Leonard Cohen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leonard Cohen
Leonard Cohen 2187.jpg
Leonard Cohen vuonna 2008
Syntynyt 21. syyskuuta 1934 (ikä 78)
Kotipaikka Kanadan lippu Montreal, Québec, Kanada
Aktiivisena 1956–
Tyylilajit folk
rock
folk rock
Ammatit laulaja-lauluntekijä
runoilija
kirjailija
Soittimet laulu
koskettimet
kitara
Levy-yhtiöt Columbia
MusicBrainz

Leonard Norman Cohen CC, GOQ (s. 21. syyskuuta 1934 Montreal) on kanadalainen laulaja-lauluntekijä, runoilija ja kirjailija.

Cohen aloitti uransa lupaavana runoilijana ja kirjailijana, mutta siirtyi etupäässä laulaja-lauluntekijäksi vuonna 1966. Laulajanurallaan hän on saavuttanut suosiota erityisesti Euroopassa. Yhdysvalloissa hänet tunnetaan ensisijaisesti lauluntekijänä, jonka lauluja ovat levyttäneet lukemattomat merkittävät artistit. Vuonna 2008 Cohen nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen ja vuonna 2010 Songwriters Hall of Fameen.

Sisällysluettelo

Varhainen elämä [muokkaa]

Leonard Cohen syntyi vuonna 1934 montrealilaisen vaatetusliikkeen omistajan Nathan Cohenin poikana. Leonardin äiti Masha oli liettualaista rabbisukua kuten miehensäkin. Leonardilla on sisar Esther[1]. Cohenit olivat Montrealissa ulkopuolisia: he olivat englanninkielisiä juutalaisia kaupungissa, jossa kaksi kolmasosaa asukkaista oli ranskankielisiä ja osa juutalaistakin jiddišinkielisiä. Liike-elämässä menestyneet keskiluokkaiset Cohenit asuivat myös etäällä kaupungin muista juutalaisista. Perheen irlantilaisen lastenhoitajan kautta Leonard sai tilaisuuden tutustua myös katolisuuteen, mikä aloitti Leonardin kauan kestäneen hengellisen etsinnän myös oman uskontonsa ulkopuolelta. Isä kuoli kun Leonard oli 9-vuotias.[2]

Leonard oppi lapsena soittamaan pianoa ja klarinettia, ja teini-ikäisenä omasta aloitteestaan myös kitaraa. Samoihin aikoihin hän löysi kirjalliseksi esikuvakseen espanjalaisen vasemmistolaisrunoilija Federico García Lorcan. Hän alkoi kirjoittaa runoja ensimmäistä kertaa vakavissaan nuorten kesäleirillä, jossa hän oli ohjaajana vuonna 1950, joskaan hänen innoittajansa tuolloin eivät olleet yhteiskunnan epäkohdat, vaan tyttöjen valloittaminen.[3]

Cohen opiskeli neljän vuoden ajan McGill-yliopistossa kirjallisuutta, kirjanpitoa ja yrityslakia. Hän oli yliopiston väittelykerhon puheenjohtaja, kuului kaupungin pieneen englanninkieliseen runoilijapiiriin ja sai julkaistuksi runojaan paikallisessa runolehdessä CIV/n. Hän perusti covereita soittavan countrymusiikkitrion The Buckskin Boys juutalaisten järjestötoveriensa kanssa. Hän myös lausui omaa runouttaan yleisön edessä säestyksen kanssa, mutta ei vielä kirjoittanut lauluja.[4]

Ura [muokkaa]

Kirjailijanura [muokkaa]

Valmistuttuaan McGillistä Cohen julkaisi vuonna 1956 ensimmäisen runokokoelmansa Let Us Compare Mythologies, jonka runoista monet hän oli kirjoittanut teini-ikäisenä. Cohenin tärkeimpiä teemoja olivat jo tuolloin uskonto ja seksi. Kirja sai hyvät arvostelut, vaikka konservatiiviset kriitikot vierastivatkin runojen aiheiden modernia rankkuutta. Kirjan ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun, ja Cohenin maine lupaavana kanadalaisena runoilijana vahvistui maan pienissä runoilijapiireissä.[5]

