Eläinten rokottaminen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Eläinten rokottamisesta. Rokottamisesta yleensä katso rokotus

Eläimiä rokottamalla pystytään tehokkaasti ennaltaehkäisemään eläinten vaarallisia tartuntatauteja, jotka saattavat aiheuttaa eläinten vakavia sairastumisia ja kuolemantapauksia sekä uhata eläinperäistä elintarviketuotantoa. Eläinten rokottaminen suojaa myös ihmistä niiltä taudeilta (zoonoosit), jotka voivat tarttua eläimestä ihmiseen (esim. rabies eli vesikauhu).

Suomessa eniten rokotetaan lemmikkieläimiä (kaloista ei tässä tietoja). Koirien tavallisia rokotteita ovat penikkatauti, tarttuva maksatulehdus ja parvo. Nämä sisältyvä ns kolmoisrokotteeseen. Laajempi neloisrokote sisältää näiden lisäksi myös kennelyskän eli parainfluenssa rokotteen. Yleinen rokote on myös raivotauti- eli rabiesrokote, jonkin verran koiria rokotetaan myös leptospiroosia vastaan. Ulkomaisissa rokotustodituksissa kirjainlyhenteen D ja S tarkoittava penikkatautia (Distemper, Staupe), A tarkoittaa tarttuvaa maksatulehdusta (adenovirus) ja P tarkoittaa parvoa. Pi tulee parainfluenssasta ja tarkoittaa siis kennelyskää, L on leptospiroosi ja R raivotauti. Koirat rokotetaan yleensä 12 ja 16 viikon iässä, vuoden vanhoina ja sitten kahden vuoden välein. Rokotetarve saattaa muuttua ja ainakin matkustettaessa ulkomaille koiran kanssa, kannattaa tarkistaa eläinlääkäriltä rokotetarve.

Kissojen rokotus on periaatteessa samanlaista mutta vastustettavina tauteina ovat kissarutto (parvo) sekä eräät hengitystietulehdukset. Kissoille annetaan raivotautirokote kuten koirille.

Lemmikkieläimistä freteillä on omat rokotusohjelmansa, samoin turkiseläimille. Siipikarjalle käytetään joskus inhaloitavia rokotteita tai rokote annetaan juomaveden mukana.

Hevosten tärkein rokote on jäykkäkouristus- eli tetanusrokote. Hevonen on erittäin herkkä jäykkäkouristukselle. Yleensä se annetaan influenssarokotteen kanssa. Rokotusohjelmat vaihtelevat, koska ravi- ja ratsuhevosilla on erilaiset vaatimukset kilpailuihin. Tiineille tammoille annetaan lisäksi virusaborttirokotteita, joka on herpesviruksen aiheuttama hengitystietulehdus, joka voi aiheuttaa keskenmenon eli luomisen. Hevonen voidaan rokottaa myös rabiesta vastaan mutta se ei ole kovin yleistä.

Lampaita rokotetaan klostridien aiheuttamia sairauksia vastaan, samaa rokotetta voidaan käyttää vuohille, alpakoille ja laamoille. Rokotustarve suunnitellaan tilakohtaisesti.

Naudoille ei ole Suomessa rokotteita. Eräät rokotteet ovat jopa kiellettyjä, jotta huomattaisiin nopeasti, jos joku tauti ilmestyisi maahan. Rokottamiskielto on usein edellytys lihan ja lihatuotteiden vientiä varten. Esimerkiksi maasta, jossa rokotetaan suu- ja sorkkatautia vastaan, ei yleensä voida osteta lihaa muihin maihin.

Sikoja voidan rokottaa sikaruusua vastaan. Se on erysipelothrix rhusiopathiae bakteerin aiheuttama yleistulehdus. Suurissa, nykyaikaisissa sikaloissa rokotetarvetta ei yleensä ole. Sioille annetaan myös jonkin verran coli-rokotteita.

Usein käytetään rokotesanaa virheellisesti esimerkiksi injektioina annettavista loislääkkeistä tai muista injektioista.

Rokotustodistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rokotustodistus on koirille tai muille kotieläimille annettava vihkonen, tai se voi myös olla rekisteritodistuksen yhteydessä. Siihen merkitään rokotukset, jotka eläin on saanut ja joilla se pääsee näyttelyihin, koulutukseen ym. Rokotustodistus tarvitaan, koska eläin osallistuessaan näyttelyihin ja muihin monen eläimen tilaisuuksiin voisi rokottamattomana tartuttaa vakavia tauteja muihin eläimiin. Esimerkiksi koiran rokotustodistuksessa on rokotukset parvovirusta, kennelyskää, tarttuvaa maksatulehdusta ja muita vastaavia vaarallisia tauteja vastaan.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]