HIV-rokote

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erilaisia lähestymistapoja HIV-rokotteen kehitykseen. Teksti englanniksi.

Toimivaa rokotetta HIV:lle ei kyetty kehittämään. HIV-rokotetta on yritetty kehitellä jo kolmekymmentä vuotta.[1][2] HIV-rokotteen kehittäminen on vaikeaa, koska taudilla on useita eri kantoja sekä HI-virus pystyy muuntautumaan ja välttämään immuunijärjestelmän torjuntayritykset.[3] Onnistuessaan HIV-rokote voisi toimia joko taudin parantavana hoitokeinona tai taudin estävänä rokotteena.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun HIV paljastui AIDSin aiheuttajaksi vuosina 1983 ja 1984, oletettiin rokotteen olevan helposti kehitettävissä. Vuonna 1984 uskottiin rokotteen olevan käyttövalmis kahdessa vuodessa. Ensimmäiset rokotekokeet 1980-luvun puolivälissä perustuivat hepatiitti B -rokotteiden valmistusmenetelmään, jossa viruksen pintaproteiinia monistettiin hiivan avulla. Molekyylibiologian uusien menetelmien avulla pystyttiin selvittämään viruksen rakenneproteiinit ja perimä. Nämä auttoivat rokotteen kehittämistä alussa. Viruksen geneettisen monimuotoisuuden vuoksi rokotteet eivät kuitenkaan onnistuneet.[2]

Rokotetta ei ole kyetty kehittämään kolmenkymmen vuoden aikana useista yrityksistä huolimatta. Tieteellisen konsensuksen mukaan rokote olisi yhä paras tapa estää HIV-tartuntojen leviäminen.[2]

HIV:ta esiintyy nykyään laajiten Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. UNAIDS:in mukaan vuonna 2018 37,9 miljoonaa ihmistä oli sairastunut HIV-infektioon. Vuosittain 1,7 miljoonaa ihmistä saa HIV-tartunnan. Tartuntojen määrä on kasvussa maailmanlaajuisesti.[2]

Tehokkaat estolääkkeet ovat muuttaneet HIV:n tappavasta taudista hallittavissa olevaksi. Nykyään 19 miljoonaa ihmistä on elinikäisellä estolääkityksellä. Estolääkityksellä voi olla kuitenkin vakavia sivuvaikutuksia terveyteen. Hoidon keskeytyminen tekee HIV:ta sairastavasta jälleen taudintartuttajan.[2]

Haasteet rokotteen kehittämisessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geneettinen moninaisuus ja viruksen mutatoituminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikeimmat haasteet rokotteen kehittämiselle ovat olleet HIV-viruksen nopea mutatoituminen ja viruksen rekombinaatio monistuessa. HIV:lla on valtavan laaja geneettinen moninaisuus, joka erityisesti keskittyy viruksen suojakuoren glykoproteiiniin. Immuunipuolustusjärjestelmä tunnistaa taudin nimenomaan juuri näistä suojakuoren proteiineista. HIV-viruksella on taipumus tuottaa virheitä monistuessaan, joka aiheuttaa viruksen mutatoitumista, heikentää hoidon tuloksia ja aiheuttaa terveydellisiä seurauksia taudin kantajille. Virus tuottaa 1-10 mutaatiota genomia kohden jokaisessa monistumisessaan.[2]

HIV-viruksen perimä voidaan jakaa neljään pääryhmään: M (Main), O (Outlier), N (non-M/non-O), ja P (pending). Lisäksi ryhmä M voidaan vielä jakaa 9 alatyyppiin, jotka on nimetty kirjaimin A, B, C, D, F, G, H, J, ja K. Alatyypeissä aminohappojen koostumus voi vaihdella keskenään jopa 30% ja suurimmillaan vaihtelu on 42%. Rokotteen kehittämiselle ongelman aiheuttaa myös se, että Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa 10-20% on sairastunut kahteen tai useampaan eri HIV-kantaan samanaikaisesti.[2]