Cohen jatkoi opintojaan New Yorkin Columbian yliopistossa, missä hänen esikuvansa García Lorca oli myös opiskellut. Cohen ei kuitenkaan nauttinut opiskelusta, eikä liian keskiluokkaisena tehnyt läpimurtoa myöskään kaupungin beat-runoilijoiden piireihin. Palattuaan Montrealiin hän yritti löytää töitä, sillä runoilijan tulot eivät riittäneet elämiseen. Joukko ehdollisia tuomioita järjestyshäiriön tuottamisesta ja virkavallan vastustamisesta estivät kuitenkin hänen pääsynsä etsiväksi ja poliisivoimiin, eikä hän löytänyt töitä opettajanakaan. Hän onnistui kuitenkin vuonna 1959 saamaan 3000 dollarin suuruisen kirjailijastipendin ja julkaisusopimuksen seuraavalle kirjalleen.[6]

Cohen muutti stipendinsä turvin englanninkielisen kirjallisuuden sydänmaille Lontooseen joulukuussa 1959. Hampsteadissa hän kirjoitti ensimmäistä romaaniaan Lempileikki (The Favourite Game) ja kävi iltaisin ahkerasti karibialaisten siirtolaisten yökerhoissa. Puolen vuoden jälkeen hän pakeni Lontoon kurjaa säätä kreikkalaiselle Hydran saarelle. Hän osti perintörahoillaan saarelta talon, johon hän asettui naisystävänsä ja tämän pojan kanssa. Saarella hän viimeisteli romaaniaan ja kävi aika ajoin Kanadassa ansaitsemassa rahaa Kreikassa elämiseen.[7]

Vuonna 1961 Cohen teki matkan vallankumouksen jälkeiseen Kuubaan, minne hänet houkutteli romanttinen seikkailunhalu ja poliittinen uteliaisuus. Kuuban todellisuuden näkeminen lopulta hälvensi Cohenin idealismia, mikä tuli lopulta erottamaan hänet 1960-luvun taiteilijapiireistä; vasta 1990-luvulla hän ryhtyi kirjoittamaan poliittisesti.[8]

Cohenin toinen runoteos Lauluja (The Spice-Box Of Earth) julkaistiin 1961. Kokoelma oli edeltäjäänsä kypsempi ja monipuolisempi, ja se myi hyvin ja sai hyvät arvostelut.[9]

Cohen palasi Hydralle ja jatkoi perhe-elämää ja romaaninsa viimeistelyä. Hän laajensi uskonnollista tietämystään tutustumalla itämaisiin filosofioihin, etenkin Tiibetiläiseen kuolleiden kirjaan ja Yijingiin. Hän käytti tuona aikana myös paljon eri huumeita, etenkin oopiumia. Cohenin pitkään valmisteilla ollut omaelämäkerrallinen kehitysromaani Lempileikki (The Favourite Game) julkaistiin lopulta vuonna 1963. Romaani käsittelee samoja aikanaan rohkeita aiheita kuin Cohenin runouskin, kuten seksiä, masturbointia ja väkivaltaa. Kirja sai suopean vastaanoton ja nosti Cohenin Kanadan kirjailijoiden eturiviin. Se kuitenkin myi huonosti, osittain siksi, että se julkaistiin Kanadassa vasta vuonna 1970.[10]

Cohenin seuraava runokokoelma Flowers for Hitler ilmestyi 1964 ja käsitteli nimensä mukaisesti paljolti toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia. Sitä seurasi 1966 Cohenin toinen romaani, Kauniit häviäjät (Beautiful Losers), kiihkeästi Hydran auringon alla kemiallisin avuin kirjoitettu postmoderni ja hämmentävä teos rivoudessaan ja sekavuudessaan. Arvostelut olivat osin hyvät mutta kirja ei myynyt, vaikka se kasvattikin edelleen Cohenin mainetta kirjailijana.[11]

