Suomi jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa 2011

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 2011 järjestettiin Slovakiassa 29. huhtikuuta – 15. toukokuuta 2011. Suomi voitti niissä toisen miesten jääkiekon maailmanmestaruutensa.

Suomi hävisi kisoissa vain alkusarjaottelunsa Tšekkiä vastaan ja nousi monessa ottelussa voittoon tappioasemasta. Venäjän Suomi voitti kisojen aikana kahdesti (välisarjaottelu ja välierä). Suomi pelasi kaikki ottelunsa Bratislavassa Orange Arenalla. Suomen joukkueesta Jarkko Immonen valittiin kisojen tähtikentälliseen, ja hän voitti myös kisojen maalipörssin ja pistepörssin.

Mestarijoukkueesta MM-kulta oli ennestään ainoastaan joukkueenjohtaja Timo Jutilalla, joka oli vuoden 1995 joukkueen kapteeni. Kisajoukkueeseen valittu Ville Peltonen kuului 1995 MM-joukkueeseen, mutta joutui jäämään pois joukkueesta ennen kisojen alkua loukkaantumisen vuoksi. Joukkueessa oli mukana myös nuorten MM-kullan voittaneita pelaajia. Nämä olivat hyökkääjä Niko Kapanen ja puolustaja Pasi Puistola, jotka voittivat nuorten maailmanmestaruuden 1998. Alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruus on Mikko Koivulla ja Tuomo Ruudulla vuodelta 2000 sekä Lasse Kukkosella vuodelta 1999.

Suomen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1][2]

Maalivahdit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Numero Pelaaja Seurajoukkue O A PM KA T% NP
31 Vehanen, PetriPetri Vehanen Venäjän lippu Ak Bars Kazan 8 388.13 8 1,24 95,43 1
33 Hovinen, NikoNiko Hovinen Suomen lippu Pelicans 0 00.00 0 0 0,00 0
35 Lassila, TeemuTeemu Lassila Suomen lippu HPK 3 164.26 6 2,19 91,30 0

Puolustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Numero Pelaaja Seurajoukkue O M S P R
4 Väänänen, OssiOssi Väänänen Suomen lippu Jokerit 9 0 0 0 4
5 Kukkonen, LasseLasse Kukkonen (A) Venäjän lippu Metallurg Magnitogorsk 9 0 0 0 0
6 Jaakola, TopiTopi Jaakola Ruotsin lippu Luleå 9 0 1 1 6
18 Lepistö, SamiSami Lepistö Yhdysvaltain lippu Columbus Blue Jackets 9 0 3 3 6
19 Välivaara, JyrkiJyrki Välivaara Suomen lippu JYP 9 0 3 3 8
21 Niskala, JanneJanne Niskala Venäjän lippu Metallurg Magnitogorsk 9 1 3 4 4
28 Salmela, AnssiAnssi Salmela Yhdysvaltain lippu New Jersey Devils 9 1 2 3 4
41 Puistola, PasiPasi Puistola Ruotsin lippu HV71 9 0 3 3 4

Hyökkääjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Numero Pelaaja Seurajoukkue O M S P R
9 Koivu, MikkoMikko Koivu (C) Yhdysvaltain lippu Minnesota Wild 9 2 6 8 4
15 Ruutu, TuomoTuomo Ruutu (A) Yhdysvaltain lippu Carolina Hurricanes 9 6 0 6 8
20 Pesonen, JanneJanne Pesonen Venäjän lippu Ak Bars Kazan 9 2 5 7 4
24 Lajunen, JaniJani Lajunen Suomen lippu Blues 4 2 1 3 2
26 Immonen, JarkkoJarkko Immonen Venäjän lippu Ak Bars Kazan 9 9 3 12 2
29 Nokelainen, PetteriPetteri Nokelainen Suomen lippu Jokerit 9 1 1 2 8
37 Pyörälä, MikaMika Pyörälä Ruotsin lippu Frölunda 9 1 2 3 4
39 Kapanen, NikoNiko Kapanen Venäjän lippu Ak Bars Kazan 9 2 1 3 2
40 Pihlström, AnttiAntti Pihlström Suomen lippu JYP 9 2 1 3 0
47 Lahti, JanneJanne Lahti Suomen lippu Jokerit 5 0 0 0 0
50 Aaltonen, JuhamattiJuhamatti Aaltonen Venäjän lippu Metallurg Magnitogorsk 9 1 2 3 6
58 Joensuu, JesseJesse Joensuu Yhdysvaltain lippu New York Islanders 0 0 0 0 0
64 Granlund, MikaelMikael Granlund Suomen lippu HIFK 9 2 7 9 2
71 Komarov, LeoLeo Komarov Venäjän lippu Dinamo Moskova 8 0 2 2 2