Suojakuori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muodonmuutoksen lisäksi viruksen suuri suojakuori estää immuunijärjestelmän tuottamien vasta-aineiden ja puolustusmenetelmien tehokkuutta virusta vastaan.[2]

Perinteisten menetelmien soveltumattomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIV poikkeaa täysin kaikista muista taudeista, jota vastaan rokote on onnistuttu kehittämään. Useimmat perinteisesti rokotteiden kehittämisessä käytetyt menetelmät, kuten heikennetyt virukset, eivät ole turvallisia tai mahdollisia HIV-rokotteessa, sillä tällöin vaarana olisi HIV:n pysyvä yhteensulautuminen ihmisen perimään. Tästä syystä rokote voi sisältää vaan viruksen osia, mutta ei kokonaisia viruksia.[2]

Tutkimus ja rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihannetapauksessa HIV-rokote olisi halpa valmistaa ja helppokäyttöinen, eikä tarvitsi kylmäketjua. Lisäksi sen suoja olisi ihanteellisessa tapauksessa elinikäinen.[2] Näin sitä olisi parhaiten mahdollista käyttää Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.

Lääketeollisuus ei ole ollut kiinnostunut rahoittamaan rokotteen tutkimusta merkittävästi. Lisäksi tutkijoilta puuttuu soveltuvat mallit eläinkokeita varten sekä ymmärrys yhteydestä immuunipuolustusjärjestelmään.[2]

Toimintamekanismit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajavaikutteiset vasta-aineet (bNAbs)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajavaikutteiset vasta-aineet (bNAbs) tehoavat suurimpaan osaan HIV-kannoista. Niiden tehokkuus ja turvallisuus on osoitettu esikliinisissä ja kliinisissä tutkimuksissa. Hoidon teho perustuu hoidon kohdentamiseen viruksen muuntumattomiin osiin.[2]

Rokotetutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset rokotekokeet tehtiin Zairessa (nyk. Kongon demokraattinen tasavalta) vuonna 1986. Rokotetuille annettiin neljä vahvistusannosta. Näiden kokeiden jälkeen on rokotetutkimuksia tehty 250. Niistä noin 140 on tehty Yhdysvalloissa, loput Afrikan maissa ja Thaimaassa.[2]

Merkittävimmät rokotuskokeet
Vuodet Koe Rokote(tyyppi) Tutkimuspaikka Tutkittava ryhmä Immuunijärjestelmän vaste Rokotteen suojateho
1987 VaxSyn rgp160 glykoproteiini Kanada 72 aikuista Neutraloivia vasta-aineita havaittiin Ei tehoa
1988 HIVAC-1e HIV gp160 ilmaiseva rokote USA 35 aikuista miestä Ei havaittu Ei tehoa
1998-2002 Vax004 AIDSVAX B/B gp120 Pohjois-Amerikka 5417 MSM ja 300 naista Ei havaittu Ei tehoa
1999-2003 Vax003 AIDSVAX B/E gp120 Thaimaa 2545 miestä ja naista Ei havaittu Ei tehoa
2009-2013 HVTN 505 Useita rokotteita USA 2504 MSM ja transnaista Ei havaittu Ei tehoa
2004-2007 STEP/HVTN 502 MRKAd5 HIV-1 trivalentti rokote Pohjois- ja Etelä-Amerikka,