Toisen romaaninsa heikon myynnin myötä Cohen tajusi, ettei pystyisi elättämään itseään kirjailijana. Hän oli siihen asti odottanut asioiden järjestyvän itsestään, eikä ollut tehnyt minkäänlaisia urasuunnitelmia elämälleen. Cohenin seuraava runokokoelma Parasites of Heaven tuotti myös heikosti, ja Cohen siirtyikin taloudellisista syistä runoilijasta laulajaksi vuonna 1966, jatkaen runokokoelmien julkaisemista harvakseltaan.[12] Hänen vanhaa tuotantoaan ja joitain uusia runoja sisältävä kokoelmansa Selected Poems (1968) myi kuitenkin hyvin, Yhdysvalloissa jopa 200 000 kappaletta[13].

Leonard Cohen Trouville-sur-Merissä Normandiassa vuonna 1988.

Cohenin seuraava uusia runoja sisältävä, sisäänpäin katkerasti katsova kokoelma Rakkauden orjat (The Energy Of Slaves) ilmestyi 1972[14] ja sitä seuraava, samansävyinen Death Of A Lady's Man vuonna 1978[15]. Kumpikaan kokoelma ei saavuttanut yleisön tai kriitikkojen suosiota[16].

Vuonna 1984 ilmestyi Cohenin seuraava runokokoelma Armokirja (Book Of Mercy). Se oli 50 uuden psalmin hengellinen kokoelma ja sävyltään 1970-luvun kokoelmia toiveikkaampi. Cohen suunnitteli aluksi levyttävänsä runot jousikvartetin kanssa, mutta luopui kuitenkin ideasta.[17]

Vuonna 1993 Cohen julkaisi runokokoelmansa Stranger Music, joka sisälsi useimmat hänen jo julkaistuista runoistaan[18]. 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa buddhalaisessa luostarissa asunut Cohen lähetteli uusia runojaan leonardcohenfiles.com-sivustolle[19]. Vuonna 2006 häneltä ilmestyi uusia, usein melko lyhyitä runoja sisältävä Kaipauksen kirja (Book Of Longing)[20].

Laulajanura [muokkaa]

Cohen aloitti laulajanuransa 31-vuotiaana vuonna 1966 hyväksyttyään vihdoin sen ikävän tosiasian, että runous ei lyönyt leiville. Cohenin ensimmäiset julkiset esiintymiset olivat New Yorkin NMKY:ssä ja kolme kuukautta myöhemmin kanadalaisessa Take 30 -TV-ohjelmassa, missä hän esitti laulunsa "The Stranger Song" (silloin nimeltään "Traveller"), "Suzanne" ja "So Long Marianne". Hydran saarella transistoriradion varassa asunut Cohen ei tuntenut 1960-luvun musiikki-ilmastoa, mutta löysi pian Bob Dylanin musiikin. Hän myös tutustui New Yorkissa kaupungin folk-piireihin ja antoi Judy Collinsin levyttää laulujaan kuten "Suzanne" ja "Bird On The Wire".[21]

Vuonna 1967 Cohen sai levytyssopimuksen Columbia-yhtiölle ja julkaisi ensimmäisen levynsä Songs of Leonard Cohen joulukuussa 1967. Levyllä on useita lauluja, jotka ovat säilyneet Cohenin tunnetuimpina ja useimmin muiden esittäjien lainaamina lauluina.[22] Levyn teon aikana Cohenilla ja levyn tuottajalla John Simonilla oli riitoja kappaleiden sovituksesta, mutta jälkeenpäin Cohen oppi ymmärtämään Simonin ratkaisut[23]. Levy sai kohteliaat arvostelut; Rolling Stonen mukaan epätasaisella levyllä oli kolme loistavaa laulua, ja New York Times näki Cohenin runollisuudelle tarvetta, vaikka hän kalpenikin Dylanin rinnalla. Levy käväisi vain hetken Yhdysvaltain Billboard-listalla, mutta myi paremmin Britanniassa ja Euroopassa, kuten Cohenin kaikki myöhemmätkin levyt.[24]

Ensimmäisen levynsä ilmestymisen jälkeen Cohen muutti Nashvillen laitamille pienelle maatilalle. Nashvillessä hän teki toisen levynsä, edeltäjäänsä synkkämielisemmän Songs from a Room (1969), jonka tunnetuin kappale on Judy Collinsin aiemmin jo levyttämä "Bird On The Wire".[25] Levy nousi brittilistojen kakkoseksi ja oli suosittu myös Ranskassa, mutta ei menestynyt Yhdysvalloissa[26].

