Syyrian sisällissodan aikajana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Syyrian sisällissodan aikajana kuvaa joitain Syyrian sisällissodan päätapahtumia lyhyesti. Syyriaa oli johtanut vuosikymmeniä al-Assadin johtama alaviittivetoinen hallitus, mutta suurin osa Syyrian asukkaista oli sunneja. Tämä synnytti kitkaa maan sisällä muun muassa vuoden 1982 Haman kansannousussa. Arabikevään kansannousuaalto levisi Syyriaankin maaliskuussa 2011. Hallitus pyrki asein ja osin myös myönnytyksin kukistamaan jatkuvat mielenosoitukset ja mellakat. Vastauksena tähän maassa alkoi kesällä 2011 toimia monia aseistettuja kapinallisryhmiä, joista tunnetuin oli FSA. Hallitus taisteli kapinallisia vastaan käyttäen raskaita aseita siviilien asuinalueella ja raunioittaen pahoin muun muassa Homsin kaupunkia. Kesällä 2012 kapinalliset hyökkäsivät suurissa Damaskoksen ja Aleppon kaupungeissa. Libanonin Hizbollah-joukot tulivat hallituksen avuksi kesällä 2013 pysäyttäen kapinallisten etenemisen.

Hallituksen joukot etenivät monin paikoin. Jyrkän islamilainen Isis alkoi edetä Syyriassa vuonna 2014. Länsivallat ja Venäjä tekivät ilmaiskuja Isistä vastaan 2015-2016. Isis joutui vuoden 2016 aikana tappiolle muiden osapuolten hyökätessä eri puolilta sitä vastaan. Turkki alkoi vuonna 2016 sotia Syyriassa sekä kurdeja että Isisiä vastaan.

Sodassa oli vuoden 2015 alkuun mennessä kuollut ainakin 200 000 ihmistä. Aineelliset tuhot olivat valtavat. Syyrian sisällä oli valtava määrä pakolaisia, joista osa oli humanitaarisen avun ulottumattomissa. Muutamat kansainväliset yritykset lopettaa kriisi ulkoapäin ovat olleet tuloksettomia.

Sodan tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodat tausta ja tapahtumat on jaettu useaan artikkeliin.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Syyrian sisällissodan tausta

Syyriassa on monia etnisiä ryhmiä, joista merkittävimmät ovat sunnit, alaviitit ja kurdit. Ranskan siirtomaavalta nosti alaviitit merkittävään asemaan Syyriassa. Maassa tapahtui lukuisia sotilasvallankaappauksia 1950- ja 1960-luvuilla. Yhdessä näistä valtaan nousi Assadien suku, joka suosi alaviitteja. Assadit hallitsivat maata poikkeustilalain turvin kymmeniä vuosia.

Arabikevään protestit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Syyrian protestit 2011

Arabikevät levisi Syyriaan mielenosoituksina ja mellakoina, joissa vaadittiin vapaampia oloja, korruption kitkemistä ja presidentti Bašar al-Assadin eroa. Hallituksen mielestä protestit olivat ulkomailta järjestettyjä ja terrorismia edistäviä. Syyrian poliisi, turvallisuusjoukot ja armeija kukistivat rauhallisetkin mielenosoitukset ampumalla kovilla, mutta protestoijat palasivat kerta kerran jälkeen kadulle. Syyrian armeija alkoi saartaa ja vallata protestojien hallussa olevia kaupunkeja.

Sisällissodan alku ja leviäminen 2011-2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkelit: Syyrian sisällissodan tapahtumat 2011 ja Syyrian sisällissodan tapahtumat 2012

Hajanainen aseellinen vastarinta laajeni syksyllä 2011 laajaksi kapinaksi. Monia kapinaryhmittymiä syntyi. Nämä pyrkivät alussa suojelemaan mielenosoittajia. Hallitus tulitti asutuskeskuksia tykein. Kapina laajeni voimakkaasti vuoden 2012 alkupuoliskolla. Kesällä ja syksyllä Damaskoksessa ja Aleppossa käytiin suuria taisteluita armeijan ja kapinallisten välillä. Jihadistiryhmät nousivat kapinallisten riveissä merkittävään asemaan vuonna 2012.

Tasapelitilanne 2013, Hizbollahin tulo ja kemiallisten aseiden käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Syyrian sisällissodan tapahtumat 2013

Vuoden 2013 alussa sota oli ajautunut tasapeliin muun muassa Aleppon kaupungissa. Hallituksen joukot alkoivat edetä keväällä 2013. Irakista saapunut Isis alkoi toimia maassa maalis-huhtikuussa 2013. Kesällä tulivat hallituksen avuksi Hizbollah-taistelijat Libanonista. Myös eri kapinallisryhmät ja jihadistit sotivat keskenään. Syksyllä Yhdysvallat uhkasi Syyriaa ilmaiskuilla, koska maan armeija oli paikoin käyttänyt kemiallisia aseita kapinallisa vastaan. Hallitus suostui luovuttamaan maan taistelukemikaalit.

Isisin nousu ja ilmaiskut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Syyrian sisällissodan tapahtumat 2014–2015

Jyrkän islamilainen, kalifaatin perustamiseen pyrkivä Isis levittäytyi. Se irtautui al-Qaidasta ja alkoi sotia sen sisarjärjestöjä vastaan Syyriassa. Isis eteni voimakkaasti Syyriassa vuosina 2014-2015. Yhdysvallat aloitti sitä vastaan ilmaiskut 2014 ja Venäjä 2015. Syyrian armeija hyökkäsi syksyllä 2015 Venäjän ilmaiskujen tuella kaikkia kapinallisjärjestöjä vastaan. Iso-Britannia ja Saksa liittyivät Isisin vastaisiin sotatoimiin marras-joulukuussa 2015.