Valmennusjohto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisoissa Suomen päävalmentajana toimi Jukka Jalonen, joka oli toiminut Suomen maajoukkueen valmennustehtävissä vuodesta 2007 lähtien ja päävalmentajana vuodesta 2009 lähtien. Jalosen apuvalmentajina toimivat Teppo Numminen, Pasi Nurminen ja Petri Matikainen.[3]

Muut toimihenkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4]

  • Huoltajat: Kari Brusin ja Riku Koivunen
  • Lääkäri: Harri Hakkarainen
  • Fysioterapeutit: Timo Vaitinen ja Jussi Luoma
  • Hieroja: Juha Sulin
  • Video: Janne Mälkiä
  • General Manager: Jari Kurri
  • Joukkueenjohtaja: Timo Jutila
  • Tiedottaja: Janne Lahti

Suomen ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkusarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi tuli D-lohkossa toiseksi Tšekin jälkeen ja pääsi jatkoon.[5]

Joukkue Ottelut Voitot JA-voitot JA-tappiot Tappiot Maaliero Pisteet
Tšekin lippu Tšekki 3 3 0 0 0 9 9
Suomen lippu Suomi 3 1 1 0 1 4 5
Flag of Denmark.svg Tanska 3 0 1 0 2 −9 2
Flag of Latvia.svg Latvia 3 0 0 2 1 −4 2

Välisarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi tuli E-lohkossa toiseksi Tšekin jälkeen ja sai puolivälierävastustajakseen F-lohkon kolmanneksi tulleen Norjan.[6]

Joukkue Ottelut Voitot JA-voitot JA-tappiot Tappiot Maaliero Pisteet
Tšekin lippu Tšekki 5 5 0 0 0 12 15
Suomen lippu Suomi 5 2 2 0 1 6 10
Flag of Germany.svg Saksa 5 2 0 2 1 −2 8
Flag of Russia.svg Venäjä 5 2 0 1 2 −2 7
Flag of Slovakia.svg Slovakia 5 1 0 0 4 −1 3
Flag of Denmark.svg Tanska 5 0 1 0 4 −13 2

Puolivälieräottelu Norjaa vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolivälieräottelussa Norjaa vastaan 1. erä oli maaliton.

Toisessa erässä Norja meni 1–0 johtoon K. A. Olimbin rangaistuslaukausmaalilla. Sitten Suomi teki kolme ratkaisevaa maalia ylivoimalla: Ensin Jarkko Immonen tasoitti pelin Granlundin ja Niskalan syötöstä. Tuomo Ruutu vei Suomen 2–1 johtoon Koivun ja Pesosen syötöstä. Sitten Immonen teki Granlundin ja Välivaaran syötöstä ylivoimamaalin, joka oli tekotavaltaan hämmästyttävän tarkka kopio Immosen tekemästä tasoitusmaalista aiemmin toisessa erässä.[7] Erän loppupäässä Jani Lajunen laukoi tilanteeksi 4–1, syöttäjinä maalissa olivat Komarov ja Jaakola.

Kolmas erä oli maaliton.

Välieräottelu Venäjää vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjää vastaan pelatun välierän avausmaali oli Mikael Granlundin erikoinen ilmaveivimaali ajassa 25.13. Kolmannen erän alkupuolella Lajunen löi rystypuolelta kiekon maalille maalin sivusta ja kiekko kimposi maaliin Venäjän maalivahdin Barulinin patjasta. Parin minuutin päästä tästä Immonen teki ylivoimalla maalin Granlundin syötöstä, ja tilanne oli 3–0.

Petri Vehanen torjui ottelussa kaikki 30 Suomen maalia kohti lyötyä kiekkoa.

Loppuottelu Ruotsi–Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuottelun jälkeistä spontaania juhlaa Helsingin yössä.

Loppuotteluvastustajakseen Suomi sai Ruotsin ja loppuottelun 1. erä oli maaliton.

Toisessa erässä Magnus Pääjärvi-Svensson vei Ruotsin johtoon ajassa 27.40. Seitsemän sekuntia ennen erän päättymistä Jarkko Immonen tasoitti tilanteeksi 1–1 ylivoimalla, syöttäjinä olivat Janne Pesonen ja Mikko Koivu.