Vuonna 1970 Cohen aloitti ensimmäisen kiertueensa Saksasta ja esiintyi muun muassa Isle of Wightin kuuluisalla festivaalilla. Palattuaan Nashvilleen hän äänitti kolmannen levynsä Songs of Love and Hate (1971) Levy jatkoi Cohenin tuttua synkistelevää linjaa, vaikka sovitukset olivatkin edeltävää levyä pirteämmät. Sen myyntiluvut jäivät kuitenkin edeltäjiään pienemmiksi.[27]

Vaikka Cohen ei saanutkaan musiikkiaan kaupaksi toivomallaan tavalla, muut taiteilijat kuten elokuvantekijät kiinnostuivat siitä. Heistä tunnetuimpia olivat Robert Altman, joka otti Cohenin levytyksiä elokuviinsa McCabe ja Mrs Miller (1971) ja Mitkä häät! (1978), sekä Rainer Werner Fassbinder, joka käytti Cohenin musiikkia useassa teoksessaan 1970-luvulla.[28] Cohenin menestys takasi hänelle kuitenkin jo mukavan elintason, vaikka hän itse valittikin elämänlaatunsa vain laskeneen rahantulon myötä ahdistavan hotellielämän vuoksi[29].

Cohen äänitti seuraavan levynsä New Yorkissa. New Skin for the Old Ceremony (1974) oli edeltäjiään omaelämäkerrallisempi ja sisälsi muun muassa kappaleen "Chelsea Hotel #2". Kuten ennenkin, suopeista arvosteluista huolimatta levy myi huonosti Yhdysvalloissa, mutta hyvin Euroopassa.[30]

Musiikillisesti ensimmäiset levyt olivat lähinnä folkia, mutta 1970-luvulta lähtien mukaan tuli pop-vaikutteita. Aiemmista levyistä poikkeava oli vuonna 1977 julkaistu Death of a Ladies' Man, jolle tuottaja Phil Spector toi tuotannolleen tyypillisen mahtipontisen äänimaailman.[31] Seuraavalla levyllään Recent Songs (1979) Cohen palasi yksinkertaisempaan tyyliin.[32]

Vuoden 1984 levyllään Various Positions Cohen nojasi vahvasti syntetisaattorin ja rumpukoneen käyttöön. Levyn tunnetuin kappale oli "Hallelujah", josta usea artisti on sittemmin levyttänyt oman versionsa. Columbia ei julkaissut levyä Yhdysvalloissa ennen vuotta 1990, ja Passport Records onnistui myymään levyä siellä vain joitain tuhansia kappaleita.[33] Vuonna 1988 ilmestynyt, yhä syntetisaattoreita hyödyntävä I'm Your Man menestyi edeltäjäänsä paremmin; sen tunnetuimpia kappaleita ovat "Tower of Song" ja "First We Take Manhattan", joista jälkimmäisen Cohen oli antanut taustalaulajansa Jennifer Warnesin laulettavaksi tämän soololevylle edellisenä vuonna. I'm Your Man sai hyvät arvostelut ja nousi Euroopan listojen kärkeen, elvyttäen samalla Cohenin uran.[34]

Vuonna 1992 Cohen julkaisi The Future -levyn, joka oli aiempia levyjä selvästi poliittisempi ja kommentoi ajan levottomuuksia kuten Persianlahden sotaa, Tiananmenin aukion tapahtumia, kommunismin romahdusta ja Los Angelesin mellakoita. Cohen sai tunnustusta sanoituksistaan, mutta levyn sanoma oli suurelle yleisölle liian synkkä 1990-luvun optimistisessa ilmapiirissä, ja se myikin heikosti Yhdysvalloissa.[35] Cohenin korkea ikä ja tupakanpoltto olivat myös jo jättäneet jälkensä hänen ääneensä[36].