Isis tappiolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Syyrian sisällissodan tapahtumat 2016
Pääartikkeli: Syyrian sisällissodan tapahtumat 2017-2018

Vuoden 2016 helmikuussa Syyriassa oli tulitauko, joka petti pian. Avustuksia saapui nälkiintyneeseen, hallituksen saartamaan Madayaan. Aleppossa käytiin keväällä ja kesällä rajuja taisteluja, kun hallitus yritti vallata kaupungin takaisin. Hallitus ja kapinalliset valtasivat keväällä 2016 alueita Isisiltä. Syyrian armeija valtasi Isisiltä Palmyran. Kesäkuun alussa Syyrian armeija ja kurdikapinalliset kilpailivat siitä, kumpi ehtii Raqqaan ensin. Turkki hyökkäsi Syyrian kurdien ja Isisin kimppuun kesäkuussa ilma-aseilla. Elokuun lopussa Turkki lähetti maa-armeijansa Syyriaan. Syyrian armeija saarsi kapinalliset Aleppoon. Suurin osa kapinallisista oli islamisteja.lähde? Syyrian hallitus ja Venäjän ilmavoimat pommittivat Aleppoa rajusti pyrkien murtamaan kapinallisten puolustuksen. Kaikkia Aleppon sairaaloita pommitettiin, ja ruoka alkoi loppua kaupungista. Länsivallat tuomitsivat Syyrian hallituksen ja Venäjän toimet Aleppossa.

Marraskuussa 2016 kurdit ja arabikapinalliset hyökkäsivät kohti Raqqaa Yhdysvaltain ilmaiskujen tuella.[1] Syyrian armeija hyökkäsi kapinallismottiin marraskuun lopussa. Se valtasi nopeasti 85 % motista joulukuun 10. päivään mennessä[2]. Samana päivänä Isis valtasi Palmyran uudestaan[3][4].

Venäjä ja Turkki alkoivat loppuvuodesta 2016 alkaen tehdä yhteistyötä Isis-järjestöä vastaan, vaikkakin Turkki soti samalla myös kurdeja vastaan. Kurdit pyrkivät kuitenkin välttämään yhteenottoja Turkin kanssa ja antoivat sen vuoksi joidenkin alueiden puolustamisen Syyrian hallituksen käsiin. Pitkäaikaisia neuvotteluja Syyrian tulevaisuudesta käytiin “kahdella raiteella” sekä Astanassa että Genevessä. Neuvotteluista oli vaikea saada tulosta, koska maan poliittinen tulevaisuus oli ratkaisematta.[5] Joulukuun 2016 lopussa sovittiin kuitenkin tulitauosta. Syyrian kapinalliset ilmoittivat tammikuussa 2017, että hallitus on Wadi Baradan alueella rikkonut tulitauon. Kapinalliset vetäytyivät sen vuoksi rauhanneuvotteluista. Taistelut kiihtyivät helmikuussa 2017 Aleppon pohjois- ja itäpuolella.[6]

Vuonna 2017 Donald Trumpin Yhdysvallat iski Syyrian hallituksen kohteisiin ohjuksin. Syynä oli se, että lännen mukaan joukot olivat käyttäneet Idlibin rintamalla kiellettyjä taistelukemikaaleja. Samana vuonna kurdivetoine SDF kukisti Yhdysvaltain jne. tuella Isisin Raqqan pääkaupungin. Kaupunki raunioitui pahoin raskaassa tykkitulessa ja pommituksissa. Syyrian armeija oli voitolla eri kapinallisryhmiä vastaan. Vuonna 2018 Turkki iski Syyriaan, koska tuki joitain kislamisteja ja vastusti kurdeja. Yhdysvallat iski uudestaan Syyriaan epäillyn kemikaalien käytön takia. Myös Israel teki ilmaiskuja hallituksen kohteiin. Maalis-huhtikuussa Syyrian hallituksen joukot valtasivat kolme Damaskoksen kapinamottia.

Syyrian hallitus tukijoineen voitolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2020 Syyrian liki yhdeksän vuotta kestäneessä sisällissodassa oli saanut surmansa yli 380 000 ihmistä, kertoi sotaa seuraava Syrian Observatory for Human Rights -järjestö. Kuolleista siviilejä oli ainakin 115 000 ja heistä lapsia 22 000. Ainakin 13 miljoonaa syyrialaista oli lähtenyt maanpakoon. Maan talous ja infrastruktuuri olivat kärsineet miljardien vahingot sodan takia ja muun muassa öljyntuotanto oli kärsinyt pahoin. Syyrian presidentin Bashar al-Assadin joukot olivat jo pahasti alakynnessä, mutta Venäjän ja Iranin tuki sai sodan kulun kääntymään ja maaliskuussa 2020 Assad liittolaisineen hallitsi jo kahta kolmannesta maasta. Suurin jäljellä oleva vastarintakeskittymä sijaitsi Idlibissä maan luoteisosassa.[7]


Aikajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyrian kriisissä kuolleiden määrät viikoittain 20. maaliskuuta 2011 alkaen.

2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabikevät Tunisiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 17. tammikuuta kuukauden kestäneiden protestien jälkeen 2011 kaatuneen Tunisian hallituksen tilalle uusi hallitus, mikä näytti esimerkkiä muiden arabimaiden aktivisteille.