Kolmannen erän alkupäässä Nokelainen laukoi Suomen 1–2 johtoon Pihlströmin syötöstä ja Kapanen lisäsi Suomen johtoa: 1–3, syöttäjinä Aaltonen ja Komarov. Erän loppupuolella Ruotsi alkoi menettää otettaan peliin ja Suomi teki kolme maalia lisää: 1–4 Pesonen (syöttäjänä Granlund), 1–5 Pyörälä (syöttäjinä Koivu ja Salmela), 1–6 Pihlström (syöttäjänä Lajunen). Kolmannen erän Suomi vei siis selvin luvuin 0–5.

Ruotsin maalivahti Viktor Fasth torjui ottelussa 26 kertaa ja Suomen Petri Vehanen 32 kertaa. Ruotsi kärsi neljä ja Suomi kaksi kahden minuutin jäähyä.

Loppuottelua katsoi Suomessa lähes 2,6 miljoonaa katselijaa ja pelin loppuvaiheessa enimmillään katsojia oli 2,6 miljoonaa eli puolet suomalaisista.[8]

Granlundin ilmaveivi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikael Granlund teki välieräottelussa Venäjää vastaan toisessa erässä ajassa 25.13 maalin ilmaveivillä.[9] Hyökkääjä Jarkko Immonen hävisi aloituksen Venäjän alueella Kalininille ja kiekko ajautui päätyyn, jossa Granlund karvasi sen itselleen. Granlund ohitti Venäjän puolustajat Kalininin ja Kulikovin ja kiersi maalin taakse kääntäen niin sanotun vanhanaikaisen. Hän kuitenkin vei kiekkoa vasenkätisen mailansa oikealla syrjällä ja työnsi lopulta mailan lavanterä alaspäin heittäen kiekon maalin ylänurkkaan. Tämä yllätti maalivahti Konstantin Barulinin. Kyseessä ei näin ollen ollut edes korkealla mailalla pelaaminen. Maali vei Suomen 1–0-johtoon ja jäi niin sanotuksi voittomaaliksi Suomen voitettua ottelun 3–0. Granlund on tehnyt vastaavia ilmaveivejä aiemminkin, muttei arvokisojen mitalipeleissä.[10] Granlund on toinen maalin ilmaveivillä tehnyt pelaaja MM-kisoissa, ensimmäisen teki Bill Warwick vuoden 1955 MM-kisoissa[11]. Granlundin ilmaveivistä tehtiin myös postimerkki, jonka Itella julkaisi 27. toukokuuta 2011.[12][13]

Reaktiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun muassa Fox News[14], The Huffington Post[15], NBC[16] ja ESPN[17] tekivät Granlundin maalista verkkouutisen. Toronto Sunin urheilutoimittaja Steve Simmonsin mukaan Granlundin maali tullaan muistamaan ikuisesti.[18] Ilmaveivi oli ottelupäivänä NHL.comin ykkösuutinen. [19] Kanadalainen urheilukanava TSN kutsui ilmaveiviä vuoden maaliksi ja venäläinen Sovjetskij Sport ylisti maalia.[20] Facebookissa Granlundin ilmaveivi keräsi seuraavaan päivään mennessä yli 156 000 fania.[21] Ruotsin jääkiekkoliiton neuvonantaja Mike Keenan sen sijaan katsoo, että moiset temput tulisi jättää haavipallokentälle.[22] Granlund itse katsoi, että kyseessä oli vain yksi maali, mutta tärkeä avausmaalina. [23]

Ilmaveivi valittiin Suomessa myöhemmin vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi.[24]

Internet-ilmiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jari Kurri totesi Ylen haastattelussa, että Granlundin ”uskomaton suoritus” on ”YouTube-kamaa”.[25] Ensimmäisen vuorokauden aikana YouTubeen ladattiinkin yli 50 erilaista versiota ilmaveivimaalista. Useat videoista keräsivät jo toukokuussa 2011 yli 10 000 katsomiskertaa.[26]

Konemusiikkituottaja Joonas Hahmo[27] teki artistinimellä Finnish Hockey Mafia (nimi viittaa ruotsalaiseen Swedish House Mafiaan) YouTubeen ”Taivas varjele” -nimisen tanssikappaleen, jossa samplataan Antero Mertarannan haltioitunutta selostusta Granlundin ilmaveivimaalista. Video keräsi ensimmäisen viiden päivän aikana yli 800 000 katsojaa ja nousi YouTuben katsotuimpien listalle.[28] Kappale on soinut useilla eri radiokanavilla, muun muassa YleX:llä.[29]

Leijonajuhlat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultamitalijuhlat Helsingissä