Ten New Songs (2001) oli Cohenin ja Sharon Robinsonin yhteinen projekti, jonka musiikkia he sävelsivät tahoillaan vuoronperään.[37] Vuonna 2004 ilmestyi Dear Heather, jossa mukana oli Robinsonin lisäksi myös Cohenin naisystävä, laulaja ja pianisti Anjani Thomas. Cohen ei enää varsinaisesti laula levyllä, vaan puhuu ja kähisee rahisevalla äänellä.[38]

Vuonna 2008 Cohen aloitti sarjan maailmankiertueita pitkän kiertuetauon jälkeen, lähinnä koska hän oli menettänyt omaisuutensa managerilleen ja tarvitsi rahaa. Raitistuttuaan ja lopetettuaan tupakanpolton hän oli myös saanut äänensä osittain takaisin ja pystyi laulamaan korkeammalta kuin pitkään aikaan.[39]

Vuonna 2012 Cohen julkaisi levyn Old Ideas, joka sai hyvät arvostelut muun muassa Rolling Stonelta[40] ja nousi Suomen listakärkeen[41].

Teemat [muokkaa]

Cohenin runot ja laulut käsittelevät etenkin rakkautta, uskontoa (erityisesti juutalaisuutta), seksiä, menetystä, masennusta, valtaa ja viime aikoina myös kuolemaa.[42][43][44]

Tunnustuksia [muokkaa]

Cohen on saanut vuosikymmenien varrella lukuisia tunnustuksia ja palkintoja niin kirjoistaan, runoistaan kuin musiikistaankin. Hän sai Grammy-palkinnon elämäntyöstään vuonna 2010 ja Glenn Gould -palkinnon inspiroivasta musiikista vuonna 2011[45]. Vuonna 2008 Cohen nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen[46] ja 2010 Songwriters Hall of Fameen[47].

Yksityiselämä [muokkaa]

Cohen ei ole koskaan ollut naimisissa. Hänellä on kaksi lasta taiteilija Suzanne Elrodin kanssa, poika Adam (s. 1972) ja tytär Lorca (s. 1974), joka on nimetty kirjailija Federico Garcia Lorcan mukaan. Cohenin tyttärellä Lorcalla on tytär Viva Cohen (s. 2011), jonka isä on laulaja Rufus Wainwright.

Nykyisin Cohen seurustelee laulaja Anjani Thomasin kanssa ja asuu Los Angelesissa lähellä lapsiaan Lorcaa ja Adamia, viettäen osan vuodesta Montrealissa.[1]

Buddhalaisuus ja luostariaika [muokkaa]

Mount Baldy Zen Centerin mökkejä, jollaisissa Cohen asui viiden vuoden ajan

Cohen tutustui zen-buddhalaisuuteen 1970-luvulla. Hän asui vuodesta 1994 alkaen viiden vuoden ajan Mount Baldy Zen Center -keskuksessa Kalifornian vuoristossa, vaikka kävikin ajoittain ihmisten ilmoilla antamassa haastatteluja. Luostarissa hän sai henkiseltä opettajaltaan Roshilta nimen Jikan, jonka Cohen kertoo merkitsevän hiljaisuutta, mutta sanoo että nimen valinnan syyt olivat käytännölliset[48].[49] Luostariaikanaan Cohen pääsi eroon häntä kauan vaivanneesta masennuksesta.[1] Cohenin mukaan hänen buddhalaisuutensa ei ole ristiriidassa juutalaisuuden kanssa, sillä zen-buddhalaisuus ei ota kantaa jumalien olemassaoloon[50].

