Teemu Lassila
|
|
|
|---|---|
|
|
|
| Syntynyt | 26. maaliskuuta 1983 (ikä 30) Helsinki |
| Kansalaisuus | |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Hanska | vasen |
| Pituus | 183 cm |
| Paino | 86 kg |
|
|
|
| Seura | Barys Astana |
| Sarja | KHL |
|
|
|
| Pääsarjaura | 2002– |
| Aik. seurat | Salo HT (jun.) TPS (SML) Hermes (Mestis) Ässät (SML) Djurgårdens IF (SEL) HPK (SML) LeKi (Mestis) Kiekko-Vantaa (Mestis) Metallurg Novokuznetsk (KHL) |
| NHL-varaus | 117. varaus, 2003 Nashville Predators |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Lassila (vas.) ja Mikael Granlund maailmanmestaruusjuhlissa 2011, Helsingissä. |
|||
| Maa: |
|||
| Miesten jääkiekko | |||
| MM-kilpailut | |||
| Slovakia 2011 | jääkiekko | ||
Teemu Tapio Lassila (s. 26. maaliskuuta 1983 Helsinki) on suomalainen jääkiekkomaalivahti ja lajin maailmanmestari, joka pelaa venäläisessä Barys Astanassa. Aiemmin Lassila on pelannut muun muassa kasvattajaseuransa Turun Palloseuran, Djurgårdens IF:n, Hämeenlinnan Pallokerhon ja Metallurg Novokuznetskin paidassa. Lassilan uran toistaiseksi paras saavutus on MM-kulta. Hän on myös saavuttanut kahdesti SM-hopeaa: TPS:ssa kaudella 2003–2004 ja HPK:ssa 2009–2010. Lassilan pelityyliin kuuluu tietynlainen aggressiivisuus; maalivahti otti kauden 2009–2010 pudotuspeleissä enemmän rangaistuksia kuin jotkut täysipainoisesti pelanneet HPK:n kenttäpelaajat.
Sisällysluettelo |
Ura [muokkaa]
Lassila nousi nopeasti junioreista edustusjoukkueeseen. Kaudella 2002–2003 Lassila nousi Turun Palloseuran ykkösmaalivahdiksi sivutettuaan kokeneen Jason Elliottin. Seuraavana kesänä Nashville Predators varasi Lassilan NHL:n varaustilaisuudessa neljännellä kierroksella. Kaudeksi 2005–2006 Lassila teki sopimuksen Elitserien-seura Djurgårdens IF:n kanssa. Odotukset Ruotsissa olivat kovat, sillä Djurgårdenin maalivahtina pelasi edellisellä kaudella NHL-maalivahti José Théodore.
Kaksi kautta Ruotsissa vietettyään Lassila halusi jälleen palata tuttuun SM-liigaan. Hänestä olivat kiinnostuneet monet joukkueet, muun muassa Saimaan Pallo ja TPS. Miehen lopullinen valinta oli kuitenkin Hämeenlinnan Pallokerho, jonka kanssa hän teki kahden vuoden sopimuksen vuoteen 2009 saakka. HPK:ssa jatkoi yllättäen myös edellisellä kaudella hyvin pelannut Andy Chiodo, joka vei valtaosan peliajasta ja Lassila pääsi pelaamaan vain yksittäisiä otteluita. Lassilan pelivirettä pidettiin yllä muun muassa lainaotteluilla Mestiksessä pelaavissa Lempäälän Kisassa ja Kiekko-Vantaassa.
Maaliskuussa 2011 Ilta-Sanomien urheilutoimittaja Petteri Linnavalli arvioi Teemu Lassilan SM-liigan runkosarjan (2010–2011) toiseksi parhaaksi maalivahdiksi Eero Kilpeläisen jälkeen.[1] Toukokuussa 2011 Lassila pelasi ensimmäisen arvokisamaaottelunsa Slovakian MM-kisoissa alkusarjapelissä Latviaa vastaan. Välisarjassa hän pelasi Saksaa vastaan, mutta vaihdettiin pois maalilta toisessa erässä Saksan neljännen maalin jälkeen. Välisarjan ottelussa Venäjää vastaan hänet vaihdettiin kentälle jo ottelun viidennellä minuutilla ja hän pelasi nollapelin eikä päästänyt maalia edes ottelun päättäneessä rangaistuslaukauskilpailussa.
Muuta [muokkaa]
Teemu Lassilan isä, Hannu Lassila, on entinen jääkiekkomaalivahti ja jääkiekon Suomenmestari kaudelta 1982–1983.[2]
Lähteet [muokkaa]
- Teemu Lassila EliteProspects-sivustolla (englanniksi)
- 19 Teemu Lassila jatkoaika.com. Jatkoaika ry. Viitattu 7.7.2010.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Petteri Linnavalli: Runkosarjan varjovalinnat. IS Urheilu, 2011, nro 11.3., s. 6.
- ↑ Hannu Lassila EliteProspects-sivustolla (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
4 Väänänen | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 9 Koivu (C) | 15 Ruutu (A) | 18 Lepistö | 19 Välivaara | 20 Pesonen | 21 Niskala | 24 Lajunen | 26 Immonen | 28 Salmela | 29 Nokelainen | 30 Hovinen | 31 Vehanen | 35 Lassila | 37 Pyörälä | 39 Kapanen | 40 Pihlström | 41 Puistola | 47 Lahti | 50 Aaltonen | 58 Joensuu | 64 Granlund | 71 Komarov | Valmentaja Jalonen
Sivulta puuttuu