherin (100 t) ja Typhoonin (175 t) sekä Q-alus HMS Faroukin (96 t) ennen paluutaan 20. kesäkuuta La Speziaan. Matkan aikana alus siirrettiin 30. huhtikuuta 1942 29. sukellusvenelaivueeseen, joka oli sen kolmas ja viimeinen laivue.[1]
Alus lähti 6. elokuuta La Speziasta viimeiselle tulokselliselle matkalleen, jonka aikana se upotti kanadalaisen joukkojenkuljetusaluksen HMCS Princess Margueriten (5 875 t). Upotetulla aluksella oli lähes 1 000 sotilasta, joista kuitenkin sai surmansa ainoastaan 44. Sukellusvene palasi 20. elokuuta Salamiihin.[1]
Alus siirtyi 31. elokuuta - 4. syyskuuta Salamiista La Speziaan, jossa sen päälliköksi vaihtui 16. lokakuuta 1942 Ulrich Wörisshoffer. Alus teki uuden päällikkönsä alaisuudessa kaksi tuloksetonta partiomatkaa La Speziasta 21. marraskuuta - 17. joulukuuta ja 12. -31. tammikuuta 1943 ennen tuhoutumistaan kolmannella matkallaan. Alus lähti 1. maaliskuuta viimeiselle kohtalokkaalle matkalleen La Speziasta. Kuninkaallisten ilmavoimien Lockheed Hudson upotti 4. maaliskuuta 1943 Espanjan rannikolla Cartagenasta kaakkoon kolmella syvyyspommilla aluksen miehistöineen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Slader, John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy during the Second World War. Lontoo: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)