Omaisuuden menetys [muokkaa]

Cohenin asuessa luostarissa hänen managerinsa Kelley Lynch oli kavaltanut lähes kaiken Cohenin yli 5 miljoonan dollarin omaisuudesta, jättäen Cohenille vain 150 000 dollaria. Oikeusjuttujen jälkeen Lynch määrättiin palauttamaan rahat, mutta hän ei sitä vielä ole tehnyt. Tapaus ei musertanut Cohenia, mutta se sai hänet lähtemään jälleen konserttikiertueille.[1][50]

Päihteet ja lääkkeet [muokkaa]

Cohen käytti runsaasti huumeita, alkoholia ja masennuslääke Prozacia 1990-luvulle asti. Hän raitistui luostariaikanaan ja lopetti myös tupakanpolton 2000-luvulla[51].[48]

Tuotanto [muokkaa]

Albumit [muokkaa]

Kaikki levyt on julkaissut Columbia Records.

Studioalbumit [muokkaa]

Songs of Leonard Cohen 1967-12-2828. joulukuuta 1967
Songs from a Room huhtikuu 1969
Songs of Love and Hate maaliskuu 1971
New Skin for the Old Ceremony elokuu 1974
Death of a Ladies' Man marraskuu 1977
Recent Songs syyskuuu 1979
Various Positions joulukuu 1984
I'm Your Man helmikuu 1988
The Future 1992-11-2424. marraskuuta 1992
Ten New Songs 2001-10-099. lokakuuta 2001
Dear Heather 2004-10-2626. lokakuuta 2004
Old Ideas 2012-01-3131. tammikuuta 2012

Live-albumit [muokkaa]

Live Songs huhtikuu 1973
Cohen Live: Leonard Cohen in Concert 1994-06-2828. kesäkuuta 1994
Field Commander Cohen: Tour of 1979 helmikuu 2001
Live in London 2009
Songs from the Road 2010

Kokoelmat [muokkaa]

The Best of Leonard Cohen 1975
So Long, Marianne 1991
More Best of Leonard Cohen 1997
The Essential Leonard Cohen 2002
Live at The Isle of Wight 1970 2009

Muiden levyttämät versiot Cohenin kappaleista [muokkaa]

Cohenin lauluja ovat levyttäneet lukemattomat muut artistit, ja hänen lauluistaan on tehty lukuisia käännöksiä. Cohenin tunnetuimpia tribuuttilevyjä ovat I'm Your Fan: The Songs of Leonard Cohen (1991), jolla Cohenin lauluja tulkitsivat muun muassa R.E.M. ja Nick Cave[52], sekä Tower of Song (1995), jolla esiintyivät muun muassa Bono, Elton John, Willie Nelson, Billy Joel ja Suzanne Vega.[53]

Cohenin tunnetuin yksittäinen kappale lienee "Hallelujah", jonka ovat levyttänneet Cohenin (1984) lisäksi muun muassa John Cale, Jeff Buckley, k.d. lang, Rufus Wainwright, Bono, Sheryl Crow ja Alexandra Burke.[54]

Teokset [muokkaa]

Suomennetut teokset [muokkaa]

Runokokoelmat [muokkaa]
  • Lauluja (The Spice-Box Of Earth, 1961), suom. Jarkko Laine, Otava 1974
  • Rakkauden orjat (The Energy Of Slaves, 1972), suom. Jarkko Laine, Otava 1972
  • Armokirja (Book Of Mercy, 1984), suom. Seppo Pietikäinen, Rockadillo-kustannus 1986
  • Kaipauksen kirja (Book Of Longing, 2006), suom. Ville-Juhani Sutinen, Sammakko 2008
Romaanit [muokkaa]
  • Lempileikki (The Favourite Game, 1963), suom. Helena Lohtaja, Sammakko 2004
  • Kauniit häviäjät (Beautiful Losers, 1966), suom. Helena Lohtaja, Sammakko 2003

Suomentamattomat teokset [muokkaa]

Runokokoelmat [muokkaa]
  • Let Us Compare Mythologies (1956)
  • Flowers For Hitler (1964)
  • Parasites Of Heaven (1966)
  • Selected Poems 1956-1968 (1968) & Poems 1956-1968 (UK 1969)
  • Death Of A Lady's Man (1978)
  • Stranger Music (1993)

Dokumentit [muokkaa]

Esiintymiset Suomessa [muokkaa]

Cohen on esiintynyt Suomessa kaikkiaan seitsemän kertaa:[55]