Karibia ja Australia

3000 MSM ja hetero-

naista ja miestä

Ei havaittu Ei tehoa
2003-2007 Phambili/HVTN 503 rAd5 Etelä-Afrikka 801 aikuista Ei havaittu Ei tehoa
2003-2009 RV144 ALVAC-HIV ja AIDSVAX B/E Thaimaa 16402 riskiryhmään kuuluvaa naista ja miestä IgG vasta-aineita niillä, joilla matala IgA-taso 31,2% suojateho 42 kuukauden kohdalla
2012-2017 HVTN 305 ALVAC-HIV ja AIDSVAX B/E Thaimaa 162 naista ja miestä Ei havaittu Ei tehoa
2013-2020 HVTN 306 ALVAC-HIV ja AIDSVAX B/E Thaimaa 360 kpl 20-40-vuotiasta miestä ja naista Ei havaittu Ei tehoa
2012-2013 HVTN 097 ALVAC-HIV ja AIDSVAX B/E Etelä-Afrikka 100 kpl 18-40-vuotiasta tummaihoista aikuista CD4+ T-solut ohjautuivat HIV-1 kohti Ei tehoa
2015-2018 HVTN 100 ALVAC-HIV ja gp120/MF59 Etelä-Afrikka 252 miestä ja naista CD4+ T-soluilla vastetta ja gp120 sitoutui Ei tehoa
2016-2020 HVTN 702 ALVAC-HIV ja gp120/MF59 Etelä-Afrikka 5400 miestä ja naista Ei havaittu Ei tehoa

*) MSM = Miesten kanssa seksiä harrastava mies.

Professori Dan Barouch johtamassa tutkimuksessa 393 koehenkilön joukossa saatiin aikaan HIV:tä torjuvia reaktioita aikaan. Todellisesta torjuntakyvystä ei ole tarkkaa tietoa. Saman hoidon saaneista reesus-apinoista 67 % sai suojan HIV:tä vastaan.[3]

Tamperelainen yritys FIT Biotech oli aloittamassa hoitavan HIV-rokotteen kliiniset testaukset vuonna 2013. Tuolloin uskottiin rokotteen tulevan markkinoille muutaman vuoden kuluessa.[4] Yritys kuitenkin hakeutui konkurssiin vuonna 2019.[5]

Lyhytaikaisen suojan tarjoava lääke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa yhdysvaltalainen tutkimusryhmä, jota johti HIV-tutkija Malcolm Martin, kertoi onnistuneensa kehittämään vasta-aineen, joka esti reesus-apinoita saamasta tartuntaa 20 päivään. Kyseessä ei kuitenkaan ole rokote, vaan vähitellen tehoaan menettävä vasta-aine. Varsinaisen rokotteen tarkoituksena olisi saada ihmisen keho tuottamaan vasta-ainetta itse.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • PrEP (HIV:n ennaltaehkäisylääkitys)
  • PEP (HIV:n jälkiehkäisylääkitys)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lumio, Jukka: HIV (ihmisen immuunikatovirus) Terveyskirjasto. 8.3.2019. Duodecim. Viitattu 31.7.2019.
  2. a b c d e f g h i j k l m n Tiza Ng’uni, Caroline Chasara, Zaza M. Ndhlovu: Major Scientific Hurdles in HIV Vaccine Development: Historical Perspective and Future Directions. Frontiers in Immunology, 2020, nro 11, s. 2761. doi:10.3389/fimmu.2020.590780. ISSN 1664-3224. Artikkelin verkkoversio.
  3. a b Parkkinen, Pipsa: Mullistava hiv-rokote on askelen lähempänä todellisuutta - ensimmäisistä ihmiskokeista lupaavia tuloksia Iltalehti. 07.07.2018. Viitattu 31.7.2019.
  4. Leppänen, Mikko: Suomalaisen HIV-rokotteen testaus etenee Yle Uutiset. 31.12.2013. Viitattu 31.7.2019.
  5. Lassila, Anni: Hiv-hoitoa kehittänyt tamperelaisyritys FIT Biotech on jättänyt konkurssihakemuksen – yhtiön rahoittaja petti lupauksensa Helsingin Sanomat. 25.2.2019. Viitattu 31.7.2019.
  6. Kettunen, Niko: Uutta toivoa hiv-rokotteesta: Ruiske vasta-ainetta suojasi apinoita useita kuukausia Helsingin Sanomat. 18.4.2018. Viitattu 31.7.2019.