Lemmikkikani

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lemmikkikani eli kesykani on kaniinin (Oryctolagus cuniculus) kesy, lemmikkieläimenä pidetty muoto. Kani on luonnostaan arka eläin ja se tarvitsee paljon rauhallista käsittelyä kesyyntyäkseen.

Kesykanit polveutuvat villikaniineista, jotka kuuluvat jäniseläinten lahkoon. Kaniini on sukunsa (Oryctolagus) ainoa laji. Kaniini kesytettiin alun perin keskiajalla, ja sitä on käytetty lihan, nahan ja villan tuotantoon sekä eläinkokeissa ja lemmikkinä. Kaneissa sukupuolia kutsutaan uroksiksi ja naaraiksi, ja ne saavat poikasia.

Nykyään siitä on jalostettu erilaisia lemmikkikanirotuja. Kaneja on eri kokoisia. Pienimpiä ovat alle 1 kg:n painoiset kääpiörodut, kuten kääpiöjänis ja hermeliini, ja suurimpia jättirodut, kuten belgianjätti, joka painaa täysikokoisena yli 7 kg, jotkut jopa 14–15 kg. Myös ranskanlupat painavat keskimäärin n. 7 kg. Kaneja on olemassa useita eri väri- ja kuviomuunnoksia, niistä löytyy sekä pysty- että luppakorvaisia rotuja. Kaneista on jalostettu normaalikarvaisen rinnalle myös erilaisia turkkimuunnoksia, kuten pitkäkarvainen, silkkikarvainen ja villakarvainen.

Kanien hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanit ovat seuraeläimiä.

Kanit ovat yhdyskuntaeläimiä ja pitävät lajitoverien seurasta.[1]

Keskenään parhaiten toimeen tulevat leikattu uros ja naaras, erityisesti samasta poikueesta hankitut. Naaraan kanssa voidaan pitää myös toista naarasta. Kaksi urosta tappelevat keskenään, jopa siihen saakka että toinen menettää henkensä.[1]

Kani tottuu melko nopeasti ihmisten päivärytmiin. Oikein opetettuna kanin voi opettaa sisäsiistiksi samaan tapaan kuin kissan, mutta kaikki kanit eivät opi sisäsiisteiksi tästä huolimatta. Varsinkin leikkaamattomat urokset saattavat merkitä reviiriään ja naaraita. Kanin luonteesta riippuen se voi elää asunnossa täysin vapaana tai tilavassa häkissä, jolloin kani tarvitsee päivittäin runsaasti jaloittelua.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kani on kasvinsyöjä. Heinä on kanin pääravintoa. Se sisältää runsaasti kuitua, joka pitää kanin suoliston toimivana ja terveenä sekä hampaat kunnossa. Kanilla on jatkuvasti oltava tarjolla raikasta vettä joko juomakupista tai tarkoitusta varten valmistetusta juomapullosta.[2] Hampaiden huollon vuoksi kanilla tulee olla myös saatavilla kovaa pureskeltavaa. Tähän tarkoitukseen käyvät hyvin puhtaat ja tuoreet puunoksat (esimerkiksi paju ja omenapuu).

Suositeltavat[3] määrät kaikkia näitä ovat:

  • Kuituja: 18-25 % (Crude fibre)
  • Proteiineja: 12-18 % (Crude proteins)
  • Rasvaa: 2-4 % (Crude fat)
  • Kalsiumia: max 1 % (Calsium)


Kania ei pitäisi pestä, ellei siihen ole oikeaa tarvetta. Jos kanin turkki on päässyt hyvin likaiseksi, voi sitä hiukan kostealla pyyhkiä ja pahimpien likojen kohdalla pestäkin, miedolla lemmikkishampoolla tai pelkällä vedellä.

Kanin kanssa voi harrastaa myös kanihyppyä, eli kanien estehyppyä.
Kaninchen1.jpg

Elinpiiri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanin häkin on oltava riittävän suuri: minimikoko kääpiörotuiselle, paljon häkin ulkopuolella liikkuvalle kanille on 75 * 120 cm. Lisäksi kanin on saatava riittävästi liikuntaa päivittäin.[1]

Yleisen suosituksen mukaan kaneja tulisi pitää vapaana mahdollisimman paljon, jotta ne voisivat toteuttaa luonnollista käyttäytymistään. Jos kania ei ole mahdollista pitää vapaana, täytyy häkin olla riittävän suuri, jotta kani voi liikkua hyvin.

Häkissä kanilla tulee olla ruokakuppi, juomapullo, piilopaikka ja paikka heinille.

Terveys ja siisteys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hampaat kasvavat jatkuvasti, ja kanilla onkin oltava riittävästi nakerreltavaa. Jos hampaat kasvavat liian pitkiksi, kani ei pysty enää syömään normaalisti, ja se tulee viedä eläinlääkärille hampaiden lyhennykseen. Liian pitkät hampaat ilmenevät syömättömyytenä ja kuolaamisena (märkä leuka). Liian pitkäksi kasvaneet hampaat voivat johtua myös synnynnäisestä tai traumaperäisestä purentaviasta. Purentavikaisen kanin hampaat eivät kulu koskaan normaalisti, vaan niitä on lyhennettävä säännöllisesti. Varsinkin vanhoilla kaneilla saattaa ilmetä myös syömistä vaikeuttavia hammaspiikkejä. Hammaspiikkejä voi ilmetä myös kanilla, jolla ei ole havaittu hammasvikaa, joten jos kani lopettaa yhtäkkiä syömisen, voi vika olla hampaissa. Kanin hampaat kannattaa tarkistaa säännöllisesti, koska purentavikakin voi tulla vasta vanhemmalla iällä esimerkiksi törmäyksen seurauksena.

