Los Angelesin mellakat 1992

Los Angelesin mellakat 1992
Sotilaita partioimassa Los Angelesin kaduilla mellakan jälkeen.
Paikka	Los Angeles, Kalifornia
Ajankohta	29. huhtikuuta – 4. toukokuuta
Iskutyyppi	Mellakka
Kuolleita	53
Haavoittuneita	Yli 2 000
Epäilty/epäillyt	Pääasiassa afroamerikkalaisia siviilejä

Los Angelesin mellakat vuonna 1992 oli sarja mellakoita 29. huhtikuuta – 4. toukokuuta, jotka alkoivat Los Angelesista, Kalifornian osavaltiosta Yhdysvalloista. Tapahtumasarja sai alkunsa kun LAPD:n konstaapeli pahoinpiteli afroamerikkalaisen Rodney Kingin maaliskuussa 1991. 29. huhtikuuta 1992 valamiehistö (joka koostui yli kymmenestä valkoihoisesta henkilöstä) totesi Rodneytä pahoinpidelleet poliisit syyttömiksi. Tämä aiheutti joukon mellakoita ympäri Los Angelesia. Mellakat kestivät yli seitsemän päivää ja niihin osallistui tuhansia ihmisiä ympäri kaupunkia. Mellakoitsijoiden aiheuttamat ryöstöt, pahoinpitelyt, tuhopoltot sekä murhat maksoivat Yhdysvalloille yli miljardi dollaria. Yhteenotoissa kuoli yhteensä 53 ihmistä ja tuhannet loukkaantuivat.

Tausta

3. maaliskuuta 1991 Rodney King oli kahden matkustajan kanssa ajamassa länteen Foothill Freewaytä pitkin, kun neljä LAPD:n poliisia pysäyttivät hänet takaa-ajon jälkeen. Rodney oli ajanut moottoritiellä 190 kilometrin tuntivauhdilla. Hänet taklattiin maahan, häntä ammuttiin etälamauttimella sekä lisäksi lyötiin pampulla. Paikalla ollut argentiinalainen George Holliday kuvasi tapauksesta muutaman ensimmäisen minuutin asunnostaan käsin. Videolle ei tallentunut kuitenkaan se, että Rodney vastusti poliisia sekä pidätystä.

Rodney oli takaa-ajon aikana ajanut useasti punaisia valoja päin, eikä ollut pysähtynyt stop-merkkien kohdalla. Poliisit epäilivät hänen olleen PCP:n vaikutuksen alaisena.

Poliisien käytöksestä Rodneyn pidätyksessä uutisoitiin paljon ympäri maata; muun muassa New York Times julkaisi 21 artikkelia tapahtumasta. Los Angelesin kaupungin oikeudenkäyntiasiamies haastoi kaikki neljä poliisia oikeuteen pahoinpitelystä sekä liiallisesta voimankäytöstä.

Mellakka

Ensimmäinen päivä

Keskiviikkona 29. huhtikuuta 1992 noin kello 15.15 tuli julki oikeuden päätös LAPD:n konstaapelien syytteistä vapauttamisesta. 15.45 mennessä yli 300 ihmistä osoitti mieltään päätöstä vastaan Los Angelesin piirikunnan oikeustalolla. Kello 17 ja 18 välillä reilut parikymmentä LAPD:n johtamaa poliisia kohtasi pääasiassa afroamerikkalaiset mielenosoittajat South Los Angelesissa. Poliisit joutuivat vetäytymään alimiehitettyinä. Uusi ryhmä mielenosoittajia aloitti mielenosoituksia LAPD:n tukikohdissa ympäri Los Angelesia noin kello 18.30. Viisitoista minuuttia myöhemmin väkijoukko aloitti Florencen ja Normandiedin kulmassa varastelun sekä hyökkäämisen ihmisten ja ajoneuvojen kimppuun, jotka omistivat pääasiassa valkoihoiset.

Mellakoiden ensimmäisenä uhrina pidetään valkoihoista Reginald Oliver Dennyä, joka pysähtyi rekka-autollaan liikennevaloihin Florencen ja Normandiedin kulmassa. Tummaihoiset ihmiset vetivät Dennyn ulos rekasta ja pahoinpitelivät tätä katua vasten samaan aikaan kun risteyksen yläpuolella lentäneet uutishelikopterit kuvasivat tapahtumia. Lopulta Dennyn pelasti aseistamaton afroamerikkalainen siviili Bobby Green Jr., joka näki tapahtuman suorana televisiostaan. Hän ajoi Dannyn sairaalaan tämän omalla rekallaan, jossa oli lastina tuhansia kiloja hiekkaa.