Protestit ja niiden kovakourainen kukistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 26. tammikuuta 2011 Hasan Ali Aklehin polttoitsemurha al'Hasakahissa
  • 28. tammikuuta pidettiin iltamielenosoitus Rakkassa kahden kurdisotilaan surman vuoksi.
  • 29. tammikuuta 2011 oli pieni mielenosoitus lähellä Egyptin suurlähetystöä Damaskoksessa.
  • 4.−5. helmikuuta al-Hasakahissa oli muutaman sadan hengen mielensoitus, jonka turvallisuuspoliisi hajotti ja pidätti kymmeniä mielenosoittajia.
  • 6. maaliskuuta Syyrian salainen poliisi pidätti ja alkoi kiduttaa noin 15 poikaa, jotka olivat maalanneet spraymaalilla Tunisiassa ja Egyptissä käytetyn iskulauseen "As-shaab yoreed eskaat el nizam!', "Kansa haluaa kaataa hallituksen!"[8][9]
  • 15. maaliskuuta 2011 samanaikaisesti sekä al-Hasakahissa, Daraasa, Deir ez Zorissa että Hamassa oli mielenosoituksia, jotka keräsivät tuhansia osallistujia.
  • 18. maaliskuuta mielenoituksia muutamassa Syyrian kaupungissa, hallituksen joukkojen tulitus tappoi ensimmäiset neljä Daraan kaupungissa.[10]
  • 20. maaliskuuta Daraan mielenosoitukset riistäytyivät väkivaltaisiksi mellakoiksi, joissa mielensoittajat sytyttivät tuleen oikeustalon ja Baath-puolueen toimiston.[11][12]
  • 25. maaliskuuta Daraassa marssi joidenkin väitteiden mukaan jopa 100 000 ihmistä[13], joista 20 sai surmansa. Armeija avasi Daraassa tulen aseettomia mielenosittajia vastaan niin kuin muissakin mielenosoituskaupungeissa[14]. Tarkkailijat ennustivat šiiojen ja sunnien välistä sisällissotaa[15].
  • 29. maaliskuuta oli mm. Damaskoksessa ja Aleppossa suuria Assadia tukevia mielenosoituksia[16]
  • 30. maaliskuuta Syyrian poliisi ampui Latakiassa mielenosoittajia.[17]
  • Huhtikuu 2011 EU asetti Syyrian aseidenvientikieltoon.[18]
  • 1. huhtikuuta Damaskoksen lähellä Doumassa työväenluokan alueella turvallisuusjoukot tulittivat mielenosoittajia.[19]
  • 5. huhtikuuta kaksi poliisia kuoli Damaskoksen lähellä Kfar Batmassa, kun tuntemattomat asemiehet kostivat 1. huhtikuuta tapahtuneen mielenosoittajien ampumisen.[20] Yhteensä 120 oli kuollut kaikissa Syyrian mielenosoituksissa tähän mennessä.
  • 8. huhtikuuta Daraassa kuoli noin 18 turvajoukkojen jäsentä ja poliisia, mutta myös yli 20 mielenosoittajaa, jotka mm. kivittivät turvajoukkoja.
  • 21. huhtikuuta Al Assad kumosi poikkeustilan, mutta käytännössä kovensi kapinallisten vastaisia otteita.
  • 25. huhtikuuta - 5. toukokuuta armeija teki sotilasoperaation Daraan protestoijia vastaan käyttäen penssarivaunuja ja tulittaen moskeijaa sekä kaupungin rakennuksia. Satoja kuoli. Länsimaat tuomitsivat raa'an voiman käytön ja alkoivat puuhata Syyrialle talouspakotteita.
  • 7. ja 8. toukokuuta hallitus alkoi saartaa Baniyasia ja Tafasia.
  • 24. toukokuuta mennessä oli levinnyt tietoja, että Syyrian turvallisuusjoukot ampuvat ne armeijan sotilaat, jotka kieltäytyvät ampumasta mielenosoittajia[21].
  • 24. toukokuuta 1 100 mielenosoittajaa oli surmattu.
  • 25. toukokuuta salainen poliisi tai hallituksen tukemat muut asemiehet palauttivat 13-vuotiaan koulupojan Hamza Ali Al-Khateebin kidutettuna ja kuolleena.
  • Kesäkuu 2011 kapinalliset tappoivat noin 120 turvallisuusjoukkojen jäsentä Jisr al-Shughourissa lähellä Turkin rajaa.
  • 22. heinäkuuta Deir az Zorissa ja Hamassa oli suuria satojen tuhansien ihmisten mielenosoituksia[22].

Aseellisen vastarinnan nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 29. heinäkuuta 2011 Armeijasta karanneet, mielenosoituksissa siviilejä ampumasta kieltäytyneet perustivat Vapaan Syyrian armeijan auttamaan mielenosoittajia ja taistelemaan Syyrian armeijaa vastaan.
  • 31. heinäkuuta Syyrian armeijan panssarit vyöryivät Hamaan[23][24], kymmeniä siviilejä kuoli.
  • Elokuu 2011 käynnissä oli hallituksen joukkojen teho-operaatio kapinoinnin kukistamiseksi, sisällissota oli käytännössä alkanut.[25]
  • 11. elokuuta Syyrian armeija vetäytyi Hamasta, mutta hyökkäsi Homaiin ja moneen muuhun kaupunkiin[26].
  • Syyskuu 2011 EU asetti Syyrian öljyntuontikielton koventaen aiempia talouspakotteita.
  • 27. syyskuuta Rastanin taistelu alkoi, ensimmäinen merkittävä Vapaan Syyrian armeijan toimi[27]. Hallitus käytti helikoptereita ja tankkeja, opposition taistelijat tuhosivat muutaman tankin. Ensi kertaa taistelu hallituksen ja opposition välillä kesti monta päivää[28]. Taistelu päättyi Assadin joukkojen voittoon 5. lokakuuta, ja seurasi pidätysaalto.
  • Marraskuu-joulukuu 2011 Kapinallisarmeija alkoi hyökkäillä yhä useammalla alueella, ensin Haman ja Daraan[29] alueilla.
  • Marraskuussa 2011 Damaskoksessa räjähti kaksi kapinallisten itsemurhapommia.
  • 12. marraskuuta Arabiliitto erotti Syyrian.
  • Joulukuu 2011 YK-tarkkailija John Pillay kutsui Syyrian kriisiä sisällissodaksi.
  • 19. joulukuuta kapinallisille suurtappio Idlibin seuduilla.
  • 22. joulukuuta ensimmäiset Arabiliiton tarkkailijat Syyriaan.
  • 23. joulukuuta Damaskoksessa tapahtui kaksi itsemurhaiskua autopommein, joissa kuoli yli 40. Toinen räjähdys tapahtui salaisen poliisin tukikohdan ja toinen sotilastiedustelupalvelun rakennuksen lähellä.