Kuume ja suolitukos ovat kanille hengenvaarallisia tauteja. Suolitukos ilmenee vatsan turpoamisena ja papanoinnin ja mahdollisesti syömisen lopettamisena. Ennaltaehkäisyssä tärkeää on hyvälaatuinen, kuiva heinä. Suolitukoksen ilmetessä tulee toimia nopeasti, sillä se on erittäin tappava. Apteekista saa parafiiniöljyä, jota tulee kuitenkin annostella eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Terveelle kanille sitä ei tule antaa, sillä se estää vitamiinien imeytymistä.[4]

Kanista ei lähde paljoa karvaa. Karvanlähtöaikaan kani nuolee itseään, ja jos se saa liikaa karvaa vatsaansa, tämä voi haitata suoliston toimintaa.[5] Angoran turkkia pitää keriä noin kolmen kuukauden välein, koska se kasvaa jatkuvasti. Myös kanien tassunpohjien karvat kannattaa kammata, sillä ne voivat huopaantua ja kerätä likaa ja taudinaiheuttajia ihon ja huopaantuneen karvan väliin, jolloin vaarana on muun muassa tassunpohjatulehdus.

Kanit elävät yleensä 5—8-vuotiaiksi, mutta yli 10-vuotiaatkaan kanit eivät ole harvinaisia.

Kanirotuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotupuhtaalla kanilla on kasvattajan kirjoittamat/tulostamat sukupaperit, joiden sisällöstä selviää kanin sukutiedot sekä rotu. Rotupuhtaat kanit on myös tunnistemerkitty, esimerkiksi tatuoimalla kasvattajatunnus kanin oikeaan korvaan sekä kanin yksilötunnus vasempaan korvaan. Tunnistemerkintänä voi olla myös esim. jalkarengas tai mikrosiru. Pohjoismaisesta standardista löytyvät kaikki voimassa olevat rotumääritelmät, värit ja kuviot. Se on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1950. Suomen Kaniyhdistys ry julkaisi ensimmäisen suomenkielisen painoksen standardista vuonna 2012. Pohjoismaiseen Kanistandardiin on hyväksytty yli 65 eri rotua kuudesta eri roturyhmästä. Hyväksyttyjä värejä ja kuvioita tunnetaan yhteensä yli 45 ja turkkimuunnoksia ainakin seitsemän. Suomella ei ole olemassa omaa kanirotua.


Kääpiörodut:

Pienet kanirodut:

Keskisuuret kanirodut:

Poikkeavan karvanlaadun rodut:

Suuret kanirodut:

Jättikanirodut:

Kaninäyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaninäyttelyt ovat suosittuja tapahtumia ja niitä järjestetään lähes joka kuukausi. Pohjoismainen standardi varmistaa yhteneväisen arvostelun Pohjoismaissa. Standardiin on koottu kaikki se tieto, jonka kasvattaja ja näyttelyharrastaja tarvitsee ja sisältää mm. voimassa olevat näyttelysäännöt. Pohjoismaista kanistandardia käytetään sellaisten virallisten yhdistysten näyttelyissä, jotka ovat Pohjoismaisten pääyhdistysten jäseniä. Suomen Kaniyhdistys ry on Pohjoismaisen kanistandardin katto-organisaatio Suomessa.

Suomen Kaniyhdistys ry:llä on Suomen laajin lähes 10 000 kanin kantakirja, mitä se ylläpitää rekisteröimällä rotukaneja.

Näyttelyt on jaettu useisiin luokkiin[6]:

  • A (yli 6kk ikäisille kaneille)
  • B (4-7 kk ikäisille kaneille, jättirodut voi osallistua jopa 8 kk asti)
  • C (kilpailuarvostelu erirotuisten kanien kesken)
  • D (jälkeläisarvostelu, emä yhdessä 6 – 8 viikkoisine / 42-56 vrk poikasineen)
  • E (perheryhmä)
  • F (yhdistelmä)
  • G (eliittiryhmä)
  • H (yksittäiset kanit roduittain /ryhmittäin kilpailemassa keskenään) = ROP / RYP
  • I (arvostelu suullisesti, “match show”)
  • K (kanituotteiden arvostelu)
  • L (kokoelmana luokat A, B, C ja F)
  • M (poikueryhmä)
  • PET (lemmikkiluokka)
  • REK (rekisteriluokka)

Ulkomuotoluokkiin pääsevät tunnistemerkityt rotupuhtaat kanit ja pet-luokkiin saa näiden lisäksi osallistua mikä tahansa kahta kuukautta vanhempi kani; myös kastroidut ja steriloidut kanit. Näyttelyyn osallistuvan kanin tulee olla terve ja se ei saa olla kantavana tai imettää.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lassila, s. 9
  2. Lassila, s. 11
  3. Pet Portal : Animal Medical Center www.vetsecure.com. Viitattu 10.10.2016.
  4. Lassila, s. 23-25
  5. Lassila, s. 24
  6. Näyttelyluokat Suomen kaniyhdistys ry. 28.9.2015. Viitattu 10.10.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]