Syyrian sisällissota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Syyrian sisällissota
Osa arabikevättä
Päivämäärä: 26. tammikuuta 2011 – jatkuu edelleen
Paikka: Syyria
Lopputulos:

edelleen käynnissä
Osapuolet

Flag of Syria.svg Syyrian arabitasavalta
Iran[1][2]
Hizbollah[3]

Syria-flag 1932-58 1961-63.svg Syyrian kansallinen koalitio Vapaan Syyrian armeija[4]
Turkin lippu Turkki[5]
Qatarin lippu Qatar[5]
Saudi-Arabia Saudi-Arabia[5]
Flag of Jabhat al-Nusra.jpgAl-Nusran rintama(itsenäinen)
Komentajat

Syyrian lippu Bashar al-Assad
Iranin lippuAli Khamenei

Syria-flag 1932-58 1961-63.svg Moaz al-Khatib
Tappiot

n. 17000 sotilasta+[6]

n. 17000 kapinallista[6],
siviilit poislukien
Mielenosoittajia Damaskoksen esikaupungissa Doumassa 8. huhtikuuta 2011.
Huhtikuussa 2011 maalatussa graffitissa lukee ”liyaskuṭ Baššār” eli ”alas Bašar”.
Syyrian presidenttiä tukeva mielenosoitus.
Syyrian kriisissä kuolleiden määrät viikoittain 20. maaliskuuta 2011 alkaen.
Assadin suku ja Syyrian hallinto koostuvat pääosin alaviiteista, joiden pääalue on Välimeren rannoilla.

Syyrian sisällissota alkoi arabikevääseen liittyvänä kansannousuna 26. tammikuuta 2011. Egyptin esimerkki ja Tunisian malliin tehty polttoitsemurha innoittivat joitain ihmisryhmiä mielenosoituksiin, joissa vaadittiin korruption kitkemistä ja poliittisia vapauksia. Hallitus käytti salaista poliisia, puolisotilaallisia joukkioita ja armeijaa mellakoijia ja mielenosoittajia vastaan. Armeijasta eronneet sotilaat aloittivat aseellisen vastarinnan hallitusta vastaan. Presidentti Bašar al-Assadia vastustavat kapinalliset pyrkivät kaatamaan tämän hallinnon, ja hallituksen joukot kukistamaan kapinan.

Presidentti yritti hillitä protestointia myös rauhanomaisin keinoin muun muassa vapauttamalla poliittisia vankeja, lakkauttamalla poikkeustilan ja lupaamalla uudistuksia. Oppositio ei ollut tyytyväinen näihin myönnytyksiin.[7]

Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ilmoitti 15. heinäkuuta 2012 pitävänsä konfliktia sisällissotana.[8] Konflikti on osin uskonsota, koska hallituksessa on pääosin šiialaisia alaviitteja ja kapinallisista suurin osa on sunneja. Hallituksen kansaansa vastaan käyttämän väkivallan takia EU asetti maalle talouspakotteita. Myös kapinalliset rikkoivat ihmisoikeuksia. Väkivalta kiihtyi maassa alkuvuodesta ja edelleen kesällä 2012.

Toukokuun puolivälissä 2013 sodassa oli kuollut ainakin 80000-120000 ihmistä[6][9], joista 34000 siviilejä[6].

Vuoden 2012 loppuun mennessä kapinalliset olivat edenneet monilla alueilla, mutta hallituksen joukot taistelivat ankarasti vallatakseen kapinallislta alueita takaisin. Samana vuonna jihadistijärjestö Al-Nusran rintama oli liittynyt taisteluun hallitusta vastaan.

Länsimaat tukevat Syyrian oppositiota, kun Venäjä ja Kiina tukevat hallitusta. Muun muassa Saudi-Arabia tukee kapinallisia, Iran hallitusta. Tämä ulkovaltojen vastakkainasettelu jarruttaa huomattavasti yrityksiä ratkaista kriisi ulkoapäin. Monet länsimaat tunnustivat oppositiokoalition Syyrian viralliseksi edustajaksi marras-joulukuussa 2012.

Tarkkailijat pelkäävät Syyrian valtion olevan hajoamassa ja väkivallan kiihtyvän maassa.

Sisällysluettelo

Tausta [muokkaa]

Kansannousu liittyi arabimaiden yleiseen kuohuntaan, jossa kansa vaati vapaampia poliittisia oloja ja korruption kitkemistä. Syyriaa hallitsi pitkään Baath-puolueen johtaja Hafez al-Assad, joka kaappasi vallan vuonna 1970. Hänen kuoltuaan valtaan nousi vuonna 2000 hänen poikansa Bašar al-Assad. Näiden valtionpäämiesten aikana maa on ollut virallisestikin poikkeustilassa vuoteen 2011 asti. Baath oli ainoa sallittu puolue. Assadit loivat henkilönpalvontaan pohjautuvan järjestelmän, joka jakeli suosionsoituksia tukijoilleen ja murskasi vastustuksen kovin ottein. Vapaata tiedonvälitystä ei käytännössä ollut, ja järjestelmä oli hyvin korruptoitunut. Korruptio lisääntyi 2000-luvulla ja oli Lähi-idän pahimpia.[10].

Tosin Assad lupasi valtakautensa alussa vapaampia oloja, muttei toteuttanut lupauksiaan. Mielenosoittajat vaativat lopulta Assadin suvun ylivallan purkamista[11], aitoa demokratiaa, etnisten ryhmien välistä tasa-arvoa ja poliittisia vapauksia. Rauhanomaisina alkaneet mielenilmaukset muuttuivat aseellisiksi yhteenotoiksi hallituksen ja opposition valillä hallituksen tukahduttaessa kansannousua armeijan avulla.

Syyriassa oli ollut mielenosoituksia aiemminkin. Eräs tunnettu Syyrian oppositioryhmä oli maan muslimiveljeskunta, jonka kapinahalut Hafez al-Assad kukisti Hamassa raskain asein vuonna 1982[11]. Samoin 2000-luvulla oli mielenosoituksia, mutta ne jäivät mm valtion turvakoneiston nopean toiminnan takia pieniksi.

Syyrian väestö kasvoi parin prosentin vuosivauhtia. Noin kymmenes syyrialaisista eli köyhyysrajan alapuolella. Työttömyys oli 9-20% ja inflaatiokin melko korkea, ja käynnissä oli haastava talouden uudistusohjelma kohti osittaista markkinataloutta. Pohjavettä käytettiin liikaa kuivilla alueilla. Vuonna 2008 maata koetteli pahin kuivuus 40 vuoteen. Ihmisiä joutui kuivuuden takia kaupunkehin pakolaisiksi, ja Syyria pyysi ensi kertaa ulkomailta apua. [12][13][14][15][16]

Syyrian opposition keskeisin ryhmittymä oli sisällissodan alussa Syyrian kansallinen neuvosto SNC, joka pyrki yhteistoimintaan muiden kapinallisryhmittymien, kuten Syyrian vapautusarmeijan kanssa[17]. Syyrian oppositiota rahoittivat ja tukivat etupäässä Saudi-Arabia, Qatar ja Yhdistyneet Arabiemiraatit[18]. Marraskuussa 2012 perustettiin laajapohjainen eri järjestöistä koostuva rintama Syyrian kansallinen koalitio (الائتلاف الوطني السوري), jonka 63 paikasta 22 kuului Syyrian kansallisneuvostolle SNC:lle. Ääri-islamilaiset jäivät koalitiosta pois.

Läheskään kaikki niin sanotut liberaalit syyrialaiset eivät tukeneet oppositiota, jonka uskottiin pyrkivän nostamaan muslimiveljeskunnan tai ääri-islamilaiset valtaan Syyriassa[19].

