Kantakirja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kantakirja on rekisteri tietyn koti- tai lemmikkieläinrodun virallisesti jalostukseen hyväksytyistä yksilöistä. Kantakirjan avulla huolehditaan rodun laadun ja toivottujen ominaisuuksien säilyttämisestä ja kehittämisestä. Myös eläintarhaeläinten perimän monipuolisuutta turvataan kantakirjojen avulla. Kantakirjat ovat tavallisesti maa- ja rotukohtaisia, ja eläimen täytyy kantakirjaan päästäkseen täyttää tietyt laatukriteerit. Eläinten rakenne arvioidaan yleensä näyttelyissä. Kantakirjoja on muiden muassa hevos-, nauta- ja koiraroduilla.

Hevosten kantakirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hevosten ja ponien kantakirjat ovat yleensä maa- ja rotukohtaisia. Hevosen tai ponin on täytettävät tietyt kriteerit tullakseen hyväksytyksi kantakirjaan. Tällä pyritään siihen, että jalostukseen käytettäisiin vain rotumääritelmän mukaisia, terveitä ja muutoinkin hyvälaatuisia yksilöitä. Jalostukseen tarjottavien yksilöiden arviointi tapahtuu näyttelyissä. Myös kilpailusuoritukset otetaan huomioon.

Jotta hevonen voidaan kantakirjata, sen polveutuminen pitää pystyä todistamaan ja sen on oltava rekisteröity. Suomessa rekisteröinnistä ja kantakirjauksesta huolehtii Suomen Hippos ry. Hevosen polveutuminen voi vaikuttaa myös sen kilpailuoikeuksiin. Esimerkiksi suomenhevonen ei saa ravikilpailuoikeutta, mikäli sen isä ei ole jalostukseen hyväksytty (poikkeuksena se, jos hevosen isäori ja emätamma ovat astutushetkellä olleet saman henkilön omistuksessa).

Suomessa kantakirjattavat hevos- ja ponirodut ovat suomenhevonen, lämminveriravuri, suomenpuoliverinen eli FWB, englannintäysiverinen, angloarabi, arabianhevonen, islanninhevonen, vuonohevonen, gotlanninruss, shetlanninponi, newforestinponi, connemaranponi, welsh-ponit, welsh part bred sekä suomalainen ratsuponi.

Nautojen kantakirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nautojen kantakirjoihin merkitään sekä sonnit että lehmät. Kantakirjan pääjaksoon hyväksyttävän eläimen pitää olla puhdasrotuinen: Suomessa vaatimuksena on, että eläimen suvusta korkeintaan 6,25 % on toista rotua tai tuntematonta sukua. [1] Lisäksi suomalaisissa kantakirjoissa on niin kutsutut lisäjaksot risteytyseläimille. [1] Rotu määräytyy isän mukaan[1], joten pääjaksoon kirjattavan eläimellä on oltava vähintään puhdasrotuiset isä, emänisä, emänemänisä ja emänemänemänisä. Kantakirjarekisteriin merkitään eläimen väri, sarvellisuus ja polveutuminen. [1] Kantakirjattavat eläimet rakennearvostellaan: lehmät kantakirjauksen yhteydessä, vasikat ja hiehot ensimmäisen poikimisen jälkeen.[1] Myös poistettu eli kuollut eläin voidaan kantakirjata.[1]

Kantakirjassa on erityinen valioluokka, johon voidaan merkitä tietyt korkeat vaatimukset täyttävä eläin. Nämä vaatimukset vaihtelevat rodun ja sukupuolen mukaan, ja vaatimukset ovat pitkälle jalostetuilla roduilla suuremmat kuin suomenkarjan roduilla, ja sonneilla suuremmat kuin lehmillä. Yleensä kuitenkin vaaditaan tiettyä rakenteeseen, luonteeseen ja muihin ominaisuuksiin perustuvaa jalostusarvoa ja esimerkiksi ayrshire- ja holstein-friisiläislehmilla vähintään keskimääräisen hyvä utarerakenne.[1] Lehmillä on lisäksi erityiset elinikäiseen maitotuotokseen perustuvat niin kutsutut tonnariluokat, joihin pääsyvaatimuksena on karjantarkkailun alaisena[1] lypsetty tietty lypsetty maitokilomäärä. Näitä tonnariluokkia on kolme: 50, 100 ja uusin, vuonna 2002[2] perustettu 150.

Suomessa pidetään nykyään kantakirjaa neljälle lypsyrodulle[1] sekä noin kymmenelle liharodulle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Faba Jalostus: Lypsyrotujen kantakirjaus. Nauta, 1/2009, s. 31. Faba Jalostus. ISSN 1238-268X.
  2. Lampinen, Anita: Satatonnarius harvinaista herkkua. Nauta, 3/2002, s. 84-85. ProAgria Suomen Kotieläinjalostusosuuskunta. ISSN 1238-268X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]