2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tammikuu 2012 Mielenosoitukset vähenivät, kun väkivalta kiihtyi. Yli 7 000 oli kuollut maaliskuusta lähtien.
  • 16. tammikuuta Syyrian uutistoimisto kertoi prikaatikenraali Mohammed Abdul-Hamid al-Awadin saaneen surmansa "aseistetun terroristiryhmän hyökkäyksessä" lähellä Damaskosta[30].
  • 28. tammikuuta Arabiliiton tarkkailijat vetäytyivät Syyriasta tehtävän epäonnistuttua.
  • tammikuun loppu: jihadistiryhmä al-Nusran rintama perustettiin taistelemaan Syyriassa.
  • 26. helmikuuta suurin osa kannatti vaaleissa uutta perustuslakia, mutta oppositio vastusti sitä riittämättömänä.
  • Maaliskuun alun tienoilla Saudi-Arabia ja Qatar ilmoittivat aseistavansa kapinallisia.
  • 9. huhtikuuta 2012 maassa oli arviolta 37 000 poliittista vankia[31].
  • Kevät-kesä 2012 kapinalliset valtasivat laajoja alueita maaseudulla.
  • 12. huhtikuuta 2012 tulitauko, mutta Syyrian armeija ei vetäytynyt niin kuin sovittiin[32]. Seuraavina päivinä tulitauko alkoi rakoilla.
  • 16. huhtikuuta Kofi Annanin rauhansuunnitelmaan kuuluvia YK:n tarkkailijoita saapui Syyriaan, mutta tulitauko ei pitänyt.
  • 25. toukokuuta Houlan massamurha paljastui.
  • Kesäkuun alku 2012: kapinalliset aloittivat hyökkäykset uudestaan.
  • 6. kesäkuuta kuoli 78 ihmistä al Quberissa hallituksen tukemien puolisotilallisten shahiba-joukkojen hyökättyä siviilienkin kimppuun. Samoihin aikoihin hallituksen joukot valtasivat rajuissa taisteluissa alaviittialueen keskellä olleen kapinallisten tukikohdan al-Haffan, joka lähes autioitui taistelujen ja siitä johtuvan pakolaisuuden tuloksena.

Sota suuriin kaupunkehin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 8. kesäkuuta Vapaan Syyrian armeija ja hallituksen joukot taistelivat rajusti Damaskoksen esikaupungissa Kfar Sousassa[33]. Niinpä kesäkuun alussa sota alkoi siirtyä suuriin kaupunkeihin Damaskokseen ja Aleppoon, jotka olivat tähän asti pysyneet melko rauhallisina[34].
  • 16 kesäkuuta YK-tarkkailijat lopettivat partiointinsa kasvaneen väkivallan takia.
  • 26. kesäkuuta Assad sanoi maan olevan sotatilassa.
  • 2. heinäkuuta sota oli levinnyt Damaskokseen siten, että kapinalliset sieppasivat siellä öisin hallituksen kannattajiksi epäilemiään ja öisin kaduilla oli laukausten vaihtoja[35].
  • 15. heinäkuuta Punaisen ristin kansainvälisen komiteankin mukaan kyseessä oli sisällissota.
  • 18. heinäkuuta pommi-isku tappoi muun muassa Syyrian puolustusministerin.
  • 19. heinäkuuta YK päätti puolittaa maassa olevien UNSMIS-sotilastarkkailijoiden määrän[36].
  • 2. elokuuta Kofi Annan erosi YK:n Syyrian rauhanneuvottelijan tehtävistä.
  • 6. elokuuta 2012 pääministeri Riad Hijab ja pari muuta ministeriä loikkasivat pois Syyrian hallinnosta[37].
  • Elokuu 2012: Taisteluja Aleppossa.
  • 26. elokuuta hallituksen armeija tai puolisotilaalliset joukot surmasivat paljon, ehkä satoja ihmisiä, enimmäkseen siviilejä, joukossa kokonaisia perheitä, sunnien asuttamassa Damaskoksen esikaupungissa. Tarkkaa lukumäärää ei saatu selville[38][39][40].
  • 2. syyskuuta kapinalliset hyökkäsivät monissa Aleppon kaupunginosissa[41].
  • 30. syyskuuta Aleppon historiallinen basaari oli tuhoutunut tulipalossa.
  • 26. lokakuuta tulitauko ei pitänyt[42].
  • Marras-joulukuu 2012: Kapinalliset etenivät lähes joka puolella Syyriassa vallaten pieniä kaupunkeja ja sotilastukikohtia. Hallitus vastasi ilmapommituksin.
  • 3. joulukuuta YK alkoi vetää väkeään pois maasta.
  • Joulukuu 2012: Yli 42 000 oli kuollut, kuolleita useinkin 100−200 päivässä.
  • 12. joulukuuta 2012 Yhdysvallat tunnusti Syyrian opposition maan virallisksi hallinnoksi.
  • 13. ja 20. joulukuuta 2012 Syyrian hallitus ampui kalliita, mutta epätarkkoja Scud-ohjuksia kapinallisalueille[43][44].
  • 20. joulukuuta 2012 Venäjän presidentti Putin sanoi, ettei halua Syyrian hajoavan, muttei toisaalta kannata Assadiakaan, joka ei pysty torjumaan kapinaa.
  • 20. joulukuuta YK:n raportti kertoi Syyrian sisällissodan muuttuneen yhä enemmän uskonsodaksi minkä takia väkivalta oli laajaa[45].
  • 26. joulukuuta lehdistössä oli aavisteluja ulkomaisten joukkojen mahdollisista hyökkäysvalmisteluista Syyriaan kemiallisten aseiden uhan takia[46].