Vuoden 2008 konsertista on sisällytetty Cohenin vuoden 2010 albumille Songs from the Road kappale "The Partisan".[55]

Lähteet [muokkaa]

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ a b c d Simon Worrall: Leonard Cohen: Out of the monastery and back on the road 15.6.2008. The Independent. Viitattu 14.10.2012.
  2. ↑ Footman, s. 13–15
  3. ↑ Footman, s. 17–19
  4. ↑ Footman, s. 20–23
  5. ↑ Footman, s. 25–27
  6. ↑ Footman, s. 27–30
  7. ↑ Footman, s. 31–35
  8. ↑ Footman, s. 36–38
  9. ↑ Footman, s. 38–40
  10. ↑ Footman, s. 41–48
  11. ↑ Footman, s. 49–54
  12. ↑ Footman, s. 55–56
  13. ↑ Footman, s. 77–78
  14. ↑ Footman, s. 88–89
  15. ↑ Footman, s. 107–108
  16. ↑ Footman, s. 108
  17. ↑ Footman, s. 117–118
  18. ↑ Footman, s. 138
  19. ↑ The Blackening Pages leonardcohenfiles.com. Viitattu 13.10.2012.
  20. ↑ Footman, s. 159
  21. ↑ Footman, s. 55–61
  22. ↑ Footman, s. 63–67
  23. ↑ Footman, s. 64–66
  24. ↑ Footman, s. 69–71
  25. ↑ Footman, s. 73–76
  26. ↑ Footman, s. 77
  27. ↑ Footman, s. 82–86
  28. ↑ Footman, s. 87–88
  29. ↑ Footman, s. 91–92
  30. ↑ Footman, s. 95–100
  31. ↑ Footman, s. 101–107
  32. ↑ Footman, s. 111–115
  33. ↑ Footman, s. 118–121
  34. ↑ Footman, s. 126–127
  35. ↑ Footman, s. 133–138
  36. ↑ Footman, s. 147
  37. ↑ Footman, s. 147–151
  38. ↑ Footman, s. 152–154
  39. ↑ Footman, s. 162–165
  40. ↑ Joe Levy: Old Ideas 26.1.2012. Rolling Stone. Viitattu 14.10.2012.
  41. ↑ Suomen virallinen lista - Artistit Musiikkituottajat – IFPI Finland. Viitattu 14.10.2012.
  42. ↑ A. M. Homes: Crazy for Love 12.10.2012. NY Times. Viitattu 14.10.2012.
  43. ↑ Stanton Peele: Hallelujah! -- Leonard Cohen's Nine Lives 15.9.2012. Psychology Today. Viitattu 14.10.2012.
  44. ↑ Dorian Lynskey: Leonard Cohen: 'All I've got to put in a song is my own experience' 19.1.2012. The Guardian. Viitattu 14.10.2012.
  45. ↑ Leonard Cohen sai Glenn Gould -palkinnon Yle.fi. Viitattu 4.4.2011.
  46. ↑ Leonard Cohen Rock and Roll Hall of Fame. Viitattu 14.10.2012.
  47. ↑ Emily Tan: Leonard Cohen Inducted Into Songwriters Hall of Fame 17.2.2010. Spinner.com. Viitattu 14.10.2012.
  48. ↑ a b Nick Paton Walsh: 'I never discuss my mistresses or my tailors' 14.10.2001. The Guardian/The Observer. Viitattu 14.10.2012.
  49. ↑ Footman, s. 176
  50. ↑ a b Larry Rohter: On the Road, for Reasons Practical and Spiritual 24.2.2009. NY Times. Viitattu 14.10.2012.
  51. ↑ Footman, s. 165
  52. ↑ I'm Your Fan: The Songs of Leonard Cohen AllMusic.com. Viitattu 14.10.2012.
  53. ↑ Tower of Song: The Songs of Leonard Cohen AllMusic.com. Viitattu 14.10.2012.
  54. ↑ Footman, s. 200–206
  55. ↑ a b Leonard Cohen Suomessa 1.10.2012. leonardcohenfiles.com. Viitattu 14.10.2012.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leonard Cohen.

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Leonard_Cohen&oldid=13232546