Syyrian konfliktissa olivat vastakkain hallituksen ja opposition lisäksi myös erilaiset etnisten ja uskonnollisten ryhmien kiistat. Basharin hallinto edusti pääosin alaviittien islamin haaraa ja monet kapinalliset olivat sunneja. Suurin osa armeijan eliittijoukoista, Tasavaltalaiskaartista, koostui alaviiteista. Sunneja on maan väestöstä enemmistö. 1800-luvulla alaviiteilla ja sunneilla oli aseellisia kiistoja. Alaviittien uskonnossa on joitain piirteitä shiialaisuudesta, mutta se eroaa shiialaisuudestakin. Muutamat arabimaat tukivat kapinallisia ja shiialainen Iran Syyrian hallintoa. Lisäksi islamilainen äärijärjestö Al Qaida toimi maassa ja vastusti sekä muita kapinallisia että hallitusta. Druusit[20], kurdit ja kristityt tukivat pääosin Assadia. Sunnalaiset kapinalliset vainosivat kristittyjä. Monet alaviitit tukivat sisällissodassa Assadia, koska pelkäsivät sunnien kostavan hallituksen sorron alaviiteille[21][22]. Mutta toisaalta monet sunnitkin tukivat hallitusta, koska kokivat sodan ja hallinnon kaatumisen tuovan maahan turvattomuutta. Niinpä eräät arvelivatkin, että Syyrian konflikteissa oli kyse siitä, kuka hallitsee maata[23] ja omistaa maan lailliset ja laittomat liiketoimet, ja että uskonnon merkitys olisi vähäisempi kuin yleensä ajatellaan.[24][25]

Tapahtumat 2011 [muokkaa]

Sinisellä on merkitty mielenosoituspaikkakunnat joissa kuoli 20. maaliskuuta 2011 ihmisiä, punaisella muut mielsnosituspaikkakunnat.

Polttoitsemurha Al-Hasakassa [muokkaa]

Arabikevät innosti joitain aktivisteja toimimaan internetissä Bashar al-Assadin hallitusta vastaan. Syyria pysyi pitkään melko rauhallisena. Mielenosoitusten lähtölaukauksia oli se, että Al-Hasakassa kaupungista kotoisin ollut Hasan Ali Akleh sytytti itsensä bensiinillä tuleen samaan tapaan kuin Mohamed Bouazizi oli tehnyt Tunisiassa. Syykin oli sama eli protesti hallitusta vastaan.

Daraan kansannousu ja maanlaajuinen protesti [muokkaa]

Salaisen poliisin pidättämä ja kiduttama Hamza Ali Al-Khateeb ottaa pilakuvassa kiinni Bashar al-Assadin.

Daraan mielenosoitukset alkoivat kun salainen poliisi pidätti 6. maaliskuuta 2011 noin viisitoista 10-15 vuoden ikäistä poikaa. Pojat olivat maalanneet spraymaalilla Tunisiassa ja Egyptissä käytetyn iskulauseen 'As-shaab yoreed eskaat el nizam!', "Kansa haluaa kaataa hallituksen"[26][27].

Ensimmäiset kuolonuhrit tulivat, kun 18. maaliskuuta 2011 Daraassa hallituksen turvallisuusjoukot ampuivat neljä mielenosoittajaa[28]. Pian tämän jälkeen mielenosoitukset muuttuivat mellakoiksi[29][30], ja protestit alkoivat levitä koko Syyriaan. 25. maaliskuuta Daraassa marssi joidenkin väitteiden mukaan jopa 100 000 ihmistä[31], joista 20 sai surmansa armeijan avattua tulen aseettomia mielenosoittajia vastaan, niin kuin aseettomia ihmisä kuoli muissakin mielenosoituskaupungeissa[32]. Daraan mielenosoitukset kukistettiin 25. huhtikuuta - 5 toukokuuta 2011 raskain asein. Sala-ampujat tulittivat katoilta, ja sotilaat kiersivät talosta taloon etsien kapinoitsijoita.

Hallituksen lupaukset ja vastatoimet eivät lannistaneet kansan kunnioitusta vaativia aktivisteja ja kansanjoukkoja. Kun mielenosoitukset ja mellakat jatkuivat, Syyrian hallitus alkoi käyttää tankkeja ja tarkka-ampujia protestoijia vastaan. Alaviittijohtoinen armeija pysyi pääosin hallituksen puolella. Hallitus piti mielenosoittajia terroristeina ja syytti maassa olevasta väkivallasta aseistautuneita joukkioita[33]. 28. huhtikuuta mennessä 500 mielensoittajaa oli kuollut[34], ja 24. toukokuuta 2011 mennessä kuolleita oli jo 1 100[33].

5. toukokuuta 2011 armeija vetäytyi Daraasta, mutta tankit saapuivat Damaskoksen esikaupunkeihin[35] ja Homsiin[36]. Hallituksen miehet murtautuivat Damaskoksessa taloihin pidättämään ihmisiä. Turvallisuusjoukot hyökkäsivät Dumaan pariin sairaalaan missä kapinallisia hoidettiin, ja hakkasivat siellä potilaita ja hoitajia, sekä pidättivät kymmenen. Seuraavana päivänä mielenoitukset nousivat keskipäivän rukokuksen jälkeen Damaskoksen esikaupungeissa, Homsissa, Hamassa, Baniyasissa ja Syyrian Kurdistanissa.

Vaikka hallitus käytti kovia otteita, mielenosoitukset laajenivat.[37]. Samalla alkoi levitä tietoja siitä, että turvallisuusjoukon jäsenet olivat ampuneet niitä sotilaita, jotka eivät suostuneet ampumaan mielenosoittajia.[38]. Tiedot Syyrian tilanteesta kuitenkin olivat niukkoja, sillä maahan ei päästetty ulkomaalaisia journalisteja.[33]. Ulkomaat mm Yhdysvallat ja EU (lähinnä Ranska) tuomitsivat ylimitoitetun väkivallan käytön ja kovensivat sanktioitaan Syyriaa vastaan.

Aseellisen kapinan nousu ja erottaminen Arabiliitosta [muokkaa]

Armeijan kovat otteet johtivat sotilaiden karkaamisiin ja aseellisen vastarinnan organisoitumiseen. Kesäkuussa oppositio kokoontui Istanbulissa pyrkien yhdistämään hajanaiset ryhmittymät, ja armeijasta karanneet perustivat 29. heinäkuuta 2011 Vapaan Syyrian armeijan (FSA). Heinäkuussa jatkuivat myös satojen tuhansien ihmisten mielenosoitukset.[39].

Heinäkuussa 2011 armeija ajoi kapinalliset Hamasta ja taistelujen painopiste siirtyi alkusyksystä Homsiin[40]. Mutta suurimmat kaupungit Damaskos ja Aleppo olivat yhä melko rauhallisia[40].

Yli kaksi tuhatta mielenosoittajaa oli kuollut 21. elokuuta 2011 mennessä, kun YK:n valtuuskunta saapui Syyriaan tutustumaan tilanteeseen[41]. Tällöin Syyria oli käytännössä jo sisällissodassa, ja päivittäisten kuolonuhrien määrä noussut heinäkuisesta jyrkästi[40]. Etelä-Turkkiin oli tähän mennessä paennut tuhansia ihmisiä[42]. EU vastasi Syyrian hallituksen harjoittamaan terroriin erilaisin talouspakottein[43]. Hallituksella oli edelleen yliote hajanaisesta oppositiosta, eikä kapinalliset pystyneet pitämään vielä elokuun lopulla 2011 valtaamiaan kaupunkeja hallinnassaan.[44]. Ensimmäinen merkittävä taistelu Vapaan Syyrian armeijan ja hallituksen joukkojen välillä käytiin Rastanissa, kun hallitus valtasi Rastanin 27. syyskuuta - 1. lokakuuta 2011[45].

Arabiliiton tarkkailijoita.

Arabiliitto erotti Syyrian 12. marraskuuta 2011 ja asetti maalle talouspakotteet[46], jotka olivat lähinnä Syyrian rahavarojen jäädyttämisiä. Päivittäistavarakauppaan Arabiliitto ei puuttunut.

Väkivalta kuitenkin kiihtyi marraskuussa muun muassa Haman ja Dar’an maakunnissa, kun armeijasta karanneet kapinalliset olivat aloittaneet iskut hallitusta vastaan[47]. Kapinallisten hyökkäys Damaskokseen alkoi 16. marraskuuta, kun he hyökkäsivät Harastassa sijaitsevaan ilmavoimien tiedustelupalvelun toimistoon. Samaan aikaan Homsia tulitettiin tykein. 23. joulukuuta pääkaupunki Damaskoksessa tapahtui kaksi itsemurha-autopommi-iskua, joissa kuoli yli 40. Toinen räjähdys tapahtui salaisen poliisin tukikohdan ja toinen sotilastiedustelupalvelun rakennuksen lähellä. Syyrian hallitus syytti iskuista al-Qaidaa.

Marraskuun lopussa 2011 YK tuomitsi Syyrian hallituksen toimet rikoksina ihmisyyttä vastaan. Arabiliiton tarkkailijaryhmän etujoukko saapui Syyriaan 22. joulukuuta 2011 ja loput 50 tarkkailijan joukosta muutama päivä myöhemmin[48][49].

Tapahtumat 2012 [muokkaa]

Taistelut laajenevat koko Syyriaan [muokkaa]

Alkuvuodesta 2012 Syyrian prikaatikenraali Mostafa Ahmad al-Sheik loikkasi Turkkiin. Hän oli siihen mennessä korkein puolta vaihtanut Syyrian armeijan upseeri[50].

Tammikuussa 2012 opposition joukot valtasivat muutamia kaupunkeja, mutta hajanainen huonosti aseistettu sotilaskarkurien armeija ei ollut vakava haastaja Syyrian raskaasti aseistetulle armeijalle, ja armeija onnistui valtaamaan esimerkiksi Duman jo tammikuussa ja Rastanin 5. helmikuuta. Tammikuun lopulla-helmikuun alussa taistelut olivat levinneet jo Damaskoksen esikaupunkeihin, ja mielenosoituksia tukahdutettiin asevoimin myös pitkään rauhallisena olleessa maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Aleppossa[51]. Arabiliiton tarkkailijat keskeyttivät työnsä jatkuvan väkivallan takia 28. tammikuuta[52]. Tammikuussa 2012 julkisti olemassaolonsa hallitusta vastaan taisteleva al-Qaidaan sidoksissa oleva jihadistirintama Jabhat al-Nusra[53].

Kofi Annanin rauhansuunnitelma [muokkaa]

Helmikuussa 2012 YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui keskustelemaan mahdollisesta Syyria-päätöslauselmasta. Ennen kokousta Venäjä sanoi, että sopu turvallisuusneuvostossa Syyrian suhteen oli mahdollinen ja välttämätön[54]. Lopullisessa äänestyksessä illalla 4. helmikuuta 2012 Venäjä ja Kiina estivät veto-oikeudellaan Syyria-päätöslauselman. Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton sanoi, että sotilaallinen väliintulo oli pois suljettua Syyriassa[55]. YK:n Yleiskokous oli muotoillut päätöslauselman ja siinä muun muassa vaadittiin Bašar al-Assadin eroa[56].

Helmikuussa 2012 Kofi Annan nimitettiin YK:n ja Arabiliiton Syyrian-erityislähettilääksi[57]. Maaliskuun lopulla Annan esitti kuusikohtaisen suunnitelman konfliktin lopettamiseksi. Syyrian hallitus ilmoitti hyväksyvänsä sopimuksen, mutta jatkoi sotatoimiaan Haman maakunnassa[58].

5. huhtikuuta YK:n turvallisuusneuvosto asetti takarajan 10. huhtikuuta, johon mennessä Syyrian hallitus lopettaisi väkivaltaisuudet ja kapinalliset laskisivat aseensa kahden vuorokauden kuluttua hallituksen joukkojen vetäytymisestä[59]. Kapinalliset ilmoittivat aloittavansa aselevon, mutta epäilivät hallituksen kieltäytyvän rauhansuunnitelman noudattamisesta[60]. Syyrialle asetetun takarajan tultua vastaan Annan vaati hallitusta lopettamaan väkivallan 48 tunnin kuluessa. Syyrian ulkoministeri ilmoitti hallituksen joukkojen jo vetäytyneen osista maata, mutta vaati Annanilta vakuutuksen siitä, että kapinalliset sitoutuvat tulitaukoon[61]. YK:n turvallisuusneuvosto antoi valtuudet kaikkiaan 300 aseistamattoman sotilastarkkailijan lähettämiseen Syyriaan[62]. Huhtikuun lopulla YK:n tulitaukotarkkailijoiden etujoukko raportoi vakavista tulitaukorikkomuksista[63].

Vapaan Syyrian armeija aloitti toukokuun lopulla uudestaan operaationsa, josta seurasi rajuja taisteluja eri puolilla Syyriaa. Kesäkuun alussa hallituksen joukot valtasivat kapinallistukikohdan Al-Haffahin, joka käytännössä autioitui. Taistelut levisiviät kesäkuun alussa myös Damaskokseen ja Aleppoon, joka oli aiemmin ollut suhteellisen rauhallinenNiinpä kesäkuun alussa sota alkoi siirtyä suuriin kaupunkeihin Damaskokseen ja Aleppoon, jotka olivat tähän asti pysyneet melko rauhallisina[64].


Tuhottu panssarivaunu Aleppossa.

Kapinallisten eteneminen [muokkaa]

Sotatilanne Syyrian kartalla. Vihreällä merkityt kaupungit olivat karttaa tehdessä saatujen tietojen mukaan Assadin hallituksen valvonnassa, ruskealla merkityt kapinallisilla. kokonaan tai osin sinisellä merkityissä käytiin taisteluja opposition ja hallituksen joukkojen välillä.
Ääri-islamilaisina pidettyjen jihadistien rintaman Jabhat al-Nusran lippu.
Aleppolaisia leipäjonossa lokakuussa 2012.

Yk:n UNSMIS lopetti 16. kesäkuuta 2012 säännöllisen partioinnin Syyriassa, mutta jäivät maahan[65][66]. Taistelut olivat kiihtyneet kesäkuun alkupuoliskolla, kun kapinalliset olivat saaneet vallattua ja pidettyä monia kaupunkeja ja alueita[67]. YK-joukot olivat kohdanneet laajaa vastustusta sodan molemmilta osapuolilta. Hätäisesti suunniteltu vaarallinen operaatio oli YK-tarkkailijoille fyysisesti ja henkisesti koetteleva, ja muun muassa Britannia luonnehtikin operaatiota epäonnistuneeksi[68]. 2. elokuuta YK:n rauhanvälittäjä Kofi Annan erosi tehtävästään, koska ei saanut kyllin tukea tehtävälleen turvallisuusneuvostolta[69]. Annanin tilalle nimitettiin 10. elokuuta kokenut algerialainen rauhanvälittäjä Lakhdar Brahimi[70]. UNSMIS-operaatio lakkautettiin lopulta 20. elokuuta.[71]

Noin 15. heinäkuuta kapinalliset aloittivat Damaskoksessa jättioperaation nimellä ”Operaatio Damaskoksen tulivuori”[72]. Armeija ajoi kapinalliset 19–23. heinäkuuta 2012 Damaskoksen keskustasta pois. 18. heinäkuuta turvallisuuspalvelun päämajassa räjähti pommi, joka surmasi mm. puolustusministeri ja Daoud Rajhan ja varapuolustusministeri Assef Shawkatin[73].

Kapinalliset kärsivät elokuun alussa tappioita, muun muassa menettivät päätukialueensa Salaheddinin Aleppossa[74]. Elokuussa kuoli Syyriassa noin 5 000 ihmistä, mikä on kolme kertaa enemmän kuin yleensä aiempina sotakuukausina[75].

Marras-joulukuussa tuli tietoja kapinallisten menestyksestä[76][77][78]. Kapinalliset valtasivat alueita pohjoisessa,[79] ottivat haltuunsa kaupunkeja ja hallituksen tukikohtia[80]. Kapinalliset menestyivät maataisteluissa hallitusta vastaan, ja pyrkivät saartamaan lentokenttiä ja sotilastukikohtia, mutta hallituksen ilmavoimat olivat ongelma kapinallisille[81]. Damaskoksen ympärillä taisteltiin kaupungin hallinnasta[82].

29. joulukuuta Aleppon lentokenttä suljettiin ensi kertaa, koska kapinalliset olivat kentän lähellä. Lähes koko Aleppo oli kapinallisilla, mutta pahoin raunioitunut[83]. Samaan aikaan hallituksen armeija valtasi merkittävän Deir Ba'alban kaupunginosan Homsissa[84]. Yli 400 ihmisen ilmoitetiin kuolleen 29. joulukuuta[85]. Niinpä vuoden 2012 lopussa kapinallisilla oli hallussa suurin osa pohjoisesta ja itäisestä Syyriasta, mutta hallituksella oli maan väkirikkain lounaisosa, alaviittienemmistöinen Välimeren rannikko ja pohjois-eteläsuuntainen valtatie[86].

30. joulukuuta 2012 YK:n rauhanvälittäjä Brahimi sanoi Syyrian olevan vaarassa ”somalisoitua” eli hajota keskenään kampapailevien sotaherrojan hallitsemiin alueisiin, kuten Somalian sisällissodan aikana oli käynyt.[87] Vuoden 2012 loppuun mennessä konfliktissa oli kuollut HRW:n mukaan 45 000 ihmistä, joista 39 000 vuonna 2012[88]. Hallituksen joukkoja olisi kuollut 9500[88]. Molempien osapuolten uskottiin kaunistelevan omia tappioitaan, ja niinpä kuolleita saattoi olla vuoden 2012 loppuun mennessä jopa 100 000[89].

Tapahtumat 2013 [muokkaa]

Kapinallisten etenemisestä huolimatta sisällissota oli vuoden 2013 alussa yhä verisessä pattitilanteessa, jossa hallitus pystyi ilmaiskuillaan vakavasti häiritsemään kapinallisten sotatoimia. Vaikka kapinalliset olivatkin vallanneet suuria alueita maaseudulta, niin vuoden 2013 alussa oli yhä tasapelitilanne suurissa kaupungeissa mm. Aleppossa, Homsissa ja Damaskoksessa[90]. Niinpä taistelujen aaltoilu jatkui. Armeija onnistui mm valtaamaan 11. tammikuuta Darayan takasiin[91]. Kapinalliset kuitenkin valtasivat ennen tammikuun puoliväliä Idlibin provinssissa suuren Taftanazin helikopteritukikohdan[92].

Kapinalliset eivät kyenneet saavuttamaan tavoitteitaan myöskään asepulan takia[93].

Vuosien 2012-2013 vaihteessa Syyrian hallituksen eliittijoukoilla oli käynnissä suurin sotilasoperaatio alueella kuukausiin Damaskoksen esikaupunkien takaisin valtaamiseksi[94]. Tammikuun alussa hallituksen joukot tekivät rajuja ilmaiskuja kapinallisten alueille Damaskoksessa[95] ja kapinalliset yrittivät vallata Aleppon lentokentän.

Assadin puhe ja rauhansuunnitelma [muokkaa]

Syyrian presidentti puhui loppiaisena 2013 pitkästä aikaa kansalle julkisesti oopperatalossa ja TV:ssä. Uhmakkaassa puheessaan hän kieltäytyi keskustelemasta länsivaltojen rahoittaman jihadisti-terroristeista ja murhaavista rikollisjoukkioista koostuvan "nukke-opposition" kanssa. Assad sanoi neuvottelevansa opposition rahoittajavaltioiden, ei opposition kanssa. Hallitus ei hänen mukaansa sulkenut neuvotteluita pois, muttei halunnut neuvotella ihmisiä tappavien "terroristien" kanssa. Assad sanoi, että käynnissä oli sota ja maahan kohdistuva hyökkäys, jota pieni osa syyrialaisista tuki. Hyökkäyksen tarkoituksena oli hänen mielestään hajottaa Syyria osiin ja heikentää sitä. Assadin mukaan opposition toiminta ei ollut vallankumous, koska siltä puuttui ajatus ja johtaja. Assad sanoi, että tuskan musta pilvi ulottuu koko maahan[96]. Ja että epävakaassa maassa ei ollut iloa ja turvallisuutta[97] mutta että "tuskan kohdusta syntyy toivo"[98]. Al-Assad kiitti puheessaan Venäjää, Kiinaa ja Irania näiden osoittamasta tuesta. Hän sanoi ettei kriisi ratkea ilman täyttä kansallista liikekannallepanoa. Assad vaati myös, että ulkovaltojen on lopetettava tukensa terroristeille. Hän esitti myös uuden perustuslain säätämistä ja kansanäänestystä siitä sitten, kun kriisi on ratkaistu. Hän sulki neuvotteluista pois "Syyrian pettäneet" tahot. Puhetta oopperatalossa kuunnelleet Assadia tukevat suuret kansanjoukot villiintyivät useita kertoja suosionosoituksiin puheen aikana.[99]. Mutta oppositio hylkäsi Assadin suunnitelman[100], koska se jätti Assadin valtaan[101][102] ja koska puheen tarkoitus oli kaataa YK:n aikoma poliittinen ratkaisuyritys[103].

Iso-Britannian ulkoministeri William Haguen mukaan väkivaltaan syyllisen Assadin hurskasteleva puhe sisälsi tyhjiä lupauksia, joilla ei petetä ketään[96]. Assadin puhe kuitenkin tähtäsi rauhanneuvotteluihin joita länsi ei omien intressiensä takia hyväksy mikäli Assad jatkaa presidenttinä. Israel ilmoitti rakentavansa aidan Syyrian vastaiselle rajalle, koska rajan toisella puolella ovat nyt lännen tuen mahdollistamana jihadistit[104]. Yhdysvaltain ulkoministeriön lausunnon mukaan todellisuudesta vieraantuneen Assadin tulisi erota, ja Assad yrittää sisällöttömällä rauhansuunnitelmallaan vain roikkua vallassa[105]. Myöskään Saksan ja Turkin viranomaisten mielestä rauhansuunnitelmassa ei ollut uutta. Suomalainen professori Hannu Juusola Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitokselta arvioi Assadin vallan loppumisen olevan vain ajan kysymys, mutta Assadin vastahankaisuuden takia sota voi jatkua hyvinkin kauan[106]. YK:n rauhanvälittäjä Lakhdar Brahimi tuomitsi ensi kertaa Assadin rauhansuunnitelman[107] Brahimi sanoi Assadin suunnitelman olevan aiempien toimimattomien suunnitelmien toistoa, jopa edellisiä Assadin esittämiä yksipuolisempi[108] ja että syyrialaisten mielestä yhden perheen 40-vuotinen valtakausi on liian pitkä. Brahimin mukaan Assadilla ei ole sijaa tulevassa siirtymäkauden hallinnossa. Syyrian hallituksen edustaja sanoi Brahimin lausuntoa puolueelliseksi. Tätä se selvästi olikin koska YK-lähettiläällä ei ole valtuuksia ottaa kantaa varsinaisien sopimuksien sisältöön. [109]. Tammikuussa 2013 näkyi eneneviä merkkejä jihadistien ja Vapaan Syyrian armeijan välisestä alkavasta vihanpidosta<, minkä uskottiin viittavaan näiden ruhmittymien väliseen sotaan melko varmasti tulevan Assadin kaatumisen jälkeen[110][111].


Uhrit [muokkaa]

Vuoden 2013 tammikuun puoliväliin mennessä sodassa oli kuollut ainakin 60000 ihmistä. Ulkomaille oli sotaa paennut 600000 ihmistä, lähinnä Lähi-Idän maihin. Sisäisten pakolaisten määrän arveltiin kesään mennessä olevan yli 2 miljoonaa. 4 miljoonaa oli vailla ruokaa ja muuta apua[112].

Hallituksen toiminta [muokkaa]

28. marraskuuta 2011 YK julisti Syyrian valtion syyllistyneen rikoksiin ihmisyyttä vastaan, koska se hyväksyi laajat vastustajiin kohdistuneet murhat, kidutukset ja raiskaukset. Myöhemmin selvisi että kyseiset veriteot olivat lännen tukeman opposition (FSA) tekemiä. YK:n raportin mukaan murhat kohdistuivat myös rauhallisesti mieltä osoittaviin siviileihin ja lapsiin. Tiedustelupalvelun lääkäreiksi pukeutuneet työntekijät kiduttivat ihmisiä myös sairaaloissa.[113]. YK:n ihmisoikeuskomitean mukaan Syyrian hallituksen pidätyskeskuksissa kidutettiin raa’asti myös lapsia[114]. Länsimaat, ihmisoikeusjärjestöt ja Syyrian oppositio ovat syyttäneet Syyrian neljää tiedustelupalvelua (mukhabarat) ja hallitusta tukevia puolisotilaallisia joukkoja (shabiha) jatkuvista mielivaltaisista siviilien pidätyksistä, vammauttamisista, kidutuksista ja joukkomurhista, vaikka poikkeustilalaki oli virallisesti kumottu huhtikuussa. Tiedustelupalvelu oli perustanut Syyriaan kymmenien kidutuskeskusten verkoston[115].

Shabihat olivat muun muassa Houlan verilöylyn takana[116] Opposition mukaan Syyrian armeija tappoi kranaattitulellaan siviilejä, ja hallitusta auttavat puolisotilaalliset shabiha-joukot[117] kiertelivät Houlassa ja varsinkin Taldoussa talosta taloon teloittaen siviilejä, mukaan lukien lapsia 25.5.2012. Useiden ulkomaailaislähteiden ja paikallisten asukkaiden lausuntojen mukaan kyseessä eivät länsimaiden uutisoinnista poiketen olleet Syyrian virallisen armeijan sotilaat vaan oppositiojoukot jotka puhuivat vieraalla aksentilla. Syyriaan onkin virrannut tuhansittain lännen tukemia ja rahoittamia terroristeja jotka esiintyvät Syyrialaisina kapinallisina. [118][119][120] Syyrian hallituksen tutkintaryhmän tuloksen mukaan suurin osa kuolleista ei kuollut armeijan tykkitulessa, vaan joukkomurhan teki satojen ihmisten suuruinen terroristiryhmä[121].

Englanninkielisessä mediassa Syyrian hallituksen kantaa puolusti hallituksen puhenainen Reem Haddad, joka kertoi hallituksen puolustavan kansalaisia aseistetuilta joukkiolta, kun taas hallituksen vastustajat olivat kertoneet turvallisuusjoukkojen tulittavan aseettomia mielenosoittajia.[122][123] Hallitus on syyttänyt joukkojensa tekemistä joukkomurhista usein terroristeja, joiksi he kutsuvat yleensä opposition taistelijoita. Länsi on myöntänyt avoimesti (myös EU) tukevansa Syyrian kapinallisia. Monet asiantuntijat suhtautuvat poliitikkojen tukipäätöksiin hyvoin varauksellisesti koska kapinallisjoukkioita johtaa pääasiassa tunnetut terroristit. Syyrian hallituksen virallinen armeija ei todistettavasti ole jäänyt kiinni tarkoituksellisesta väkivallasta siviiliväestöä kohtaan.

Opposition toiminta [muokkaa]

Kevään 2011 rauhanomaiset mielenositukset muuttuivat melko pian myös kauppojen ryöstelyiksi ja väkivaltaiseksi mellakoinniksi, vaikka tämä ei ollut hallitusta vastustavien aktivistien alkuperäinen tarkoitus.

Pienet kapinallisten ääriryhmät räjäyttelivät pommeja. Kapinallisetkin murhasivat siviilejä, joskaan ei niin usein kuin mitä hallituksen puolella olevat puolisotilaalliset joukot ja armeija tekivät. Opposition asemiehet sieppasivat ja murhasivat hallituksen virkamiehiä perheineen ja joukoittain[124][125]. Jotkut kapinallisryhmät pyrkivät hankkimaan rahaa aseisiinsa sieppauksilla, kiristyksillä ja muulla laittomalla toiminnalla[126]. Pidätetyt shabihajoukkojen jäsenet oli tapana teloittaa ilman oikeudenkäyntiä[127]. Kapinalliset saattoivat tappaa siksi, että epäilivät jotakuta turvallisuuspoliisin jäseneksi. Kapinalliset myös murhasivat mm. kristittyjä siksi, että nämä arvostelivat heitä rikollisiksi[128], jossa tuli esille sodan etnis-uskonnollinen luonne. Useimmat siviilien murhat lienevät ääri-islamilaisten tekemiä, mutta myös jotkut Vapaan Syyrian armeijan yksiköt syyllistyivät niihin.

Toisaalta kapinalliset käyttivät lapsisotilaita[129][130], teloittivat sotavankejaan[131] ja käyttivät siviilejä ihmiskilpinä. Tämä tapahtui useimmiten kätkeytymällä mm. Homsissa siviilien asuinalueille hallituksen joukkoja pakoon, jonka takia hallituksen valvoma armeija pommitti näitä asuinalueita maan tasalle. Näin kapinallisten toiminta veti sodan uhreiksi sivullisia.

Tiedotussota [muokkaa]

Molemmat osapuolet vähättelivät omia tappioitaan ja syyttivät paljastuneista joukkomurhista toisiaan. Hallitus syytti kaikkia vastustajiaan terroristeiksi ja syytti terroristeja shahiba-joukkojen tekemistä veritöistä. Eri tahojen kriitikot mm. Venäjällä ja Suomessakin syyttivät Syyrian kapinallisia veritekojen sysäämisestä hallituksen vastuulle ja tilanteiden lavastuksesta[132]. Näin ihmisoikeudet olivat varsinkin kapinallisille tiedotussodassa käytetty ase hallitusta vastaan.

Syyrian kriisi ja ulkomaat [muokkaa]

Monet sunnilaiset arabivaltiot, muun muassa Saudi-Arabia, Qatar ja Yhdistyneet Arabiemiraatit ovat tukeneet julkisesti ja suoraan aseistamalla ja rahoittamalla kapinallisia keväästä 2012 lähtien[133]. Myös Turkki on tukenut sunnikapinallisia, vaikka Turkissa on suuri alaviittivähemmistö. Shiialainen Iran on tukenut Syyrian hallitusta aseistamalla ja lähettämällä vapaaehtoisia taistelijoita. Myös Irak ja Libanon ovat tukeneet Assadia, koska olivat shiiojen johtamia valtioita[134]. Niinpä Syyrian sisäinen poliittis-uskonnollisten ryhmien välinen sisällisota kytkeytyi toisaalta Iranin ja Saudi-Arabian[135][136] sekä Iranin ja Turkin väliseen kamppailuun ylivallasta Lähi-Idässä.

Suurvallat eivät ole tammikuun alkuun 2013 mennessä puuttuneet suoraan kriisiin. Assadia ovat vastustaneet avoimesti muun muassa Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Saksa, Australia ja Japani. Varsinkin Ranska on antanut julkisuuteen suorasukaisia kapinallisia tukevia lausuntoja[137]. Britannian tiedustelupalvelu on antanut tietoja syyrian kapinallisille[138]. Suurvalloista Assadia ovat tukeneet Venäjä ja Kiina, jotka molemmat vastustavat mahdollista Yhdysvaltojen kasvavaa vaikutusvaltaa alueella. Venäjä ei halunnut antaa Yhdysvalloille samaa voimankäyttömahdollisuutta kuin Libyassa 2011. Ainoa entisen Neuvostoliiton ulkopuolinen venäläinen sotilastukikohta on Syyriassa sijaitseva Tartusin laivastotukikohta. Venäjä on myös perinyt kauppakumppanuuden Neuvostoliiton ajoilta. Venäjä pelkää menettävänsä vaikutusvaltaansa Lähi-idässä.

Monet länsimaat tunnustivat oppositiokoalition Syyrian viralliseksi edustajaksi marras-joulukuussa 2012.[139] Joulukuussa 2012 Venäjän presidentti Vladimir Putin otti etäisyyttä Assadiin, mutta Putinin mielestä Assadin kaatuminen saattaisi pahentaa Syyrian kriisiä entisestään.[140] Näiden ja monien muiden vastaavien uutisointien jälkeen Venäjä kielsi länsimedioiden virheelliset tulkinnat sanomisistaan Syyrian konfliktissa ja korosti ettei ole muuttanut kantaansa asiassa. Venäjä on alusta alkaen vastustanut ulkopuolista sekaantumista Syyrian asioihin ja vastustaa sotilaallista interventiota Syyriaan.

Syyrian väkivaltaisuuksien on pelätty leviävän muualle Lähi-itään[141], ja huhtikuussa 2012 väkivaltaisuudet levisivätkin Turkin puolelle, kun Syyrian hallitus ja kapinalliset ottivat yhteen Turkin rajalla. Turkki oli tuominnut Syyrian hallituksen toimet siviilejä vastaan jo vuonna 2011. Kesäkuussa Syyrian ja Turkin välit kiristyivät entisestään, kun Syyria ampui alas turkkilaisen hävittäjän.[142] Libanonissakin käytiin paikallisia taisteluja elokuussa vuonna 2012[143]. Libanon halusi ennen kaikkea turvata sisäisen järjestyksensä. Jordanian hallitus asettui sunnien taakse sisäpoliittisista syistä.

Länsimaat ovat tuominneet Syyrian hallinnon toimet. Yhdysvaltojen antamien lausuntojen mukaan maata on huolettanut Syyrian kemiallisten aseiden mahdollinen käyttö siviilejä vastaan tai niiden joutuminen terroristeille. Länsimaat ovat asettaneet taloudellisia sanktioita Syyrialle ja yrittäneet ajaa voimatoimiin oikeuttavaa päätöslauselmaa läpi YK:ssa. Länsimaat eivät kuitenkaan ole halunneet toimia Syyriassa niin aktiivisesti maan hallitusta vastaan kuin Libyassa, vaikka kapinalliset pyysivät muun muassa lentokieltoalueen perustamista. Syyriaa pidetään länsimaiden armeijoille vaikeampana alueena kuin Libyaa[144]. Länsimaat pelkäävät mahdollisen aseavun päätyvän länttä vastustaville ääri-islamisteille ja ovat kammonneet kapinallisten tekemiä julmuuksia[145]. Länsimaat pelkäävät Venäjän tavoin Assadin hallinnon romahtamisen jälkeistä Syyrian hajoamista ja väkivaltaisuuksien leviämistä muualle Lähi-Itään[146]. Toisaalta länsimaat pelkäävät joutuvansa Syyriassa suoraan vastatusten Iranin kanssa. Myöskään Venäjän ja Kiinan väliintuloa ei voida poissulkea.

Vuoden 2012 kesäkuussa Yhdysvallat syytti Venäjää taisteluhelikopterien toimittamisesta Syyrian hallinnolle ja tämän laajentavan taisteluja entisestään.[147] Syytös oli täysin perusteeton koska Al Assadin hallitus edustaa virallista Syyriaa jolla on entuudestaan tavanomaiset sopimukset asetoimituksista Venäjän kanssa.

Assadin nykyhallintoa tukevat valtiot [muokkaa]

Kapinallisia/terroristeja tukevat ja/tai rahoittavat valtiot [muokkaa]

  • Qatar (esim. valtiollinen Al Jazeera-kanava on selkeästi ottanut puolta uutisoinnissa)
  • Saudi-Arabia[148]
  • Yhdistyneet Arabiemiraatit
  • Yhdysvallat (mediassa erityisesti demokraatteja lähellä olevat tahot)
  • Turkki
  • Ranska
  • Britannia (lisäksi erityinen huomio näihin muutaman hengen "ihmisoikeusjärjestöihin")

Muita kriisin keskeisiä valtioita, joissa kuitenkin maan media jakaantuu vahvasti [muokkaa]

  • Israel
  • Irak

Katso myös [muokkaa]

Lähteet [muokkaa]

  • Lilly Korpiola & Hanna Nikkanen: Arabikevät, Avain 2012, ISBN: 978-951-692-912-8
  • Mitä missä milloin 2012
  • Mitä missä milloin 2013