Toinen päivä

Mellakoiden 2. päivä (torstai 30. huhtikuuta) alkoi rauhallisesti, mutta silti pian olivat käynnissä samanlaiset ryöstelyt ja sytytetyt palot kuin edellisenä päivänä. Korealaiset järjestivät omalle alueelleen aseistettuja ryhmiä suojaamaan myymälöitä huomattuaan, että poliisin resurssit eivät ulottuneet heidän hätäänsä. Televisiossa näytettiin kuvia laukaustenvaihdoista korealaisten ja mellakoitsijoiden välillä.

Turvallisuusviranomaiset ryhtyivät auttamaan korealaisten aluetta noin puolenpäivän aikoihin. Auttamistyöhön osallistui poliisien suojeluksessa myös palolaitos. Toisena päivänä televisiossa puhui lisäksi presidentti George H. W. Bush, jonka mukaan ”anarkismia ei tulla sietämään”. Televisiossa puhui myös näyttelijä Bill Cosby, joka kehotti mellakoinnin sijaan seuraamaan Cosby Show´ta.

Kolmas päivä

Kolmannen mellakkapäivän (perjantai 1. toukokuuta) alussa yöllä klo 01.00 Kalifornian kuvernööri Pete Wilson pyysi apua liittovaltion viranomaisilta mellakoiden taltuttamiseksi, mutta liittovaltion joukkojen valmistelutoimet vievät aikaa sunnuntaihin saakka. Kansalliskaartin vahvistuksia saapui myös lisää kaartin kokonaisvahvuuden ollessa 4 000 sotilasta. Lisäksi osavaltion alueelta saapui mellakka-alueella yhteensä 1 700 eri turvallisuusorganisaatioihin kuuluvaa lainvalvojaa. Illan pimettyä mellakka-alueella iski lisäksi sähkökatkos.

Presidentti George H. W. Bush puhui jälleen televisiossa tuomiten ”mielivaltaisen terrorin ja laittomuuden”. Bush korosti edelleen ”kiirettä järjestyksen palauttamiseen” ja varoitti, että ”mellakat tullaan kitkemään sillä voimankäytöllä, joka on tarpeen järjestyksen palauttamiseksi”. Bush otti lisäksi suoraan kantaa Rodney Kingin tapaukseen, ja ilmoitti määränneensä oikeusministeriön tutkimaan asiaa.

Kolmannen päivän aikana mellakat olivat aiheuttaneet useiden urheilu- ja viihdetapahtuminen peruuntumisia tai siirtoja myöhemmäksi. Julkinen liikenne ja lentoliikenne joutuivat rajoittamaan palvelujaan.

Neljäs päivä

Neljäntenä päivänä (2. toukokuuta) sotilaita saapui 4 000 lisää, myös merijalkaväen määrävahvuus alueella nousi. Järjestys palautui sotilaiden määrän noustua.

Viides päivä

Viidentenä päivänä (3. toukokuuta) pormestari Bradley ilmoitti asukkaille tilanteen kokonaishallinnan paranevan.

Kuudes päivä

Koulut, pankit ja liikkeet avattiin uudelleen. Liittovaltion turvajoukot pysyivät alueella 9.5. asti, osavaltion toukokuun 14. asti ja kaikkein viimeisimmät varmistusosastot aina 27.5.1992 saakka.

Mediakeskustelu mellakoiden jälkeen

Mellakoiden jälkeen Los Angelesissa sekä myös valtakunnan tasolla keskusteltiin luonnollisesti tapahtumiin johtaneista syistä. Rodney Kingin pahoinpitelyyn liittyvien epäselvyyksien lisäksi keskusteluissa nousi esiin myös muita teemoja. Muina keskeisinä taustatekijöinä pidettiin afroamerikkalaisten ja korealaisten maahanmuuttajien huonoja välejä mellakka-alueellasekä alueen suurta työttömyysastetta ja tähän liittyvää köyhyyttä .