Leijonajuhlat oli 16. toukokuuta 2011 järjestetty Suomen suurjuhla Helsingin kauppatorilla maailmanmestaruuden ansiosta. Torille kokoontui noin 100 000 henkeä.[30] Tilaisuudessa esiintyivät muun muassa Petri Nygård, Jare & VilleGalle sekä Vesa-Matti Loiri. Sakari Kuosmanen esitti Finlandian.[31] Presidentti Tarja Halonen kävi tilaisuudessa onnittelemassa kiekkojoukkuetta.[31] Jääkiekkojoukkue ja yleisö lauloivat J. Karjalaisen kappaletta Sankarit ja juhlien lopussa oli ilotulitus.[31] Tapahtuma televisioitiin ja se oli katsottavissa myös verkosta suorassa lähetyksessä.

Joukkueen käyttäytyminen juhlissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa pelaajista ja joukkueenjohdosta esiintyi kultajuhlissa niin humalassa, että Suomen jääkiekkoliitto joutui esittämään anteeksipyynnön heidän puolestaan.[32] Erityisesti joukkueen valmentaja Pasi Nurminen sai kyseenalaista julkisuutta kompuroimalla lentokentällä. Nurmisen talutti koneesta ulos toinen valmentaja, Petri Matikainen. Portaikon loppupäässä Nurminen kuitenkin horjahti ja kaatui lyöden päänsä maassa odottaneeseen maailmanmestaruuspokaaliin. Pokaaliin syntyi osuman seurauksena näkyvä jälki. Muutenkin mestaruuspokaali koki kovia mestaruusjuhlissa, sillä se oli juhlinnan tuoksinassa hajonnut siten, että maljan ja alustan välinen varsi meni poikki.[33]

Nurmisen kaatumisvideosta tuli oitis hitti ja Internetissä alettiin puhua ”Nurmisen ilmaveivistä”.[34] Myöskin joukkueenjohtaja Timo Jutilan olotilasta oli spekulaatioita, jotka saivat alkunsa siitä, ettei Jutila ollut lainkaan mukana Leijonien torijuhlassa. Virallinen syy Jutilan poissaololle oli matkan aikana pahaksi äitynyt nilkkatulehdus. 7 päivää -lehti paljasti, että Jutila oli juhlan aikaan lavan takana Katajanokan laiturilla happihypyllä, josta hänet saatettiin myöhemmin hotellihuoneeseen lepäämään.[35] Jutila sai huonosta kunnostaan nuhteet Jääkiekkoliiton puheenjohtajalta Kalervo Kummolalta. [36] Myöhemmin Jääkiekkoliitto määräsi Timo Jutilalle ja Pasi Nurmiselle sakot käytöksestään kultajuhlien aikana. [37]

Leijonien esiintyminen päihtyneenä sai runsaasti paheksuntaa mediassa. Muiden muassa kulttuuriministeri Stefan Wallin tuomitsi jääkiekkomaajoukkueen alkoholinkäytön sopimattomaksi.[38]

