Rufus Wainwright
Wikipedia
| Rufus Wainwright | |
|---|---|
 Rufus Wainwright esiintymässä Chicagossa. |
|
| Syntynyt | 22. heinäkuuta 1973 (ikä 35) Rhinebeck, New York, Yhdysvallat |
| Aktiivisena | 1993– |
| Tyylilajit | baroque pop, popera |
| Soittimet | piano, kitara |
| Levy-yhtiöt | Geffen Records, Dreamworks |
| MusicBrainz | |
Rufus Wainwright (s. 22. heinäkuuta 1973) on kanadalais-amerikkalainen laulaja-lauluntekijä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhaiset vaiheet
Rufus Wainwright syntyi Rhinebeckissä, New Yorkissa folk-laulajapariskunnalle Loudon Wainwright III:lle ja Kate McGarriglelle, jotka erosivat pojan vielä ollessa pieni. Hän alkoi soittaa pianoa kuuden ikäisenä ja teki 13-vuotiaana kiertueita sisarensa Martha Wainwrightin, äitinsä Katen ja tätinsä Annan kanssa nimellä McGarrigle Sisters and Family. Hänen kappaleensa I'm A-Runnin', jonka hän esitti elokuvassa Tommy Tricker and the Stamp Traveller oli ehdolla vuoden 1989 Genie Awardin parhaan kappaleen palkinnon saajaksi. Hän oli myös ehdokkaana vuoden 1990 lupaavimman uuden mieslaulajan Juno Award -palkinnon saajaksi.
Vaikka Wainwright syntyikin Yhdysvalloissa, hän kokee Kanadan itselleen hyvin läheiseksi ja asuukin siellä osan ajastaan. Hän vietti lapsuutensa Montrealissa äitinsä kanssa ja opiskeli jonkin aikaa McGillin yliopistossa klassista sekä rock-pianomusiikia. Hän laulaa myös osan musiikistaan ranskaksi.
[muokkaa] Nuoruus ja sooloura
Wainwright on ollut avoimen homoseksuaalinen jo teini-ikäisestä asti. Nuoruusvuosinaan hän kiinnostui oopperasta (jolla on ollut suuri vaikutus Wainwrightin musiikkiin) sekä Édith Piafista, Al Jolsonista ja Judy Garlandista. Häntä on usein verrattu tyylillisesti 1990-luvun "kilpailijaansa" Jeff Buckleyyn, jonka kanssa Rufus kilpailikin esiintymisoikeuksista samoissa klubeissa. He ehtivät tutustua hieman ennen Buckleyn kuolemaa, ja Wainwright on jälkeenpäin kuvannut Buckleya miellyttäväksi ihmiseksi.
Esiinnyttyään jonkin aikaan Montrealin klubeilla Wainwright levytti joukon demonauhoja, joista yksi päätyi DreamWorks-levy-yhtiön johtohahmon Lenny Waronkerin käsiin. Yhtiö tarjosi hänelle sopimusta, jonka hän allekirjoitti 1998. Ensimmäinen levy saavutti suuren suosion Kanadassa, ja Rolling Stone -lehti valitsi sen olevan yhdeksi vuoden parhaista levyistä. Wainwrightin seuraava levy Poses (2001) sai yhtä lailla positiivisen vastaanoton.
[muokkaa] Suuremman yleisön tietoisuuteen
Wainwright tuli tutuksi yhdysvaltalaiselle yleisölle ensi kerran ollessaan Tori Amosin lämmittelijänä vuosina 2001–2002. Hän sai paljon kehuja ja alkoikin pian kiertää sooloesiintyjänä. Hän on kiertänyt myös Stingin lämmittelijänä, sekä vuonna 2004 yhteisellä kiertueella Ben Foldsin ja Gusterin kanssa. Hän esiintyy edelleen myös yhdessä sisarensa Marthan kanssa, joka laulaa taustoja. Jonkinasteisesta kulttimaineesta huolimatta hän ei ole vielä yltänyt kovin suuriin listasaavutuksiin Yhdysvalloissa.
