Mikrosiruistute

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee eläinten tunnistamissovellusta. Mikropiiristä ja prosessorista on erilliset artikkelit.

Mikrosiruistute[1] on pieni sähkötekninen laite implantti, joka saatetaan sijoittaa esineisiin tai eläviin olentoihin, kuten ihmisiinkin. Usein istute käsitteenä yhdistetään ihmisten ihonalaiseen sirutukseen ja asiasta on poikinut myös salaliittoteorioita.

Röntgenkuva radiotaajuisesta etätunnistus-mikrosirusta (RFID) kädessä.

Eläimissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikrosiruistutetta käytetään eläinten tunnistamiseen. Siru on noin 1 cm:n pituinen, 2 mm:n paksuinen lasi- tai muovikapseli. Siihen on tallennettu yksilöllinen koodi, joka luetaan erityisellä lukulaitteella ihon läpi. Istute ei lähetä säteilyä. Siru laitetaan neulanpistolla paikoilleen. Lemmikkieläimille siru laitetaan lapaluiden kohtaan nahan alle tai kaulan vasemmalle puolelle. Hevosille kaulan vasemmalle puolelle. Asettaminen sujuu yleensä rutiinitoimenpiteenä ilman rauhoitusta rokotuksen tavoin. Mikrosiruistutteita pistävät eläinlääkärit, kasvattajajärjestöjen kouluttamat ja valtuuttamat merkitsijät sekä koulutetut siruttajat. Kennelliiton kouluttamia henkilöitä kutsutaan tunnistusmerkitsijöiksi.

Eksoottisten eläinlajien kaupassa varma tunnistusmenetelmä estää salakauppaa. Mikrosiruistutteen koodi on numerosarja, joka liitetään eläimen rekisteriin tai muuhun asiakirjaan viivakoodina ja numerona. Euroopassa on yleisesti käytössä ISO-standardin mukainen istute, joka voidaan lukea kaikilla yleisesti käytössä olevilla lukulaitteilla. Näitä on eläinlääkäreillä, tullilla, monilla kasvattajilla, näyttelyjärjestäjillä, eläinsuojeluyhdistyksillä ja löytöeläimiä vastaanottavilla löytöeläintaloilla. Maailmalla on muitakin sirujärjestelmiä.

Yleisesti näyttelysäännöissä sanotaan, että sirutetun eläimen omistajalla pitää olla oma lukulaite, joka pystyy lukemaan kyseisen sirun. Löytöeläin voidaan myös usein tunnistaa istutteen avulla, jos omistajan tiedot löydetään eläin- ja omistajatietokannasta ja ne ovat ajan tasalla. Näitä tietokantoja ovat esimerkiksi Kennelliiton tietokanta, Kissaliiton tietokanta, Turvasiru.fi sekä Siruhaku.fi -verkkopalvelu.

Sirut voivat joskus liikkua ihon alla tai lakata toimimasta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lifechip esite [1]
  • Suomen Kennelliitto / mikrosirut [2]
  • Sirkkola, Tauriainen: Eläinten lääkintä ja hoito. OPH, 2009. ISBN 978-952-13-3477-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]