2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuoden alussa Syyrian hallituksen eliittijoukoilla oli käynnissä suurin sotilasoperaatio alueella kuukausiin Damaskoksen esikaupunkien takaisin valtaamiseksi. Hallituksen joukot tekivät rajuja ilmaiskuja kapinallisten alueille Damaskoksessa.[47][48]
  • 6. tammikuuta. Assad piti televisioidun puheen Damaskoksen täydessä Oopperatalossa. Hän syytti ulkomaita rikollisjoukkioiden ja terroristien rahoittamista ja vaati kansalaisia ponnistelemaan ulkomailta tulevan hyökkäyksen torjumiseksi. Assad vaati ulkomaita lopettamaan terroristien tukemisen. Assadin mukaan kriisin jälkeiseen hallintoon ei oteta niitä jotka ovat pettäneet Syyrian. Puhe sai monipuolisen ja ristiriitaisen vastaanoton[49][50].
  • 8. tammikuuta arvioitiin, että sotaa oli paennut noin 600 000 ulkomaille[51], joista suurin osa Turkkiin, Libanoniin ja Jordaniaan[52], määrä kasvoi 100 000:lla joka kuukausi. Noin miljoonan syyrialaisen arveltiin olevan taistelujen takia ruoka-avun ulottumattomissa ja sen takia nälässä.
  • 10. tammikuuta YK:n Syyrian rauhanvälittäjä Lakhdar Brahimi tuomitsi Assadin loppiaisena esittämän rauhansuunnitelman aiempien hallinnon esittämien toistona ja jopa aiempia yksipuolisempina. Brahimin mukaan Assad ei voisi jatkaa siirtymäkauden hallituksessa, joka perustettaisin Geneven, ei Assadin suunnitelman mukaan. Ensi kertaa YK:n Syyria-rauhanvälittäjä tuomitsi näin jyrkästi Bashar Assadin hallinnon julkisesti[53]. Syyrian hallinnon edustajan mukaan Brahimin lausunto oli puolueellinen[54].
  • 11. tammikuuta opposition lähteet kertoivat kapinallisten vallanneen pitkien taistelujen jälkeen Syyrian pohjoisosassa sijaitsevan Taftanazin lentotukikohdan, joka on maan toiseksi suurin helikopteritukikohta[55].
  • 15. tammikuuta kapinalliset räjäyttivät pommin Aleppon yliopiston alueella surmaten 82 ja vammauttaen 162:ta[56].
  • 28. toukokuuta EU:n aseidenvientikielto Syyriaan päättyi. Ratkaisu oli voitto Ranskalle ja Britannialle, jotka olivat ajaneet asevientikiellon purkamista. Muiden muassa Itävalta, Ruotsi ja Suomi olisivat halunneet jatkaa kieltoa.[57]
  • Kesäkuu 2013: Libanonin Hizbollahin joukot tulivat hallituksen avuksi[58] Hallituksen ja Hizbollahin joukot valtasivat kapinallisten huollolle tärkeän Qusairin kaupungin verisissä taisteluissa.[59]
  • Lokakuu 2013: Syyrian hallitus suostui luovuttamaan kemialliset aseensa Ghoutan kaasuiskun jälkeen.

2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tammi-helmikuu: Syyrian hallitus torjui rauhan Geneven rauhanneuvotteluissa[58]. Muut kapinallisryhmät ja Isis taistelivat ankarasti keskenään tammikuun alussa.[60]
  • Toukokuu: Hallitus sai pääosin haltuunsa pitkään kapinakeskuksena toimineen Homsin kaupungin, ja kapinallisia evakuoitiin sieltä pois sopimuksen pohjalta.[61]
  • Elokuu: Isis-taistelijat valtasivat Tabqan lentokentän, saaden valvontaansa koko Raqqan provinssin[58].

2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tammikuu 2015: kurdijoukot valtasivat Kobanen kaupungin Isis-taistelijoilta.
  • 22. toukokuuta mennessä Isis-taistelijat olivat vallanneet Palmyran[62] ja viimeisen Irakin ja Syyrian välisen hallituksen valvoman raja-aseman. Isis valvoi nyt yli puolta Syyriasta[63], mutta alue oli pääosin harvaanasuttua aavikkoa.
  • 27. heinäkuuta presidentti Bashar Assad ilmoitti, että armeijaa vaivaa miespula. Assadin mukaan armeija puolustaa vain strategisesti tärkeitä alueita.[64]
  • 30. syyskuuta Venäjä alkoi tehdä ilmaiskuja kapinallisia vastaan, pyrkien tukemaan Assadia. Iranin joukkoja alkoi saapua maahan.[65]
  • 8. lokakuuta yhdysvaltalaislähteet kertoivat, että neljä venäläisistä taistelualuksista Kaspianmereltä ammuttua ohjusta oli harhautunut Pohjois-Iraniin. Teheran ei myöntänyt eikä kieltänyt tapausta.[66]
  • 9. lokakuuta Yhdysvaltain puolustusministeriö ilmoitti lopettavansa Syyrian opposition kouluttamisen, koska se ei ole tuottanut tyydyttäviä tuloksia. Arvioiden mukaan 60−80 prosenttia USA:n Syyriaan toimittamista aseista on päätynyt al-Qaida terroristijärjestölle.[67]
  • 9. lokakuuta Venäjä ilmoitti surmanneensa noin 200 islamistisen Liwa al-Haqq ryhmän taistelijaa ja kaksi Isis-järjestön kenttäkomentajaa samassa ilmaiskussa Syyriassa. Pääesikunta kertoi illansuussa tehneensä vuorokauden kuluessa 67 ilmaiskua al-Assadia vastaan taistelevien ryhmien asemiin.[66] Ranskan puolustusministeri Jean-Yves Le Drianin mukaan jopa 80–90 prosenttia Venäjän ilmaiskuista on kohdistettu Syyrian hallituksen tukemiseksi eikä Isisiä vastaan.[68]
  • 10. lokakuuta uutisoitiin yhdysvaltalaisiin sotilaslähteisiin viitaten että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n tukemat kapinalliset aiheuttivat Syyrian hallinnolle vakavan uhan ennen Venäjän sotilaallista väliintuloa. CIA:n tukema joukko saavutti kesän aikana huomattavaa menestystä Syyrian etelä- ja luoteisosissa. Joukko valtasi heinä-elokuussa al-Ghabin tasangon, mitä pidettiin läpimurtona al-Assadin alaviittihallinnon heikentämisessä.[67]
  • 10. lokakuuta Yhdysvallat ja Venäjä sopivat uusista neuvotteluista sotilaskoneiden lentoturmien välttämiseksi Syyriassa.[69]
  • 10. lokakuuta uutisoitiin brittiläisten SAS-erikoisjoukkojen surmanneen tuhoisia iskuja kurdien Peshmerga-sotilaita vastaan tehneen Isis-yksikön ovelassa väijytyksessä. SAS-erikoisjoukot käyttivät kurdien univormuihin puettuja mallinukkeja syöttinä.[70]
  • 11. lokakuuta uutisoitiin että Saudi-Arabia on tiettävästi aseistanut Syyrian oppositiota toimittamalla Vapaan Syyrian Armeijalle 500 TOW-panssarintorjuntaohjusta. TOW:t ovat yhdysvaltalaisia ohjattavia panssarintorjuntaohjuksia, jotka voidaan laukaista monia muita panssarintorjunta-aseita kauempaa. Ne tiettävästi pystyvät läpäisemään kaikkien tämänhetkisten tankkien panssarin.[71]