Joukkueen juhlat eri kaupungeissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin juhlien jälkeen voittopokaali ja osa joukkueesta lähti kiertämään useissa kaupungeissa Suomessa. Ensimmäiset juhlat järjestettiin joukkueen kapteenin Mikko Koivun kotikaupungissa Turussa 20. toukokuuta 2011. [39] 23. toukokuuta oli Tampereen Keskustorilla noin 30 000 hengen yleisön kerännyt kansanjuhla jääkiekkokullan kunniaksi.[40] Muita isojen leijonajuhlien paikkakuntia olivat Rauma, Hämeenlinna, Uusikaarlepyy, Oulu, Lahti, Imatra, Lappeenranta ja Riihimäki.[41] Jyväskylässä mestareita juhlittiin 10. kesäkuuta 2011.[42]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Team Roster 11.5.2011. IIHF. Viitattu 17.5.2011. (englanniksi)
  2. Player Statistics by Team 15.5.2011. IIHF. Viitattu 17.5.2011. (englanniksi)
  3. Matikainen, Numminen ja Nurminen Leijonien valmennusryhmään 23. kesäkuuta 2010. YLE. Viitattu 17.5.2011.
  4. Suomen joukkue Slovakian MM-turnauksessa, YLE
  5. Tournament Progress 4.5.2011. IIHF. Viitattu 17.5.2011. (englanniksi)
  6. Tournament Progress 9.5.2011. IIHF. Viitattu 17.5.2011. (englanniksi)
  7. Suomi komeasti välieriin – Norja kaatui 4–1, Iltalehti
  8. Jääkiekon MM-finaali sai ennätysyleisön, Etelä-Suomen Sanomat
  9. Välierä: FIN - RUS 1-0 - Granlundin huikea ilmaveivi YLE. 13.5.2011. Viitattu 14.5.2011.
  10. Granlund on tehnyt ilmaveivitempun ennenkin, katso videot Helsingin Sanomat. 14.5.2011. Viitattu 14.5.2011.
  11. Kuka keksi ilmaveivin? HS. 22.5.2011. Viitattu 23.5.2011.
  12. YLE Urheilu: Granlundin ilmaveivistä postimerkki YLE.fi. 27.5.2011. YLE. Viitattu 27.5.2011.
  13. Jääkiekkoilija Mikael Granlundin MM-ilmaveivistä postimerkki 27.5.2011. Itella. Viitattu 27.5.2011.
  14. Granlund scores goal for the ages at Worlds Fox News. 13.5.2011. Viitattu 16.5.2011. (englanniksi)
  15. Mikael Granlund Goal: Sick Lacrosse Move Lifts Finland Over Russia In World Championships (VIDEO) HuffPost Sports. 14.5.2011. Viitattu 16.5.2011. (englanniksi)
  16. Joe Yerdon: Video: Finland’s Mikael Granlund scores the goal of the year vs. Russia NBC Sports. 13.5.2011. Viitattu 16.5.2011. (englanniksi)
  17. Finland's Mikael Granlund stuns Russia with amazing World Championships goal ESPN. 13.5.2011. Viitattu 16.5.2011. (englanniksi)
  18. Steve Simmons: Simmons Says: Be careful what you wish for, Leafs fans Toronto Sun. 14.5.2011. Viitattu 16.5.2011.
  19. Granlundin ilmaveivi NHL:n ykkösuutinen MTV3.fi. 14.5.2011. Viitattu 16.5.2011. (suomeksi)
  20. http://www.sovsport.ru/video/gallery-item/s0_3730
  21. Mikael Granlundin ilmaveivi Facebook. Viitattu 15.5.2011
  22. Legendavalmentaja tyrmäsi Granlundin veivimaalin Iltalehti. 14.5.2011. Viitattu 14.5.2011. (suomeksi)
  23. Granlund: "Se oli vain yksi maali" Iltalehti. 14.5.2011. Viitattu 14.5.2011. (suomeksi)
  24. STT: Sykähdyttävin urheiluhetki: Granlundin ilmaveivi! Iltasanomat.fi. 16.1.2012. Viitattu 16.1.2012. (suomeksi)
  25. Kurri Granlundin maalista: YouTube-kamaa MTV3.fi. 14.5.2011. Viitattu 16.5.2011.
  26. Granlundin ilmaveivi villitsee faneja Facebookissa Satakunnan Kansa. 14.5.2011. Viitattu 16.5.2011.
  27. YleX: Taivas varjele Findance.com. 18.5.2011. Viitattu 18.5.2011.
  28. Taivas varjele -hitin tekijä paljasti henkilöllisyytensä Helsingin Sanomat. 18.5.2011. Viitattu 18.5.2011.
  29. YleX: Taivas varjele YleX. 16.5.2011. Viitattu 16.5.2011.
  30. Leijonat räjäyttivät Kauppatorin (suomeksi)
  31. a b c Mitkä Leijonajuhlat! Paikalla jopa 100 000 ihmistä, Aamulehti
  32. SJL tiedottaa 18.5.2011. Viitattu 18.5.2011.
  33. MM-pokaalin varsi katkesi Leijonien kultajuhlissa 18.5.2011. Viitattu 18.5.2011.
  34. Valmentaja Pasi Nurmisen kaatumisesta nettihitti 16.5.2011. Viitattu 18.5.2011.
  35. Määritä nimeke! 18.5.2011. 7 päivää. Viitattu 23.3.2012.
  36. Määritä nimeke! 18.5.2011. Viitattu 18.5.2011.
  37. Määritä nimeke! 11.6.2011. Viitattu 13.6.2011.
  38. Wallin otti puheeksi kiekkoilijoiden juopottelun, YLE 17.5.2011
  39. Leijonien kultajuhlat perjantaina Turussa, YLE
  40. 30 000 juhli Leijonia Tampereella - kymmenen putkaan, Iltalehti
  41. Näin Leijonien MM-juhlat kiertävät Suomea, YLE
  42. Kundi sai tuhannet liikkeelle Keski-Suomessa yle.fi. Viitattu 11.6.2011.