Pianonsoiton lisäksi Wainwright soittaa myös kitaraa ja vaihteleekin usein esiintyessään näiden soittimien välillä. Hänen musiikilleen ovat tyypillisiä harmoniat ja monikerroksiset lauluosuudet. Wainwrightin musiikkiaan on kutsuttu "popera" nimellä, mikä on viittaus hänen tapaansa yhdistää pop-musiikkia ja oopperaa. Hänen sanoituksissaan on viittauksia oopperaan, kirjallisuuteen, pop-kulttuuriin ja etenkin viime aikoina politiikkaan. Wainwright on myös selvinnyt vakavasta huumeriippuvuudesta ja raiskauksesta, ja käyttääkin julkisuutta hyväksi nostaakseen tämänkaltaisia ongelmia ihmisten tietoisuuteen.
Tommy Tricker and the Stamp Traveller -elokuvan lisäksi, Wainwright on sittemmin esiintynyt elokuvissa The Aviator ja Heights. Hän on myös levyttänyt kappaleita moniin elokuviin kuten Brokeback Mountain, I Am Sam, Moulin Rouge, Shrek ja Leonard Cohen: I'm Your Man.
Kesäkuussa 2006 Wainwright esiintyi kahtena peräkkäisenä iltana New Yorkin Carnegie Hallissa, jossa hän tulkitsi Judy Garlandin vuonna 1961 äänitetyn konsertin. Toisinnot konsertista nähtiin myöhemmin myös Olympia-teatterissa Pariisissa, Lontoon Palladiumissa ja Hollywood Bowlissa Los Angelesissa. Konserteista julkaistiin sekä CD-albumi että DVD. New Yorkin konsertissa taltioitu albumi Rufus Does Judy at Carnegie Hall oli Grammy-ehdokkaana vuonna 2009 "Best Traditional Pop Vocal Album" -kategoriassa.
Wainwrightin viides studioalbumi Release the Stars julkaistiin toukokuussa 2007. Levyn tuottajana toimi Pet Shop Boysin laulaja Neil Tennant, joka myös lauloi taustoja albumilla. Muita yhteistyökumppaneita levyllä olivat muusikot Richard Thompson, Teddy Thompson, Martha Wainwright, Kate McGarrigle ja Joan Wasser sekä näyttelijä Siân Phillips.
Albumin julkaisua seuraneen kiertueen jälkeen Wainwright alkoi kirjoittaa ensimmäistä oopperaansa, Prima Donna, joka hänen mukaansa kuvaa paluuta yrittävän oopperalaulajan päivää ja tämän rakastumista toimittajaan. Oopperan libretto on ranskaksi. Alun perin oopperan tilasi New Yorkin Metropolitan Opera, mutta Wainwrightin päätös kirjoittaa libretto ranskaksi sekä METin kykenemättömyys saada ooppera sovitettua vuoden 2009 esityskaudelle muuttivat suunnitelmat. Oopperan kantaesitys oli Manchester International Festival -tapahtumassa heinäkuussa 2009.
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Albumit
- Rufus Wainwright (DreamWorks Records, 1998)
- Poses (DreamWorks Records, 2001)
- Want One (DreamWorks Records, 2003)
- Want Two (Geffen Records, 2004)
- Release the Stars (Geffen Records, 2007)
- Rufus Does Judy at Carnegie Hall (Geffen Records, 2007)
[muokkaa] Muut julkaisut
- Waiting for a Want (EP, DreamWorks, 2004) - saatavissa vain Internet-musiikkiliike iTunesin kautta
- Alright, Already: Live in Montréal (EP, DreamWorks/Geffen, 2005) - vain iTunesin kautta
- All I Want (DVD, 2005)
- Want (DreamWorks/Geffen, 2005)
- Rufus! Rufus! Rufus! Does Judy! Judy! Judy!: Live From the London Palladium (DVD, 2007)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Rufus Wainwrightin virallinen kotisivu
- Rufus Wainwright MySpace-sivustolla (englanniksi)