2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 12. tammikuuta avustussaattue pääsee Syyrian armeijan puoli vuotta sitten saartamaan Madayaan, jossa on muutamia ihmisiä kuollut nälkään ruokapulan takia[72].
  • 27. helmikuuta tulitauko koko maahan Yhdysvaltain ja Venäjän sopimuksen pohjalta. Ei koske ääri-islamilaisia. Hajanaista tulitusta[73]. Tulitauko alkaa pian rakoilla.
  • 27. maaliskuuta Syyrian armeija valtaa takaisin Palmyran Isisiltä.
  • Kesäkuu tulitauolla en enää merkitystä.
  • Kesäkuu Turkki alkaa tehdä ilmaiskuja kurdien ja Isisin asemiin
  • Kesä-elokuu islamistit ja Syyrian armeija taistelevat Aleppon hallinnasta, kapinalliset murtavat joksikin aikaa kapinalliskaupunginosan saarron[74].
  • Heinäkuun loppu armeija valtaa joksikin aikaa Castellon tieksi kutsutun huoltotien, jolloin kapinalliset jäävät saarroksiin.
  • Elokuu 2016 kapinalliset murtavat Aleppon saarron, mutta hallitus saartaa Aleppon pian uudestaan.
  • 12. elokuuta kurdit etenevät Pohjois-Syyriassa.
  • 24. elokuuta Turkki aloittaa maasotatoimet Syyriassa kurdeja ja Isisiä vastaan.
  • 9. syyskuuta suurvallat, kapinalliset ja Assad sopivat alustavasti tulitauosta. Venäjä ja Yhdysvallat sopivat tulitauon onnistuessa yhteisistä ilmaiskuista. Hallituksen on määrä lopetata kapinallisaluieden pommitukset.
  • 19. syyskuuta jokin taho pommitti YK:n avustussaattuetta; tulitauko julistettiin päättyneeksi.[75]
  • 22. joulukuuta. Armeija kertoi saaneensa Aleppon kokonaan haltuunsa.[76]

Tilanne 2020-luvun alettua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyrian sisällissodan viimeisenä polttopisteenä pidetyn Idlibin maakunnan taistelut ovat kiihtyneet joulukuusta 2019 lähtien, jolloin Venäjän ja Iranin tukemat Syyrian hallinnon joukot alkoivat moukaroida kapinallisten asemia ja siviilikohteita.Taisteluiden lasketaan YK:n mukaan ajaneen jopa miljoona ihmistä kodeistaan. Syyrialaisjoukkoja on perusteita epäillä sotarikoksista, sillä pommituskohteina on ollut myös sairaaloita ja kauppoja. Bashar al-Assadin joukkojen tavoitteena on aiemminkin sisällissodan aikana ollut murtaa vastarinta äärimmäisen kovilla keinoilla. Vastassa Idlibissä on ollut jihadistiryhmiä, ja Syyria on perustellut toimiaan terroristien kukistamisella. Hallinto haluaa Idlibissä murtaa viimeisenkin vastarinnan ja päättää sisällissodan voittoonsa. Idlibissä etenkin Turkin vastaisella rajalla on paljon myös Turkin tukemia vahvasti aseistettuja kapinallisryhmiä. Turkki vastustaa Assadin hallintoa ja pelkää rajan takaisten tapahtumien aiheuttavan valtavan pakolaisaallon, joka horjuttaisi maan hallintoa. Siksi Turkki on sekaantunut Syyrian sotatapahtumiin koko ajan voimakkaammin. Syyrian joukot ovat alkuvuodesta 2020 pikku hiljaa edenneet yhä syvemmälle Idlibiin ja aiemmin sovittu Turkin ja Venäjän valvoma puskurivyöhyke hallinnon ja kapinallisten joukkojen välillä on käytännössä hävinnyt. Syyrian hallinnon joukot juhlivat toistaiseksi suurinta voittoaan Idlibissä ja jopa koko kahdeksanvuotisessa sisällissodassa: ne valloittivat takaisin maan historiallisena elämänlankana tunnetun M5-moottoritien.Pääkaupunki Damaskoksesta maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Aleppoon kulkeva tie on erittäin keskeinen strateginen kauppaväylä, josta osa oli vuodesta 2012 lähtien ollut eri kapinallisryhmien hallussa. Kapinallisryhmät eivät lupauksista huolimatta olleet sallineet moottoritien käyttöä, vaikka asiasta oli yritetty sopia Turkin ja Venäjän neuvotteluissa 2018.Turkin tukemat kapinalliset valtasivat kuitenkin pian M5-tien varrella sijaitsevan Saraqebin kaupungin takaisin syyrialaisjoukoilta vain viisi päivää sen jälkeen, kun se oli avattu siviililiikenteelle. Saraqeb on myös tärkeä liikenteen solmukohta, sillä siellä M5-moottoritiehen yhtyy lännestä tuleva M4-moottoritie.[77]

Maaliskuussa 2020 Venäjä ja Turkki sopivat tulitauosta, joka on voimassa pääosin edelleen.[78]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lilly Korpiola & Hanna Nikkanen: Arabikevät, Avain 2012, ISBN: 978-951-692-912-8
  • Mitä missä milloin 2012
  • Mitä missä milloin 2013

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Syria conflict: Rebel force targets IS 'capital' Raqqa BBC News. 6.11.2016. Viitattu 6.11.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Syyrian armeija on saanut Aleppon lähes kokonaan haltuunsa, Palmyrassa Isis on ajettu kaupungin laidoille Helsingin Sanomat. 10.12.2016. Viitattu 11.12.2016.
  3. ↑ Kreml: Syyrian joukot vetäytyivät Palmyrasta itsemurhapommittajien hyökkäysten murtamina Ilta-Sanomat. 14.12.2016. Arkistoitu 15.12.2016. Viitattu 14.12.2016.
  4. ↑ ISIS onnistui valtaamaan Palmyran uudelleen Venäjän ilmaiskuista huolimatta Verkkouutiset. Viitattu 11.12.2016.
  5. ↑ Syyrian sota on lasten valtava katastrofi. Keskisuomalainen, 17.3.2017, s. 4. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  6. ↑ Loisa Loveluck: Turkey-backed rebels seize Islamic State’s al-Bab stronghold in Syria The Washington Post. 23.3.2017. Viitattu 25.3.2017. (englanniksi)
  7. ↑ Syyrian sisällissodassa kuollut jo liki 400 000 ihmistä, kertoo järjestö Yle Uutiset. Viitattu 10.3.2020.
  8. ↑ Syria: how it all began Globalpost Regions Middle East April 23, 2011
  9. ↑ Rima Marrouch: “Graffiti war in Syria” (Arkistoitu – Internet Archive) The arab world in revolutions, 12 March 2011
  10. ↑ Useita kuoli Syyrian mielenosoituksissa Yle Uutiset Kansannousut 18.3.2011
  11. ↑ Oikeustalo tulessa Syyrian mellakassa Yle Uutiset Ulkomaat 20.3.2011
  12. ↑ Officers Fire on Crowd as Syrian Protests Grow The New York Times Middle East March 20, 2011
  13. ↑ http://byliner.com/rami-jarrah/stories/now-that-we-have-tasted-hope-excerpt Palmer, Will, McSweeney's
  14. ↑ Syrian Troops Open Fire on Protesters in Several Cities The New York Times Middle East, March 25, 2011
  15. ↑ Tutkija: Syyria on ruutitynnyri Yle Uutiset Ulkomaat 25.3.2011
  16. ↑ Assad supporters 'loyal to nation'y-net news isreali news 03.29.11
  17. ↑ Syrian police fire at protesters in Latakia Trend 30 March 2011
  18. ↑ Mielenosoituksista sisällissotaan - näin Syyrian kriisi leimahti Yle Uutiset Ulkomaat 8.8.2012
  19. ↑ Syrian Protesters Clash With Security Forces The New York Times Middle East April 1, 2011
  20. ↑ Syyriassa isku poliiseja vastaan Yle Uutiset Ulkomaat 5.4.2011
  21. ↑ At least 1,100 civilians killed in Syria uprising: group (Arkistoitu – Internet Archive) Reuters Tue May 24, 2011
  22. ↑ Protesters killed amid huge Syria protests AlJazeera Middle East 22 Jul 2011
  23. ↑ Syyrian armeijan hyökkäyksessä Hamassa kuollut kymmeniä Yle Uutiset Ulkomaat 31.7.2011
  24. ↑ Panssarivaunut vyöryivät Haman keskustaan Syyriassa Yle Uutiset Ulkomaat 3.8.2011
  25. ↑ Korpiola, Nikkanen: Arabikevät, s. 92. Avain, 2012.
  26. ↑ Syyrian armeija uusiin kaupunkeihin Yle Uutiset Kansannousut 11.8.2011
  27. ↑ Syyrian armeija ei ole saanut kukistettua aseellista vastarintaa Yle Uutiset Kansannousut 28.9.2011
  28. ↑ Syyrian joukot ajoivat armeijan loikkarit ahtaalle Rastanissa Yle Uutiset Kansannousut 1.10.2011
  29. ↑ Syyriassa kuollut ainakin 60 viikonlopun aikana Yle Uutiset Kansannousut 11.12.2011
  30. ↑ Report: Commander in Syrian army killed Ynetnews.com 16.1.2012
  31. ↑ Guide: Syria Crisis BBC News Middle East 9 April 2012
  32. ↑ Syyria lopetti tulituksen, rikkoo silti tulitauon ehtoja Yle Uutiset Kansannousut 12.4.2012
  33. ↑ More than 20 killed in Syria: NGO Dawn.com World 8th June, 2012 AFP
  34. ↑ Syria: Battle for the cities CNn Middle East June 12, 2012
  35. ↑ Suomalaistaiteilija keskellä Syyrian sotaa: Ulkona ei uskalla liikkua MTV3 Uutiset Ulkomaat 2. heinäkuuta 2012
  36. ↑ YK:n tarkkailuoperaatio Syyriassa uhattuna Mtv3 Uutiset Ulkomaat 19.07.2012
  37. ↑ Oppositio: Useita syyrialaisministereitä loikkasi Yle Uutiset Syyria 6.8.2012
  38. ↑ Syrian regime accused of killing hundreds in Daraya massacre The Guardian News World News, Monday 27 August 2012
  39. ↑ Aktivistit: Syyriassa löytynyt satoja ruumiita Yle uutiset Ulkomaat 26.8.2012
  40. ↑ Aktivistit: Damaskoksen esikaupungissa teloitettu kymmeniä Yle uutiset Ulkomaat 25.8.2012
  41. ↑ Syyrian kapinalliset suurhyökkäyksessä Aleppossa Yle Uutiset Ulkomaat 28.9.2012
  42. ↑ Syyrian tulitauko alkoi tänään Yle Uutiset ulkomaat 26.10.2012
  43. ↑ Viranomaiset: Syyriassa on ammuttu Scud-ohjuksia
  44. ↑ Nato: Syyriassa käytettiin taas Scudeja Yle Uutiset Ulkomaat 21.12.2012 AP, Reuters, AFP
  45. ↑ YK: Syyrian sisällissota muuttumassa uskonsodaksi Yle uutiset ulkomaat 20.12.2012
  46. ↑ Ulkomaisen hyökkäyksen uhka Syyriaan kasvaa Yle Uutiset Ulkomaat 26.12.2012
  47. ↑ Syyrian armeija tehnyt ilmaiskuja Damaskoksen esikaupunkialueille Yle Uutiset Ulkomaat 5.1.2013
  48. ↑ Assad's forces push to retake Damascus suburb (Arkistoitu – Internet Archive) Reuters, Amman, Mon Dec 31 012
  49. ↑ Al-Assadin puhe Verkkojulkaisu. 6. tammikuuta 2013. YLE. Viitattu 6.1.2013. Suomi
  50. ↑ Al-Assadin puhe kirvoitti tylyjä kommentteja Mtv3 Uutiset Ulkomaat 06.01.2013
  51. ↑ Syria conflict: refugee numbers near 600,000 - Tuesday 8 January 2013 The Guardian, News,World news,Middle East Live, Tuesday 8 January
  52. ↑ Syrian refugee numbers top 500,000: UNHCR (Arkistoitu – Internet Archive) Reuters Tue Dec 11, 2012
  53. ↑ Syyria-lähettiläs: Assad ei voi olla mukana väliaikaishallituksessa Yle Uutiset Ulkomaat 10.1.2013
  54. ↑ Syyria syyttää YK-lähettilästä puolueellisuudesta Yle Uutiset Ulkomaat 10.1.2013
  55. ↑ Aktivistit: Kapinalliset vallanneet tärkeän lentotukikohdan Syyriassa Yle Uutiset Ulkomaat 11.1.2013
  56. ↑ Yli 80 kuollut Aleppon yliopistoon tehdyssä iskussa Yle Uutiset Ulkomaat 16.1.2013
  57. ↑ EU:n asevientikielto Syyriaan päättyy Ilta-Sanomat. 28.5.2013. Arkistoitu 16.10.2015. Viitattu 11.10.2015. fi-FI
  58. ↑ a b c Syria profile - Timeline BBC News
  59. ↑ LiveLeak.com - Syria Update: The Fall of al-Qusayr liveleak.com. Viitattu 11.10.2015.
  60. ↑ Satoja kuollut Syyrian kapinallisten keskinäisissä taisteluissa Yle Uutiset. Viitattu 11.10.2015.
  61. ↑ Evakuoinnit alkoivat Syyrian Homsissa – ensimmäiset bussit lähteneet Yle Uutiset. Viitattu 11.10.2015.
  62. ↑ Isis uhkaa Palmyran muinaismuistoja Syyriassa (Arkistoitu – Internet Archive)
  63. ↑ Yli puolet Syyriasta on Isis-järjestön hallussa
  64. ↑ Syyrian presidentti Assad: Armeijaa vaivaa miespula (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat Ulkomaat 26.7.2015
  65. ↑ Venäjän ilmaiskut Syyriassa enteilevät suurta maaoperaatiota – uhkana sunnien ja shiiojen laajempi konflikti (Arkistoitu – Internet Archive)
  66. ↑ a b Venäjä kertoo surmanneensa ilmaiskuissa 200 islamistia ja kaksi Isisin komentajaa HS.fi. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 11.10.2015.
  67. ↑ a b AP: Kapinalliset uhkasivat Syyrian hallintoa ennen Venäjän väliintuloa Yle Uutiset. Yle. Viitattu 11.10.2015.
  68. ↑ Ranska: Venäjän iskuista vain 10–20 prosenttia suunnattu Isisiä vastaan HS.fi. Arkistoitu 22.1.2016. Viitattu 11.10.2015.
  69. ↑ Pentagon: USA ja Venäjä neuvotteluihin Syyrian lentoturvallisuudesta ts.fi. Viitattu 11.10.2015. [vanhentunut linkki]
  70. ↑ Brittiläiset eliittijoukot huijasivat ISIS-taistelijat väijytykseen – "kukaan ei voinut paeta” Verkkouutiset. Viitattu 11.10.2015. fi-FI
  71. ↑ Lehti: Saudi-Arabialta huipputehokkaita aseita Syyrian kapinallisille Ilta-Sanomat. 11.10.2015. Arkistoitu 12.10.2015. Viitattu 11.10.2015. fi-FI
  72. ↑ Syyrian sodassa on aseena nälkä hs.fi. Arkistoitu 21.3.2016. Viitattu 11.9.2016.
  73. ↑ Syyrian tulitauko piti lähes koko maassa hs.fi. Viitattu 11.9.2016. [vanhentunut linkki]
  74. ↑ Kapinalliset mursivat Aleppon itäosan saarron – asiantuntija: pahimpia takaiskuja hallituksen joukoille sitten konfliktin alkamisen hs.fi. Arkistoitu 11.9.2016. Viitattu 11.9.2016.
  75. ↑ Avustuskuljetuksiin osui ilmaisku Aleppon lähellä – ainakin 14 avustustyöntekijää kuollut Helsingin Sanomat. 19.9.2016. Viitattu 23.12.2016.
  76. ↑ Syyrian armeija: Aleppo on vallattu Yle Uutiset. 22.12.2016. Viitattu 23.12.2016.
  77. ↑ Taistelu moottoritiestä ja koko sodan voitosta: Näin Syyrian Idlibin tilanne kiristyi Turkin ja Venäjän konfliktiksi Ilta Sanomat. 28.2.2020. Viitattu 10.3.2020.
  78. ↑ Syyrian Bashar al-Assad on yllättäen ahtaalla: Kyltymätön vallan­himo turhauttaa Venäjää ja mahtisukua jäytää serkusten välirikko hs.fi. Viitattu 4.6.2020. (suomeksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Syyrian_sisällissodan_aikajana&oldid=22121579”