HMS Meynell
| HMS Meynell | |
|---|---|
 HMS Meynell |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Swan Hunter, Wallsend |
| Kölinlasku | 10. kesäkuuta 1939 |
| Laskettu vesille | 7. kesäkuuta 1940 |
| Palveluskäyttöön | 30. joulukuuta 1940 |
| Poistui palveluskäytöstä | Ecuadorin laivastolle 1955 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 050 t (standardi) 1 360 t (max) |
| Pituus | 85 m |
| Leveys | 8,8 m |
| Syväys | 3,27 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27,5 solmua |
| Miehistöä | 146 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina 4 × QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm yksiputkisina P Mk III -asennuksina 2 × syvyyspomminheitintä ja kisko, joihin 40 syvyyspommia |
HMS Meynell (viirinumero L82) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 11. huhtikuuta 1939 vuoden 1939 hätäohjelmassa (engl. War Emergency Program) Swan Hunterilta Wallsendistä, missä köli laskettiin 10. elokuuta työnumerolla J4117. Alus laskettiin vesille 7. kesäkuuta 1940 ja valmistui 30. joulukuuta.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen vastaanottokokeet aloitettiin 30. joulukuuta 1940. Koeajojen päättämiseksi alus siirtyi tammikuussa 1941 Scapa Flowhun samoin kuin varustamista varten. Aluksen miehistö oli tammikuun lopun koulutettavana Kotilaivastossa, kunnes helmikuussa alus siirrettiin Sheernessiin 21. hävittäjälaivueeseen.[1]
Alus suojasi 3. helmikuuta apumiinalaiva HMS Teviot Bankiä laskettaessa itärannikon miinasulkua (operaatio BS50). Alus aloitti 7. helmikuuta operaatiosta vapauduttuaan laivueen mukana saattueiden suojaamisen sekä partioinnin Pohjanmerellä. Alus liittyi 15. helmikuuta 1943 HMS Middletonin ja HMS Pytchleyn kanssa paikallissaattajina saattueeseen JW53, mistä ne erkanivat 21. helmikuuta avomerisuojauksen saavuttua. Alus liittyi 9. maaliskuuta Pytchleyn kanssa saattueeseen RA53, josta ne erkanivat 13. maaliskuuta Loch Ewessä. Tehtävästä vapauduttuaan alus palasi laivueeseensa suojaamaan saattueita sekä valvomaan Pohjanmeren merenkulkua.[1]
Alus taisteli 25. helmikuuta 1944 Great Yarmouthin edustalla Saksan laivaston E-veneitä vastaan suojatessaan saattuetta. Alus suojasi Pohjanmeren saattueita, kunnes se määrättiin huhtikuussa Normandian maihinnousun Force L:ään. Meynell, HMS Garth ja korvetit HMS Camellia ja HMS Charlock muodostivat saattajaryhmä 101:n Noren kokoontumiskeskuksessa. Alus suojasi 6. kesäkuuta ryhmän mukana yhdeksän miehistönkuljetusaluksen ja kahdentoista muun aluksen muodostaman saattueen ETM1 Ranskan rannikolle. Seuraavana päivänä alus palasi Noreen, minkä jälkeen se jatkoi saattajaryhmän osana saattueiden suojaamista Noren ja sillanpään välillä. Alus palasi 5. heinäkuuta laivueeseensa vapauduttuaan operaatiosta. Se aloitti 10. heinäkuuta Pohjanmeren saattueiden suojaamisen sekä alueen valvonnan laivueen mukana.[1]
Alus ajoi 10. lokakuuta karille, jolloin se vaurioitui pahoin. Se siirrettiin Lontooseen telakalle, mistä se palasi maaliskuussa 1945 laivueeseensa Sheernessissä. Euroopan sotatoimien päätyttyä aluksen aseet poistettiin ja se siirrettiin syyskuussa Rosythiin muutettavaksi ilmavoimien maalialukseksi. Alus palveli muutostöiden jälkeen Välimerellä maalialuksena, kunnes se 1947 poistettiin palveluksesta. Alus siirrettiin Sheernessiin reserviin, mistä se siirrettiin Harwichiin ja edelleen Barrowiin. Alus sijoitettiin poistolistalle ja myytiin 18. lokakuuta 1954 Ecuadorille.
BAE Presidente Velasco Ibarra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myynnin jälkeen alus siirrettiin modernisoitavaksi J. Samuel White and Companylle Cowesiin Isle of Wightiin. Elokuussa 1955 palvelukseen otettaessa se nimettiin BAE Presidente Velasco Ibarraksi runkonumerolla D02. Alus oli parikymmentä vuotta Ecuadorin laivastossa ennen kuin se poistettiin palveluksesta 5. toukokuuta 1978 ja romutettiin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |