Kurdistanin työväenpuolue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kurdistanin työväenpuolue

Flag of Kurdistan Workers Party (PKK).svg

Perustettu 1978
Johto Abdullah Öcalan
Ideologia kurdinationalismi, libertaarisosialismi, feminismi

Kurdistanin työväenpuolue (kurdiksi Partiya Karkerên Kurdistan, PKK) on vuonna 1978 perustettu kurdien itsehallintoa ajava järjestö. Vuosina 1984–1999 ja 2004–2013 se kävi aseellista taistelua Turkin hallitusta vastaan. Järjestön perustaja ja johtaja Abdullah Öcalan vangittiin 1999, jonka jälkeen PKK ilmoitti luopuvansa väkivallan käytöstä ja julisti vuoteen 2004 saakka kestäneen yksipuolisen aselevon.[1] Keväällä 2013 solmittiin Turkin hallituksen ja PKK:n välinen aselepo ja järjestö lopetti sissisodan.[2]

Alun perin PKK oli ideologialtaan marxilais-leniniläinen ja sen tavoitteena oli itsenäinen kurdivaltio. Öcalanin vangitsemisen jälkeen PKK siirtyi kohti libertaarisosialismia, johon liittyy myös muun muassa feminismi sekä niin sanottu sosiaalinen ekologia. Samalla se asetti tavoitteekseen kurdien itsehallinnon ilman omaa valtiota.[3] Järjestön 1980- ja 1990-luvuilla tekemien väkivaltaisten iskujen johdosta useat maat sekä muun muassa Euroopan Unioni ovat luokitelleet sen terroristijärjestöksi.[4][5][6]

Aseelliset siivet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PKK:n aseelliset siivet ovat HPG (Hêzên Parastina Gel), PJAK (Partiya Jiyana Azad a Kurdistanê), KCK (Koma Civakên Kurdistan) ja TAK (Teyrêbazên Azadiya Kurdistan).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PKK:n taistelija vuorilla.

Kurdit olettivat, että he saavat oman itsenäisen valtion ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta Turkin johtaja Kemal Atatürk otti suurimman osan alueesta hallintaansa. Kesäkuussa 1934 hyväksytty laki 2510 jakoi Turkin alueet kolmeen ryhmään: ”(1) alueisiin, jotka varataan turkkilaisen kulttuurien omaavien henkilöiden asuinalueeksi; (2) alueisiin, joille ei-turkkilaista kulttuuria edustavat ihmiset voidaan siirtää sopeuttamiseksi turkkilaiseen kulttuuriin; (3) täydellisesti evakuoitaviin alueisiin.” Kurdikulttuuria ryhdyttiin turkkilaistamaan, eikä kurdien olemassaoloa tunnustettu. Vuonna 1936 armeija valtasi Dersimin kurdialueen ja murhasi 40 000 ihmistä.[7] Turkin hallitus kutsui kurdeja pitkään "vuoristoturkkilaisiksi".lähde? Kurdien alue oli vuoteen 1966 asti suljettua sotilasaluetta.lähde?

Keltaisella merkitty kurdialue. Punaiset linjat ja räjähdyssymbolit ovat Turkin asevoimien pommituslentoja Irakiin, PKK:ta vastaan.

Vuonna 1978 Abdullah Öcalan perusti opiskelutoveriensa kanssa Kurdistanin työväenpuolue PKK:n ja 1980-luvulla alkoi kurdien aseellinen 'kansannousu' Öcalanin johdolla. PKK:n toimintaan ovat kuuluneet sissi-iskut Turkin armeijaa vastaan ja konfliktissa on kuollut yli 50 000 ihmistä; sissejä yli 10 000 ja sotilaita yli 35 000.[8] PKK järjesti vuodesta 1978 väijytyksiä, sabotaasia, mellakoita ja mielenoituksia Turkkia vastaan. PKK toimi myös niitä kurdeja vastaan jotka eivät suostuneet toimimaan sen kanssa yhteistyössä, tai tukivat hallitusta.lähde?

Vuonna 1984 PKK alkoi toimia tehokkaammin järjestäen muun muassa itsemurhapommituksia poliiseja ja muita hallituksen kohteita vastaan. Osansa iskuista saivat myös paikalliset turistikohteet. Hallituksen viranomaisia ja PKK:ta vastustavia kurdijohtajia kidnapattiin ja surmattiin. Sabotaasiteot jatkuivat, ja PKK sieppasi myös länsimaisia turisteja. PKK toimi 1980- ja 90-luvuilla yleensä Turkissa, mutta joskus myös Irakissa ja Iranissa. PKK hyökkäili Euroopassa turkkilaisten kaupallisten ja diplomaattisten kohteiden kimppuun. Hallitus vastasi monin toimin: vuonna 1982 perustuslaissa kiellettiin separatismi, vuodesta 1983 julistettiin kurdialueille poikkeustila ja vuodesta 1985 perustettiin kyläkaarteja.lähde?

PKK muutti toimintatapojaan ja ideologiaansa 80-luvun lopusta alkaen. PKK ei enää hyökännyt kurdikohteisin vaan ainoastaan hallitus- ja turistikohteisiin. 1990-luvun alussa Turkin hallituksen PKK:n pois kitkemiseksi tekemä väkivalta oli pahimmillaan. Hallituksen palkkaamat kuolemanpertiot tappoivat muun muassa kurdien asiaa ajaneita lehtimiehiä. Mm poliisi kidutti kurdeja. Hallituksen joukot hävittivät tuhansia kurdikyliä pakkosiirtäen kurdeja niistä pois.lähde?

Vuonna 1999 Öcalan kaapattiin Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA:n sekä Turkin ja Israelin turvallisuuspalveluiden toimesta Nairobista, Keniasta, jossa hän oli piilotellut Kreikan suurlähetystön suojissa. Öcalan tuomittiin kuolemaan maanpetturuudesta sekä terrorismista, mutta Turkin lakkautettua kuolemantuomion Öcalanin tuomio muuttui elinkautiseksi vankeudeksi. Myöhemmin selvisi, että CIA oli asettanut ehdoksi Öcalanin pidätyksestä "kuolemantuomion lakkauttamista kokonaan Turkissa". Vuonna 2004 Murat Karayılanin johtama PKK:n aseellinen siipi, HPG (Kansan puolustusjoukot, ent. ARGK) julisti lopettavansa yksipuolisen tulitauon, jota se oli pitänyt yllä Öcalanin kiinnijäämisestä lähtien. Kurdisissien vastarinta jatkuu yhä.[9] Kun Öcalan pidätettiin, PKK julisti virallisesti yksipuolisen tulitauon, mikä ei täysin lopettanut Turkin armeijan toimia kurdeja vastaan. Turkin armeija hyökkäsi vuonna 1999 Irakiin vetäytyviä kurditaistelijoita vastaan. Hatara tulitauko kesti vuodet 2000-2004.lähde?

Vuodesta 2004 lähtien PKK:ta on johtanut Murat Karayilan. Hänen aikanaan PKK aloitti sissitoiminna uudestaan, mutta pienemmin voimin välttäen alueiden valtaamista ja avoimia yhteenottoja tyytyen sissi- ja terrori-iskuihin. 2006 monen pommi-iskun tekijäksi epäiltiin PKK:sta eronnutta TAK:ta. 7. lokakuuta 2007 PKK:laiset väijyttivät ja tappoivat 18 miehen kommando-osastosta 15 ja haavoittivat kolmea. Isku oli verisin PKK:n tekemistä 90-luvun jälkeen. Samassa kuussa PKK:laiset valtasivat 50 sotilaan miehittämän tukikohdan vähäksi aikaa. Vuonna 2008 Turkin armeija teki Irakin puolelle ilmaiskuin ja maajoukoin "operaatio Auringon" kyeten tappamaan kymmeniä PKK:laisia. Vuonna 2009 Turkissa aloitti ensimmäinen kurdinkielinen televisiokanava ja pääministeri Erdogan tarjosi kurdeille joitain myönnytyksiä kuten kylien nimien palautamisen kurdinkielisiksi. PKK aloitti 6. tulitaukonsa. Mutta hallitus kielsi ja hajotti muun muassa pidätyksin kurdien vaaleissa samana vuonna voittaneen DTP:n valtion vastaisena. Niinpä PKK aloitti aseellisen toiminnan jo 2009 ja virallisestikin 2010.lähde?

PKK on vuodesta 2004 aktivoinut toimintaansa Iranissa, missä se toimii iranilaisen siipensä PJAK:n (myös Pejak) nimissä. Turkki epäilee, että Yhdysvallat tukisi PKK:ta salaisesti. Yhdysvaltalainen yksityinen turvallisuusalan yritys Xe (Blackwater) oli myöntänyt myyneensä PJAK:ille aseita. Xe:ta (Blackwater) ei kuitenkaan voitu tuomita, koska PKK:n aseellinen siipi PJAK ei ollut terroristijärjestöjen listassa. Arvioiden mukaan Turkki on kuluttanut yli 300 miljardia dollaria PKK:n vastaiseen sotaan, Turkin armeijan mukaan 800 miljardia dollaria. Vuonna 2010 PKK:lla oli yli 11 000 jäsentä ja sen vuositulot olivat yli 760 miljoonaa euroa. PKK:lla on Turkissa yli 5 miljoona tukijaa ja Euroopassa lähes miljoonaa tukijaa (arvioitu).[4] Kesällä 2011 PKK laajensi toimintansa täysimittaiseksi sodaksi, ensi kertaa sitten 90-luvun.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kurdistan 11.7.2013. Globalis. Viitattu 18.10.2014.
  2. PKK:n aselepo: Miksi juuri nyt? 22.3.2013. Yle Uutiset. Viitattu 18.10.2014.
  3. Turkey and the PKK: The Kurdish women who take up arms 15.1.2013. BBC News. Viitattu 18.10.2014.
  4. PKK - from terrorist threat to ally? 30.8.2014. Deutsche Welle. Viitattu 18.10.2014.
  5. Kurdisissit aloittivat vetäytymisen Turkista 8.5.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.10.2014.
  6. Kurditaistelijat aloittivat vetäytymisen 9.5.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.10.2014.
  7. [1]
  8. [2]
  9. [3]