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ Saeed Kamali Dehghan: Syrian army being aided by Iranian forces The Guardian. 28 May 2012. Viitattu 18 August 2012.
  2. ↑ Daftari, Lisa. "Iranian general admits 'fighting every aspect of a war' in defending Syria's Assad", Fox News, 28 August 2012. Luettu 6 September 2012. 
  3. ↑ Iran's Hizbullah sends more troops to help Assad storm Aleppo, fight Sunnis World News Tribune. 29 July 2012. Viitattu 18 August 2012.
  4. ↑ Syrian opposition groups reach unity deal USA Today. 11 November 2012. Viitattu 14 November 2012.
  5. ↑ a b c Schmitt, Eric. "C.I.A. Said to Aid in Steering Arms to Syrian Opposition", The New York Times, 21 June 2012. Luettu 4 July 2012. 
  6. ↑ a b c d Järjestö: Jo yli 80 000 kuollut Syyrian sodassa - lähes puolet siviilejä Yle Uutiset Ulkomaat 12.5.2013 klo 17:49, AFP Reuters
  7. ↑ Syyrian protesteissa jo lähes 90 kuollutta Mtv3 Uutiset Ulkomaat 22.04.2011
  8. ↑ Punainen risti: Syyriassa on sisällissota YLE. 16.7.2012. Viitattu 30.7.2012.
  9. ↑ Järjestö: Jo yli 80 000 kuollut Syyrian sodassa - lähes puolet siviilejä Yle Uutiset Ulkomaat 12.5.2013 klo 17:49, AFP
  10. ↑ Syyrian konfliktin tulevaisuus: Sisäpoliittiset reformit vai alueellinen ruutitynnyri? Ulkopoliittinen instituutti
  11. ↑ a b Syyrian hallitus ei epäröi vuodattaa kansalaistensa verta Il uutiset Ulkomaat Tiistai 2.8.2011
  12. ↑ Maatiedosto Syyria Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa Ulkoasiainministeriö
  13. ↑ YK pyytää apua Syyrian kuivuuden uhreille Yle Uutiset Ulkomaat 3.10.2008
  14. ↑ Hedelmällinen puolikuu kuivuuden kourissa Kansan uutiset Verkkolehti Uutiset Ulkomaat 29.12.2010
  15. ↑ Uusi öljy Vesi on Lähi-idän uusi öljy. Miksi siitä ei sitten piitata? Vihreä lanka Etusivu Teemat Raaka-aineet 13.8.2010
  16. ↑ Kuivuus ja saasteet aiheuttaneet Syyriaan nälänhädän Yle uutiset Ulkomaat 27.7.2009
  17. ↑ Syyrian oppositio pyrkii yhtenäistämään vastarintansa Yle uutiset 1.3.2012
  18. ↑ Steven Lee Mayors: U.S. Joins Effort to Equip and Pay Rebels in Syria NYT. 1.4.2012. Viitattu 8.4.2012. Englanti
  19. ↑ Verkkolehti Vice: 'Kaikki syyrialaiset eivät tue kapinallisia' verkkomedia.org 25.11.2012, Vice, La Fougère
  20. ↑ Syyria: Druusialueella pelätään väkivallan laajentumista Seurakuntalainen 12.05.2012
  21. ↑ Syyrian alaviitit tarvitsevat turvatakuut Keskisuomalainen 5.10.2012
  22. ↑ Assadin aika ohi Kainuun sanomat Pääkirjoitukset 4.4.2012
  23. ↑ Syyria – henkilökeskeisen hallinnon ja klientelismin logiikka The Ulkopolitist
  24. ↑ Länsimaissa korostetaan liikaa uskonnon merkitystä Syyrian sisällissodassa Seurakuntalainen Ulkomaat 9.11.2012
  25. ↑ Veli-Pekka Kortelainen: Syyrian hajoaminen - Alawiittien shiialainen öljyvaltio Välimeren rannalle? (verkkojulkaisu) Puheenvuoro Vapaavuoro. 9. elokuuta 2012. Uusi Suomi. Viitattu 3.1.2013.
  26. ↑ Syria: how it all began Globalpost Regions Middle East April 23, 2011
  27. ↑ Rima Marrouch: “Graffiti war in Syria” The arab world in revolutions, 12 March 2011
  28. ↑ Useita kuoli Syyrian mielenosoituksissa Yle Uutiset Kansannousut 18.3.2011
  29. ↑ Oikeustalo tulessa Syyrian mellakassa Yle uutiset ulkomaat 20.3.2011
  30. ↑ Officers Fire on Crowd as Syrian Protests Grow The New York Times Middle East March 20, 2011
  31. ↑ http://byliner.com/rami-jarrah/stories/now-that-we-have-tasted-hope-excerpt Palmer, Will, McSweeney's
  32. ↑ Syrian Troops Open Fire on Protesters in Several Cities The New York Times Middle East, March 25, 2011
  33. ↑ a b c Järjestö: Syyriassa tapettu yli tuhat mielenosoittajaa Mtv3 Uutiset Ulkomaat 24.05.2011
  34. ↑ Ihmisoikeusjärjestö: Syyriassa tapettu 500 mielenosoittajaa Mtv3 Uutiset Ulkomaat 28.04.2011 MTV3 - STT - Reuters
  35. ↑ Syria: Raid in Damascus suburb as crackdown defied BBC News Middle East May 2011
  36. ↑ Hundreds Held In Syria Protest Crackdown Sky News HD 05 May 2011
  37. ↑ yrian protests, expected to wane, grow stronger Los Angeles Times May 13, 2011
  38. ↑ At least 1,100 civilians killed in Syria uprising: group Reuters Tue May 24, 2011
  39. ↑ Protesters killed amid huge Syria protests AlJazeera Middle East 22 Jul 2011
  40. ↑ a b c Korpiola-Nikkanen s. 92
  41. ↑ YK:n valtuuskunta saapui Syyriaan IS 21.08.2011
  42. ↑ Turkkiin tulvii pakolaisia Syyriasta, joukossa karanneita sotilaita 11.6.2011. HS. Viitattu 11.6.2011.
  43. ↑ EU asetti uusia pakotteita Syyriaa vastaan Yle uutiset Ulkomaat 23.9.2011
  44. ↑ Syyrian kansannousulle ei näy helppoa loppua UTUonline 31.08.2011
  45. ↑ Armeija hyökkäsi Rastanin kaupunkiin Syyriassa Verkkojulkaisu. 27. syyskuuta 2011. YLE. Viitattu 7.1.2013.
  46. ↑ Arabiliitto erotti Syyrian Turun Sanomat Uutiset Ulkomaat 12.11.2011
  47. ↑ Syyriassa väkivalta lisääntyy kapinallisten tartuttua aseisiin Yle uutiset 15.11.2011
  48. ↑ Arabiliiton tarkkailijat matkasivat kuohuvaan Syyriaan Yle uutiset ulkomaat 22.12.2011
  49. ↑ Arabiliiton tarkkailijat saapuivat Syyriaan Yle uutiset ulkomaat 27.12.2011
  50. ↑ Hoge officier Syrië vlucht naar Turkije vk.nl 14.1.2012
  51. ↑ Suuria taisteluita Syyrian kaupungeissa Yle Uutiset Ulkomaat 29.1 2012
  52. ↑ Arabiliiton tarkkailuoperaatio jäihin Syyriassa Yle Uutiset Ulkomaat 28.1.2012
  53. ↑ "Islamist group claims Syria bombs ‘to avenge Sunnis’", Al Arabiya, 21 March 2012. Luettu 23 March 2012. 
  54. ↑ Venäjä: Yksimielisyys Syyria-päätöslauseessa mahdollinen Helsingin Sanomat Uutiset ulkomaat 1.2.2012
  55. ↑ Venäjä ja Kiina estivät Syyria-päätöslauselmanYle uutiset ulkomaat 5.2.2012
  56. ↑ http://www.ykliitto.fi/tiedottaa/uutiset/ykn_yleiskokous_tuomitsee_syyrian_v_kivaltaisuudet
  57. ↑ Kofi Annan saapui Syyriaan ratkomaan kriisiä Helsingin sanomat. 10.3.2012. Viitattu 8.4.2012.
  58. ↑ Syyriassa verenvuodatus jatkuu lupauksista huolimatta Helsingin sanomat. 28.3.2012. Viitattu 8.4.2012.
  59. ↑ YK asetti takarajan Syyrialle: Väkivaltaisuuksien loputtava tiistaina Helsingin sanomat. 5.4.2012. Viitattu 8.4.2012.
  60. ↑ Syyrian kapinalliset aikovat luopua aseista ensi tiistaina Helsingin sanomat. 8.4.2012. Viitattu 8.4.2012.
  61. ↑ Annan kehotti Syyriaa lopettamaan väkivallan torstaihin mennessä Helsingin sanomat. 10.4.2012. Viitattu 10.4.2012.
  62. ↑ Kaksi suomalaista sotilastarkkailijaa Syyriaan saman tien Helsingin sanomat. 21.4.2012. Viitattu 16.6.2012.
  63. ↑ YK: Syyria on pettänyt lupauksensa Helsingin sanomat. 27.4.2012. Viitattu 16.6.2012.
  64. ↑ Syria: Battle for the cities CNn Middle East June 12, 2012
  65. ↑ YK-tarkkailijat keskeyttivät Syyrian-operaationsa Yle Uutiset Kotimaa 16.6.2012
  66. ↑ YK keskeyttää tarkkailuoperaationsa Syyriassa Helsingin sanomat. 16.6.2012. Viitattu 16.6.2012.
  67. ↑ ”Tarkkaillaan tulitaukoa, jota ei ole” - Syyrian sisällissota kiihtyy entisestään Suomen Kuvalehti 14.6.2012
  68. ↑ Britannia kyseenalaistaa Syyrian YK-operaation hyödyn Yle Uutiset Kotimaa 16.6.2012
  69. ↑ [1] Ilta-Sanomat uutiset kotimaa 2.8.2012, IS-STT-AP-REUTERS
  70. ↑ Reuters: Annanin seuraaja Syyriassa on Algerian Brahimi Ilta-Sanomat uutiset kotimaa 10.8.2012
  71. ↑ Syyrian tarkkailuoperaatio päättyi keskiyöllä Yle Uutiset Ulkomaat 19.8.2012
  72. ↑ How "Damascus Volcano" erupted in Assad's stronghold Chigaco Tribune Assad July 20, 2012
  73. ↑ Pommi-isku voi merkitä käännekohtaa Syyrian sisällissodassa Yle Uutiset Ulkomaat 19.7.2012
  74. ↑ Syyrian kapinalliset vetäytyivät Aleppossa Mtv3 Uutiset Ulkomaat 9.8.2012 MTV3 - STT - AFP
  75. ↑ YK: Syyrian pakolaisvirta yltyi jättimittoihin Yle Uutiset Ulkomaat 5.9.2012
  76. ↑ Kapinalliset etenevät Syyriassa ESS.fi uutiset ulkomaat 3.11.2012
  77. ↑ Syyrian kapinalliset kertovat menestyksestään Yle Uutiset Ulkomaat 27.11.2012
  78. ↑ Syyrian kapinalliset vahvoilla, mutta ratkaisu vielä kaukana Yle uutiset ulkomaat 28.11.2012
  79. ↑ Syyrian kapinalliset valtasivat tärkeän kaupungin Savon Sanomat 21. marraskuuta 2012
  80. ↑ Syyrian armeija koetti häätää oppositiojoukot Damaskoksesta helsingin sanomat uutiset ulkomaat 20.11.2012, REUTERS–AFP
  81. ↑ Syyrian kapinalliset muuttaneet taktiikkaansa Yle Uutiset Ulkomaat 25.12.2012
  82. ↑ Syyrian taisteluissa kuollut 140 Yle Uutiset Ulkomaat 2.12.2012
  83. ↑ Old Aleppo, frontline ghost town of ruined treasures Al Arabiya News Sunday, 30 December 2012
  84. ↑ Syyriassa taistelut aaltoilevat Yle Uutiset Ulkomaat 29.12.2012
  85. ↑ Syrian death toll climbs to nearly 400 as violence flares Al Arabiya News middle East Saturday, 29 December 2012
  86. ↑ Syria gravediggers have no time to wait for the dead Al Arabiya News,Alarabiya.net English, 31 December 2012
  87. ↑ Syrian crisis 'could kill 100,000 in next year' The Guardian,News,World news,Syria, Sunday 30 December 2012, AP - Beirut
  88. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä syyrian_90_prosenttia ei löytynyt
  89. ↑ Syyrian sodassa kuolleita arviolta jo yli 45 000 Ess.fi Ulkomaat 26.12.2012
  90. ↑ Russia urges Syria transition, Switzerland to petition ICC for war crimes Al Arabiya News, Alarabiya.net Sunday, 13 January 2013
  91. ↑ Syrian government troops bombard Damascus suburb, capture Daraya Aljazeera January 12, 2013
  92. ↑ Rebels overrun largest military airbase in north Syria: NGO Al Arabiya News, Alarabiya.net Sunday, Friday, 11 January 2013
  93. ↑ Syria rebels' arms supplies and finances drying up despite western pledges The Guardian News World News syria Friday 4 January 2013
  94. ↑ Assad's forces push to retake Damascus suburb Reuters, Amman, Mon Dec 31 012
  95. ↑ Syyrian armeija tehnyt ilmaiskuja Damaskoksen esikaupunkialueille Yle Uutiset Ulkomaat 5.1.2013
  96. ↑ a b Syria's Assad denounces 'puppet' opponents in TV address BBC News Middle East 6 January 2013
  97. ↑ Syria’s Assad rejects dialogue with ‘puppet’ opposition Al Arabiya 06 January 2013
  98. ↑ President al-Assad : Out of Womb of Pain, Hope Should Be Begotten, from Suffering Important Solutions Rise Syrian Arab News Agency, Local News, Jan 06, 2013
  99. ↑ Al-Assadin puhe Verkkojulkaisu. 6. tammikuuta 2013. YLE. Viitattu 6.1.2013.
  100. ↑ Al-Assadin puhe kirvoitti tylyjä kommentteja Mtv3 Uutiset Ulkomaat 06.01.2013
  101. ↑ [http://www.aljazeera.com/news/middleeast/2013/01/2013161004953919.html Syria's Assad outlines new peace plan ] Aljazeera News Middle East 06 Jan 2013
  102. ↑ Assad "peace plan" greeted with scorn by enemies Reuters Sun Jan 6, 2013
  103. ↑ Al-Assadin puhe tyrmättiiin laajalti Yle Uutiset Ulkomaat 6.1.2013
  104. ↑ Israel rakentaa aidan myös Syyrian rajalle Yle Uutiset Ulkomaat 6.1.2013
  105. ↑ USA: Syyrian Assad on "vieraantunut todellisuudesta" Yle Uutiset Ulkomaat 7.1.2013
  106. ↑ Assadin uhmakkuus enteilee sodan pitkittymistä Yle Uutiset Ulkomaat 7.1.2013
  107. ↑ Syyria-lähettiläs: al-Assadille ei tilaa hallituksessa IS Uutiset ulkomaat 10.1.2013
  108. ↑ Syyria-lähettiläs: Assad ei voi olla mukana väliaikaishallituksessa Yle Uutiset Ulkomaat 10.1.2013
  109. ↑ [2] Yle Uutiset Ulkomaat 10.1.2013
  110. ↑ Syria crisis: al-Qaida fighters revealing their true colours, rebels say The Guardian News World News Syria Thursday 17 January 2013
  111. ↑ Syrian rebels accuse jihadist groups of trying to hijack revolution The Guardian News World News Syria Thursday 17 January
  112. ↑ Syyriasta raportoidaan julmista raiskauksista Yle Uutiset Ulkomaat Ulkomaat 14.1.2013
  113. ↑ YK: Syyria syyllistynyt rikoksiin ihmisyyttä vastaan 28.11.2011 Yle uutiset ulkomaat kansannousut
  114. ↑ YK: Syyriassa kidutetaan lapsia Yle uutiset ulkomaat kansannousut 25.11.2011
  115. ↑ HRW: Syyriassa kymmeniä kidutuskeskuksia Yle Uutiset Ulkomaat 3.7.2012
  116. ↑ Syria’s Shabiha: Killing in Bashar al-Assad’s name Al Arabiya News Tuesday, 05 June 2012
  117. ↑ Keitä ovat Syyrian shabiha-tappajat? Kansan uutiset verkkolehti Uutiset ulkomaat 30.5.2012
  118. ↑ Mitä tapahtui Houlassa? Helsingin sanomat uutisanalyysi Ulkomaat 30.5.2012
  119. ↑ Houlan verilöyly Helsingin sanomat Ulkomaat 30.5.2012
  120. ↑ Aktivistit: Houlan kaupungissa verilöyly Iltalehti Uutiset Ulkomaat 26.5.2012
  121. ↑ Länsi syyttää Syyrian hallitusta Houlan verilöylystä Venäjän ääni Politiikka 1.6.2012
  122. ↑ WATCH Al Jazeera Confront A Syrian Spokeswoman Over The Massacre Of Protesters Business Insider 27.3.2011
  123. ↑ Syria sacks international spokesman for the Assad regime Telegraph 15.6.2011
  124. ↑ Rauli Virtasen raportti 'Syyrian monet kasvot' korostaa sodan monia totuuksia Verkkomedia.org, ULKOMAAN UUTISET ,15.8.2012
  125. ↑ Missteps by Rebels Erode Their Support Among Syrians The New York Times Middle East November 8, 2012
  126. ↑ Criminalization of the Syrian Conflict Asher Berman, Institute for study of the war, May 16, 2012
  127. ↑ Syria's slide towards civil war BBC News Middle East 12 February 2012
  128. ↑ Syrian rebels beheaded Christian, fed his body to dogs: nun Al Arabiya Syrian rebels beheaded Christian, fed his body to dogs: nun
  129. ↑ Ihmisoikeusjärjestö: Syyrian kapinalliset käyttävät lapsisotilaita helsingin sanomat uutiset ulkomaat 29.11.2012
  130. ↑ Ihmisoikeusjärjestö: Syyrian oppositio värvää lapsia Mtv3 uutiset Ulkomaat 29.11.2012 (MTV3 - STT - AFP - Reuters)
  131. ↑ Kapinallisten ja armeijan yhteenotot kärjistyivät Syyriassa Yle Uutiset Ulkomaat 2.11.2012
  132. ↑ Syyria ja vääristynyt media Tiedonantaja.fi 16.03.2012
  133. ↑ Saudi, Qatari plans to arm Syrian rebels risk overtaking cautious approach favored by U.S. National Security
  134. ↑ Uskonriita panee yhä tappamaan Satakunnan kansa 14.8.2012
  135. ↑ Syyrian konflikti jakaa islamilaista maailmaa Yle Uutiset Ulkomaat 15.8.2012
  136. ↑ Taistelu Lähi-idän herruudesta Helsingin Sanomat, Ajankohtaista, 28.8.2012
  137. ↑ Ranska haluaisi Syyrian oppositiolle aseita Yle uutiset Ulkomaat 15.11.2012
  138. ↑ Länsimaat auttavat Syyrian kapinallisia tiedustelutiedolla Turun Sanomat 19.8.2012
  139. ↑ Syyrian kapinalliset kertovat menestyksestään Yle Uutiset Ulkomaat 27.11.2012
  140. ↑ Putin otti etäisyyttä Assadiin Yle Uutiset Ulkomaat 20.12.2012, AP
  141. ↑ Syyria on Gordionin solmu Aamulehti 29.4.201
  142. ↑ Turkki: Syyria ampui hävittäjän alas kansainvälisessä ilmatilassa 24.6.2012. Yle. Viitattu 30.6.2012.
  143. ↑ Syyrian sota uhkaa levitä Libanoniin yle uutiset ulkomaat 24.8.2012
  144. ↑ Lisää tuhovoimaa Syyrian rintamalle Aamulehti 6.12.2012
  145. ↑ Syyrian oppositioliitto haluaa länsimailta tunnustuksen ja aseita Yle Uutiset Ulkomaat 13.11.2012
  146. ↑ Syyrian sisällissota uhkaa levitä naapurimaihin Kristiina Koivunen, Fifi, 30.08.2012
  147. ↑ The Guardian - Syria: US accuses Russia of sending attack helicopters Viitattu 12.6.2012
  148. ↑ Syyrian valtapeli ylittää valtionrajat Yle Uutiset Ulkomaat 17.8.2012

Aiheesta muualla [muokkaa]

  • Syyria Yle Uutiset. Yleisradio.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Syyrian sisällissota.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Syyrian_sisällissota&oldid=13275722